Lukuloki 2018

Lukuvuosi 2018 numeroina:

  • 162 luettua kirjaa (-11 viime vuodesta)
  • 48594 luettua sivua (-8661)
  • 2 arvostelukappaletta (-2)
  • 155 kirjastolainaa (-5)
  • 3 ostettua kirjaa (+2)
  • 2 muuten hankittua (-6)
  • 2 e-kirjaa (-1)
  • 0 ostettua e-kirjaa (± 0)

Ihan yhtä paljon en jaksanut lukea kuin viime vuonna, varsinkin sivujen määrässä oli laskua viime vuodesta. Vähän näkyi se, että videopelejä tuli toisinaan valittua kirjojen sijasta. Jos sen 20–30 tuntia, jonka No Man’s Skyn parissa vietti, olisi käyttänyt lukemiseen… No, hyvä näinkin, ja GoodReadsiin asetettu 160 kirjan tavoite tuli kyllä vaivatta täyteen kikkailematta sarjakuvilla.

Arvostelukappaleiden tilaamiseen en edelleenkään ole palannut, luetut arvostelukappaleet ovat olleet Osuuskumman pyytämättä tulleita e-kirjoja. Ne ovat myös ainoat lukemani e-kirjat: en ole kokenut suurta tarvetta e-kirjojen lainaamiselle kirjastosta, se kun on aika hankala prosessi, eikä tarjoa suuremmin lisäarvoa paperikirjoihin verrattuna. Jos ostaisin enemmän kirjoja ulkomailta, ostaisin ne e-kirjoina, mutta eipä ole ollut tarvetta, koska nytkään en ehdi lukea kaikkea, mitä kirjastosta lainaan.

Yksi vuoden 2018 teemoista oli tasaisempi sukupuolijakauma lukemissani kirjailijoissa. Jos en kiinnitä asiaan huomiota, luen suunnilleen kaksi kolmasosaa miehiä ja kolmasosan naisia. Nyt kiinnitin huomiota ja vuoden lopuksi sukupuolijakauma oli tasan 50/50. Valaistuinko? No en ehkä, mutta ylipäänsä tuli luettua monipuolisemmin erilaisia kirjailijoita ja aiheita.

Tammikuu

Juri Nummelin (toim.): Sadan vuoden unet
Ruta Sepetys: Harmaata valoa
Xavier de Maistre: Matka huoneeni ympäri ja Öinen tutkimusmatka huoneessani
Heidi Viherjuuri: Hilja ja vihreän talon kesä
Jaakko Hämeen-Anttila: Uusi islamin käsikirja
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan
Robert W. Chambers: Keltainen kuningas
Ruth Ware: Nainen hytissä 10
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja
Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Han Kang: Ihmisen teot
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika

Helmikuu

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Esko Valtaoja: Kosmoksen siruja
Shari Lapena: Vieras talossa
Heikki Kännö: Mehiläistie
Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
Alastair Bonnett: Uuden ajan atlas
Clare Mackintosh: Minä näen sinut
Tuomo Jäntti: Verso

Maaliskuu

Kim Leine: Kuilu
Maja Säfström: Tärkeitä tietoja eläimistä
Heidi Viherjuuri: Seikkailu kutsuu, Hilja
Kari Enqvist: Vien rucolan takaisin
Peter Wohlleben: Luonnon salainen verkosto
Tuomas Aivelo: Loputtomat loiset
Gaël Faye: Pienen pieni maa
Mikko Majander: Lukemisen hulluus : Esseitä aikamme kulttuurista
J. Pekka Mäkelä: Hunan
Neil deGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille
Ernest Cline: Armada
A. S. Byatt: Pieni musta kirja
Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja
Sari Peltoniemi: Vattenporin simpukka

Huhtikuu

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta
Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa
Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä
Timo Parvela: Ella ja kaverit konsertissa
A. J. Finn: Nainen ikkunassa
Affinity Konar: Elävien kirja
Anne Leinonen: Noitakirja
Kishwar Desai: Pimeyden lapset
David Eagleman: Aivot
Satu Taskinen: Lapset
Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918
Karin Erlandsson: Kuolonkielot
Morten A. Strøksnes: Merikirja
Karin Erlandsson: Helmenkalastaja
Leena Krohn: Kadotus
Jantso Jokelin: Gastonin leuka
Noël Balen ja Vanessa Barrot: Kalmakääryleitä murhakastikkeessa

Toukokuu

Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
Jouko Turkka: Aiheita
Kate Atkinson: Ihmiskrokettia
Bjørn Berge: Kartalta kadonneet
Sylvain Neuvel: Heräilevät jumalat
Brandon Sanderson: Ylenemisen kaivo
Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Viraalit nerot
Hilkka Liitsola: Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä
Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
Gertrude Stein: Maailma on pyöreä
Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa
Machado de Assis: Kuolematon ja muita novelleja
Katleena Kortesuo: Pakohuone : Suunnittele, toteuta ja pakene

Kesäkuu

Anneli Kanto ja Noora Katto: Virtaset huvipuistossa
Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani
Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani
Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia
Mika Rättö: Se jokin ”kuule härkäpapusi rapisevan”
Christine Thorel: Liskon häntä
Mixu Lauronen: Kontiainen
Sarah Andersen: Herding Cats
Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Alice Munro: Jupiterin kuut
Jaakko Yli-Juonikas: Kyyhkysinetti
Kate Atkinson: Museon kulisseissa
Philip Pullman: Vedenpaisumus

Heinäkuu

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu : Elämä ja teot
Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona
Kreetta Onkeli: Luulotieteen kandidaatti
Sally Salminen: Katrina
Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita
Irja Virtanen: Kenttäharmaita naisia
Salman Rushdie: Firenzen lumoojatar
Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku
Alastair Reynolds: Elysionin tuli
Edward St. Aubyn: Loistava menneisyys

Elokuu

Mirkka Lappalainen: Maailman painavin raha
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Jaakko Yli-Juonikas: Uudet uhkakuvat
Matti Jussila: Parkkilaiva Warma – Lajinsa viimeinen
Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat
Virpi Salmi: Ottaisin mieluummin ponin
Andrzej Sapkowski: Narrenturm 1
Salla Simukka: Sytytä valot! / Sammuta valot!
Seneca: Elämän lyhyydestä
Leïla Slimani: Kehtolaulu
Paperi T: Post-alfa
Johanna Hulkko: Geoetsivät ja Linnavuoren lurjus
Tim Marshall: Maantieteen vangit
Ines Lukkanen: Taidevandalismi
Hannu Rajaniemi: Kesämaa
Ruth Ware: Valhepeli
Joël Egloff: Edmond Ganglion ja poika

Syyskuu

Jelena Tšižova: Naisten aika
Joonas Konstig: Perkele
Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille
Rachel Cusk: Ääriviivat
Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
C. J. Tudor: Liitu-ukko
Karen Cleveland: Koko totuus
Kati Rapia ja Juha Hurme: Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki
Heikki Kännö: Sömnö
Marko Hautala: Leväluhta
Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
Otto Rönkä: E-urheilun käsikirja
Saara Henriksson: Syyskuun jumalat
Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Sydänkohtauksia
Henna Raatikainen: Tehtävät

Lokakuu

P. G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves
Timo Ronkainen: Ankkamestarin salaisuus
Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi
Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema
Edward St. Aubyn: Toivoa sopii
Sisko Savonlati: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Vesa Sisättö: 100 klassikkoa tunnissa
Erika Vik: Nefrin tytär
Clare Mackintosh: Anna minun olla
Juho Kuorikoski: Pelitaiteen manifesti
Aleksandr Manzos: Pelit elämän peilinä
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja 2 : Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia
Päivi Alasalmi: Riivatut

Marraskuu

Maria Turtschaninoff: Maresin voima
Jaakko Yli-Juonikas: Yö on viisain
Markus Kajo: Tandemkentauri
Karen Erlandsson: Linnunkesyttäjä
Mari Manninen: Kiinalainen juttu
Juri Nummelin: Sarjakuvan lyhyt historia
David Grossman: Hevonen meni baariin
Taru Luojola: Ei kaikki pinnat kireällä
Hanna Kökkö: Huojuva torni
Tapani Tolonen: Sokeisto
Hjorth & Rosenfeldt: Korkeampi oikeus
Juha T. Hakala: Tylsyyden ylistys
Georges Perec: Elämä : käyttöohje
Anni Kytömäki: Kivitasku
Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo

Joulukuu

Jennifer Egan: Manhattan Beach
Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Mark Vanhoenacker: Opi laskeutumaan lentokoneella
Outi Nyytäjä: Heinäpaali roihuaa
Elina Rouhiainen: Aistienvartija
Akram Ailisli: Kiviset unet
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Markku Koski: Alemmat taiteet
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu

Getaway: Näsinneula (Tampere)

Näsinneulan laitteet ovat jumissa. Huoltomies on kadonnut mystisesti, avaamiseen on tunti aikaa ja laitteet pitäisi saada kuntoon. Pystyttekö auttamaan?

  • Mitä: Getawayn Näsinneula
  • Milloin: la 15.12.2018
  • Kenen kanssa: lapset
  • Tulos: ulos 45 minuutissa parilla pienellä vihjeellä
  • Arvio: Mukava huone vimpaimien ystäville

Getaway oli tuttu paikka Idmanin piilopirtistä, joten kun lauantai-iltapäivän ratoksi tarvittiin lapsiystävällinen pakohuone, en jaksanut pitkään miettiä vaan buukkasin Näsinneulan ratkottavaksi. Tällä kertaa paikalla oli vähän vilinää, pari ryhmää oli ratkomassa huoneita ja toista ryhmää prepattiin Idmanin piilopirttiä ratkomaan samaan aikaan.

Aikaa meni suunnilleen saman verran kuin Idmanin piilopirtissä, mutta Näsinneula tuntui kyllä helpommalta. Vihjeitäkin tarvittiin vähemmän, parilla pikkuvihjeellä selvittiin (ja toinen niistä varsinkin oli sellainen, joka olisi kyllä pitänyt tajuta itse). Aikaa kuitenkin meni, tässä oli jotenkin vähän hitaampia pulmia.

Tämän huomaa kyllä Getawayn tilastoista, joista saa mukavasti osviittaa heti tiskillä: Näsinneulasta useammat pääsevät ulos, mutta ajat ovat pidemmänpuoleisia. Tekemistä siis riittää. Meitä oli kolme, tila on vähän ahdas, mutta kyllä tässä puuhaa olisi ollut useammallekin.

Ei tosin kovin monelle, koska tämä oli vähän sellainen yksiraiteinen pakohuone, kovin monta juttua ei pystynyt yhtä aikaa ratkomaan. Tämä osaltaan selittää helppoutta – myös Exit-pakohuonepeleistä ne, joissa on selkeämmin yksiraiteinen ratkaisu, ovat helpoimpia.

Näsinneula oli aika vimpainpainotteinen huone. Sellaisesta pitäville sitä on helppo suositella.

Klementiinikakku

Rick Steinin klementiinikakku tuli vastaan Facebookissa. Idea klementiinikakusta jäi hautumaan ja päätyi sitten testattavaksi, kunhan ensin olin harkinnut Nigella Lawsonin kakkua, joka on toinen tunnettu klementiinikakku ja aika samankaltainen kuin tämä. Palasin sitten kuitenkin alkuperäiseen.

Ainekset:

  • 2 klementiiniä (noin 200 grammaa)
  • 4 isoa munaa
  • ison sitruunan raastettu kuori
  • 160 g tomusokeria
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 175 g mantelijauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta

Pese klementiinit huolella ja keitä niitä kattilassa puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Kun klementiinit ovat sopivan pehmeitä, anna niiden jäähtyä hetki ja poista sitten karat ja siemenet. Soseuta klementiinit tehosekoittimella tahnaksi kuorineen.

Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori. Vatkaa munat, tomusokeri ja sitruunankuori vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää oliiviöljy ja vatkaa, kunnes öljy on sekoittunut joukkoon hyvin. Sekoita joukkoon klementiinitahna ja taittele sitten mukaan mantelijauho, johon olet sekoittanut leivinjauheen.

Kaada voideltuun 20–22 cm irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. Paista 180-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Mehu:

  • ison sitruunan mehu
  • 15 g tomusokeria

Kun kakku on valmis ja jäähtymässä, laita sitruunamehu ja tomusokeri kattilaan ja lämmitä, kunnes tomusokeri on täysin liuennut mehuun. Töki kakkuun paljon pieniä reikiä (alkuperäinen ohje suosittelee tökkimistyökaluksi keittämätöntä spagettia) ja valuta mehu sitten kakun päälle.

Anna kakun jäähtyä ja mehun imeytyä. Kun kakku on jäähtynyt, sen voi kumota tarjoilulautaselle ja koristella haluamallaan tavalla.

Klementiinikakku

Hämmennys: Päiväkerho (Kuopio)

Kuopiolaisesta päiväkerhosta katosi pari kerhotätiä mystisesti. Satutte ohikulkiessanne näkemään, kuinka kyseiseen kerhotilaan – jonka piti olla visusti lukittuna – vilahtaa joku ja suuntaatte perään. Kun pääsette sisälle, ovi takananne onkin lukossa. Mitä on tapahtunut?

  • Mitä: Hämmennyksen Päiväkerho
  • Milloin: ti 10.7.2018
  • Kenen kanssa: lapset
  • Tulos: ulos 35 minuutissa parilla pienellä avulla, ennätysaika!
  • Arvio: Paras pelaamani huone tähän asti

Hämmennys on uusi tulokas Kuopion pakohuoneskenessä. Huonetta on värkätty puolitoista vuotta ja se avataan virallisesti piakkoin. Nyt heinäkuun ajan huone on ollut betatestauksessa ja kun tarpeeksi pommitin viestillä, meidän Kuopion-matkaamme sopiva aamuaika järjestyi kuin järjestyikin. Hyvityksenä säädön määrästä pääsimme testaamaan huoneen ilmaiseksi. Tästä joustavuudesta iso käsi huoneen pyörittäjälle!

Päiväkerhoteema on poikkeuksellinen, mutta eipä tämä muutenkaan ihan tavallinen huone ole. Huonetta mainostetaan toisen sukupolven huoneena ja siltä se kyllä tuntui, verrattuna muihin pelaamiini huoneisiin. Huoneesta löytyy vain pari lukkoa, muuten huone etenee luukkuja ja ovia avaten vähän erilaisella menettelyllä. Käytännössä ero lukkoihin ei ole suurensuuri, mutta menetelmä on kuitenkin hauska ja teemaan sopivan värikäs.

Huoneeseen on muutenkin rakenneltu kerrassaan hauskoja vimpaimia. Yhden kanssa oli vähän teknistä häikkää ja huoneenpitäjän piti tulla auttamaan meitä hieman sen kanssa, mutta ongelma saattoi johtua meistäkin. Joka tapauksessa se hoidettiin nopeasti ja tyylikkäästi. Työn jälki on kautta linjan erinomaista, hommasta paistaa kaikkiaan intohimo tekemiseen. Puzzletohtori on kuulemma aloittanut ihan nollasta, mitä tulee elektroniikan, ohjelmoinnin ja sensellaisen osaamiseen, ja sitä on vaikea uskoa, kun katselee lopputulosta.

Huoneesta löytyy myös bonustehtävä, jonka voi pelin aikana ohittaa. Siihen saa sitten palata, jos varsinaisen huoneen ratkaisemisen jälkeen jää aikaa. Tämä oli mukava lisä.

Tilat ovat melko vaatimattomat, kerrostalon kerhohuoneeseen rakennettu huone on ihan näppärän kokoinen, mutta oheistiloja ei ole. Täällä ei pidetä firmatilaisuuksia tai järjestetä haastekisoja. Jos vastaanottokokemus vain hoidetaan hyvin, pelaaminen lienee sittenkin miellyttävä kokemus. Tarina on tosin melko kevyt, eli immersiivisten juonien ystäville Päiväkerho ei ole paras mahdollinen huone.

Testitiimimme tykkäsi tästä huoneesta tosi paljon. Asiaa edisti toki huipputuloksemme, joka hämmästytti huoneenpitäjääkin, mutta kokemus oli vain tosi hyvä: suoritus eteni tasaisesti, mikään ei jumittanut ja huoneesta saatiin monta vau-efektiä, joista jokainen olisi yksinään nostanut huoneen huomionarvoiseksi kokemukseksi. Kaikki ne yhteensä – Päiväkerho on helposti paras huone, jossa olen käynyt tähän mennessä.

Hämmennys: Päiväkerho