Edellinen kuukausi: heinäkuu 2004
Seuraava kuukausi: syyskuu 2004

Juhlat on juhlittu

Häät on nyt pidetty, olemme palanneet kotiin ja lahjavuorta on kartoitettu. Laura ehti jo kirjoittamaan juhlista, minä palaan asiaan vielä laajemmin (kuvien kera!) kunhan ehdin. Ensi viikkoon menee, siis. Hengissä kuitenkin ollaan, olotila on yhä sekava.

Jos joku digikamerallinen häävieras tämän sattuu lukemaan, Gmail-osoitteeseeni (msaari, loppuun gmail.com) lähetetyt valokuvat ovat suuresti tervetulleita. Koostaisin mielelläni yhtenäisen kuvagallerian.

Kiitos kaikille vieraille!

29.08.2004 klo 17:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lotto

Selailin kirjastossa opusta (Veijo Wirénin Näin voitan lotossa?), joka lupaili lottomenestystä. Kirjan kantavana tekijänä oli sen kirjoittajan vakaa epäusko todennäköisyyden lakeihin. Sen sijaan kirjoittaja tuntuu uskovan vahvasti entropiaan viittaaviin luonnonlakeihin.

Wirénin mukaan ns. hajarivi on todennäköisempi kuin järjestyneempi rivi, kuten vaikka numerojärjestys. Todennäköisyydet ja tilastot ovat liian kaavamaisia. Wirén on tutkinut asiaa ja vanhoja lottorivejä huolella ja kehitellyt sääntöjä, joiden mukaan 15 380 937 erilaisesta rivistä on rajattu reilun neljäntuhannen rivin joukko, josta voittajarivit todennäköisimmin löytyvät.

Pois on rajattu rivit, joissa on peräkkäisiä lukuja (joka sellaisenaan tai esim. kahden välein), lukupareja sisältävät rivit ja rivit, jotka muodostavat kuvioita lottokupongilla. Jotain virkaa oli numeroilla, jotka toistuvat tai ovat toistumatta, en perehtynyt tarkemmin.

Eihän tässä kaikessa ole muuta vikaa kuin se, että todennäköisyyden lait pätevät, halusi tai ei. Jokainen rivi on aivan yhtä todennäköinen, oli se kuinka järjestynyt tahansa. Lottopallot eivät tiedä, mikä numero niissä on. Lottopallot eivät myöskään muista aikaisempia rivejä: kunkin rivin todennäköisyys on sama, oli sen historia mikä tahansa.

On toki totta, että voittorivi on useammin hajarivi kuin järjestynyt rivi (suoria numerojärjestysrivejähän on vain 33 erilaista), mutta tämä ei ulotu yksittäisten rivien tasolle: yksittäinen hajarivi on yhtä todennäköinen kuin mikä tahansa niistä 33 järjestelmällisestä rivistä.

Jos Wirén on tutkinut päätelmiensä pohjalle vanhoja lottorivejä, hän on syyllistynyt turhan pienen otoksen käsittelyyn. Olettaen, että lottoa on pelattu vuodesta 1971 alkaen 52 kierrosta vuodessa, tämän vuoden loppuun mennessä on pelattu hieman yli 1700 kierrosta. Se on hyvin vähän, vain 1/8963 eli 0,00011% erilaisten lottorivien määrästä. Niin pienen otoksen perusteella on nähdäkseni aika vaikeaa sanoa mitään pitävää.

Jos haluaa tehdä jotain lottomenestyksensä parantamiseksi, kannattaa välttää aktiivisesti muiden suosimia numeroita. Se ei paranna voitonmahdollisuuksia, mutta jos voitto osuu kohdalle, se on todennäköisesti suurempi. Äärimmäinen esimerkki on tietysti klassinen 1-2-3-4-5-6-7-rivi, jota pelataan Veikkauksen lottotietosivun mukaan noin 4000 kertaa joka kierroksella. Normaali päävoitto kutistuisi tuolla rivillä 200 euroon. Rivissä kannattaakin panostaa erityisesti isoihin numeroihin (32-39), niitä käytetään verrattain vähän. Edellisten kierrosten voittorivit ja kupongin pystyrivit ja sen sellaiset voi taas hylätä saman tien.

Matemaattisesti ajateltuna lotto ei ole kannattavaa puuhaa, mutta niin vain joka vuosi jokunen ihminen elämänsä muuttaa lottoamalla. Muulla konstilla ei juuri niin pienellä vaivalla saa itselleen mahdollisuutta niin paljoon, joten ei ole ihme, että lotto kansaan vetoaa.

Veijo Wirénin Veijon Kirjoilla on kotisivu, josta löytyy lisätietoa lähinnä miehen ristikkopuuhista - Wirénin Ristikkosanojen pikkujättiläinen on kyllä pätevä teos.

26.08.2004 klo 18:47 | Kommentit 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Puku miehen tekee

Haimme tänään hääpukuni ja sovitin sitä kokeeksi, jotta osaan pukea sen ylleni lauantaina. Yllättävän helposti se kävi, vain plastronin (kaulahuivin) kanssa oli sompailua. On se vaan komea vaate, kyllä sellaisessa kelpaa mennä vihille. Johannakin huokaili vieressä tyytyväisenä.

Asiat alkavat pikku hiljaa olla valmiina.

26.08.2004 klo 18:17 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ammattilaiset

Kävimme eilen viimeistä kertaa sopimassa hääjärjestelyistä tapahtumapaikalla. On se vaan ihmeellinen paikka: paniikkitaso laskee joka käynnillä huomattavasti. Kannattaa luottaa järjestelyt ammattilaisten käsiin, kyllä ammattilaiset tietävät mitä tekevät.

Häät ovat ylihuomenna. Se on hurjaa, se.

26.08.2004 klo 11:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ateena kiinnostaa melkein

Katselimme eilen puoliteholla kolme tuntia olympialaisia (niitä hilpeiden kreikkalaisten organisoimia kisoja). Tarkoituksena oli seurata naisten seiväshypyn finaali, mutta kun kisat alkavat yhdeksältä, olisi pitänyt tietää, että tositoimiin päästään vasta puolenyön aikaan. Odotus kannatti: näimme huikean jännittävän kisan ennakkosuosikkien ja ainoiden mahdollisten voittajien Svetlana Feofanovan ja Jelena Isinbajevan välillä. Näistä Isinbajeva voitti, odotetusti, ja paransi vielä sentillä maailmanennätyslukemiksi 491. Huikean jännää, sillä Isinbajevan voitto oli yhden hypyn varassa. Kaksi epäonnistumista pohjalla virittää jännitystä ihan uudelle tasolle.

Muuten olympiakisat ovat olleet umpitylsiä. Juoksuja erilaisia matkoja; uimista erilaisia matkoja. Kumpaakaan ei jaksa, ellei tapahdu jotain oikeasti jännää. Kuten Perdita Felicienin kaatuminen naisten satasen aidoilla. Se oli suurta draamaa se.

Jos alun linkitysvitsi meni ohi, lue Visa Kopun linkitys olympialajiksi.

25.08.2004 klo 21:36 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Viisi päivää

Häät ovat lauantaina ja tälle viikolle riittää vielä tekemistä. Tanssimista pitää harjoitella, pöytäjärjestyksiä pohtia ja säätä arvailla. Onneksi ei ole ulkoilmajuhlat - hullu järjestää ulkoilmajuhlat elokuun lopussa - mutta hääkuva olisi kiva saada otettua ulkosalla.

Stressi ei ole sentään ihan hirmuinen, kunhan muuten vain on miettimistä ja tehtävää. Jonkin verran rassaa se iloinen tosiasia, että mitään kenraaliharjoituksia ei voida järjestää. Luulisin, että itse juhlassa tunnelma on alun vihkiseremonian jälkeen jo parempi, siihen asti jännittää. Minun kohdallani tietysti puheen pitäminen tuo vielä oman lisäilonsa elämään...

24.08.2004 klo 12:45 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Konttorirotat, Station Agent

Mike Judge on luonut itselleen mainetta piirrossarjoillaan. Beavis & Butthead on klassikko, jonka erinomaisuutta minä en ymmärrä, mutta Kukkulan kuningas on sentään erinomainen sarja. Judge on parodioinut konttorielämää Office Space -lyhytanimaatiossa ja vuonna 1999 ilmestyi Judgen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Konttorirotat. Valitsimme elokuvan Movielens-suosituspalvelun kehujen perusteella. Siellä elokuvan arvioiden keskiarvo on 3,9 (asteikolla 0-5), mutta minun Movielens ennusti pitävän elokuvasta 4,5 tähden verran. Oikeaan osui.

Konttorirotat on nimittäin erinomainen elokuva. Sinkkuelämässä Bergerinä vieraillut Ron Livingston on erinomainen pääosassa elämäänsä karsinassa kyllästyneenä perusduunarina. Mies päättää ottaa hieman rennomman asenteen elämään ja jo alkaa kuvio muuttua. Elokuva on suositeltavaa katsottavaa kaikille konttoreissa kärsineille: erityisesti huonosti toimivien faksien ja kopiokoneiden uhrien kannattaa elokuva katsoa. Toimistohuumorin ykköspaikalla pysyy kuitenkin The Office -sarja.

Toinen valinta oli jossain kehuttu The Station Agent. Se kertoo lyhytkasvuisesta miehestä, joka perii vanhan ja hylätyn juna-aseman jossain syrjäseudulla. Yksinäisyyteen vetäytyvälle junafriikille paikka on mainio, mutta ihmisiltä ei sielläkään välty. Finbar törmääkin pian isänsä grillikiskaa pitävään Joehen ja lapsensa kuolemaa surevaan Oliviaan. Kolmikon välille kehittyy mielenkiintoinen ystävyyssuhde.

The Station Agent on niitä elokuvia, joissa ei kannata odottaa minkään tapahtuvan. Sen sijaan lämminhenkistä tunnelmaa ja hyvää näyttelemistä elokuva on täynnä. Jos hidastempoisuus ei ole ongelma, lupaan, että The Station Agentista jää hyvä mieli.

22.08.2004 klo 17:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Herkuttelua

Lauantaina nautimme kolmen ruokalajin juhla-ateriasta. Emme kuitenkaan suunnanneet ravintolaan, vaan paistoimme pihvimme itse. Kaupasta löytyi käteviä valmiita pihvejä, joiden paistaminen oli melkoisen yksinkertaista. Kastike ja alkuruokakeitto valmistuivat niin ikään vaivatta valmisaineksista. Tuloksena oli helppo ja herkullinen ateria.

Jälkiruokaan näimme eniten vaivaa. Jo edellisenä iltana tehty suklaakakku oli kuitenkin herkullista. Resepti on peräisin Paras keittokirja -sarjan kolmannesta osasta. Sarjaahan on ilmestynyt jo neljä osaa. Olen kerännyt kaikki, sillä samaan hintaan (eurolla) ei yksinkertaisesti saa näin mainioita keittokirjoja mistään. Suosittelen ehdottomasti kirjojen hankkimista, S-kaupoista saa.

Pistetään tähän kuitenkin suklaakakun resepti:

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi ja sekoita ne yhteen. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Jauhot sekoitetaan. Jäähtynyt suklaaseos sekoitetaan munavaahtoon, jonka jälkeen jauhot sotketaan sekaan. Varovasti, mutta kannattaa käännellä huolella, muuten kakusta löytyy jauhoisia kohtia. Taikina kaadetaan voideltuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 225 asteessa vartin verran.

Kun kakku on jäähtynyt, sulatetaan 100 g tummaa suklaata ja sekoitetaan siihen 2 rkl huoneenlämpöistä voita. Näin saatu kuorrutus levitetään kakun pinnalle. Tuloksena on raskas, mutta herkullinen kakku.

22.08.2004 klo 17:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Gmail

Pitkään sain odotella ennen kuin sain mahdollisuuden kutsua muita Gmailin käyttäjiksi. Eilisen jälkeen uusia kutsuja on kuitenkin tullut viisi lisää, joten eihän niistä enää tiedä kenelle niitä jakelisi.

Gmail-osoitteeseeni (käyttäjätunnukseni on tyypilliseen tapaan msaari) voi lähettää selityksiä siitä, miksi juuri sinä tarvitset Gmail-osoitetta. Parhaat palkitaan kutsulla.

22.08.2004 klo 11:33 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Black metal hallitsee

Skitso-Jannelta taas vaihteeksi elämää suurempia linkkejä: Top 10 noloimmat black metal -kuvat ikinä. Muuten hyvä lista, paitsi Satyriconin Nemesis Divinan kansista napattu kuva on (Frostin jättinauloja lukuunottamatta) listan tasokkain, vaikka ykköseksi onkin päätynyt.

20.08.2004 klo 08:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Scary Movie 3, Dawn of the Dead

Aiemmin viikosta katsoimme Scary Movie 3:en. Sitä samaa vanhaahan se (vrt. aiemmin katsottu Scary Movie), joskin tällä kertaa olin jopa nähnyt parodioituja elokuvia. Kolmososa oli selvästi ykköstä parempi ja vuokravideoksi ihan kelvollinen. Saimme sitä, mitä odotimme ja se jopa huvitti hetkittäin.

Tänään kävimme, taas vaihteeksi, elokuvissa katsomassa Kuolleiden aamunkoiton. Se olikin vakuuttavaa mäiskettä se. Periaatteessa elokuva oli hyvin kliseinen suljetun paikan kauhukokemus; kaikki klassiset henkilöhahmot olivat mukana. Kokonaisuus toimi kuitenkin hyvin. Pidimme erityisesti henkilöistä, joiden luonteisiin oli parhaimmillaan saatu mielenkiintoista kehitystäkin. Toimintaa riitti, ja elokuva oli kyllä ennen kaikkea toimintaelokuva. Joka tapauksessa lopputulos oli reippaasti vaikkapa 28 päivää myöhemmin parempi, mitä zombie-elokuvaan tulee.

19.08.2004 klo 18:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vedamatematiikka

Skitso-Janne kirjoitti vedamatematiikasta. Kyseessä on joukko intialaisia muistisääntöjä, jotka helpottavat päässälaskua.

Hyödyllisimmästä päästä ovat konstit kaksinumeroisten lukujen kertolaskuun. Sehän käy niin yksinkertaisesti, että kerrotaan lukujen ensimmäiset numerot yhteen tulon ensimmäisen numeron saamiseksi, seuraava numero saadaan kertomalla numerot ristiin (ensimmäinen ja viimeinen ja toisin päin) ja laskemalla nämä tulot yhteen ja viimeinen sitten viimeisten numeroiden tulosta. Sekavaako? Ehkä, mutta esimerkki havainnollistaa:

52 * 74 on noin normaalisti aika työläs päässälaskettava. Vaan näin ei: 5 * 7 = 35, 5 * 4 + 2 * 7 = 34 ja 2 * 4 = 8. Koska keskimmäisen kertolaskun tulo on kaksinumeroinen, täytyy sen ensimmäisellä numerolla kasvattaa ensimmäistä tuloa. Tulos on 35(+3) 4 8 eli 3848. Otetaas vielä yksinkertaisempi esimerkki: 13 * 23. 1 * 2 = 2, 1 * 3 + 3 * 2 = 9 ja 3 * 3 = 9. 13 * 23 on siis 299.

Ihan hauskaa ja kaiketi käytännöllistäkin. Vedic Maths kertoo lisää ja tutoriaaleilla voi harjoitella näitä ja muitakin laskukikkoja.

16.08.2004 klo 14:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

Opintosotku

Ensimmäinen vakava yritys luonnostella syksyn opinto-ohjelmaa tuotti 16 opintoviikon paketin, josta kolme opintoviikkoa voi osoittautua liian vaikeaksi ja kaksi opintoviikkoa peruuntua aiemmin opiskeltuina. Opintotuki edellyttää käsittääkseni 10,8 opintoviikon suoritusta, joten sikäli kaikki on hyvin. Pari kirjatenttiä noihin voisi vielä lisätä.

Alkaa vaan olla opiskeltava loppu. Infon aineopinnoista olen tehnyt lähes kaiken mielekkään, syventäviäkin on jo tarpeeksi joskin niitä voisi vielä täydentää. Tietojenkäsittelyoppi ei tarjoa enää mitään, ellen käy syventäviin (ja tuskin käyn). Hypermediaa sentään on tarjolla mukavasti. Kirjallisuustiedettäkin voisi jatkaa, mutta traumaattinen esseenkirjoitusprosessi viime kesältä tappoi kyllä kaiken mielenkiinnon siihen puuhaan.

Onhan noita opintoviikkoja jo yli 150, joten ei kai niitä sikäli tarvitsisi juuri enempää kertyäkään. Sitten pitäisi vain valmistua.

16.08.2004 klo 10:10 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Piilosanailua

Yrittelin tänään kuvasanaristikon rakentelua, mutta yrittelyksi jäi. Pahuksen vaikeaa puuhaa se on, kaikki kunnia ristikoita työkseen rustaaville. Illan ratoksi kehittelin kuitenkin piilosanavihjeitä; se on helppoa, varsinkaan jos ei rakenna sanoista ristikkoa. Arrakin anagrammisivu oli hyvä apu anagrammivihjeitä tehdessä (mutta älkääpä käyttäkö sitä ratkomiseen!), mutta on noissa muutakin. Ratkaisusanojen pituuksia en kerro, mutta alkavat lyhyinä ja pitenevät loppua kohden. Vastauksiaan voi laittaa sähköpostilla osoitteeseen msaari@iki.fi.

1. Salapoliisi luki kirjan sanojen alkutavut ja kas, sarjaanhan se kuului.

2. Piirtäjä Manninen sai setävainaaltaan tarpeellista tavaraa.

3. Miia, sut tunnetaan sulkeutuneena tyyppinä.

4. Mikä on tämä pala, uteli ensikertalainen aloiteltaessa ottelua.

5. Tikarinsa Ranta iski: menetti natsi-Kari kitarisan, Ari niskat ja Sari takin. Ei se kunnioita mitään valtaa!

6. Ei tämä ole homma uhrin, vaan pikemminkin päinvastoin.

7. Eiköhän tämäkin hoideta, kun laitat informaatikon asialle.

8. Astiassa on hiekkaa ja vetyä, joka meni vähän pitkäksi. Eihän tätä pitänyt edes kokeilla.

9. Et ole meidän makuun, alien.

10. Kukakohan ruokataikuri tätäkin tarjoilua hoitaa?

15.08.2004 klo 01:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Fahrenheit 9/11, Tahraton mieli

Elokuvaelämyksiä on kertynyt toden teolla. Keskiviikkona kävimme katsomassa Michael Mooren uusimman, Fahrenheit 9/11:n. Elokuva oli kyllä ihan Moorea, mutta mies itse ei onneksi ollut yhtä paljon kuvassa kuin aikaisemmin. Asiaa riitti, faktojen todenperäisyydellä ei kai ole niin väliä. Vakuuttavaa se silti oli, joskin asioita seuranneelle Bushien Bin Laden -yhteydet eivät olleet mikään uutinen. On joka tapauksessa selvää, mitkä Mooren tavoitteet ovat; toivottavasti elokuva auttaa vakuuttamaan amerikkalaisäänestäjiä Bushin imperiumin pahuudesta. En usko että Kerryn demokraatit ovat valtavasti parempia, mutta ehkä kuitenkin se pienempi kahdesta pahasta.

Kannattaa joka tapauksessa käydä katsomassa, varsinkin jos Bushin toilailujen täysi laajuus on epäselvä. Jos on mielipiteensä muodostanut, Bush-fanien on turha mennä kohottamaan verenpainettaan ja Bush-vihaajille jutut taas ovat vanhan kertausta. Kyllähän Moore asiansa vauhdikkaasti ja tunteisiin vedoten esittää, joskin vähän olisi ehkä ollut tiivistämisen varaa. Mielenkiintoista sinänsä, elokuva on saanut IMDB:ssä puolet äänistä kymppejä, mutta ykkösiäkin on yli 13 prosenttia. Ykkösiä (ja kymppejä) lienee jaettu pääasiassa poliittisin syin. Noin elokuvallisesti eniten tuossa ärsytti laaja huonotasoisen tv-arkistomateriaalin käyttäminen.

Perjantain ohjelmassa oli toisenlaista nähtävää, kun vuorossa oli Tahraton mieli, jota olimme odotelleet jo pitkään. Kate Winslethän ei ole koskaan huono, Jim Carrey on yllättävänkin hyvä vakavammissa osissa ja mielenkiintoiset juoni-ideat viehättävät aina. Tiivistettynä Tahratonta mieltä voisi kai kuvailla hyväksi deittileffaksi fiksuille ihmisille. Se on romanttinen, hauska ja jollain tapaa älykäs. Tarinan käänteet tarjosivat selvyydessäänkin hauskoja ahaa-elämyksiä, kun jutut naksahtivat kohdalleen pienten vihjeiden perusteella.

Elokuva oli lisäksi nätti. Kate Winsletin hiusten värin vaihtelu ja lähes täydellinen yhteensopivuus senhetkisten vaatteiden kanssa oli hauskaa katsottavaa. Elijah Wood oli myös mainio sivuosassaan, joka oli vähän muuta kuin Frodoa. Tahraton mieli oli Lost in Translationin ohella viime aikojen parhaimpia elokuvia.

14.08.2004 klo 20:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Työväenmusiikkia

Kuuntelen taas vaihteeksi työväenlauluja. Valitettavasti kokoelmani on äkkiä kuunneltu. En laske itseäni mitenkään erityisen aatteelliseksi, vaikka vasemmisto onkin poliittisesti paljon oikeastoa lähempänä omia ajatuksiani. Kyllä näitä jo musiikillisista syistä kuuntelee, sen verran menevää musiikkia KOM-teatterit ja muut ovat.

Sanoituspuolella on tietysti paljon ajan kuluessa hieman huvittaviakin sävyjä saaneita kappaleita, mutta myös paljon ihan pätevääkin asiaa. Oppimisen ylistys on ikuinen suosikkini, jonka viesti ei vanhene koskaan. Se on aina relevantti, kaikille. En keksi tähän hätään toista kappaletta, jonka sanat olisivat yhtä hyvät. Älä usko sananparsiin ja Tartu hetkeesi ovat myös tärkeitä.

OPPIMISEN YLISTYS (säv. Eero Ojanen, san. Bertolt Brecht, suom. H-P. Lappalainen)

Opi perusasiat!
Niille, joiden aika on tullut,
se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset,
se ei riitä, mutta opi ne!
Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo!
Sinun täytyy tietää kaikki,
sinun täytyy astua johtoon!

Opi, mies yömajassa,
opi, mies vankilassa,
opi, vaimo keittiössä,
opi, kuusikymmenvuotias.
Sinun täytyy astua johtoon!
Mene kouluun, koditon.
Hanki tietoja, vaikka palelet.
Nälkäinen, tartu kirjaan,
se on hyvä ase.
Sinun täytyy astua johtoon!

Älä pelkää kysyä, toveri.
Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää.
Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.
Tarkista lasku;
sinun täytyy se maksaa.
Laske sormesi joka erälle ja kysy:
miksi tämä on näin?
Sinun täytyy astua johtoon!

Opi perusasiat!
Niille, joiden aika on tullut,
se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset,
se ei riitä, mutta opi ne!
Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo!
Sinun täytyy tietää kaikki,
sinun täytyy astua johtoon!

Lainataan loppuun vielä Brechtiltä pari osuvasti sanottua:

Se joka viimeksi nauraa, ei ole vielä kuullut huonoja uutisia.

Mikä rikos on ryöstää pankki verrattuna sen perustamiseen?

13.08.2004 klo 14:32 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nick Cave -liput

Päivän jännittävä seikkailu oli Nick Cave -lippujen hankkiminen. Nick Cave esiintyy vajaan Bad Seedsin kanssa Kulttuuritalolla 29.9., lipunmyynti alkoi tänään. Lippujen hankkimisella oli selvästi kiire, sillä Velvet Revolver oli myynyt Kulttuuritalon loppuun viidessä minuutissa.

Niinpä olinkin Lauran kanssa Stockmannin ovella ennen yhdeksää odottamassa. Huikea kilpajuoksu toiseen kerrokseen Lippupalvelun tiskille tuotti tulosta: sain viidennen jonotusnumeron.

Pääsin siis muutamassa minuutissa tiskille, kello oli noin 9.05. Kuinka ollakaan, Nick Cavet oli jo myyty loppuun! Onneksi tilanne ei ollut aivan niin paha: Johanna oli onnistunut varaamaan kolme lippua netistä. Paikat eivät ole kummoiset, yläkatsomosta sivummalta, mutta ainakin meillä on paikat. Monella muulla ei ole edes huonoja paikkoja.

Ostin samalla liput Marianne Faithfullin marraskuiselle keikalle samaiselle Kulttuuritalolle. Marianne-fanit olivat huomattavasti hitaammin liikkeellä, sillä sain paikat eturiviin keskelle. Johanna näkee nyt Mariannen kolmatta kertaa ja jokaisella kerralla paikka on ollut eturivissä. Ei paha.

Mitä tästä opimme: Stockmannille voi juosta, mutta paikalla on syytä olla hyvissä ajoin, vähän etumatkaa saa kun menee Deli-kahvilan kautta (sen ovi aukeaa jo seitsemältä), juokseminen kannattaa ja netistä saa ehkä kuitenkin paremmin. Johannalle siis pisteet erinomaisesta lippujen varaamisesta!

Edit: Lippujen loppuminen herätti näemmä keskustelua. Toinen keikkakin on jo järjestetty ja liput tulevat myyntiin huomenna. Onnea tänään epäonnisille!

9.08.2004 klo 12:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Radio Nova

Lehti on saanut täällä kiitosta ennenkin, mutta jatketaas taas: Radio Nova tiivistää soittolistojaan on Lehteä parhaimmillaan. Uutisointi Radio Novan uudesta kymmenen biisin kerran vuodessa päivittyvästä soittolistasta on täydellisen osuva.

8.08.2004 klo 20:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Löytöjä

Toissapäiväinen kaupunkikierros oli tuottelias. Anttilasta löytyi Fu-Touristin The Universe Is For Us -levy sopuhintaan. Kannessa on kolme hintalappua päällekkäin. Viidestä eurosta hinta on pudonnut ensin yhteen euroon ja lopulta 20 senttiin. Sen verran maksaa jo yksin "King Kong of the Dancefloor"-hitistä.

Kirjalliselta puolelta löytyi alle kahden euron hintainen Joseph Conradin Heart of Darkness, Ilmestyskirja nyt -elokuvan taustalla kummitteleva mestariteos. Ei paha.

Löydöistä mainittakoon vielä pari Said the Gramophone -blogista löytynyttä musiikkikatkelmaa: Indiemedia-artikkelista löytyy William Shatnerin tulkinta Pulpin "Common Peoplesta", With You -kirjoituksesta taas jenkkien pikkuoravat hidastettuna normaalinopeudelle. Melkoista. Hakekaa nopeasti, bloginpitäjä poistaa biisit viikon päästä kirjoituksen julkaisemisesta. Meneepä sekin blogi tilaukseen vastaisen varalle...

Tuokin löytyi, muuten, Boing Boingista.

7.08.2004 klo 13:13 | Kommentoi | TrackBack (0)

Creep

Boing Boing linkitti todella hienoon animaatioon. Radioheadin klassikko Creep on saanut tyylikkään Flash-tulkinnan.

6.08.2004 klo 12:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ristikkomania

Alan olla vakavasti ristikkokoukussa. Tartuin irtonumerona kokeeksi ostamani Punaisen pelikaanin tarjoukseen: seitsemän numeroa vain 16,65 euroa! Pakkohan tuo on tilata! Ostin myös Ristikkosanojen Pikkujättiläisen, saapahan vähän selkoa etenkin ristikkojen henkilögalleriaan, joka ei välttämättä minunikäiselleni aina aukea.

Ihmettelen muuten suuresti sitä, miten noin 95% ristikkolehtien tarjonnasta on helppoja tai erittäin helppoja lehtiä. Milloinkohan tulevat lehdet, joihin on vaikeimmat sanat kirjoitettu valmiiksi? Ristikoiden tarkoitushan on olla haaste, jonka ratkaisemisesta saa tyydytystä. Helpon ristikon täyttäminen on minulle puoliautomaattista puuhaa, joka ei juuri aivoja rasita. Tietysti sellaisen helppouden saavuttaminen edellyttää jonkin verran ristikoiden täyttämistä, jotta ristikosta toiseen esiintyvä perussanasto tulee tutuksi. Sikäli ymmärrän kyllä muutenkin tarpeen helpommille ristikkolehdille, mutta sitä en, kuinka niitä voi olla niin paljon.

Ihmeellinen juttu. Mutta oli se vain juhlaa, kun ensimmäinen Punaisen pelikaanin kolmitähtisistä alkoi ratkeamaan. Muita en olekaan saanut vielä avattua, mutta ehtiihän noita vielä. Melkein kaikki helpommat olen sentään saanut tehtyä. Mielenkiintoinen harrastus olisi muuten ristikoiden laatiminen, mutta se vaikuttaa ainakin toistaiseksi vielä turhan vaikealta puuhalta. Vielä joskus, vielä joskus...

6.08.2004 klo 08:12 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kolmannen kirjan kohdalla Potterit alkoivat parantua. Kolmannen elokuvan kohdalla ohjaaja vaihtui, mutta tyyli on edelleen tuttua ja turvallista kirjojen kuvittamista. Tapahtumia on karsittu, mutta ei tarpeeksi: elokuva on edelleen liian pitkä. Tyylikäs se kuitenkin on: Tylypahka on yhä erittäin näyttävä paikka.

Elokuva toistaa kuitenkin uskollisesti myös kirjan virheet. Harry on edelleen sietämätön idiootti, Ron on pelkistetty turhankin tyhmäksi ja niin edelleen. On selvää, että kirjan taso rajoittaa sitä, mitä elokuva voi saavuttaa. Toisaalta kirjojen huikea suosio ja mittavat fanilaumat tarkoittavat sitä, että kirjojen detaljit on kuvitettava mahdollisimman yksityiskohtaisesti, muuten alkaa huuto ja mekastus siitä, kuinka asiat ovat väärin.

Mainiota kertakäyttöviihdettä Azkabanin vanki kuitenkin on, kyllä sen kertaalleen katsoi ihan mielellään. Alan Rickman on edelleen erinomainen Snape, Mark Williams (herra Weasley) naurattaa jo ulkonäöllään ja Emma Thompsonin ennustuksenopettaja Trelawney on yksinkertaisesti hulvaton lukion kuvaamataidonopettaja -hahmo.

6.08.2004 klo 08:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levykauppa pyörii

Myyntilistalla on tapahtunut paljon vaihtoa, joten kannattaa käydä välillä tsekkaamassa tilanne. Tällä hetkellä tarjolla olisi muun muassa noiselegenda Nurse With Woundin levyjä, Circlen Raunio ja paljon muuta mielenkiintoista.

3.08.2004 klo 13:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tekoälyä

TV-elokuvia tulee katseltua harvemmin, mutta eilinen AI piti ruudun ääressä pitkästä kestostaan huolimatta. Ei se silti hyvä ollut. Alku oli lupaava, mutta loppua kohden taso laski rankasti. Varsinkin viimeinen puoli tuntia (se 2000 vuotta myöhemmin -osio) oli sellaista huttua, että pahaa teki. Haley Joel Osment on toki söötti ja niin edelleen, mutta ei sitä kahta ja puolta tuntia jaksa katsella...

3.08.2004 klo 11:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Spämmille loppu

Tympäännyin ja tilasin Nebulan roskapostitorjunnan. Ajavat SpamAssassinia palvelimella, eli sinänsä jälki ei juuri omasta POPFilestäni eroa - paitsi yhdessä ratkaisevassa seikassa: lajittelu tapahtuu palvelimella ja pystyn ohjaamaan spämmit postilaatikkoon, jonka sisältö ei koneelleni pääse. Sen pitäisi vähentää saapuvan postin määrää merkittävästi.

Koska filtteri näyttää päästävän jonkin verran spämmiä läpi, pidän yhä POPFilen käytössä. Se on muutenkin kätevä lajittelutyökalu, vaikka saisikin vain kunnollista postia. Resetoin kuitenkin tilastot nähdäkseni, paljonko filtteröinti auttaa (ja onko se hintansa arvoista). Edellisestä resetoinnista on melkein kaksi kuukautta (8.6.), sen jälkeen on tullut 19882 spämmiviestiä, 2658 viruspostia, 1558 bulkkiviestiä ja vain 930 henkilökohtaista viestiä. Näihin lukemiin toivoisin nyt parannusta.

2.08.2004 klo 20:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

CD-WOW

CD-WOW on ollut mainio vaihtoehto Playlle, mutta jatkossa täytyy harkita, tilataanko sieltä mitään. Olemme odotelleet Scissor Sistersin levyä jo kuukauden verran - suosittu levy on, joo, mutta on se kumma kun eivät saa edes kuukaudessa toimitettua. Varsinkaan, kun sivuilla ei mainita mitään levyn saatavuudesta, jolloin viaton ostajaparka odottaa luonnollisesti saavansa levyn heti. Play kertoo levyä olevan varastossa, joten sieltä sen olisi saanut jo aikaa sitten. On se niin väärin...

2.08.2004 klo 15:11 | Kommentoi | TrackBack (0)

Häälahja

Saimme ensimmäisen häälahjamme! Robert lahjoi meitä lautapelillä. Johannakin vallan ihastui, mikä on Johannan ja lautapelien kohdalla melko harvinaista.

1.08.2004 klo 12:01 | Kommentoi | TrackBack (0)