Tervetuloa

Tämä on Mikko Saaren blogi. Enimmäkseen tämä on vanhojen juttujen arkisto, ajalta jollain bloggasin ahkerammin. Nykyään julkaisen täällä lähinnä kirjavinkkauksia, jotka eivät Kirjavinkkeihin sovi, ja kerran vuodessa listan lukemistani kirjoista.

Etsit luultavasti jotain näistä:

Tuoreimmat blogikirjoitukseni

Suositeltu artikkeli

Julkaistu
Kategoria(t): Sekalaista

Neuroottisen naisen katastrofi

Nelli Hietala: Varotoimia
Karisto, 2020
167 s.

Nyt oli kevyttä ja helppoa luettavaa – luin tämän pienen romaanin yhdellä istumalla. Varotoimia kertoo vakuutusmyyjä Taimista, joka varautuu jatkuvasti kaikenlaisiin vaaroihin. Bussimatkalla Taimille tapahtuu kuitenkin katastrofi, kun ensin viereen istuu maahanmuuttajan näköinen kaveri, vaikka muuallakin bussissa olisi tilaa, ja sitten Taimi jää bussin kyydistä käytyään taukopaikalla vessassa.

Siitä alkaa karmiva seikkailu, jossa Taimi joutuu vaarallisten ja nolostuttavien tapahtumien äärelle. Onhan hänen selviydyttävä yön yli kaukana sivistyksestä, seuranaan vain se samainen maahanmuuttaja, joka myös jäi bussista. Mies on toisaalta pelottava ja uhkaava, toisaalta Taimin pelastettava, koska eihän sitä tiedä, miten hulluja rasisteja paikallisväestö oikein on.

Melko höpsö tyyppi Taimi on, kaikkine neurooseineen ja ennakkoluuloineen. Varovainen elämäntapa on palvellut Taimia tähän asti, mutta olisiko vähän avoimempi ja rennompi suhtautuminen elämään kuitenkin paikallaan? Sitä Taimi pääsee pohtimaan.

Varotoimia on oikein mainio pikku lukupala. Taimi on tavallaan söpö, tavallaan vähän rasittava, mutta tämän mittaisena kirja kyllä toimii ja Taimin sisäinen maailma on mielenkiintoisesti kuvattu.

Nelli Hietalan Varotoimia

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Katolinen juutalainen

Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein
Siltala, 2016
Suom. Arja Pikkupeura
537 s.

Kirjan nimihenkilö Daniel Stein on puolanjuutalainen, joka pelastuu toisen maailmansodan aikana niukasti teloitukselta. Natsit luulevat häntä etnisesti puolalaiseksi ja hänet värvätään Gestapon tulkiksi. Tulkkina hänen onnistuu suojella juutalaisia joukkotuholta. Lopulta Stein pakenee ja löytää turvan katolisesta uskosta. Sodan jälkeen hänestä tulee pappi, hän liittyy karmeliittaveljeskuntaan ja emigroituu Israeliin, jossa hänellä on edessään pitkä ura melkoisen radikaalina ja kapinallisena katolisena pappina.

Tämä on melkoisen uskomaton elämäntarina juutalaismiehelle, melkein liian uskomaton ollakseen vain fiktiota. Teos perustuukin tosielämään, Oswald Rufeisenin elämään, jonka pohjalta Ljudmila Ulitskaja on oman Daniel Steininsa rakennellut. Tarina on kiehtova ja herättää monenlaisia kysymyksiä uskonnosta ja identiteetistä. Onko juutalainen juutalainen, jos hän on myös kristitty? Täytyy myöntää, etten ollut ajatellut juutalaisten kristittyjen asemaa aikaisemmin, vaikka olinkin toki tietoinen juutalaisuuden monimuotoisesta luonteesta toisaalta uskonnollisena, toisaalta etnisenä identiteettinä, jotka kietoutuvat tietysti eritoten Israelissa vahvasti yhteen.

Ei siis ole Daniel Steinin elämä helppoa. Juutalaisena Puolassa ja Valko-Venäjällä sodan aikaan henki ei ole kovin kallis; radikaalina katolisena pappina Israelissa hengenlähtö ei ole lähellä, mutta elämässä riittää muuten vaikeuksia. Ulitskaja kertoo Steinin tarinaa pala kerrallaan erilaisten dokumenttien kautta. On päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, virallisia asiakirjoja, ilmiantoja, postikortteja… monenlaista ja moniäänistä tavaraa, eikä itse Daniel ole äänessä kuin pienessä osassa näitä. Isoon osaan nousee esimerkiksi saksalaisneito Hilda Engel, joka muuttaa Israeliin ja ryhtyy puoliväkisin Danielin avustajaksi ja nousee sitten vuosikymmenten myötä korvaamattomaan asemaan.

Stein on humaanisuuden, suvaitsevaisuuden ja lähimmäisenrakkauden ääni ja ääni sellaiselle kristinuskolle, jonka nimissä ei vainota juutalaisia tai katsota joukkotuhoa vierestä. Kirja hakee ymmärrystä ja yhteyttä eri uskontokuntien välille – ei mikään helppo tehtävä. Ulitskaja ei ole arastellut aiheenvalinnan kanssa, vaikka muutamassa välihuomautuksessaan tuntuukin epäilevän koko projektin järkevyyttä. Ei tässä varmasti mitään järkeä ollutkaan, mutta jo vain on hieno ja onnistunut lopputulos!

Ljudmila Ulitskajan Daniel Stein

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Lukuloki 2020

Lukuvuosi 2020 numeroina:

  • 188 luettua kirjaa (+24 viime vuodesta)
  • 56292 luettua sivua (+9526)
  • 3 arvostelukappaletta (+3)
  • 179 kirjastolainaa (+17)
  • 5 ostettua kirjaa (+5)
  • 1 muuten hankittu (-1)
  • 0 e-kirjaa (±0)
  • 0 ostettua e-kirjaa (±0)

Kirjailijoiden sukupuolijakauma oli viimevuotista tasaisempi: 146–47 naisten hyväksi. Tämä on ihan kelpo tasapaino, mutta vuoden aikana tuli kyllä jokunen muistutus siitä, miksi kannattaisi pitäytyä etenkin fiktion puolella naisten kirjoittamissa kirjoissa. Niissä törmää harvemmin ankeaan naisvihaan.

Uutena asiana laskeskelin kirjoittajien jakaumaa vähän laajemmasta näkökulmasta. Laskeskelin karkeasti rodullistetut kirjoittajat (28) ja maantieteellisen jakauman Suomi, Eurooppa, USA/UK ja muu maailma. Kotimaista kirjallisuutta oli eniten, 91 teosta, sitten angloamerikkalaista 54 teosta, eurooppalaista 23 ja muuta maailmaa 19.

Painotus kotimaiseen kirjallisuuteen ei ole ongelma, mutta muun maailman pienenpieni osuus on. Vuoden 2021 tavoite onkin lukea vähemmän angloamerikkalaista valkoisten ihmisten kirjallisuutta ja laajemmin ei-englanninkielistä eurooppalaista kirjallisuutta ja muun maailman kirjallisuutta. Myös rodullistettuja kirjoittajia näkisin mieluusti enemmän (ja joo, ymmärrän hyvin, että tähän luokitteluun liittyy koko lailla ongelmia ja se ei tartu esimerkiksi monenlaisiin luokkakysymyksiin – esimerkiksi lukemistani afrikkalaisista kirjoittajista moni on länsimaisissa huippuyliopistoissa opiskelleita expatriaatteja – mutta minulle se nyt tässä tilanteessa riittää ja on kuitenkin parempi kuin ei mitään).

Laskin vastaavat numerot myös vuodelle 2019 ja sikäli 2020 oli jo askel parempaan suuntaan, maailmankirjallisuuden ja rodullistettujen kirjailijoiden osuudet suunnilleen tuplaantuivat.

Vuoden 2020 teemana oli ahkerampi sosiaalisessa mediassa operoiminen. Perustin uuden Instagram-tilin kirjajutuille (@mikko_lukee) ja kirjoitan myös GoodReads-tililleni pidempiä juttuja. Nyt arvioiden ensimmäinen versio ilmestyy GoodReadsissa heti kun olen kirjan lukenut ja saman tien Instagramissa 2000 merkkiin tiivistettynä, ja myöhemmin sitten lopullisena versiona Kirjavinkeissä. Olen myös julkaissut tässä blogissa niitä juttuja, joita en syystä tai toisesta ole Kirjavinkeissä julkaissut.

Viiden tähden kirjat on merkitty tähdellä: ⭐️

Tammikuu

Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä
Sirpa Kähkönen: Graniittimies
Piia Leino: Taivas
Salla Tuomivaara: Syötävät koirat ja sympaattiset siat
Enni Vanhatapio: Absentia
Maarit Verronen: Muutama lämmin päivä
Anna Gavalda: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja
Caroline Kepnes: Sinä
Sita Salminen: Lupa
Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana
Louisa May Alcott: Pikku naisia 2
Liisa Keltikangas-Järvinen: Ujot ja introvertit
Grace McCleen: Ihana maa
Harriet Tyce: Veriappelsiini
Mari Koistinen: Syötkö väärennettyä ruokaa?

Helmikuu

Ruth Ware: Lukitut ovet
Jade Sarson: For the love of God, Marie!
Katriina Järvinen ja Laura Kolbe: Sopivia ja sopimattomia
Dorothy L. Sayers: Kas tässä teille ruumis
Minna Huotilainen ja Leeni Peltonen: Uuden ajan muistikirja
László Krasznahorkai: Saatanatango
Milla Peltonen: Erakot
Dorothy L. Sayers: Kuka ja mistä?
Anu Kaaja: Katie-Kate
C.J. Tudor: Paluu pimeästä
Anu Kaaja: Leda
Rinna Saramäki: 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman
Dorothy L. Sayers: Juhlailta ⭐️

Maaliskuu

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa
Anneli Vehkoo: Kaikki ne hetket kun olet yksin
Johanna Vehkoo ja Emmi Nieminen: Vihan ja inhon internet ⭐️
Paola Pigani: Nokkosia ja ihmisiä
Juhani Brander: Miehen kuolema
Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa
Dorothy L. Sayers: Myrkkyä
Elise Gravel: Olga : Avaruus kutsuu!
Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen
Marta Breen ja Jenny Jordahl: Naiset
Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa
Annastiina Storm: Me täytytään valosta
Kersti Juva: Löytöretki suomeen ⭐️
Kate Davies: Syvään päähän
Jenny Jägerfeld: Comedy Queen ⭐️
Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.): Keltaiset esseet
A Yi: Täydellinen rikos
Geoffrey West: Skaala
Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä

Huhtikuu

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi
Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen
Pirkko Saisio: Betoniyö
Dorothy L. Sayers: Kuolema häämatkalla ⭐️
Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Maarit Verronen: Pieni elintila
Eeva Klingberg: Syvän maan juuret
Graham Greene: Kymmenes mies
Hanna-Riikka Kuisma: Valkoinen valo
Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä
Riina Mattila: Eloonjäämisoppi
Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska
Herta Müller: Hengityskeinu

Toukokuu

Guy Gavriel Kay: A Brightness Long Ago ⭐️
Terhi Rannela: Frau
Heikki Keskiväli: Tähtäimessä osakkeet
Helvi Hämäläinen: Raakileet
Maija Kauhanen: Eliitti
Jane Austen: Emma
Leigh Bardugo: Varjo ja riipus
Leena Krohn: Erehdys
Marianna Kurtto: Tristania
Liu Cixin: Synkkä metsä
Maria Stepanova: Muistin muistolle
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Thomas Taylor: Malamanteri

Kesäkuu

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset ⭐️
Robert Seethaler: Kokonainen elämä
Tiitu Takalo: Memento mori
Sirkka-Liisa Ranta: Suomalainen teekirja
Louise Penny: Kuukausista julmin
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Yu Hua: Xu Sanguanin elämä ja verikaupat
Milja Sarkola: Pääomani
Jane Austen: Järki ja tunteet
Kiran Desai: Menetyksen perintö
Maijastina Kahlos: Roomalaiset ja barbaarit
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu, kovaa menoa kiskoilla
Lisa Taddeo: Kolme naista
Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija
Johanna Sinisalo: Vieraat
Kevin Gascoyne et al: Tea: History, terroirs, varieties
Jenny Erpenbeck: Päivien loppu
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Juhana Torkki: Plutarkhos : Mielen tyyneydestä
Keigo Higashino: Uskollinen naapuri ⭐️
Siiri Enoranta: Kesämyrsky
Joyce Carol Oates: Elämäni rottana

