Edellinen kuukausi: toukokuu 2004
Seuraava kuukausi: heinäkuu 2004

Pelejä kaupan!

Uusia pelejä tulee (Viewtiful Joe Playsta 22 eurolla!), joten vanhojen on mentävä. Huuto.netistä löytyvät nyt Silent Hill 2 - Director's Cut, Deus Ex, Ratchet & Clank ja Jak & Daxter: The Precursor Legacy. Silent Hill ja Deus Ex ovat PC:lle, muut PS2:lle. Kaikkien hinnat lähtevät 15 eurosta (Deus Exin viidestä), eikä hintavarausta ole. Silent Hill 2 on erittäin hyvä kauhuseikkailu ja ehdottomasti pelottavimpia pelikokemuksiani koskaan. Deus Ex on ulkoisesti hieman vanhentunut, mutta sisällöltään ilmeisesti yhä pätevä FPS-hiippailu. Jak & Daxter on erinomainen tasohyppelypeli, Ratchet & Clank taas ei vakuuttanut toiminnallisuutensa vuoksi lainkaan samalla tavalla. Tappelemisesta ja aseista pitävät tykkäävät varmasti.

Silent Hill 3 on myös edelleen kaupan - siitä joutuu nyt maksamaan 21 euroa.

Tosiasiahan on, ettei montaakaan peliä viitsi pelata läpi useammin kuin kerran. Ratkaistavat pelit menettävät suuren osan kiinnostavuudestaan sillä hetkellä, kun viimeinen loppuvihollinen on kukistettu.

27.06.2004 klo 17:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Macbeth

Roman Polanskin The Tragedy of Macbeth oli synkkä ja karu elokuva. Hugh Hefnerin nimi alkuteksteissä ei tietysti lupaa hyvää, mutta kyllä Macbeth vakuuttavan shakespearelainen oli - dialogissa nimenomaan oli kestämistä aluksi. Kiinnostus kuitenkin riitti, vaikka elokuva on pitkä ja kesti myöhään yöhön.

Be lion-mettled, proud; and take no care
Who chafes, who frets, or where conspirers are:
Macbeth shall never vanquish'd be until
Great Birnam wood to high Dunsinane hill
Shall come against him.
William Shakespeare: Macbeth (4. näytös, 1. kohtaus)

Macbeth on hyvin vahva tragedia, nimenomaan siinä, kuinka päähenkilö kantaa itsessään tuhonsa siemeniä. Se on myös terävä opetus siitä, ettei ennustuksiin kannata luottaa liiaksi...

27.06.2004 klo 14:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

The Da Vinci Code

Johanna löysi kirjastosta Dan Brownin menestysteos The Da Vinci Coden. Luin sen aika nopeasti, oli kyllä pitkästä aikaa todella virkistävää lukea todella mukaansatempaava kirja. Sopii verrata vaikka Game of Thronesiin, jota olen yrittänyt lukea kohta puoli vuotta - pakko sekin on joskus loppuun lukea, jo siksi että sen meni ostamaan. Ei vain innosta. Da Vinci Codea ei olisi aina malttanut laskea käsistään.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, sen verran mukaansatempaava ja virkistävä on Dan Brownin näkemys eräästä klassisimmista mysteereistä kautta aikojen.

26.06.2004 klo 12:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Myydään Silent Hill 3

Ostimme tänään Silent Hill 3 -pelin ja laitamme sellaisen myös myyntiin. Kyllästyimme nimittäin odottelemaan käytetyn SH3:n hinnan laskemista Playeronessa ja ostimme samaan hintaan (40 euroa) Stockmannilta löytyneen uuden pelin. Tässä on siis kyse PlayStation 2 -versiosta.

Myynnissä olisi pelin PC-versio. Huuto.netistä löytyy. Varoituksen sanana sanottakoon, että laitoimme pelin myyntiin, koska se kaatuili vähän väliä. Pätevämpi säätäjä tai paremmin viritetyn pelikoneen omistaja saanee pelin toimimaan vaivatta - me totesimme PS2-version hankkimisen paremmaksi ideaksi. Veikkaan, että paremmalla näytönohjaimella tai Windows XP:llä homma toimii paremmin. Hinta ei ainakaan ole kohtuuton, parillakympillä lähtee.

22.06.2004 klo 18:35 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tenttiinlukua

Luen taas hirveällä tarmolla tentteihin. Tällä hetkellä työn alla on Informaatiotutkimus tieteenä ja tieteenalana, metateoreettinen pakollisiin syventäviin kuuluva kurssi. Aineisto on jokseenkin puisevaa. Luettavana on yksi kirja ja kaksi artikkelia. Artikkelit ovat lyhyitä, mutta toisaalta erittäin tiiviitä: muistiinpanoja kertyy sivukaupalla ja yhden sivun käsittelyyn kuluu helposti minuuttikaupalla aikaa. Ottaisin kuitenkin mieluummin jatkossakin mieluummin tiiviitä artikkeleita kuin jaarittelevia kirjoja.

21.06.2004 klo 14:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Parisuhde ja rahanjako

Isosisko kirjoittaa asiaa rahasta ja parisuhteesta (viitaten Minttu Hapuliin). Minusta tasa-arvo ei tosiaankaan tarkoita kaiken jakamista tasan, vaan kykyjen ja resurssien mukaan. Olisi hyvin kummallista elää suhteessa, jollaisesta Isosisko kertoo:

Elin aikoinani parisuhteessa, jossa ruokahetki saman pöydän ääressä saattoi olla sellainen, että pienituloisempi osapuoli haarukoi harmaata maksalaatikkoa, suurituloisempi taas paloitteli mehukasta kokolihapihviä. Bon appetit! Periaatteena oli, että kukin eläköön varojensa mukaan.

Ihan älytöntä! Minun näkemykseni on se, että talousrahat ovat yhteiset ja mieluusti jossain suhteessa eri osapuolten tuloihin (tällä hetkellä meillä ei ole niin, mutta eivätpä ole toisaalta kummankaan tulot kummoiset). Kummallakin osapuolella on toisaalta syytä olla omatkin rahansa, vaikka ruoat ja vuokrat ynnä muut maksettaisiinkin yhteisistä. Omilla rahoilla säästyy monelta riidalta siitä, mihin niitä rahoja tulikaan tuhlattua... En haluaisi jokaista peliostostani esimerkiksi joutua perustelemaan Johannalle.

Jos tilanne on se, että toinen tienaa selkeästi enemmän kuin toinen, hyötykööt enemmän tienaava rahoistaan, kyllä - mutta samalla maksakoot suuremman osan yhteisistä kuluista. Näinhän asia toimii myös yhteiskunnan tasolla: suurituloiset maksavat enemmän yhteisistä menoista. Sekä määrä että osuus ovat suurempia - parisuhteen tasolla riittänee, että osuus on sama.

18.06.2004 klo 15:11 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tyttö ja helmikorvakoru

Taidemaalari Johannes Vermeerin taulun mukaan nimetty Tyttö ja helmikorvakoru oli mielenkiintoinen ja miellyttävä elokuva. Pukudraaman tyyliin lavastus ja historiallinen ilmapiiri oli erinomaisen hyvin kohdallaan. Juoni kantoi koko elokuvan ajan, vaikka tarina ei sinänsä ikimuistoinen olekaan. En usko, että elokuva jää mieleen suurena elämyksenä, mutta ehdottomasti rahan arvoinen kokemus se oli. Suosittelen, jos historiallinen draama aihepiirinä kiinnostaa. Scarlett Johansson oli tietysti tyypilliseen tapaansa todella upea. Colin Firthkin teki varsin mainion työn Vermeerinä.

Elokuvan tapahtumilla ei ole tiettävästi mitään historiallista pohjaa. Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, Girl with a Pearl Earring: An In-Depth Study käsittelee asiaa kattavammin.

18.06.2004 klo 13:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hampilääkäri

Koin aiemmalla hammaslääkärikäynnilläni pienoisen järkytyksen: hampaistani löytyi reikä! Se olikin ensimmäinen kerta. Tänään jouduin operoitavaksi. Nöösi kun olen, pyysin luonnollisesti puudutuksen. Odotin kipeää neulanpistoa, mutta sellaista ei tullutkaan. En edes oikeastaan huomannut koko piikkiä.

Puutumisen kyllä huomasi. Nytkin voin viihdyttää itseäni vielä tunnin verran tökkimällä poskeani. Tuntuu oudolta.

Itse paikkaus oli samoin yllättävänkin helppo operaatio. Melkoinen sirkkeli hammaslääkärillä oli, äänestä päätellen, mutta eipä sekään oikein miltään tuntunut. Varsinainen kärsimys alkoi vasta, kun hammaslääkäri kävi poistamaan hammaskiveä. Onneksi se operaatio oli lyhyt, varsinkin viimekertaiseen verrattuna. Ilkeää puuhaa, en käsitä, kuinka hampaat voivat moista louhintaa kestää.

Noh, nyt ovat taas hampaat kunnossa. Vuoden päästä uudestaan - alan pikkuhiljaa uskoa, että säännöllisesti käymällä yksittäiset käynnit eivät ole ihan yhtä pahoja.

14.06.2004 klo 12:26 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lumous-lippu myynnissä

Ostin sattumalta yhden lipun liikaa Lumous-goottifestareiden Dusk-klubille. Dusk pidetään lauantaina 3.7. Klubilla. Esiintymässä ovat kotimainen Suruaika, ruotsalainen Cold Meat Industryn bändi Coph Nia ja illan huipentumana Killing Miranda.

Liput maksavat normaalisti 10 euroa, minulta lipun saa seitsemällä eurolla jos tulee hakemaan, kahdeksalla eurolla kotiin postitettuna.

Edit: myyty!

13.06.2004 klo 19:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Askartelua ja tv-viihdettä

Tänään on vietetty tuntikausia reipashenkisen askartelun parissa. Kunnolliset, isot Fiskarsin yleissakset taisivat maksaa melko tyyriin hintansa saman tien takaisin. Suomalaista laatutyötä ja niin edelleen, mutta tottahan se: jos hyvät sakset haluaa, kannattaa ostaa Fiskarsit.

Vielä riittää työtä. Olisipa Johannallakin sellainen kaaso, joka hoitaa korttirumban. Sellaisiakin kuulemma on, vaan hulluja ovat, minun mielestäni. En kyllä ottaisi kenenkään muun korttien valmistusta harteilleni tämän kokemuksen jäljiltä.

Sunnuntai-iltoja ilahduttaa Yllätyshäät-sarja, jossa hääparin lähipiiri joutuu väsäämään häät parissa viikossa vähällä rahalla ja ilman ennakkovalmistelua. Paitsi että ainakin viimeksi porukkaan liittyi ammattimainen wedding planner, jolla oli paikkakin valmiiksi varattuna. Ja se pieni summa rahaa? 5000 dollaria, joilla minun nähdäkseni saa varsin kelvolliset häät. Juontaja kauhisteli tuota kovastikin: ridiculously low taisi olla tarkka sanamuoto. Ameriikan hapatusta, sanon minä.

13.06.2004 klo 19:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uusittu pelisivu

Urakoin tänään pari tuntia uudistaen lautapelisivujani. Nyt on etusivu pistetty uusiksi! Arvosteluja alkoi yksinkertaisesti olla niin paljon, että etusivusta ei kauhean kätevää saanut. Dumppasin arvostelulistan erilliselle sivulle ja pyhitin etusivulta enemmän tilaa päivityksille - blogimaiseen tyyliin siis, vaikka tuota ei vielä mikään blogiohjelma pyöritäkään.

Ainoa miinus on se, että arvostelun kirjoittaminen edellyttää entistäkin enemmän tiedostojen käsittelyä ja on siten kauempana pelkästä kirjoittamisesta. Tavoite olisi, että joskus riittäisi, että kirjoittaisi asiansa ja sillä hyvä - automatiikka hoitaisi loput. Ehkä joskus, ehkä joskus...

10.06.2004 klo 19:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Belleville, Kolmetoista

Eilen katselimme pari elokuvaa. Illan avasi ranskalainen animaatio Bellevillen kolmoset. Se oli kaikessa ranskalaisuudessaan mielenkiintoista vaihtelua japanilaisille suosikeille. Elokuvan tyyli oli groteskilla tavalla karikatyyrimäinen, mikä viehätti ainakin minua. Eniten hämäsi dialogin puuttuminen, mutta siihen tottui melko pian. Tarina tuli selväksi muutenkin, elokuvan visuaalinen tyyli teki henkilöiden keskeiset luonteenpiirteet helposti nähtäviksi.

Elokuvan musiikki toimi mainiosti, luoden osaltaan varsin eriskummallista tunnelmaa. Suosittelen tutustumaan Bellevillen kolmosiin avoimin mielin, elokuva on mukavaa vaihtelua Miyazakille ja Disneylle.

Toinen elokuvamme muistutti aikaisemmasta. Kolmetoista käsitteli samantyyppistä aihetta kuin Ken Park, mutta oli mielestäni huomattavasti parempi. Seksikohtauksilla shokeeraamisen sijasta se keskittyi tarinaan. Tarina itsessään oli kyllä ihan riittävän rankka. Entäs jos minulla on joskus lapsia, joista tulee samalla tavalla holtittomia? Huumeiden myyminen kaduilla on tietysti jo aika äärimmäistä, mutta näpistely ja alkoholisoituminen on Suomessakin todellisuutta. Pelottavaa.

10.06.2004 klo 12:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Blogi 1 v.!

Tämä blogi täyttää tänään yhden vuoden! Ensimmäinen kirjoitus ilmestyi tasan vuosi sitten. Olen hyvin tyytyväinen muutokseen. Ennen sitä Melankolian etusivu oli staattinen, tylsä ja käytännössä aika hyödytön. Nyt jotkut sentään lukevat sitä ihan varta vasten. Nucleus on toiminut ihan mukavasti, vaikka itse pidänkin kuitenkin ehkä enemmän Movable Typestä. En ala vaihtamaan, se on kyllä varma. On tässä muutenkin puolensa. Sivujen muuhun sisältöön viittaavalla etusivulla dynaaminen päivittäminen helpottaa elämää suuresti.

Olen kyllä kaikin puolin tyytyväinen blogiprojektiin. Blogit ovat tuoneet sivuilleni uutta eloa. En usko, että päivitystahtini olisi aivan yhtä vilkas ilman sisällönhallintaohjelmia. Minun päin vastoin tekisi mieli virittää lautapeli- ja levyarvostelusivuillekin otain vastaavaa. Helpottuisi ainakin päivittäminen. Ehkä vielä joku päivä...

Nyt voimme kuitenkin juhlia tämän blogin ensimmäistä syntymäpäivää. Sen kunniaksi oikeasta reunasta löytyy jatkossa linkkejä vuodentakaisiin juttuihin.

9.06.2004 klo 18:04 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Persikka-aurajuustobroileri

Kanaruokaa! Johanna löysi eräältä keskustelufoorumilta mielenkiintoisen persikka-aurajuustobroilerireseptin. Prismasta löytyi siihen tarvittavia broilerin rintafileitä tuntuvassa alennuksessa (kuusi euroa, normaali hinta 10,90!), joten teimme sitä tänään. Tulos oli erinomainen, joten pistetäänpä resepti kiertoon:

Tarvikkeet:
- hunajamarinoituja broilerin rintafileitä (noin yksi per ruokailija)
- makeaa chilikastiketta
- mustapippuria
- basilikaa (käytimme kuivattua, tuorekin käynee hyvin)
- purkillinen persikkaa
- Aura-juustoa
- ruokakermaa

Rintafileistä pyyhitään enimmät marinadit pois ja ne ladotaan öljyttyyn uunivuokaan. Rintafileet sivellään makealla chilikastikkeella ja päälle ripotellaan mustapippuria ja basilikaa. Persikka pistetään paloiksi jos se ei jo ole, ja palat lisätään kanan seuraksi. Päälle ripotellaan Aura-juustoa (murupussi on helppo ratkaisu, kimpaleesta louhiminen halvempi) ja komeus kruunataan purkillisella ruokakermaa.

Sitten vain kanat uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi. Hyvää tulee.

5.06.2004 klo 20:26 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Itsekritiikki on kultainen lahja

Katselimme eilen ensimmäisen jakson huikaisevan jännää tosi-tv-sarjaa englantilaisista mallipyrkyreistä. Voittajalle olisi tarjolla mallisopimus ja Cosmon kansi. Ensimmäisessä jaksossa yrittäjiä riitti 1200, joten mallinura taitaa olla melkoisen suosittu haave.

Mutta olipa siellä kerrassaan monenlaista väkeä. Vähän ihmetyttää joiden yritys. Pisteet sille nätille, mutta mallimittoihin raa'asti ylipainoiselle tytölle, joka uskaltautui kuitenkin osallistumaan. Oma lukunsa olivat lukuisat rehellisesti (mutta mallinäkökulmasta) sanottuna rumat ihmiset. Melkein sääliksi käy.

Vaan minkäs sille tekee, jos itsekritiikkiä ei löydy ja ympärillä on paljon ihmisiä, jotka kehuvat ja sanovat "voi, sinäkin olet niin kaunis, sinun pitäisi olla malli" - hyvää tarkoittaen, mutta turhia luuloja elätellen. Sama ilmiö oli havaittavissa Idols- ja Popstars-kisoissa, joissa osalla osallistujista ei tainnut olla mitään käsitystä laulun lahjansa vajaudesta.

Vanhemmille on tietysti vaikeaa, jos lapsi on innostunut laulamisesta tai mallinurasta, mutta edellytyksiä ei ole yhtään. Sano siinä sitten pikku-Tiinalle että muuten kiva, mutta olet ruma tai laulutaidoton. Vaan olisiko liikaa vaadittu, että jättäisi sen estottoman kehumisen vähän vähemmälle? Jos joskus lapsia saan, itse haluaisin opettaa lapsilleni itsekritiikkiä.

Haaveita saa olla ja ehkä minäkin joskus vielä sen kirjan kirjoitan - nyt tyydyn kuitenkin elättelemään sitä käsitystä, etten ole erityisen hyvä satuilija ja pitäydyn blogitason asiakirjoittelussa, joka tuntuu olevan minulle sopiva taso. Tekee pahaa katsoa, kun nuoret naiset, joilla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, haaveilevat mallin tai laulajan urasta, jota useimmat eivät koskaan saavuta - useimmat lahjakkaimmistakin jäävät ilman menestystä. Jäisi edes haaveiluun, mutta monet tuntuvat suhtautuvan asiaan turhankin vakavasti. Lisäksi monia tuntuu houkuttavan alan glamour, joka taitaa mallimaailmassakin olla aika kaukana totuudesta muualla kuin ylimmällä huipulla.

Maailma on julma, mutta terveellä itsekritiikillä pääsee huomattavasti vähemmällä kärsimyksellä.

2.06.2004 klo 12:38 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Loputon kissa

Linko linkosi niin hienon linkin, että se on pakko mainita: The Infinite Cat Project on sarja kuvia kissoista katsomassa kuvia kissoista, jotka katsovat kuvia kissoista ja niin edelleen.

Parhaan katseluelämyksen saa, kun aloittaa lopusta ja etenee taaksepäin.

1.06.2004 klo 17:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Battlelorea kaupan

Laitoin myyntiin kotimaisen Tolkien-metallibändi Battleloren The Journey -DVD:n. Paketti on bändin faneille varsinkin todella hieno, sillä se sisältää bändin keikan sekä DVD:nä että CD:nä, musiikkivideoita, haastatteluja ja muuta kivaa. Levy on PALia, englanniksi puhuttu ja aluekoodia nolla. Saalis löytyy Huuto.netistä. Lähtöhinta on 10 euroa, korotus euron ja hintavarausta ei ole. Postikulut lisätään hintaan, paitsi jos hinta nousee yli 20 euron jolloin minä maksan ne.

1.06.2004 klo 12:09 | Kommentoi | TrackBack (0)