Lopunajan tunnelmia 1990-luvulla

Simon Stålenhag: Liittymiä
Johnny Kniga, 2020
Suom. Tarja Lipponen
135 s.

Simon Stålenhagin taide on upeaa ja kiinnosti minua heti ensikontaktista lähtien. Stålenhagin yhdistelmä realismia, retroa ja eleganttia scifiestetiikkaa puree minuun aivan täysillä. Niinpä tälle teokselle on helppo antaa hyvät pisteet jo ihan vain kuvien perusteella ja vaikka ei tarinasta välittäisikään, kirja kannattaa selailla läpi, jos Stålenhagin kuvat kiinnostavat.

Mutta niin – tässä on tosiaan tarinakin mukana. Tarina on Stålenhagin itsensä kirjoittama ja sijoittuu droonisotien jälkeiseen Amerikkaan vuonna 1997. Teini-ikäinen päähenkilö Michelle vaeltaa mantereen halki lelurobotin kanssa tavoitteena löytää veljensä ja päästä rannikolle. Matkalla tulee vastaan kaikenlaista: jättiläismäisten taistelualusten raunioita ja epämääräisiä ihmisiä.

Tarina on aika viitteellinen, mistään romaanista ei ole kyse. Juoni etenee katkelmissa ja samalla valottaa taustaa eli sitä, mitä maailmassa on tapahtunut. Sentren valmistamat Stimulus-virtuaalitodellisuuskypärät ovat vallanneet ihmisten mielet ja jälki on ollut rumaa. Matkan edetessä kohti rannikkoa olosuhteet käyvät omituisemmiksi.

Stålenhagin vahvuus on kuvituksessa. Tarinalle sellaisenaan kolme tähteä, kuvitukselle viisi, joten keskiarvoksi tulee neljä. Tunnelma on kyllä kohdallaan, vinksahtaneisuudesta tulee mieleen vaikkapa Jeff VanderMeerin tuotokset. Taianomainen maailma vie kyllä mukanaan ja se onkin mielestäni Stålenhagin suurimpia vahvuuksia, enkä ihmettele lainkaan, että miehen tuotokset ovat kääntyneet muun muassa roolipelin muotoon, varmasti moni on halunnut sukeltaa maailmaan roolipelin muodossa.

Simon Stålenhagin Liittymiä

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.