Heinäkuu

Tiina Lehikoinen: Kukkien kapina : yökertomuksia
Kim Liggett: Armonvuosi
Trevor Noah: Laiton lapsi
Anna Burns: Maitomies
Toni Morrison: Koti
Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita
Esmeralda Santiago: Sokeriplantaasin valtiatar
Piia Leino: Yliaika
Pirkko Arstila: Teen ystävän kirja
Hilary Mantel: Kuningashuone ⭐️
Kaisu Tervonen (toim.): 13 katseluasentoa
Bill Bryson: Keho : Opas asukkaalle
Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa
Heikki Kännö: Runoilija
Silvia Hosseini: Pölyn ylistys
Lucia Berlin: Ilta paratiisissa

Elokuu

Adam Rutherford: Luomakunnan kruunu
Lotta Dufva: Limbodusa
Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta
Katja Raunio: Käy kaikki toteen
Pekka Nihtinen: Kiinalainen teekirja
Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki
Kiran Desai: Hulabaloo hedelmätarhassa
Agatha Christie: Stylesin tapaus
Gao Xingjian: Vapaan miehen raamattu
Johanna Laitila: Synty
Jorge Ibargüengoitia: Kuolleet tytöt
Bell Hooks: Mies tahtoo muuttua
Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti
Tommi Liimatta: Saaret kuin sisaret
Eva Frantz: Tästä pelistä pois

Syyskuu

Marke Ahonen: Oopiumia ja ajatusharjoituksia
Delia Owens: Suon villi laulu
Nazanine Hozar: Aria
Rutger Bregman: Hyvän historia
Terhi Kokkonen: Rajamaa
Anni Kytömäki: Margarita ⭐️⭐️
Juha Hurme: Suomi ⭐️
Kristina Carlson: Eunukki
Anna Claybourne: Ihmeellinen evoluutio
Édouard Louis: Väkivallan historia
Johanna Laitila: Lilium Regale
Simon Stålenhag: Liittymiä
Jenny Offill: Ilmastoja
Eila Pennanen: Kulmatalon perhe
Lotta-Liisa Joelsson: Nailpolish.avi
Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)
Marisha Rasi-Koskinen: REC

Lokakuu

Téa Obreht: Vedetön maa
Marko Hautala: Pimeän arkkitehti ⭐️
Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema
Saija Saarni: Kaiken maailman kuopat
Yaa Gyasi: Maa ja taivas
Tommi Uschanov: Kuinka musiikkia käytetään
Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli
Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa
Venla Saalo: Kukkia maan alla
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Reijo Pitkäranta: Fata verborum
Evie Wyld: Me olemme susia ⭐️
Satu Vasantola: Kaikki kadonneet
Dan Carlin: Loppu on aina lähellä
Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan
Oynkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja
Sharon Moalem: Parempi puolisko : naisten geneettinen ylivertaisuus
Rebecca Solnit: Eksymisen kenttäopas

Marraskuu

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys ⭐️
Elisabeth Åsbrink: Made in Sweden
Karolina Ramqvist: Karhunainen
Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä
Alain Mabanckou: Kuppinurin
Eino Saari: Miehen kosketus ⭐️
Minna Salami: Aistien viisaus
Jokha Alharthi: Celestial Bodies
Paula Havaste: Morsiusmalja
Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso : Totuus ja tunnustus
Tommy Orange: Ei enää mitään
Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia

Joulukuu

Hanska, Koskinen, Mäenmaa, Siltamäki: Saamattomat
Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
Clarice Lispector: Tähden hetki
Katariina Heikkilä: Punainen nyrkki
Eila Pennanen: Tyttölapsi
Okakura Kakuzo: Kirja teestä
Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua
Brian R. Keating ja Kim Long: Näin syntyy tee
Marja-Leena Heikkilä-Horn: Kaakkois-Aasian historia
Anu Silfverberg: Sinut on nähty ⭐️
Mari Manninen: Hyvät aikeet
Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin
Moa Romanova: Paniikkiprinsessa
Riikka Pelo: Kaikki elävä

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Oman navan kaivelua

Karoliina Ramqvist: Karhunainen
Gummerus, 2020
Suom. Laura Kulmala
363 s.

Ruotsalaisen Karolina Ramqvistin aiheena on Marguerite de la Rocque, 1500-luvulla elänyt nainen, joka matkasi holhoojansa kanssa tutkimusmatkalle nykyiseen Kanadaan. Matkalla hänet hylättiin autiolle saarelle, jossa hän onnistui selviytymään hengissä joidenkin vuosien ajan, kunnes hänet pelastettiin.

Tämä on kiehtova kertomus selviytymisestä, sellainen todella mielenkiintoinen ja huomiota herättävä ihmiskohtalo, josta lukisi mieluusti kirjan. Valitettavasti Ramqvist on lopulta kiinnostuneempi autobiografisesta navankaivelusta. Kyllä – tämä on yksi niistä kirjoista, joissa pääpaino on siinä, miten kirjailija kirjoittaa kirjaansa ja on vaikeaa ja työlästä. Olisi ehkä pitänyt arvata, kun takakannessakin rinnastettiin Marguerite de la Rocque ja Karoliina Ramqvist yhtä lailla vaikuttaviksi naisiksi. Anteeksi nyt vain, mutta: ei.

Ramqvistin pohdinnoilla on hetkensä. En ole täysin tällaista tyyliä vastaan, Mia Kankimäen kirjoista esimerkiksi olen kyllä pitänyt. Ramqvist on itsestään kirjoittaessaan parhaimmillaan silloin kun kertoo siitä, millainen prosessi 1500-luvulla eläneestä henkilöstä kirjoittaminen on, millaisia vaikeuksia vaikkapa tiedonhankintaan liittyy. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että 1500-luvun tapahtumista saisi 2000-luvulla luotettavaa tietoa. Edes joku niinkin yksinkertaiselta tuntuva asia kuin tieto siitä, millaisilla laivoilla 1540-luvulla purjehdittiin, ei ole mitenkään helppo asia selvittää. Kuvia ei vain ole tuosta noin vain saatavilla.

Valitettavasti ison osan ajasta Ramqvist pyörii aiheensa kannalta täysin yhdentekevissä oman elämänsä kiemuroissa. En sano, etteikö niistäkin joku saisi jotain irti, mutta minä olisin toivonut fokuksen pysyvän tiukemmin Marguerite de la Rocquessa, joka nyt tuntui jäävän aivan sivuosaan. Onneksi kirja oli sentään nopealukuinen.

Karolina Ramqvistin Karhunainen

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Yksinäinen nainen Italiassa

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin
Tammi, 2020
Suom. Helinä Kangas
148 s.

En ole lukenut Jhumpa Lahirilta aiemmin mitään, joten miksei sitten aloittaisi tästä uusimmasta, jonka Lahiri on kirjoittanut itselleen uudella kielellä, italiaksi. Ratkaisu on yllättävä. Koska kirjan kuitenkin lukee suomeksi käännettynä, eikä tunne Lahirin aiempaa tuotantoa, mysteeriksi jää, miten kieli tässä vaikuttaa.

Missä milloinkin kertoo lyhyiden katkelmien kautta yksinäisen naisen elämästä italialaisessa kaupungissa. Nainen on ulkopuolinen tarkkailija, joka katselee ystäviensä ja naapuriensa elämää. Näiden havaintojen kautta meille sitten piirtyy kuva naisesta ja tämän ympäristöstä. Teksti on – ehkä sitten sen italiankielisyytensä vuoksi – selkeää, kirkasta ja aika suoraviivaista, mutta toisaalta paljonpuhuvaa. Suomentaja Helinä Kangas on tehnyt kelpo työtä.

Yksittäiset fragmentit eivät onneksi jää irrallisiksi, vaan niistä rakentuu kirjan mittaan draaman kaarta. Naisen pienessä, toistuvassa elämässä tapahtuu kuin tapahtuukin muutosta. Satunnaisesta ja arkipäiväisestä noustaan kohti uusia seikkailuja, kun nainen tekee päätöksen muuttaa elämäänsä, kokeilla jotain uutta.

Tämä pieni, nopealukuinen teos olisi 3,5 tähden kirja; tavallisesti pyöristäisin ylös neljään tähteen, mutta nyt kertojan toistuva toisten ihmisen painon ja koon kommentointi ärsytti niin paljon, että pyöristykööt alaspäin. Kehorauhaa fiktioonkin, etenkin kun tämä kommentointi ei tuntunut palvelen oikein mitään tarkoitusta, mutta toistui kuitenkin sen verran usein, ettei se nyt ihan sattumaakaan voi olla.

Jhumpa Lahirin Missä milloinkin

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat