Ahdistusta

Laura puhuu asiaa. Omalle kohdalleni työnsaanti oli tässä vaiheessa mitä parhain asia. Olen suunnilleen gradua vaille valmis ja näillä näkymin gradunväsäys alkaa keväällä.

Ongelmia tuo esimerkiksi se, ettei Tampereelta saa, kuten Laurakin totesi, alan töitä. Paitsi näitä tällaisia, jollaista nytkin teen: määräaikaista kirjastosihteerin tai -avustajan virkaa, joihin juuttuminen on yksi uhkakuva. Ne kun eivät ole informaatiotutkimusta lukeneen maisterin töitä ne, vaan informaatikoksi tai kirjastonhoitajaksi tässä pitäisi päästä.

Käytännössä siis pitäisi muuttaa Helsinkiin. Sehän on ihan hyvä se, vaan ei kyllä onnistu, ennenkuin Johannakin valmistuu. Johanna taas on opinnoissaan noin vuoden verran minua perässä, ellei enemmänkin (koska on tehnyt enemmän töitä). Mitään syytä ei siis ole kiirehtiä, koska työelämään pääseminen vaikuttaa vähintäänkin epävarmalta. Opiskelujen jatkaminen tuntuu kortistoon valmistumista paremmalta vaihtoehdolta.

Nyt sentään saa harjoitella kokopäivätyön tekemistä, niin muutos leppoisasta opiskelijaelämästä työelämän haasteisiin ei ole niin jyrkkä. Silti: pelottaa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ahdistusta”

  1. Olen kuullut, että kirjastoihmisiä olisi kuitenkin joidenkin vuosien sisällä lähdössä eläkkeelle melko suuret määrät. Siihen taitaa kuitenkin olla vielä melko lailla aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *