Levysoitin

Kirjastolla on vauhdikasta. Koska on syyskuun alku, uusia opiskelijoita tulee kaupunkiin valtavia määriä. Uudet opiskelijat haluavat luonnollisesti uuden kirjastokortin, joita minun täytyy uusille opiskelijoille tehdä. Onneksi kirjastolla on nykyään käytäntö, että kortit saa mukaansa vasta seuraavana päivänä, jolloin niitä väsätään aamulla ennen kymmentä, jolloin minä en ole töissä. Tietojen syöttämisen vaiva jää siis muille.

Minä joudun kuitenkin selittämään jokaiselle kortinhakijalle samat perusasiat: sähköpostiosoitteen ilmoittaneille kerrotaan, että kaikki kirjaston tiedotteet tulevat sähköpostiin, kysytään kirjastokortin väriä (kirjasto tarjoaa neljä eri vaihtoehtoa!), annetaan säännöt ja kehotetaan lukemaan huolella, varsinkin maksuista kertova osuus, kerrotaan että kortin voi hakea seuraavana päivänä aikaisintaan kymmeneltä ja henkilöllisyystodistus pitää sitten olla mukana.

Huh. Tuo toistetaan parikymmentä kertaa tunnissa. Tekisipä mieleni nauhoittaa koko juttu kerran ja soittaa sitten nauhoite asiakkaille…

Yksi kommentti artikkeliin ”Levysoitin”

  1. Hips! Omatkin kirjastotyöni alkoivat maanantaina, ja olen saanut tutustua Voyagerin ihmeisiin. Sehän on USA:lainen järjestelmä, ja sanovat, että ongelmat johtuvat hyvin erilaisista kirjastokulttuureista. Jossain kongressin kirjastossa ei kai pahemmin *lainata*… Joka on just se osuus, joka V:ssa mättää. Samoin mielestäni amerikanenglannin termit ovat vaikeita 🙁
    Oma työkoneeni oli ensimmäiset puolitoista työpäivääni nurin; sitten Janne mikrotuesta kävi korjaamassa 🙂 Harmi vaan, että siinä ei pahemmin harjoiteltu, ja torstaina muilla työntekijöillä jo alkavat uusien opiskelijoiden koulutukset, ja mä jään yksin kliiniselle osastolle… Aika ’jaiks’.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *