Manderlay (ja Evil Dead 2)

Lars von Trierin Manderlay oli aika mielenkiintoinen kokemus. Silkkaa von Trieriä, selvästikin, ja kenties astetta miellyttävämpi katsoa kuin Dogville.

Elokuvan päähenkilö Grace saapuu plantaasille, jossa yhä pidetään orjia 70 vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Grace kaataa plantaasin pahan akselin, vapauttaa orjat ja jää paikalle valvomaan demokratian toteutumista. Kysymys vain kuuluu, ovatko entiset orjat valmiita vapauteen?

Tarinasta voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä, eikä von Trier säästele alleviivauskynää missään vaiheessa. Ymmärrän hyvin, että tästä saattaa amerikkalainen jos toinenkin vetää hernettä nenään, mutta minun mielestäni von Trier esittää elokuvalla hyviä, joskin hieman kiusallisia kysymyksiä, jotka eivät liity yksinomaan amerikkalaisiin.

Manderlaykin on toteutettu pitkälti mielikuvituslavastuksen voimin, ja jälleen kerran ratkaisu toimii erittäin hyvin. Tuntuu vahvasti siltä, että tapahtumien esittäminen runsaammassa lavastuksessa söisi niiden tehoa – tällainen minimalismi tiivistää elokuvan sisällön olennaiseen.

Manderlayn perään katseltiin rentouttava Evil Dead 2, joka oli kieltämättä aika kamala. Veri lentää, mutta onneksi erikoistehosteet sentään näyttivät astetta vähemmän muovailuvahalta kuin edellisessä Evil Deadissa. Vaan mikäpä siinä, menihän tuo ihan viihteestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *