Omenaolutta

Lindemans Apple olutpulloJoinpas tässä päivänä eräänä olutta. Minähän en noin yleensä ottaen ole alkuunkaan olutihmisiä, vaan siiderisnobi, jolle maistuvat lähinnä laadukkaammat omenasiiderit. Lautapeliseuran foorumilla asuu kuitenkin ryhmä olutharrastajia, joiden olutketju on mielenkiintoista luettavaa.

Sieltä bongasin belgialaisen Lindemansin Apple-lambicin, jota kehuttiin erinomaisen omenaiseksi. Pakkohan se oli kokeilla – ja totta tosiaan, olut on erinomaisen omenaista. Veikkaan, että sokkotestissä peruslageriin tottunut kuluttaja saattaisi veikata Applea siideriksi. Perinteistä oluenmakua tuossa ei ollut, vaan eipä lambic perinteistä olutta olekaan.

Wikipedian lambic-artikkeli on valaiseva. Brysselin lähistöllä tehtävän lambicin erikoisuutena on spontaani käyminen: vierteeseen ei lisätä lainkaan hiivaa. Sen sijaan vierre lasketaan altaaseen, jossa se nappaa ulkoilmasta villihiivoja ja muita pieneliöitä tuottamaan käymistä. Kypsytyksen jälkeen lopputuloksena on peruslambic, josta sekoitellaan erilaisia juomia, joko yhdistelemällä erilaisia peruslambiceita tai sekoittamalla mukaan sokeria ja hedelmiä.

On hyvä kysymys, kannattaako Applea juoda, kun omenamehua saa kaupasta aika paljon halvemmalla, mutta suosittelen silti omenasiiderin ystäville, kannattaa kokeilla. Applea saa hyvinvarustelluista kaupoista, CityMarketeissa tuntuu olevan yleensä paras olut- ja siiderivalikoima.

4 kommenttia artikkeliin ”Omenaolutta”

  1. Heh, käymisprosessi kuulostaa sellaiselta, että miten tuota uskaltaa juoda?

  2. Käymisprosessia harjoitetaankin vain viileinä vuodenaikoina. Kesällä ilmassa on vähän liikaa erinäisiä pieneliöitä. Homma on siis hyvin hallussa =)
    Kuvittelisin myös, että nykyinen mikrobiologia mahdollistaa tuotosten sisällön tarkistamisen. Millaisia tuloksia ennen modernin mikrobiologian keksimistä saatiin, en halua edes arvailla… Vaikka kaipa oluenpanijat ovat työnsä osanneet ennenkin.

  3. Kuolleet asiakkaat toimivat huonona mainoksena ja aiheuttivat epäpätevien tai huono-onnisten panijoiden luonnollisen poistumisen markkinoilta? 🙂

  4. Lambic oluiden ”villihiivasieppaus” tehdään todellakin vain talvisin, alkaen kutakuinkin marraskuussa ja loppuen varmaankin maalis-huhtikuussa. Olutta varastoidaan tynnyreissä jossa villihiiva sitten tekee työtänsä (aitoja lambicejahan ei pastöroida) ja tynnyreissä syntyy sitten ”mitä sattuu”. Eri vuosikertojen lambiceja sekoitellaan sitten maun mukaan ja lisäillään mahdollisesti noita hedelmämakuja sinne, sillä nuo ”puhtaat lambicit” (gueuze) ovat melko kuivia ja hieman erikoisen makuisia. Pullotuksen jälkeen ne vielä kehittyvät ja voivat säilyä kymmeniä vuosia samalla kehittäen makuansa, aivan kuten viinit. Mikrobiologialla voisi varmaankin noita valvoa, mutta enpä nähnyt mitään labrannäköistä siinä lambic-panimossa jossa viime syksynä kävin. Kyllä niissä jotain maistelutestejä tehdään, ihan niinkuin normaali viineissäkin, ettei ihan mitä tahansa pääsisi markkinoille. Lambicit ovat toinen maailmassa jäljellä olevista ”alkuperäisistä” oluista, toinen on sahti.
    Jos tuollaiset ”villit” belgioluet pelottavat, niin saksalaisten Reinheitsgebotin mukaan tehtyjen oluiden koostumukseen voi ainakin jotenkuten luottaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *