Team America ja Dead Birds

Eilisen elokuvasessio alkoi South Parkin tekijöiden Team America: World Police -leffalla. Myrskylintujen tyyliin marioneteilla toteutettu toimintapätkä irvaili … niin, mille? Ainakin Amerikan maailmanpolisoinnille, mutta pilkan varsinaisena kohteena taisi sittenkin olla Hollywood.

Huumori ei juuri purrut. Ihan hauskaa, joo, mutta liian tyhmää. Aiheesta olisi saanut paremmankin elokuvan. South Park -leffa osoitti, että tekijät pystyisivät parempaankin. Tällaisenaan elokuvan parasta antia olivat hyvät biisit, joihin tiivistyivätkin elokuvan parhaat vitsit.

Toinen elokuvamme oli yllättävämpi valinta ja teki todella suuren vaikutuksen laadullaan. Dead Birds kertoo Amerikan sisällissodan aikaisesta rosvokoplasta, jotka ryöstävät pankin ja piiloutuvat autiolle plantaasille yöksi ennen suuntaamista Meksikoon. Kuten arvata saattaa, matka ei seuraavana aamuna jatku.

Elokuvan tunnelma on erittäin ahdistava. Tyylikäs ranskalaistyylinen maalaistalo on todella vaikuttava ympäristö ja täynnä tunnelmaa. Elokuva on karmiva, sen verran rauhallisesti kauhua viritellään. Sisällissodan kaoottinen kuohunta on todella hyvä tausta kauhuelokuvalle, kas kun kukaan ei ole aiemmin keksinyt. Erikoinen ratkaisu erottuu ja toimii erittäin hyvin.

Lopulta kaikki saa vielä sopivan selityksen, juoni ei jätä avoimia kysymyksiä. Jos jää epäselvyyksiä, ohjaaja Alex Turnerin sivuilta löytyy linkki Dead Birds Movie Field Guideen, jonka selitykset vastasivat hyvin pitkälle saamaani käsitystä. Lienee selvää, ettei opasta kannata lukea ennen elokuvan katsomista.

Dead Birds oli todellinen yllättäjä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Japanilaisten kauhuelokuvien ystävät saanevat tästä ihan hyvän kauhuelämyksen, me ainakin pidimme kovasti.

Yksi kommentti artikkeliin ”Team America ja Dead Birds”

  1. (Aion yrittää mahdotonta ja selittää ei-hauskan hauskaksi.)
    Minusta TA:WP:n perusvitsi on nukeissa. Siis siinä ajatuksessa, että marionetit näyttelevät yhtä hyvin kuin kaikki 1980- ja 1990-lukujen toimintaelokuvatähdet.
    Toinen perusvitsi oli siinä, että sanat ja teot – kiroilu ja paneminen, siis – näytettiin, kun taas teiniyleisölle suunnattu leffa vain esittää olevansa hardcore.
    Kolmannekseen pissi- ja kikkelijutut on ihan saatanan hauskoja.
    Siitä olen kyllä samaa mieltä, että satiirina (ja ehkä ihan elokuvanakin) South Park -leffa oli parempi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *