Tervetuloa

Tämä on Mikko Saaren blogi, joka on ollut olemassa muodossa tai toisessa vuodesta 2003. Täältä löytyy siis kaikenlaista, enkä ihan kaikkea välttämättä tänä päivänä allekirjoita. Sellaista se.

Tätä nykyä laitan tänne lähinnä kirjoista ja levyistä sellaisia kirjoituksia, jotka eivät ensisijaisiin kohteisiin sovi. Pääsääntöisesti kirjoitan kirjoista Kirjavinkkeihin, lautapeleistä Lautapelioppaaseen ja levyistä Kulttuuritoimitukseen. Kirjajuttujani voi seurata myös Goodreadsissa, muuten en sosiaalisessa mediassa ole erityisen aktiivinen.

Etsit luultavasti jotain näistä:

Tuoreimmat juttuni

Mikko Saari

Suositeltu artikkeli

Julkaistu
Kategoria(t): Sekalaista

Kai jonkun sentään täytyy olla syypää

Éric Vuillard: Kunniallinen vetäytyminen (Une sortie honorable)
Siltala, 2023
Suom. Lotta Toivanen
157 s.

Tutustuin Éric Vuillardiin viime vuonna Kongo / Köyhien sota -teoksen myötä. Tähän niteeseen oli yhdistetty kaksi Vuillardin historiallista teosta, joista toinen käsitteli Kongon siirtomaavallan syntyä Berliinin konferenssissa ja toinen 1520-luvun Saksasta ja saarnaaja Thomas Müntzeristä. Nyt käsillä oleva Kunniallinen vetäytyminen on Kongon sukua, sillä siirtomaavaltaa tässäkin käsitellään. Tämäkin kirja on suomentaja Lotta Toivasen oivallista käsialaa.

Kunniallisen vetäytymisen aiheena on ensimmäinen Indokiinan sota, jota Ranska kävi vuosina 1946–1954, siis alkusoittona paremmin tunnetulle Yhdysvaltojen käymälle Vietnamin sodalle. Romaanissaan Vuillard piirtää kuvia Ranskan hallinnosta, liike-elämästä ja sodanjohdosta ja näyttää siten sodankäynnin kaiken mielettömyyden terävässä valossa. Sodan ja siirtomaavallan mielipuolinen logiikka yhdistetään suurten holding-yhtiöiden ja niitä hallitsevien sukurutsaisten piirien voitontavoitteluun armottomalla tavalla.

Vuillard pakkaa pieneen kirjaan hämmentävän paljon asiaa. En oikein tiedä, miten hän sen tekee. Tässäkin pienikokoisessa kirjassa on 157 sivua, ei siis erityisen paljon tekstiä, mutta niin vain tarinasta ehtii luikerrella kiemuroita moneen suuntaan ja Vuillard ehtii esittelemään monenlaisia kelmejä niin Ranskasta kuin Yhdysvalloistakin. Tarina kytkeytyy luonnollisesti Vietnamin sotaan.

Kunniallinen vetäytyminen on kiehtova kirja. Se vetäytyminen on totta kai kaikkea muuta kuin kunniallinen. Vaikea Vietnamin ja koko Indokiinan kohtelussa on nähdä mitään kunniallista. Tätä kamaluutta ja kaiken taustalla olevien taloudellisten motiivien alhaisuutta Vuillard onnistuu kuvaamaan hyvin.

Melkoinen määrä pommeja niin pieneen maahan. Vuonna 1945 Ho Chi Minh ei ollut tehnyt muuta kuin julistanut maan itsenäiseksi ja perustellut itsenäisyyttä meidän ihmisoikeusjulistuksella. Hän ei julistanut sotaa ketään vastaan.


Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Muistoni ovat ylös alas kipuvia portaita

Piia Leino: Aarteidesi aikakirjat
S&S, 2022
271 s.

Piia Leino tuli tutuksi pehmeällä scifillään muutama vuosi sitten. Kolmas scifikirja Lakipiste jäi lukematta ja tämä Aarteidesi aikakirjatkin lojui hyllyssä pitkään lukemattomana. Sain vihdoin aikaiseksi tarttua kirjaan ja kuinkas kävikään – luin sen yhden päivän aikana. Voi siis sanoa, että tarinassa oli vetoa, mutta se ei Leinon aiempia teoksia tuntien ole ihme.

Aarteidesi aikakirjat sijoittuu tulevaisuuteen. Kirjan maailmassa meidän aikanamme syväjäädytettyjä rikkaita ja menestyneitä ei edelleenkään osata sulattaa, mutta heidän muistoihinsa päästään käsiksi mielikoneiden avulla. Tätä toimintaa kutsutaan louhimiseksi ja sen harjoittamiseen on monia motivaatioita: jotkut hakevat elostelun elämyksiä, toiset haluavat elää suuria tunteita ja jotkut jahtaavat aarteita. Rikkaathan ovat varastoineet varallisuuttaan mahdollisen herätyksen varalle ja jostain muistojen kätköistä löytyy aarteen salaisuus.

Tällä asialla on kirjan päähenkilö Oula, joka penkoo miljonääri Raphael Elon muistoja. Elo on piilottanut jonnekin muun muassa Picasson maalauksen ja Oula vieläpä tietää, että kätkö on jossain hänen pienessä kotikaupungissaan. Vaan löytyykö Elon elämän varrelta kätkön paljastava muisto? Sattumanvaraisella louhinnalla siihen on vaikea osua, mutta muistoja läpikäydessään ja kokiessaan Oula tutustuu Eloon syvällisellä tavalla.

Juoni aarteenetsinnästä on kiinnostava, mutta Leino tekee hyvää työtä myös maailman kuvaajana. Toisin kuin monet tulevaisuudenkuvaukset, Aarteidesi aikakirjat on utopia. Maailman kantokykyä on koeteltu ja takana on nykyajasta luontevana jatkumona seuraavia katastrofeja, mutta niistä on selvitty ja maailmaa on järjestelty uusiksi kestävämmällä tavalla. Tästä maailmanrakentelusta ei tehdä suurta numeroa, mutta maailman yksityiskohtia tulee kirjan edetessä vastaan siellä ja täällä, ja niistä piirtyy kiinnostava kuva kestävämmästä tavasta elää.

Piia Leino on erinomainen scifi-kirjailija, jolla on kirjoissaan hyviä ideoita ja niitä kantamassa vetäviä tarinoita. Samalla Leinon scifi on sen verran pehmeää, ettei sitä kannata kenenkään säikkyä, vaikka genre vieraalta tuntuisi. Aarteidesi aikakirjaakin uskaltaa suositella helposti kaikille, joita ajatus toisen ihmisen ajatuksiin sukeltamisesta ja uudenlaisesta maailmasta kiehtoo.


Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Yleisö on se, mikä varsinaisesti tapahtuu

Eino Santanen: Yleisö
Teos, 2017
102 s.

Eino Santasen runouteen tutustuin Tekniikan maailmat -teoksen myötä, se kun tuli vastaan lukiessani Tanssiva karhu -palkinnon voittajia. Koin Santasen avantgardistisen runouden vähän vaikeaselkoiseksi, mutta nautin suuresti Santasen 20 euron seteleihin kirjoituskoneella kirjoittamista setelirunoista.

Aika lailla samat sanat voisin nyt sanoa tästä Santasen seuraavasta kokoelmasta, joka on osa samaa Raha-trilogiaa. Kovin on avantgardea, mutta mukana on jälleen setelirunoutta, josta pidän taas suuresti. Sinänsä Santasen aihepiiri ei ole kovin vaikeatulkintaista tai kummallista: Yleisöstä on helppo nostaa ajankohtaisia teemoja sosiaalisesta mediasta, kapitalismista, teknologiasta, ihmisyydestä.

Santasen tyyli vain hankaa vastaan rajusti. Yleisö-osion viisinumeroiset listat ovat ilmeisesti viittaus toisaalle, mutta osion loppua kohden rakenne alkaa hajota ärsyttävällä tavalla ja on muutenkin täynnä nonsenseen kallistuvaa toisteisuutta. Santasen runsaasti visuaalisia keinoja ja toistoa käyttävä tyyli ei nyt oikein pure. Rajauksia-osion aina vain hillittömämmiksi käyvät pohdiskelut itseohjautuvien autojen toiminnasta sentään huvittivat:

Pitäisikö yllättäen jarrunsa menettäneen itseohjautuvan auton jatkaa suoraan lakia noudattamattoman miehen päälle ja tappaa hänet, vai vaihtaa kaistaa ja ajaa lakia noudattavan naisen päältä niin, että tämä kuolee.

Tulisiko yllättäen jarrunsa menettäneen itseohjautuvan auton jatkaa suoraan lakia noudattavien kolmen miehen, yhden naisen ja naisjohtajan päälle ja tappaa heidät, vai vaihtaa kaistaa ja ajaa lakia noudattamattomien kahden miesurheilijan, tytön, pojan ja miesjohtajan päälle niin, että nämä kuolevat.

Tee siinä nyt harkittuja moraalisia ratkaisuja! Setelirunojen vuoksi suosittelen Yleisöä kyllä kaikille, niistä pidän aivan tavattomasti; muusta sisällöstä saa sitten nauttia tai olla nauttimatta makunsa mukaan.


Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Lukuloki 2022

Lukuvuosi 2022 numeroina:

  • 273 luettua kirjaa (+88 viime vuodesta)
  • 57 386 luettua sivua (+7104)
  • 6 arvostelukappaletta (+3)
  • 261 kirjastolainaa (+83)
  • 4 ostettua kirjaa (+2)
  • 2 muuten hankittua (±0)
  • 0 e-kirjaa (±0)
  • 0 ostettua e-kirjaa (±0)

Tästä tuli kerrassaan mainio lukuvuosi. Luettujen kirjojen määrä kasvoi aikaisemmasta reippaasti. Määrän selittää uusi harrastukseni, runojen lukeminen: luin nimittäin vuoden aikana 90 runokirjaa.

Viime vuonna pohdiskelin, että runoihin olisi hyvä perehtyä enemmän ja voisin lukea vaikka yhden runokirjan kuussa. Eihän se siihen jäänyt ja jo viime vuoden joulukuussa runokokoelmia tuli luettua yli kymmenen, kun aloin lukea läpi Tanssiva karhu -palkinnon voittajia. Tanssiva karhu -maraton tuli valmiiksi alkuvuodesta ja sen jälkeen olen jatkanut sekä uudempaan että vanhempaan runouteen tutustumista.

Runokokoelmien arvioiminen oli alkuun vaikeaa, mutta olen pikku hiljaa oppinut tekemään sitäkin, eikä runojen arvioiminen enää tunnu pelottavalta.

Kirjailijoiden sukupuolijakauma meni tavalliseen tapaan: naiset 205, miehet 80 ja muunsukupuoliset 3. Naisten osuus pysyi siis suunnilleen tuossa kolmen neljäsosan paikkeilla, kuten viime vuonnakin.

Tämä vuosi oli kotimaisen kirjallisuuden vuosi. Tavallisesti luen noin puolet kotimaista ja puolet ulkomaista, mutta tänä vuonna kotimaista oli lukemastani 75 %. Osin tämä selittyy sillä, että luin lähes yksinomaan kotimaista runoutta, mutta runotkin poislukien kotimaisten osuus olisi 62 %. Tämä vain sattui olemaan hyvä vuosi kotimaisen kirjallisuuden kannalta.

BIPOC-kirjailijoita luin tänä vuonna selvästi vähemmän kuin viime vuonna (10 % vs 21 %). Viime vuonna minulla oli asiassa enemmän yritystä ja voi olla, että uusien käännöskirjojen joukossa oli myös paremmin tarjontaa. Angloamerikkalaisen kirjallisuuden osuutta lukemastani sain pudotettua (54 % ulkomaisista kirjoista vs 39 %). Eurooppalaisen kirjallisuuden osuus vastaavasti kasvoi, samoin muun maailman. Tämä on hyvä kehitys: olen tietoisesti halunnut vähentää hegemonisen angloamerikkalaisen kulttuurin osuutta ja nähtävästi olen siinä myös onnistunut.

Arvioistani suurin osa ilmestyi Kirjavinkeissä, mutta varsin moni päätyi Kulttuuritoimituksen sivuille. Loput tulivat sitten tänne. Aloitin loppuvuodesta myös Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehden avustajana ja luin ensimmäiset kirjat, joista kirjoittamani arviot ilmestyvät Onnimannissa ja joiden arvioimisesta minulle jopa maksetaan. Tämä oli hieno saavutus.

Aloitin Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjallisuustieteen opinnot. Ehdin syksyllä suorittaa pari ensimmäistä kurssia; projekti jatkuu keväällä.

Tähdillä merkityt ovat tarjonneet vuoden parhaita lukukokemuksia.

Tammikuu

Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen
Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Aila Meriluoto: Kimeä metsä
Lauri Otonkoski: Olo
Heidi Jaatinen: Koski
Deborah Levy: Mitä en halua tietää
Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!
Kashmeera Lokuge, Hyppe Salmi: Ilmatilaa
Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais
Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä
Ann Patchett: Hollantilainen talo
Dess Terentjeva: Ihana
Ilpo Tiihonen: Largo ⭐️
Anne-Maija Aalto: Korento
Peter Mickwitz: Lasinen avaruusalus
Kari Aronpuro: Gathandu
Akwaeke Emezi: Makeaa vettä
Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle
Catharina Gripenberg: Ottaisit käteni, kummallista
Becky Chambers: To Be Taught, If Fortunate
Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä
Emilia Kukkala: Kaiken jälkeen ⭐️
Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät
Enni Vanhatapio: Tyttöystävä
Helena Sinervo: Väärän lajin laulut
Kirsti Kuronen: Pönttö
Marko Hautala: Kuolleiden valssi

Helmikuu

Henriikka Tavi: Toivo
Veera Antsalo: Fernanda
Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla
Maria Matinmikko: Valkoinen
Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät
Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä
Eino Santanen: Tekniikan maailmat
Anne-Maija Aalto: Lumen hiljaisuus
Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
Juhani Lindholm: Kalassa kielen merellä ja muita kirjoituksia
Sirpa Kyyrönen: Ilmajuuret
Marja-Leena Tuurna: Eeva-Liisa Manner : Matka yli vaihtelevien äärten
Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa
Édouard Louis: Kuka tappoi isäni
Stina Saari: Ä nim ling
Matti Kangaskoski: Johdatus pimeään
Helena Sinervo: Merirequiem
Elif Shafak: Kirottu Istanbul
Jia Tolentino: Trikkipeili
J. S. Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä
Karoliina Tervonen: Kaski
Veera Salmi: Oboin kirja
Maria Matinmikko: Musta
Hassan Blasim: Allah99
Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle

Maaliskuu

Pauliina Haasjoki: Nausikaa
Luiz Ruffato: Päättyy myöhäinen kesä
Maylis de Kerangal: Sillan synty
Karla Malm: Lux
Iida Rauma: Hävitys : tapauskertomus ⭐️
Susi Nousiainen: Muovikauris
Tiitu Takalo: Rakkaus on köyhän rikkaus
Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Maria Matinmikko: Värit
Johanna Venho: Syyskirja
Matias Riikonen: Matara ⭐️
Sirkka Turkka: Voiman ääni
Chi Zijian: Puolikuu (haastattelu)
Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen (haastattelu) ⭐️
Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä
Lauri Mäkinen: Lopun alku d-mollissa (haastattelu)

Huhtikuu

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu kesäleirillä
Elsa Tölli: Fun primavera
Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
Annukka Salama: Ripley : Nopea yhteys (haastattelu)
Pauliina Haasjoki: Promessa
Veera Salmi: Saari
Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola: 101 tapaa tappaa aviomies ⭐️
Miia Toivio: Pysty hiljaisuus
Tommi Parkko: Runoilijan työkalupakki (haastattelu)
Meg Mason: Murhe ja autuus (haastattelu)
Silja Järventausta: Liputettu päivä
Sara Kärpänen: Naisten kaupunki
Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään (haastattelu)
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
Veera Antsalo: Imago
Madeline Miller: Kirke (haastattelu)
Ville Ranta: Kuningas menettää päänsä
Siiri Enoranta: Maailmantyttäret (haastattelu)

Toukokuu

Ville Eloranta ja Lotta Jalava: Sana sanasta
Veera Antsalo: Sähkökatkoksen aikaan
Maaza Mengiste: Varjokuningas (haastattelu)
Sirkka Turkka: Nousevan auringon talo
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa (haastattelu)
Deborah Levy: Omistuskirjoituksia (haastattelu)
J. S. Meresmaa: Dodo
J. S. Meresmaa: Khimaira
Sirkka Turkka: Huone avaruudessa
Maarit Verronen: Orionin vyö
Tiina Paju: Uutisista hyvää iltaa
Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja
Raisa Marjamäki: Katoamisilmoitus
Chainmail Bikini
Tanja Seppänen: Kiinnijääneet
Eila Pennanen: Kiitos harhaluuloista
Silja Järventausta: Iltapäivä isolla kirjaimella
N. K. Jemisin: Obeliskiportti ⭐️
Thomas L. Rowe: Kiinalainen yksisarvinen
Solja Krapu: Minä tarvitsen bussikuskia
Aila Meriluoto: Miehen muotoinen aukko
Karina Sainz Borgo: Kolmas maa (haastattelu)
Jantso Jokelin ja Touko Hujanen: Joutoretki
Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku
Tarja Roinila: Samat sanat ⭐️

Kesäkuu

Salla Simukka: Lukitut
Elina Airio: Metsässä juoksee nainen (haastattelu) ⭐️
Aila Meriluoto: Talvikaupunki
Paula Havaste: Laahus (haastattelu)
Elizabeth Strout: Voi William!
Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan (haastattelu)
Eva Eich: Pakohuonemysteeri: Korpin varjo (toinen arvio)
Miira Luhtavaara: Pinnallisuus (haastattelu)
Tanja Tiekso: Fantasma
Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten
Niina Repo: Anteeksianto (haastattelu)
Ragnar Jónasson: Pimeys
Raisa Marjamäki: Ihmeellistä käyttäytymistä
Ingeborg Bachmann: Malina
Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä ⭐️
Raisa Marjamäki: Ei kenenkään laituri
Minna Mikkonen: Amelian luut
Iida Sofia Hirvonen: Radalla (haastattelu)
Vesa Heikkinen: Sopukopu

Heinäkuu

Giovanni di Gregorio ja Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet: 1. Sarahin uni
Heikki Kännö: Ihmishämärä ⭐️
Taru Lindblom ja Heikki Valkama: Okashi
Hanna Meretoja: Elotulet (haastattelu)
Arla Kanerva: Lopun aikoja
Sini Silveri: Titaanidisko
Friman, Arjoranta, Kinnunen, Heljakka ja Stenros (toim.): Pelit kulttuurina
Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu
Raisa Marjamäki: Viimeinen talvi
Louise Penny: Petollinen valo (haastattelu)
Nura Farah: Lumimaa
Ragnar Jónasson: Saari
Hanna Bervoets: Sopimatonta sisältöä (haastattelu)
Minna Lindgren: Minun oopperani
Dion Prusalainen: Onnellisuudesta
Kari Aronpuro: Mikä tahansa
Heidi Väätänen: Chloé S:n sanakirja
Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin
Johanna Ikonen: Tuntemattoman planeetan unia (haastattelu)
Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat (haastattelu)
Valeria Luiselli: Kadonneiden lasten arkisto
Leena Kellosalo: Tulikärpäsiä Tammelan yllä
Femi Kayode: Pimeän jäljillä

Elokuu

Riikka Ulanto: Neitsytlento (haastattelu)
Ida Pimenoff (toim.): Kasvukausia
Milka Luhtaniemi: Kirnu
Marjo Katriina Saarinen: Kaikki päivän tunnit (haastattelu)
Pelle Romantique: Pelle Romantique’n konerunoja
Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät (haastattelu)
Tove Ditlevsen: Lapsuus
Tove Ditlevsen: Nuoruus
Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä ⭐️
Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet
Riikka Länsisalmi (toim.): Tankasta mangaan : miten suomentaa Japanin kieltä ja kulttuuria
Annie Ernaux: Isästä / Äidistä (haastattelu)
Ragnar Jónasson: Sumu
Tuukka Hämäläinen ja Heidi Rautalahti (toim.): Grimmin saduista Controliin
Minna Sarantola-Weiss: Me halusimme kaiken : 1980-luvun historiaa
Akseli Heikkilä: Hiljainen vieras (haastattelu)
Olli Sinivaara: Puut
Éric Vuillard: Kongo / Köyhien sota
Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in
Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi (haastattelu)

Syyskuu

Maggie O’Farrell: Hamnet
Lasse Koskela ja Lea Rojola: Lukijan ABC-kirja
Aurora Ala-Hakula, Maaria Ylikangas ja Arja Karhumaa (toim.): Säihkyvät utopiat
Mila Teräs: Amiraali
Toni Lahtinen ja Markku Lehtimäki (toim.): Äänekäs kevät
Pauli Hautala: Katseen maanosat (haastattelu)
Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus
Olli-Pekka Tennilä: Lemmonommel
Marjo Heiskanen: Omaa sukua (haastattelu)
Mariana Enriquez: Yö kuuluu meille (haastattelu) ⭐️
Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä
Klaus Maunuksela: Manuaali (haastattelu)
Marianna Kurtto: Rottakuningas
Petra Rautiainen: Meren muisti (haastattelu)
Sayaka Murata: Maan asukit (haastattelu)
Noora Vallinkoski: Koneen pelko
Ville Raivio: Pieni teekirja
Lydia Sandgren: Läpileikkaus
Giovanni di Gregorio ja Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet: 2. Cassiopéen ihastus
Hiromi Kawakami: Sensein salkku
Maiju Pohjola: Ettei yötä enää (haastattelu)

Lokakuu

Jyrki Korpua: Alussa oli sana
Elina Pitkäkangas: Sang (haastattelu) ⭐️
Salla Simukka: Tästä kaikki alkaa (haastattelu)
Susanna Hast: Ruumis/huoneet (toinen arvio) ⭐️
Tove Ditlevsen: Aikuisuus (toinen arvio) (haastattelu)
Ville Ranta: Kurissa ja nuhteessa
Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset
Matti Kangaskoski: Tältä sinusta nyt tuntuu
N. K. Jemisin: Kivinen taivas
Eeva-Liisa Manner: Tämä matka
Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille ⭐️
Sari Kivistö ja H. K. Riikonen (toim.): Mitä jokaisen tulee tietää antiikista : Kreikka & Rooma
Eeva Åkerblad: Huolenpitoja (haastattelu)
Richard Powers: Hämmästys (haastattelu)
Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja
Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa
Fiona ’Elōne: Tulit luokseni kutsumatta (haastattelu)
Armas Äikiä: Tulikantele
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä
Mona Eid (toim.): Kiharoita
Ester Nuori Leppä: Maanantai ja mustat hitit
Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu
Marieke Lucas Rijneveld: Illan epämukavuus (haastattelu)
Linnea Axelsson: Ædnan : Maa meissä

Marraskuu

Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset
Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (haastattelu) ⭐️
Petra Vallila: Ehkä (haastattelu)
Katja Seutu: Kesannoida, säkenöidä
Ari Saastamoinen: Lautapelien historia
J. S. Meresmaa: Kerberos (haastattelu)
Sanna Karlström: Pehmeät kudotukset
Pauli Sivonen (toim.): Kuusi katsetta kokoelmaan
Lauren Groff: Mestarinna
Marcus Rosenlund: Pieni suuri elämä
Sini Helminen: Hurme
Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä suolaisilla vesillä (haastattelu)
Mona Bling: 23 transmyyttiä
Juha Hurme: Tiu tau tilhi
Amia Srinivasani: Halun politiikka : 2020-luvun feminismi
Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas (haastattelu)
Ágota Kristóf: Iso vihko
Saima Harmaja: Sateen jälkeen
Riikka Kaihovaara: Vieras eläin ja muita uusia luontokappaleita
Maria Turtschaninoff: Suomaa
Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies
Emma Kantanen: Jos sataa, älä tule
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
Sanna Pelliccioni: Onnin vauvaloruja

Joulukuu

Sofia ja Amanda Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri
Pauli Pietilä: Kamikazekontakti
Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet
Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko (haastattelu)
T. S. Eliot: Kootut runot (haastattelu)
Kerstin Ekman: Suden jälki
Joanna Heinonen: Veren väki
Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet
Mila Teräs: Yökirjeitä (haastattelu)
Eeva-Liisa Manner: Ikäviä kirjailijoita
Sinikka Huusko: Suolaruusu
Tero Tähtinen: Yö Kitkitdizzessä : esseitä kirjallisuudesta
Chimamanda Ngozi Adichie: Surumerkintöjä
Riikka Simpura: Painottomuus (haastattelu)
Hannah Gadsby: Nanette : Kymmenen askelta : Muistelmat, tai jotain
Olli-Pekka Tennilä: Yksinkeltainen on kaksinkeltaista
Lauri Lattu: Susiraja (haastattelu)
Heli Koskinen: Zeta : Uskallatko pelata?
Sören Olsson ja Anders Jacobsson: Bertin epätoivopäiväkirja
Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja
Sini Helminen: Sysi
Minna Väisänen: Kasvaa ihmisen kaltaiseksi
Luistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän kaikkien ongelmia
Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Mirja Hämäläinen: Avoimet suhteet
Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä
Maiju Pohjola: Lautuma
Atte Koskinen: Silmittömyys
Eino Santanen: Yleisö
Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Tietoisia valintoja suhdemuodosta

Mirja Hämäläinen: Avoimet suhteet
Kosmos, 2020
327 s.

Voisiko romanttisessa suhteessa olla enemmän kuin kaksi osapuolta? Monisuhteisuus on noussut viime vuosina puheenaiheeksi yhä useammin ja monilla on jo käsitys vaikkapa siitä, mitä polyamoria on. Monogamisuus on yhä normi, mutta ei enää kaikille kyseenalaistamaton itsestäänselvyys.

Tähän maisemaan Mirja Hämäläinen kirjoitti vuonna 2020 kirjan, joka kuvaa avointen suhteiden maailmaa. Hämäläiselle ”avoin suhde” on paitsi tietyntyyppinen suhdemalli, myös jonkinlainen yläkäsite, jonka alle mahtuvat niin avoimet suhteet, swingerit kuin polyamoria. Jotkut suosivat yläkäsitteenä nimitystä ”eettinen monisuhteisuus” (englanniksi consenting non-monogamy).

Ihmissuhteet ovat sotkuisia, eikä kaikille näille nimityksille ole kiveenhakattuja selityksiä, jotka kaikki allekirjoittaisivat. Mutta ei se mitään – monogamiakin on kaikkea muuta kuin yksioikoista. Meillä on jonkinlainen jaettu käsitys siitä, mitä yksiavioisuus tarkoittaa, mutta missä rajat sitten käytännössä menevät on usein epämääräistä – ainakin jos niiden selvittämiselle ei ole ollut erityistä syytä.

Monille suhteen avaamisessa rehellisen kommunikaation aloittaminen siinä samalla on ollut suhteessa se kaikki suurin mullistus.

Tämä on mielestäni keskeisin huomio, jonka tästä kirjasta voi napata mukaansa, päätyi sitten toteuttamaan suhteissaan avoimuutta tai ei. Ihmissuhteissa hyvien asioiden tapahtuminen edellyttää usein avointa ja rehellistä kommunikaatiota.

Jos kaipaa työkaluja tällaisten keskustelujen tueksi, yksi hyvä apuväline on ihmissuhdeanarkismin piirissä kehitetty Relationship Anarchy Smörgåsbord. Ihmissuhdeanarkistit eivät ota ihmissuhteissa mitään annettuna, mikä on epäilemättä useimmille tarpeettoman radikaali näkökulma, mutta väitän, että perinteisemmätkin suhteet hyötyisivät siitä, että niihin liittyvistä kysymyksistä ja rajanvedoista käytäisiin keskustelua.

Avoin kommunikaatio voi sitten johtaa suhteen avaamiseen, mikä voi tarkoittaa monia asioita. Hämäläinen esittelee kirjassaan kattavasti erilaisia suhdemuotoja. Kirja perustuu lähteisiin ja suomalaisten monisuhteisten ihmisten haastatteluihin. Hämäläisen lähestymistapa on positiivisen realistinen: avoimet suhteet näyttäytyvät kirjassa myönteisessä valossa, mutta niitä ei toisaalta esitetä minään kaiken ratkaisevana utopiana. Avointen suhteiden ongelmiakin käsitellään monipuolisesti. Paikoin päästään aika käytännöllisellekin tasolle.

Avoimet suhteet on kirjoitettu hyvin cisheterosta näkökulmasta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä puhutaan, mutta pääpaino on selvästi heterosuhteissa. Homo- ja lesbolukijat voivat jäädä vähän ulkopuolisiksi. Seksi on myös kirjassa – sinänsä ymmärrettävistä syistä – hyvin korostunutta. Avoimissa suhteissa seksi on toki usein merkittävä tekijä; aromanttisten ja aseksuaalien ihmisten polysuhteisiin viitataan ohimennen, mutta ennen kaikkea tämä on kirja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita seksistä. Itselleni pisti esimerkiksi silmään avointen suhteiden ymmärtäminen nimenomaan suhteina, joissa vakituisen suhteen rinnalle haetaan seksisuhteita. Esimerkiksi englanninkielisessä Wikipediassa Open marriage -artikkelissa esiin nouseva jako ”polyamory style” vs. ”swinging style” ei näy tässä kirjassa, vaan tässä avoimet suhteet nähdään lähinnä ”swinging”-tyylisinä.

On selvää, että erilainen eettinen monisuhteisuus on ilmiönä tullut jäädäkseen ja on luultavasti yleistymässä. Monogamisuus on kaunis ajatus, mutta monille käytännössä aika vaikeaa: niin yleistä on pettäminen ja erilaiset sivusuhteet. Entä jos rakastumisen ja seikkailun halua voisi toteuttaa oman turvallisen parisuhteen sivussa? Olisiko se mahdollisuus saada yhtä aikaa sekä uutuudenviehätystä että turvallisuutta? Tämä on mielestäni asia, jota kannattaa ajatella, koska toimiessaan avoin suhde voi lisätä osapuoltensa onnellisuutta. Mikään helppo tie se ei kuitenkaan ole, vaan vaatii paljon puhetta, tunnetyötä ja uskallusta.


Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat