Edellinen kuukausi: kesäkuu 2004
Seuraava kuukausi: elokuu 2004

Lainalevyt

Muistaisikohan muuten joku lainanneensa minulta Nick Caven Boatman's Callin ja Best of:in?

29.07.2004 klo 20:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ternimaitokapselijumala on poissa

Olen kirjoitellut Petteri Jussilasta aiemminkin - tämä on viimeinen kerta. Nytkin tyydyn toteamaan, että Petterin poismenossa oli jotain perin darwinistista: uimataidoton mies hyppää ilman pelastusliivejä pelastamaan pelastusliivien varassa turvallisesti kelluvaa lasta ja hukkuu itse. Go figure.

Saa nähdä, milloin profeetan kotisivut noteeraavat tapahtuneen. Joka tapauksessa eniten käyvät sääliksi ne miljoona ihmistä, jotka jäivät nyt osattomiksi: "Petterin tavoitteena on auttaa miljoonalle ihmiselle vauraampi ja parempi tulevaisuus!"

28.07.2004 klo 10:50 | Kommentit 7 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kauhuelokuvia - Texasin moottorisahamurhat, Otogiriso

Katselimme eilen pari kauhuelokuvaa. Ensimmäisenä vuorossa oli The Texas Chain Saw Massacre, alkuperäinen vuoden 1974 versio. Se on todellinen kauhuelokuvaklassikko ja sikäli jo kulttimaineensa vuoksi katsomisen arvoinen.

Ei vaan ollut maineensa tasoista. Elokuvalla oli hetkensä, mutta se oli kuitenkin ehkä enemmän huvittava kuin pelottava. Varsinkin moottorisahan kanssa tempominen oli lähinnä hilpeää. Äänipuolesta kuitenkin plussaa, miinusta sen sijaan tippuu surkeasta juonesta ja paikoin hölmöstä tunnelmasta. Tulipahan tämäkin nähtyä, mutta ihmettelen, mistä elokuvan suosio johtuu.

Toisena katsoimme japanilaista kauhua, Otogirison (nimi lienee suomeksi "mäkikuisma"). Eipä tämäkään laadullaan loistanut. Elokuvan perusjuoni oli pöljä, sen ulkoasu oli turhan taiteellista kikkailua ja lopun juonenkäänteet jättivät koko jutun aivan liian hämäräksi.

Eniten ärsyttivät värit - elokuvassa ei tainnut olla ensimmäistäkään luonnollisen väristä kohtausta. Sen sijaan erilaisissa karkkiväreissä vaellettiin siitäkin edestä. Jotenkin vain siniset lehdet ja muu sellainen värivääristely ei oikein toiminut. Juonikin oli todella sekava ja kummallinen - huonolla tavalla.

Kumpikin oli kuitenkin ihan viihdyttävä kokemus; varsinkin Teksasin moottorisahamurhat oli mielenkiintoinen nähdä. Ensi kerralla sitten parempia elokuvia, toivon mukaan...

22.07.2004 klo 08:07 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Yleinen kirjastoluokitus

Tori Amosin kokoelmalevy Tales of a Librarian on hieno levy. Ostin sen Johannalle vuosipäivälahjaksi, pitkälti jo sen nimen vuoksi. Levy miellytti saajaa, vaikka monet kappaleista tuttuja olivatkin.

Levyn herkullisin yksityiskohta on kappaleiden järjestys. Se ei ole kronologinen tai sattumanvarainen: kappaleet on järjestetty aiheen mukaan. Kappaleet on luokitettu Deweyn kymmenluokituksen mukaan ja laitettu sen mukaiseen järjestykseen.

Levyn aloittaa Tear in Your Hand, jonka luokka on 110.113 - kosmologia. Me and a Gun on saanut luokakseen 362.8 - raiskaukset. Winter on luokassa 525 - vuodenajat. Levyn lopusta löytyy Jackie's Strength luokasta 973.922 - Yhdysvaltain historia, varhainen 1960-luku. Osuvaa ja hauskaa.

Dewey kehitti nokkelan luokituksensa jo vuonna 1876. Alkuperäinen opus, Gutenberg-projektin kautta löytyvä A Classification and Subject Index for Cataloguing and Arranging the Books and Pamphlets of a Library on todennäköisesti aika tylsää luettavaa. Kymmeneen pääluokkaan jakautuva desimaalijärjestelmä on nerokas keksintö. Luokkia voi tarkentaa rajattomasti lisäämällä uusia numeroita luokkanumeron perään. Esimerkiksi yhdeksiköllä alkavat historia ja maantiede. 97 on Pohjois-Amerikka, 973 Yhdysvallat. 922-täsmennys taas viittaa elämäkertaan.

Sisters of Mercy -goottibändikin on näemmä, kauaskantoisesti, saanut luokituksensa jo Deweyn alkuperäisessä vuoden 1876 luokituksessa - se on 362. Menee yhteiskuntatieteiden puolelle...

Noh, asiaan. Deweyn luokitusta ei Suomessa käytetä, vaikka se tutulta voikin vaikuttaa. Yleisissä kirjastoissa käytetään Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmää, tieteellisissä kirjastoissa taas hieman monimutkaisempaa Yleistä kymmenluokitusta, joka myös UDK-lyhenteellä tunnetaan. Nämä kaikki perustuvat Deweyn luokitukseen ja pääluokat ainakin ovat jokseenkin samat.

Tästä kaikesta riemastuneena - vain kirjastonörtit voivat innostua tällaisista asioista - päätimme organisoida kirjahyllymme YKL:n mukaan. Kirjastoissa luokka 84.2 on aina ylivoimaisesti suurin - siinä on kaikki suomenkielinen kertomakirjallisuus. Meillä 84.5 eli englanninkielinen kertomakirjallisuus kilpailisi vahvasti, mutta päätimme olla vähemmän tylsiä. Kaunokirjallisuuskin luokitellaan siis sen sisällön aihepiirin mukaan, koska se on vain niin paljon kiinnostavampaa.

Näin ollen Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on 20.2 - kristinusko ja teologia. Banksin Feersum Endjinn on 38.551 - luku-, kirjoitus- ja puhehäiriöiset. Perez-Reverten Merikartta on, natürlich, 69.6302 eli merikortit (olkoonkin että muotoluokka 02 eli kartat ei loppuun kuuluisikaan - pelkkä 69.63 on vesiliikenne, karttamuotoluokka lopussa täsmentää luokituksen merikorteiksi).

Hölmöä, mutta todella viihdyttävää.

20.07.2004 klo 21:27 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Suosikkiblogit

Vastaan Räpyläpölkyssä esitettyyn haasteeseen ja lisäsin muutaman suosikeistani tälle sivulle. Luen paljon muutakin (Bloglinesin listallani on tällä hetkellä kai noin 90 blogia), mutta noita nyt ainakin voin suositella muillekin.

20.07.2004 klo 11:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Unissa on totuus

Jos näkee samana yönä kaksi kertaa unen samasta aiheesta, pitäisiköhän asia ottaa vakavasti? Molemmissa unissa olin häissämme pitämässä puhetta, jota en ollut valmistellut yhtään. Olisi siis varmaan aika alkaa valmistelemaan puhetta, kun sellaisen olen kerran luvannut pitää...

19.07.2004 klo 09:54 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Luonto tulee lähelle

Olen ihaillut lintuja ikkunalaudallamme silloin tällöin ja läheisen katuvalon päällä useamminkin. Eilen illalla luonto tuli kuitenkin liian lähelle, kun varpunen lennähti makuuhuoneesta kirjahyllyyn istumaan kesken tv:n katselun. Ensimmäinen operaatio oli teljetä lintu makuuhuoneeseen, koska sieltä se oli tullut sisäänkin, sen jälkeen alkoi pohdinta, kuinka sen saisi pihalle. Päädyimme rauhoittamaan lintua käärimällä se pyyhkeeseen, mutta kun yritin lähestyä varpusparkaa pyyhkeen kanssa, se lennähti omatoimisesti ulos ikkunasta. Kiitokseksi kaikesta mokoma väänsi hätäpaskat suoraan sängylleni.

Mitä tästä opimme: makuuhuoneen tuuletusikkunaa pidetään vastedes vähän pienemmällä.

16.07.2004 klo 07:50 | Kommentoi | TrackBack (0)

Gmane

Gmane on näppärä keksintö. Se on palvelu, joka konvertoi postituslistat uutisryhmiksi. Uutisryhmien lukemiseen tarkoitetut ohjelmat ovat usein sähköpostiohjelmia parempia laajojen keskustelujen seuraamiseen.

Gmane tarjoaa ryhmät luettaviksi nntp-palvelimen kautta, mutta ryhmiä voi lukea myös netistä. Käyttöliittymä on parempi kuin esimerkiksi Yahoo! Groupsilla. Lisäksi Gmane säilöö arkistot ja suodattaa spammit.

Suosittelen! Esimerkiksi Pelilistan lukeminen helpottuu paljon Gmanen avulla. Mitä isompi ja vilkkaampi ryhmä ja mitä huonompi sähköpostiohjelma on käytössä, sitä suuremman edun Gmanesta saa.

14.07.2004 klo 10:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Korttipelejä kaupan

Päätin ottaa ja myydä Middle-Earth -keräilykorttipelin korttini. Peli on erittäin hyvä, mutta viimeiset viisi peliäni ovat tapahtuneet suunnilleen viimeisen viiden vuoden aikana. Ei hyvä. Mieluummin laitan kortit kiertoon jollekin, joka käyttää niitä enemmän. Kortit kun ovat - näemmä - jonkin arvoisiakin. Myyntilistani ja suosittelijani löytyvät Chrisin MECCG-sivuilta. Sivulta löytyvät vain harvinaisuudet, vähemmän harvinaista mutta silti tarpeellista peruskamaa erityisesti Lidless Eyestä ja Against Shadowsista löytyy iso läjä. Luovun tästä läjästä edulliseen hintaan, kysellä voi.

Samoin myyn mieluusti joukon Vampire: The Eternal Struggle -pelin kortteja. Näistä olen myynyt parhaat päältä jo aikaa sitten, jäljellä on kuitenkin varsinkin pienemmät kokoelmat omistaville hyödyllisiä kortteja. Kortit ovat pääasiassa perussarjaa, jonkin verran on muita sarjoja aina Sabbathiin asti.

Tästä blogista on hyvää vauhtia tulossa kirpputori.

13.07.2004 klo 18:19 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Huutokauppa kannattaa

Tätä en olisi ikinä uskonut! Huutokauppaamani levyt ovat käyneet melko mukavasti kaupaksi, mutta ylivoimaisesti parhaiten on menestynyt Maj Karman Kauniiden Kuvien "Kaukana puhelimista" -debyytti. Lähtöhinta oli sama kahdeksan euroa kuin muillakin, mutta tällä hetkellä levyn hinta on noussut jo 30 euroon. Rockmusica.net tosin luonnehti levyä tavallisten ihmisten ulottumattomissa olevaksi. Ihmeellistä. Nyt vain harmittaa, etten aikoinani ostanut levyä useampaakin kappaletta (ostin omani aikoinaan - ehkä viisi-kuusi vuotta sitten - suoraan bändiltä), se kun on melkoisen tympeää tavaraa myöhempiin Karma-levyihin verrattuna mutta arvoltaan näemmä moninkertainen.

Vaan perhana, onkohan menossa alihintaan - Karman kysymyspalstalla joku kertoo myyneensä kaksi kappaletta yhteishintaan 214 euroa. Tsiisus. Noh, huutokauppa määritellee hinnan suhtkoht kohdalleen. Jos levy on tosiaan yli sadan euron arvoinen, hinta kivunnee ylös. Onhan se ennenkin nähty, että hinnat nousevat vasta, kun huutokauppa on sulkeutumassa - amatöörit huutavat kesken matkan. Perjantaina sulkeutuu, kello 9.54, jos huutaminen kiinnostaa...

13.07.2004 klo 12:14 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Spider, Punch-Drunk Love

Saimme jälleen kerran Makuunin kanta-asiakaskortin täyteen ja vuokrasimme sen kunniaksi kaksi elokuvaa.

Spider ei ollut yhtään sellainen, kuin kannen perusteella olisi voinut odottaa. Vaan eipä ollut huono! Sen sijaan omituinen elokuva oli. Tarina oli hämärä, Ralph Fiennes tyylikkäästi umpimielinen ja tunnelma vaisu. Spider oli erikoinen, mutta lopulta miellyttävä elokuvakokemus.

Punch-Drunk Love olikin sitten vähän erilainen. Adam Sandler oli vaihteeksi erinomainen. Elokuvassa oli paikoin aika jännittävä tunnelma ja mielenkiintoista musiikkia. Juoneltaan elokuva oli perustyypillistä romanssihömppää, mutta sentään aika poikkeuksellinen sivujuoni oli mahtunut mukaan. Suosittelen kyllä tätäkin.

9.07.2004 klo 12:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyjä kaupan...

En aio laittaa näitä joka päivä, mutta nyt on pakko: Johanna antoi myytäväksi ihan oikeasti hyviä levyjä. Valikoimista löytyy Mansonia, Curea, Depeche Modea, Nick Cavea ja Belle & Sebastiania.

Minun valikoimissani on yhä kaikkea jännää: DAFia, Die Kruppsia, Laibachia (300000 V.K.:ta, jos tarkkoja ollaan), Discoa, Mister Kiteä, Sissy Spacekia, Garden of Delightiä ja niin edelleen.

Samaisesta Huuto.netistä löytyvät, yhä.

7.07.2004 klo 17:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyjä kaupan

Raivasin levyhyllystä viitisenkymmentä levyä, jotka lähtevät myyntiin ja löytävät toivottavasti uuden kodin. Ensimmäinen erä on laitettu myyntiin. Lista löytyy levymyyntisivulta tai suoraan Huuto.netistä. Hinnat ovat pääasiassa kahdeksan euron luokkaa tai alle. Valikoimaa riittää, varsinkin vaihtoehtoisemman musiikin ystäville.

6.07.2004 klo 13:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Iä iä Cthulhu ftagn!

Nyt se on todistettu. Lehti on hauskaa luettavaa. Mielipiteen sinetöi Lehden uutisointi Suuren Cthulhun liittymisestä komissaarikilpaan.

6.07.2004 klo 11:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Suruaika, Coph Nia ja Killing Miranda

Eilinen Dusk-ilta oli varsin mainio elämys. Ensimmäisenä esiintynyt Suruaika oli todella vakuuttava. En ole bändiä nähnyt livenä ennen eilistä, mutta olin todella tyytyväinen keikkaan. Uusi Nekropoli-levy on edeltäjäänsä parempi ja homma toimi livenäkin erittäin hyvin.

Coph Nia oli parempi kuin odotin, mutta sekään ei vielä ole paljon. Synkkää oli ambientti ja liverumpali piristi kyllä menoa hieman, mutta lopputulos oli sittenkin tylsä. Laulajan lavaolemus oli hyvin vakuuttava ja välillä musiikki kuulosti miellyttävällä tavalla vanhalta Laibachilta, mutta ei - ei jaksa kiinnostaa.

Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Killing Miranda. Bändi soitti kovimpia hittejään (mutta jätti väliin ehkä sen ilmeisimmän, eli Touched by Jesusin) ja uusia biisejä. Koska uusi levy on tulossa muutaman kuukauden sisällä, saimme kuulla minun mielestäni vähän liikaakin uusia biisejä, joista monet eivät valtavasti vakuuttaneet... Mutta keikka ei ole paras tapa tutustua uusiin biiseihin. Metallisempaan ja industrialimpaan suuntaan Killing Miranda on selvästi menossa, vähemmän oli goottivaikutteita jäljellä. Meno oli kuitenkin reipasta ja raskasta, joten mikäpä tuossa.

Jos bändi on jäänyt vieraammaksi, kannattaa hakea sinkkuja netistä. Vitaminic-palvelusta löytyy uusin single Enter the Dagon ja eilisen keikan aloittanut yleisönvillitsijä Angelfly. Niillä pääsee alkuun ja jos alkaa kiinnostamaan enemmänkin, levy Transgression by Numbers on seuraava ostos.

4.07.2004 klo 10:57 | Kommentoi | TrackBack (0)