Ahne sukupolvi

Suosittelen ehdottomasti lukemaan Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjan. Se on joutuisaa luettavaa ja avaa silmät tehokkaasti. Kirja sopii luettavaksi nuorelle pätkätyösukupolvelle, mutta aivan erityisesti sitä suosittelen niille suurten ikäluokkien edustajille, jotka uskovat maksaneensa eläkkeensä palkastaan (vinkki: olette väärässä, käsittämättömän korkeat eläkkeenne tullaan maksamaan meikäläisten pätkätöistä).

Viime vuosina Suomessa on harjoitettu aika ennennäkemätöntä ryöstöä. Tuottoisaa valtion omaisuutta on myyty pois, ja minkä vuoksi? Ei ainakaan siksi, että rahat olisi sijoitettu johonkin muuhun tuottoisaan kohteeseen. Ei, rahoilla on kustannettu veronalennuksia, jotka taas hyödyttävät pääasiassa rikkaita, jotka ovat pääasiassa suurten ikäluokkien edustajia.

Pajamäen kirjaa on kritisoitu mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Esimerkiksin Aamulehdessä Matti Apunen väänsi mussutusvaihteen täysille ja lyttäsi kirjaa täysin epäolennaisista syistä. Sen sijaan kirjat todelliset avainkohdat, eläkepommi ja työvoimapulan olemattomuus, jäivät täysin vaille minkäänlaista käsittelyä.

Terveisiä myös kaikille teille, jotka kirjaa lukematta olette sitä mm. Aamulehden tekstarimielipiteissä haukkuneet. Ihan vastaisen varalle suosittelen, että ennen kuin tekee itsestään pellen, on hyvä ja lukee kirjan, jota kritisoi. Kylläpä se Pajamäen kritiikin kärki kohdistuu vähän muualle kuin niihin vähävaraisiin duunareihin, jotka vihdoin pitkän työuran jälkeen pääsevät eläkkeelle lepäämään. Nauttikaa eläkkeistänne kaikessa rauhassa; ei Pajamäki niitä teiltä ole pois ottamassa. Syyttävä sormi kohdistuu ikäluokkanne roistoihin, ei teihin.

Tosiasia kuitenkin on, että suuret ikäluokat ovat Suomen historian kaikkien aikojen menestyksekkäin ikäluokka. Kellään muulla ei ole mennyt yhtä hyvin, enkä usko, että samaan menestykseen ihan pian päästään.

Olisihan se kiva saada niitä virkoja, joita eläkkeelle pääseviltä suurten ikäluokkien edustajilta jää. Ei vaan saa, koska ne jäädytetään.

Olisi kiva saada lapsensa muutaman vuoden päästä päivähoitoon. Näinköhän onnistuu, kun kunnissa vähäisemmät rahat menevät rajusti kasvavaan vanhustenhoitoon ja lapsiperheiltä leikataan etuuksia minkä ehditään.

Olisi kiva ostaa joskus oma asunto. Ei vaan onnistu ihan lähiaikoina, koska asuntolainan ottaminen edellyttää taloudellista vakautta, joka on ylellisyys, jota meille ei suoda.

Olisi kiva saada lapsi yliopistoon parinkymmenen vuoden päästä. Pitäisiköhän aloittaa säästäminen lukukausimaksuja varten jo? Ainakin lapsensa elättämiseen kannattaa varautua, sillä opintotuki tuskin nousee siihenkään mennessä.

Suurin osa suurista ikäluokista ei ole tämän kaiken takana, vaan korkeintaan nauttii eduistaan. Vastuu on suhteellisen pienellä eliitillä, joka asioista päättää. Että kiitoksia vaan.

5 kommenttia artikkeliin ”Ahne sukupolvi”

  1. Olen lukenut myös kyseisen kirjan ja suosittelen lämpimästi lukemista, vaikka kuulunkin ahneeseen sukupolveen. Aukaisi silmät näkemään, että pätkätyöläisten sukupolvi on todella kovilla.

  2. No joo. Otsikkoa myöten tuo kirja valitettavasti viittaa siihen, että VAIN tuo sukupolvi syyllistyisi omaan napaan tuijotteluun, ja näinhän ei tietenkään ole. Pajamäkeä myöten kaikki haluavat omaa etuaan, nauttia oman työnsä hedelmistä, ja haluavat töitä joilla hankkia niitä hedelmiä.
    Suurta ikäluokkaa on paljon, ja he ovat pelanneet korttinsa viisaasti valitsemalla ikäluokkansa asioita parhaiten junailevat parlamenttiin. Onnittelut heille siitä. Demokratia ei ole tasa-arvoa, vaan enemmistön diktatuuria jossa ahneutta ei suinkaan ole kielletty missään laissa. Suomessa on jopa avoimesti ahneille kokonaan oma puolueensa (Kansallinen Kokoomus).
    Jos tässä yhteiskunnassa sinä tai minä joudumme ikämme puolesta vähemmistöön ja etumme tulevat siten tallatuiksi, ei sitä ole mitään syytä ihmetellä. Tunnustan: En ole lukenut Osku Pajamäen kirjaa. Sen silmienavaamis-efektin kokemisen sijaan aion odottaa jatko-osaa jossa Pajamäki toivoakseni vetää oikeat johtopäätökset vallitsevasta yhteiskunnan tilasta, ja ymmärtää että eduskuntaan tarvitaan myös ikäkiintiöt. Eikä siis mitään söpöä nuorten parlamenttia, vaan oikeita alle 30-v ihmisiä joilla on konkreettista valtaa sekä puolueissa, että valtiokoneistossa.
    Vaateen toteuttamiseksi käytännössä tarvitaan tosin voimia joita ei vielä ole olemassa. Koska omaa puoluetta ei väistämättömän ikääntymisen tapahtuessa voida kestäväpohjaisena nuorille perustaa, ehdotan väkivaltaista kansanliikettä uhkaamaan vallankumouksella eläköityvän Suomen valtiovaltaa ellei sen vaatimuksiin suostuta. Käyttäkäämme sitä voimaa joka meissä on, jos kerran viisaudessa vanhukset meidät jyräsivät 😉
    Tai jos kumminkin menisi vaan ircciin.

  3. Oisit nyt vaan lukenut… Pajamäkihän nimenomaan haluaisi nuorentaa eduskuntaa, ja keinoksi esitetään pitkiä listoja, joilla puolueet käytännössä päättäisivät, ketä valitaan. Tämä saattaisi johtaa siihen, että nuoria valitaan enemmän, vaikka olenkin vähän skeptinen.

  4. Heh, no ehkä tuohon kirjaan pitää vielä kesäloman kunniaksi tarttua. Se muuten jäi vielä sanomatta edellisessä kommentissani, että olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä miten ärsyttävää aiheeton kritiikki tämän(kin) kissan nostamisesta pöydälle on ollut. Nykyään tuntuu olevan kiellettyä edes vihjatakaan, että tässä yhteisessä onnelassamme nuoremmalla polvella voisi olla jokin huonosti. Tai ainakin löytyy aina joku korkea tirehtööri, virkamies tai pankkiiri, joka tilastoihin vedoten osoittaa ettei kellään yksinkertaisesti VOI mennä kehnosti, ja että pullamössösukupolvi se taas valittaa.
    Vakavasti puhuen vielä myös, kyllähän keinoja eduskunnan nuorennukseen tosiaan olisi, jos olisi tahtoa. Pajamäki on oikealla asialla, mutta pahoin pelkään että väärin keinoin. Tarkoitan, että on tietysti hyvä tuoda epäkohta esiin, ja hyvä on myös jos nuoret heräävät äänestämään omiaan. Silti itse päämäärä sahaa omaa jalkaansa jos tämä tapahtuu vieraannuttamalla muita ikäluokkia – tarkoituksella tai tarkoituksetta.
    Ja olen muuten sitä mieltä, että Karthago on tuhottava.

  5. Lukaisin eilen tuon kirjan kun käsiini sain ja ihan mielenkiintoinenhan se oli. Silti pariin otteeseen jäin toivomaan enemmän faktoja. Monessa kohdassa oli mielestäni menty vähän helposta kohdasta aidan yli ja vallankin yleistykset olivat valtavia..
    Tuntui että kirja, joka sisältää noinkin painavaa asiaa, tekee tyylillään itsestään liian helpon maalin. Kritiikkiä on turhan helppo keksiä – vaikka sitten koskematta itse asiaan lainkaan.
    Taulukoita, lukuja ja tarkempia laskelmia ja tilastoja. Niin vakuuttunut tuntuu kaveri olevan asioista, että tietoa mielipiteen taakse luulisi löytyvän reilusti.
    Näin 1980-vuosimallisena toki hiukan pelottaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *