Päivän ruokalistalla oli perinteisen omenahyveen sijasta nettifoorumilta bongattua raparperihyvettä. Resepti oli hyvin suurinpiirteinen, joten en itsekään mittaillut ainesosia vaan tein fiilispohjalta. Hyvin onnistui, lopputulos oli kerrassaan herkullinen.
Uunivuokaan ladottiin neljä vartta raparperia pestyinä, kuorittuina ja paloiteltuina. Päälle laitetaan runsaasti sokeria, koska raparperi ei ole itsessään erityisen makeaa. Kulhossa sekoitin kaurahiutaleita (noin pari desiä), fariinisokeria (reilu desi) ja juoksevaa rasvaa (olisiko ollut vajaa desi, enemmänkin olisi voinut olla). Tämä seos sitten raparperien päälle ja koko paketti noin puoleksi tunniksi 175-asteiseen uuniin. Valmista on, kun kuorrutus on rapea ja reunoilla kiehuu.
Tuosta tuli kaksi runsasta kupillista, eli noin kolme kohteliaan kokoista annosta. Päälle tehtiin annos Blå Bandin mainiota vaniljakastiketta. Hyvää oli!
{ 2 comments… read them below or add one }
Ite pidän ihan vanilijajäätölöö parhaana lisukkeena. Kylmänä se tasoittaa hyvin tulikuumaa hyvettä / piirakkaa, sulaen lopulta itsekin vanilijakastikkeeksi.
Sen vaan voi ottaa suoraan paketista, ei tartte vatkata mitään.
Mikko Saari, kuka lienetkaan, sait minut hyvalle tuulelle mustikkapiirakkareseptillasi. Olet ilmeisesti sita “uutta suomalaista sukupolvea”, josta en itse asiassa tieda muuta kuin etta se on kovin globaalista ja tehokasta. Tai noin luulen. Vaan suomalaisuus ei nayta sinulta kadonneen, tunnethan mustikkapiirakkasi. Kielenkayttosi kutkuttaa; reseptin summamutikkaiset ohjeet kaiuttavat omaa otettani vaikkapa pullataikinan teossa (jota en ole vasannyt ehka kolmeen vuoteen)tai “epareseptisen”, nimettoman “Anything-goes-chicken”-herkkuni valmistamisessa – well, joskus on herkkua joskus ei, riippuen mita sattuu olemaan kasilla.
On se vaan kiva, etta mustikkapiirakat, raparperimossot ym. ovat yha elossa siella Nokiasuomessa (post-Nokia?.
Oma maa mansikka
Muu maa mustikka
Muulta maalta sormituntumin
Tuovi