Tervetuloa

Tämä on Mikko Saaren blogi. Enimmäkseen tämä on vanhojen juttujen arkisto, ajalta jollain bloggasin ahkerammin. Nykyään julkaisen täällä lähinnä kirjavinkkauksia, jotka eivät Kirjavinkkeihin sovi, ja kerran vuodessa listan lukemistani kirjoista.

Etsit luultavasti jotain näistä:

Tuoreimmat blogikirjoitukseni

Suositeltu artikkeli

Julkaistu
Kategoria(t): Sekalaista

Vankileirit ja rasismi Lapissa

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa
Otava, 2020
298 s.

Petra Rautiainen tarttuu esikoiskirjassaan kiinnostavaan aiheeseen. Toisen maailmansodan loppuvaiheisiin ja sodanjälkeisiin vuosiin Suomessa sijoittuva tarina kuvaa suomalaisten yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa Lapissa olleilla vankileireillä, joilla pidetään ei-toivottua ainesta.

Sotavuosiin sijoittuvassa osassa tarinaa kertojana on Väinö Remes, joka tulee Inariin vankileirille, jota ei ole merkitty suomalaisten karttoihin. Ei sentään vangiksi, vaan sotilasviranomaiseksi ja tulkiksi. Leirillä on toinenkin suomalainen, Olavi Heiskanen, joka nousee niin ikään keskeiseksi hahmoksi.

Tarinan toinen juonne alkaa vuodesta 1947, kun Enontekiöön saapuu Inkeri Lindqvist. Inkeri on maailmallakin matkaillut toimittaja ja valokuvaaja, joka saapuu Enontekiöön kuvaamaan, kirjoittamaan juttuja Lapin jälleenrakennuksesta ja etsimään miestään, joka katosi sotavuosina. Inkeri haluaa saada selville, mitä miehelle tapahtui.

Tuhkaan piirretty maa kertoo paitsi vankileireistä ja jälleenrakennuksesta, myös saamelaisista. Kuinka Suomessakin valtiovalta näki saamelaiset natsien tapaan alempana ihmisryhmänä, jota piti kontrolloida, alistaa ja hallita. Saamelaisten lapset haluttiin kouluihin, eroon perheistään, kielestään ja kulttuuristaan. Suomalaisiksi, jotta vältytään vaikeilta kysymyksiltä siitä, millä oikeudella saamelaisten ikiaikaisille maille tunkeudutaan ottamaan ne parempaan käyttöön.

Tuhkaan piirretyn maan taustalla on tärkeää, mutta vähän tunnettua suomalaista historiaa. Aihe on poliittisestikin arka, natsien vankileireistä Lapissa ei ole juuri puhuttu, vaikka leirejä on Suomessa ollut – tuoreen väitöskirjan mukaan noin 180. Rotuhygieniakin oli Suomessa kuuma aihe. Kirjassa ohimennen esiintyvä rotupuhtauden vaalija Niilo Pesonen oli todellinen henkilö, Suomen rodunparannuskomitean puheenjohtaja. Rautiainen on historiantutkija ja tehnyt väitöskirjatutkimusta saamelaisten kuvaamisesta aikakauslehdissä sodan jälkeen, joten Tuhkaan piirretyn maan historiallinen puoli perustuu vankasti tutkimustietoon.

Tuhkaan piirretty maa on ansiokas kirja, sekä aiheensa puolesta että ihan kirjallisuutena.

Kirjailijasta on oiva haastattelu YLEllä.

Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Japanin kulttuuri, syventävät opinnot

Minna Eväsoja: Melkein geisha
Gummerus, 2016
239 s.

Minna Eväsojalla on runsaasti kokemusta elämästä Japanissa. Hän on opiskellut teetaidetta Urasenken maineikkaassa teekoulussa ja opiskellut Koben yliopistossa wabin käsitettä japanilaisessa estetiikassa. Elämä monille perinteisille tavoille uskollisessa Kiotossa on tarjonnut oivallisen tarkasteluikkunan japanilaisen kulttuurin omituisuuksille hyvässä ja pahassa.

Näitä havaintojaan Eväsoja jakelee tässä kirjassa pienten katkelmien muodossa. Lyhyet kertomukset Eväsojan Japanin-vuosien varrelta piirtävät tarkkasilmäistä ja hauskaa kuvaa japanilaisista monitahoisina ihmisinä, joiden kulttuurissa on monenlaisia piirteitä, jotka näyttäytyvät suomalaisesta näkökulmasta melkoisena rikkautena. Osa piirteistä on hienoja ja myönteisiä, osa vähemmän mieluisia – japanilaiset ovat toisaalta hillittyjä ja hallittuja, toisaalta erittäin tungettelevia ja suorasukaisia.

Jos potee kaukokaipuuta Japaniin, tämä kirja ei sitä missään nimessä helpota. Kirja loppuukin Eväsojan listaukseen kaikesta siitä, mitä Japanista eniten kaipaa. Vaikka en ole koskaan Japanissa käynyt, vähemmästäkin herää mielenkiinto. Toisaalta on hauskaa kauhistella Japanissa elämisen hankaluuksia – nyt kun on itse esimerkiksi palellut 18-asteisessa työhuoneessaan, ajatus talvella 7-asteiseksi viilentyvästä kodista karmii. Eväsoja sattui kerran luulemaan jääkaapin menneen rikki, mutta jääkaapin avaamisen yhteydessä tullut lämmin henkäys johtui vain siitä, että keittiössä oli kylmempää kuin toimivassa jääkaapissa.

Melkein geisha on täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Se uppoaa ihanan syvälle japanilaiseen kulttuuriin, kiitos Eväsojan syvällisen aiheen tuntemuksen. Ihastuttava kirja!

Minna Eväsojan Melkein geisha

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Johdatus groomingiin

Kate Elizabeth Russell: Vanessa
WSOY, 2020
Suom. Sari Karhulahti
458 s.

Vanessa on lukiolainen, joka aloittaa opintonsa Browickin hienostuneessa sisäoppilaitoksessa. Vanessalla ei oikein ole ystäviä, välit parhaaseen ystävään Jennyynkin ovat menneet poikki, mutta lopulta Vanessa kohtaa jonkun, joka ymmärtää häntä, huomioi, antaa tunnustusta ja rakastaa. Harmi vain, että tämä henkilö on Vanessan 42-vuotias englanninopettaja Jacob Strane, joka on häikäilemätön hyväksikäyttäjä.

Vanessa on erinomainen johdatus groomingiin, niin taitavasti Strane Vanessaa manipuloi ja kypsyttelee hyväksikäytettäväksi. Vanessa on rakastunut ja ajattelee itse olevansa vapaaehtoisesti mukana suhteessa ja kun tilanne käy ilmi, puolustaa hyväksikäyttäjäänsä viimeiseen asti.

Kirjan toinen aikataso on vuodessa 2017, jolloin #metoo-liike räjähtää ja Stranen käytös nousee taas tapetille uusien paljastusten myötä. Strane on hyväksikäyttänyt muitakin Browickin opiskelijoita. Vanessa joutuu kohtaamaan ristiriitaiset tuntemuksensa siitä, mitä hänelle on itse asiassa tapahtunut. Onko Vanessa uhri vai ei? Miten suhtautua toisiin naisiin, jotka esittävät syytöksiä Stranea kohtaan?

Vanessa on todella taitavasti kirjoitettu epämiellyttävä kirja tukalasta aiheesta. Esikoisteokseksi varsinkin se on huikean hienoa työtä. Suosittelen, aiheen epämukavuudesta huolimatta: kirjasta saa sen verran vakuuttavan kuvan siitä, miten hyväksikäyttäjä toimii ja taivuttelee uhrin uskomaan mustan valkoiseksi. Kirja on myös vaikuttava kuvaus siitä, miten traumatisoiva kokemus voi värittää ihmisen loppuelämää, etenkin kun se tapahtuu identiteetin muodostumisen kannalta kriittisessä elämänvaiheessa.

Kate Elizabeth Russell: Vanessa

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Japanilaisen kulttuurin alkeet vaihto-oppilaalle

Liisa Stenberg: Vuosi Japanissa : Opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa
Finn Lectura, 2011
240 s.

Tämä opaskirja on suunnattu kaikille, jotka haaveilevat pidemmän ajan viettämisestä Japanissa, vaikkapa vaihtovuoden tai työkeikan muodossa. Minulla ei sellaisia suunnitelmia ole, mutta Japanin kulttuuri kiinnostaa yleisesti, joten nappasin tämän viehättävän kirjan herätelainana kirjastosta mukaani.

Oikein mainio opas tämä onkin. Osa sisällöstä on tällaisen nojatuolimatkailijan näkökulmasta vähän tarpeettoman konkreettista ja osa on varmasti näin kymmenen vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen jo auttamatta vanhentunutta, mutta epäilemättä tästä osasta kirjaa on ollut suuri ilo Japanin-matkaa suunnitteleville.

Yleinen kulttuurisisältö oli sen sijaan oikein mielenkiintoista, tässä kun mennään pykälää turistikerrosta syvemmälle Japanissa asumisen ja elämisen yksityiskohtiin. Kirja käsittelee aihettaan monipuolisesti ja eri näkökulmista, joten tämän luettuaan on taas hitusen syvällisemmin perillä japanilaisesta elämänmenosta arkielämän kannalta. On jotenkin yllättävän kiehtovaa lukea vaikkapa japanilaisesta jätehuollosta!

Matkaa suunnittelevalle tämä on varmasti edelleen monilta osin käypää tavaraa, ihan joka juttua ei tietysti kannata ottaa annettuna enää näin kymmenen vuotta myöhemmin. Japanista tai vieraista kulttuureista ylipäänsä kiinnostuneille Vuosi Japanissa on mukava nojatuolimatka, kiitos runsaan kuvituksen ja ilahduttavan yksityiskohtaisuuden.

Vuosi Japanissa

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Kemiasta yleistajuisesti

Mai Thi Nguyen-Kim: Kaikenlaista kemiaa
Like, 2020
Suom. Tuomas Renvall
261 s.

Mai Thi Nguyen-Kim on Saksassa suuresti suosittu tubettaja, joka on tehnyt uraa kemian yleistajuistamisen puolella. Osaamista piisaa tohtorintutkinnon verran ja nähtävästi myös sen verran värikäs ja puoleensavetävä persoona, että Youtubessa tilaajia on kertynyt jo reippaasti yli miljoona.

Kirjan jujuna on käydä läpi yksi päivä kemiatubettajan elämässä ja nostaa matkan varrelta esiin kaikenlaista, missä kemia on mukana: nukkumiseen vaikuttavat hormonit, hammastahna, aamukahvi, metrossa hikoilevat ihmiset, ruoka, liikunta, rakkauselämä… kaikenlaista! Ote on reipas ja viihdyttävä, tinkimättä tieteellisyydestä.

Suomennoksessa oli hitusen ärsyttäviä huolimattomuuksia ja tällainen kirja hyötyisi kyllä vetävämmästä ulkoasusta värikuvien kera, mutta eipä näytä alkuperäisessäkään sen kummempaa kuvitusta olevan; mukana olevat piirroskuvat ovat kyllä sympaattisia.

Voin siis suositella. Tätä voisi hyvin luetuttaa yläkoululaisilla tai lukiolaisilla, joilla on vaikeaa motivoitua kemianopintoihin, koska Ngueyn-Kim onnistuu kyllä nivomaan kemiaa hienosti osaksi tavanomaista arkielämää. Kemia toden totta liittyy kaikkeen ja se tästä kirjasta välittyy kyllä hyvin. Kirjasta välittyy myös erinomaisen kirpeä asenne akateemista postdoc-maailmaa kohtaan, mutta se lienee ansaittua, hyvin vähän olen ylipäänsä kuullut mitään hyvää yliopistomaailman siitä vaiheesta.

Lisää faktoihin perustuvaa intohimoa!

Kaikenlaista kemiaa

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat