Edellinen kuukausi: syyskuu 2004
Seuraava kuukausi: marraskuu 2004

Macbeth

Kävimme eilen katsomassa Tampereen teatterin Macbethin. Aikaisemminkin olen Macbethistä kirjoittanut Roman Polanskin elokuvan yhteydessä, mutta sanoisinpa Polanskin tuotoksen jäävän tälle versiolle toiseksi. Jukka Leisti oli todella upea Macbeth, samoin Mari Turunen Lady Macbethinä. Mikko Nousiaisen Banquota sietää kehua, samoin kolmea noitaa, jotka olivat juuri sopivan aavemaisia kiemurrellessaan esiin milloin mistäkin.

Lavastus oli synkkää ja kekseliästä, äänet, musiikki ja valot tukivat esitystä komeasti. Tehokeinot toimivat, eivätkä varastaneet show'ta missään vaiheessa. Näyttävää, ja muistutti kyllä hyvin, miksi teatterissakin kannattaa käydä silloin tällöin.

31.10.2004 klo 14:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Humanisti vöyhkää

Huomasinpa tänään noin reilu kuukausi sitten Ylioppilaslehdessä kirjoitetun typeriä. Särkekää lainauskoneet on Kerberos-lehden päätoimittajan Timo Hännikäisen debiili luddiittihengen ylistys, joka osuu niin ohi maalin ettei saata uskoa.

Yksi lause kertoo jo paljon: Kirjastonhoitajat sanovat, että uusi tekniikka säästää heidän aikaansa, mutta todellisuudessa se tekee heidät työttömiksi. - tällä väläyksellään Hännikäinen osoittaa, ettei ymmärrä kirjastotyöstä mitään. Ihan vinkiksi voin mainita, etteivät maisteritasoiset kirjastonhoitajat todellakaan joudu työttömiksi lainausautomaattien tieltä. Kirjastonhoitajaa ei kone korvaa.

Kerrotaan nyt muillekin: kirjojen piippaaminen tiskillä on työtä, jota esimerkiksi Tampereen yliopiston kirjastossa tekevät a) tuntityöläiset, kuten minä - alan opiskelijoita, keräämässä työkokemusta saadakseen isona oikeita töitä, b) lainaustoimistoon palkattu työvoima - pääasiassa kirjastosihteereitä, joka ei ole maisteritasoinen virka ja c) muusta henkilökunnasta pääasiassa amanuenssit. Näistä ryhmä a tekee ehdottomasti valtaosan päivystystyöstä, yleensä 20 tuntia viikossa kukin. Muut tekevät merkittävästi vähemmän päivystystä, kaksi tai korkeintaan neljä tuntia viikossa, koska heillä on muitakin töitä.

Kirjastonhoitajatkin päivystävät, mutta pääasiassa käsikirjaston neuvonnassa, jossa annetaan tiedonhakuun liittyvää opastusta. Lainausautomaattien lisääminen ei siis tee yhtään kirjastonhoitajaa työttömäksi, lainausautomaatti kun ei neuvo hädissään olevalle asiakkaalle sitä, mistä löytyy kirja, joka kertoo Udmurtian kansantuotteen kehityksestä 80-luvulla. Palveleva kirjastonhoitaja sen sijaan kertoo.

Sitä paitsi, kirjojen lainaaminen asiakkaille on melkoinen riesa, jos totta puhutaan. Minä ainakin olisin hyvin tyytyväinen, jos pelkästään kirjoja lainaavat asiakkaat käyttäisivät koneita - voisi vaikka keskittyä palvelemaan niitä asiakkaita, joilla on mielenkiintoisempia ongelmia. Odotan ilolla sitä päivää, että varausten noutaminen saadaan automatisoitua. Tottahan toki se tietää tuntilaisten menoa lainaustiskiltä, mikä on kenties vähän kurjaa työkokemusta keräävien opiskelijoiden kannalta, mutta niistä työntekijöistä säästyneillä rahoilla voidaan sitten hankkia vaikkapa niitä kirjoja.

Lisää Hännikäisen neronleimauksia: Vielä lapsuudessani vallinnut kortistointijärjestelmä oli erinomainen. Niinpä niin. Kortisto on toki nerokas, paitsi että sieltä hakeminen on vaivalloista ja hidasta, kortit menevät helposti epäjärjestykseen ja tietojen muuttaminen on erittäin työlästä. Tätä voidaan verrata nykyaikaiseen tietokantaan, josta hakeminen onnistuu todella nopeasti ja helposti, tiedot pysyvät siivossa järjestyksessä ja niiden muokkaaminenkin on todella helppoa. En usko, että löytyy kirjastonhoitajaa, joka ihan oikeasti kaipaisi kortistoja takaisin. Kortisto oli oikeasti nerokas keksintö verrattuna edeltäjäänsä eli kirjamuotoisiin luetteloihin, joka palveli hyvin aikansa, mutta sen aika on auttamatta ohi.

Mutta maailma on jo kauan ollut valmis. Olisit sitten syntynyt pärevalon aikaan. Hännikäisen kirjoituksen kaltaisten mielipiteiden jälkeen jaksaa ymmärtää, minkä vuoksi tieteilijät inhoavat humanisteja - kuinka joku voikin kirjoittaa tällaista mitäänymmärtämätöntä roskaa? Tekniikka kehittyy ja sitä on voitava hyödyntää ihmisten iloksi. Hyvää tarkoittavat mutta todellisuudessa vahinkoa tekevät luddiitit seisovat kehityksen tiellä ihannoiden vanhoja aikoja, joissa ei ole paljoakaan ihannoitavaa.

Todellisena kirjastojen ystävänä Hännikäinen arvostaisi kirjastonhoitajien työnkuvaa mielekkäämpään suuntaan kehittäviä ja tiedonlähteille pääsyä helpottavia tietojärjestelmiä, ihmisiltä vaivalloista rutiinityötä poistavia koneita ja ennen kaikkea sitä valtavaa tiedon paljoutta, joka nykyaikaisilla tieteilijöillä - jopa humanisteilla - on käytössään. Elektroniset lehdet ovat laajentaneet kirjastojen tarjoamia valikoimia ja tehneet tiedon hakemisen entistä helpommaksi. On vaikea nähdä siinä mitään pahaa.

Ennen kaikkea toivoisin, että kaikki hyväätarkoittavat kirjastojen ystävät aloittaisivat ottamalla selvää, mitä kirjastoissa tehtävä työ ihan oikeasti on. Kirjastonhoitajan työ kun on jotain aivan muuta kuin kirjojen piippaamista. Kirjat eivät vain ilmesty hyllylle: ne täytyy valita, tilata, saapumisvalvoa, luetteloida, sisällönkuvailla, tarroittaa ja hyllyttää. Jonkun pitää myös ylläpitää kirjaston tietokantaa. Eri vaiheita tekee siis vähintään seitsemän eri ihmistä - siihen niitä kirjastonhoitajia tarvitaan, ei lainaamiseen. Olisi suorastaan arvokkaiden resurssien tuhlaamista pitää kirjastonhoitajat piippaamassa kirjoja, kun työ kerran vähemmälläkin koulutuksella onnistuu. Samoin hyllyttäminen - sitäkin tekevät pääasiassa sivarit ja erilaiset työllistämisrahaihmiset, eivät suinkaan kirjastonhoitajat.

Ennen kaikkea, todellinen kirjastonystävä ei käyttäisi väheksyvän sävyistä "kirjastontäti"-nimikettä. Minä en sitten isona ole mikään täti, vaan korkeasti koulutettu ammattilainen, jota tulee kunnioittaa. Tällainen "kirjastonystävän" kirjoitus on töykeä loukkaus, joka pistää pahasti vihaiseksi.

Harvinaisempaa tiedonhakua

Aika harvoin tulee haettua kirjoja julkaisijan perusteella. Nyt kuitenkin lainasin kirjastosta nipun Art Housen julkaisemia kirjoja. Oleta pyöreä lehmä, Numerotaidottomuus, Lukujen historia, Kauneimmat matemaattiset kaavat, Meemit - kulttuurigeenit ja Kaaos jatkavat mainiosti viimeaikaista fokusoitumistani tieteiskirjallisuuden sijasta tietokirjallisuuteen. Maailma (tai ainakin sen matemaattinen laita) valottuu.

Noita ennen luettavana on vielä π - erään luvun tarina (ei Art Housea, mutta sitä toista hyvää tiedekustantamoa: Terra Cognitaa) ja Lukujen taivas - laskeminen, ajattelu ja olemassaolo.

27.10.2004 klo 12:36 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ajoissa ollaan

Essenin kaupungin turistibyroo vastaanotti hetki sitten hotellivaraukseni. 12.-16.10.2005, hotelli kuin hotelli, kunhan maksaa alle 100 euroa yöltä ja sijaitsee messukeskuksen lähellä.

26.10.2004 klo 16:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kananrintaa ja crème brûléeta

Lauantain illalliseksi rakentelin annokset Parhaan keittokirjan reseptin mukaan. Kalkkuna tosin vaihtui kanaan, mutta se on pientä. Kanan rintafileet leivitin ja paistoin pannulla. Kana asetettiin paprikapedille, joka tehtiin kuullottamalla pannussa sipulia. Sipulin sekaan laitetaan valkosipulia ja suikaloitu paprika. Tilkka vettä sekaan ja annetaan hautua kannen alla viitisen minuuttia. Sen jälkeen sekaan heitetään desi tai pari tomaattimurskaa ja keitetään. Tulos on todella hyvä.

Viiniksi valitsin Madeiran hyvien kokemusten perusteella portugalilaisen Vinho Verden, Gatãon. Hyvää oli.

Jälkiruoaksi yritin tehdä crème brûléeta, mutta se epäonnistui useammallakin tavalla. Täytyy yrittää joskus toiste uudestaan. Melkoisen vaivalloista laitettavaa se joka tapauksessa on, joten ihan heti tuskin viitsin.

25.10.2004 klo 15:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pitkä pimeä talvi

Pitkä pimeä talvi vaikutti varsin kiinnostavalta elokuvalta: päähenkilönä on pienessä syrjäkylässä asuva sarjamurhaaja, jonka viimeisin murha paljastuu ennen aikojaan. Lupaava idea jäi vain pahasti puolitiehen. Ensinnäkin: Dexter Miles ei ole mikään Hannibal Lecter ja Malcom McDowell ei ole Anthony Hopkins. Elokuvan vakavin puute oli sen mitäänsanomaton tylsyys. Henkilöt olivat joko ärsyttäviä idiootteja tai muuten vain tympeitä.

Elokuvan loppu oli sentään jollain tapaa yllätyksellinen, mutta toisaalta silti melkoinen pettymys. Huono poliisityö oli senkin takana: ei ihme, jos rikokset eivät selviä, kun kaikki poliisit ovat itsepäisiä ja ylimielisiä idiootteja.

Huono käsikirjoitus, keskinkertaiset näyttelijät, taidoton ohjaaja - eipä tuollaisista aineksista saa oikein mitään irti. Saapa olla viimeinen kerta, kun vuokraamme jonkun tuntemattoman elokuvan, jota edes joku jossain ei ole kehunut.

25.10.2004 klo 09:46 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kunnallisvaalit

Lehti uutisoi kunnallisvaaleista kaiken oleellisen:

Uupuneet Ropponen, Borg ja Pesonen vuoden mittaiselle hermolomalle

Cthulhu pettynyt vaalitulokseen

Tarmo Ropposelta loppuivat vaatteet vaali-iltana

25.10.2004 klo 09:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Työllistymistä ja tyhmyyttä kirjastossa

Työllistyimme. Johanna sai kahden vuoden työsopimuksen osa-aikaisena ja määräaikaisena kirjastosihteerin sijaisena. Sama työ kuin ennenkin, mutta pariksi vuodeksi ja korotetulla palkkaluokalla. Siisti juttu. Minua taas työllistettiin loppuvuodeksi kokopäiväisesti, sekin on kerrassaan mainio juttu. Ehkäpä saan jo ensi vuonna raavittua rahat kokoon Essenin lautapelimessuja varten. Tänä vuonna, kuuten viimeksikin, luetaan vain muiden matkakertomuksia.

Tyhmyys taas henkilöityy ÄKT:n Arto Alaspäähän, jonka uusimpiin neronleimauksiin kuuluu syyttää kirjastoja huonosta levymyynnistä. Ratkaisuiksi tarjotaan puolentoista vuoden karenssia tai korvausta jokaisesta lainauskerrasta. Alaspää saa minun puolestani tulla sitten selittämään uutuuslevyä hakevalle asiakkaalle että levyn saa vasta puolentoista vuoden kuluttua. Säästyisiväthän siinä kyllä kirjastojen rahat, kun kaikkia päivänhittejä ei tarvitsisi välttämättä edes hankkia - puolessatoista vuodessa ehtii moni levy jo vanhentua.

Maksu, noh, siinä on vain se ongelma, että jonkun on se maksettava. Asiakkaat eivät maksa - eivät halua enkä antaisi muutenkaan, maksuttomasta kirjastosta ei luovuta - eikä kirjastoillakaan ole yhtään ylimääräistä, mistä maksaa. Jos ÄKT maksaa, asiaa voidaan harkita...

22.10.2004 klo 15:46 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kuka pelkää pimeää, Menneisyyden ote

Lauantain elokuvaillan alkuperäinen suunnitelma oli teatterielokuvaa eli Kukkia ja sidontaa. Se jäi nyt myöhemmäksi, sen sijaan tyydyimme videovuokraamon tarjontaan. Mukaan tarttui kaksi varsin erityyppistä jännityselokuvaa, vaan ovat kyllä kovin erityyppisten ohjaajien käsialaakin.

Jane Campionin Kuka pelkää pimeää on tiivistetty IMDB:ssä jonkun satunnaisen käyttäjän toimesta tylysti Heap of shite. Arvio ei mene pahasti metsään, sillä elokuva oli vakavasti huono. Taiteellinen puoli oli sinänsä ihan kunnossa. Elokuvassa on käytetty ihan tyylikkäitä tehokeinoja, kuten oudosti osittain epätarkkaa kuvaa. Kerran jopa huojuva käsivarakamera toimi. Valitettavasti elokuvan juoni oli lähinnä käsittämätön. Viihdettä Kuka pelkää pimeää ei ollut.

Clint Eastwood ei lupaa hyvää, mutta kehuttu Menneisyyden ote oli kyllä kehujensa arvoinen. Elokuva kertoo kolmesta lapsuudenystävästä, jotka päätyvät taas yhteen, kun yksi kolmikosta menettää tyttärensä traagisesti. Toinen on poliisi, joka tutkii tapausta ja kolmas on muuten vain epäilyttävä (ja syystä). Kaikilla on synkät salaisuutensa, luonnollisesti. Hyvät näyttelijät (Sean Penn, Tim Robbins ja Kevin Bacon kolmikkona, Penn ja Robbins voittivat Oscarit suorituksistaan - etenkin Robbins ansaitsi omansa täysin). Elokuva jättää pohtimaan, kuinka paljon yksi tapahtuma voi vaikuttaa elämään - entä jos osat olisivat vaihtuneet? Menneisyyden ote on joka tapauksessa ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

18.10.2004 klo 09:32 | Kommentoi | TrackBack (0)

Syysvärit

Vaihdoinpas piruuttani uudet värit blogiin. Alkoi pinkki tympiä. ColorWhore on vinkeä värisivu, josta voi katsella HTML-käyttöön kivoja värejä. Kiitokset vaan Kalamukiin vinkistä. Saapa nähdä, jos innostuisi virittelemään ulkoasua enemmänkin.

14.10.2004 klo 17:47 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Palavereista ja uusista luettavista

Kun vallan Pinserissä kehotettiin linkittämiin uusiin suosikkiblogeihin, niin tehdään niin: Metroseksuaalisuutta maanalaisessa eli Kotipoika avautuu -blogin katsaus palaverien ihmeelliseen maailmaan oli mainiota luettavaa.

Myös Hämärää länkytystä on mainitsemisen arvoinen lisäys blogilistaani. Muutama muukin uudempi tuttavuus on ehdolla vakiluettavien listalle, mutta ne eivät ole vielä osoittaneet erinomaisuuttaan tarpeeksi.

13.10.2004 klo 14:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mikon arvoihin kuuluu syöminen

Yliopiston kirjaston ruokalaa pyörittävän Amica tietää arvonsa: ne ovat asiakaslähtöisyys, laadukkuus ja yhteistyö. Ruokalassakin mainostetaan laatua Amican tärkeimpänä arvona.

Mutta eikös tämä nyt ole vähän tyhmää? Eihän laadukkaan ruoan tuottaminen asiakkaille ole mikään erityinen arvo, vaan Amican koko perustoiminta-ajatus! Arvojen luetteleminen on minun mielestäni mielekästä silloin, kun kyseessä on toiminta, joka on suoraan ristiriidassa kaikkien osakeyhtiöiden perusidean (tuottaa voittoa osakkeenomistajille) kanssa. Siis vaikkapa ympäristöystävällisyys, joka maksaa ja on tuloksen tekemisen kannalta suorastaan haitallista. Jos sellaiseen panostaa ja pystyy osoittamaan tuloksia, voi kehua arvoillaan.

Laadukkaan ruoan tekeminen on ruokalapalveluja tuottavalle yritykselle toiminnan perusedellytys. Noin yleensä ottaen yrityksen arvot ovat turhaa soopaa, jos 100% alan toimijoista toteuttaa niitä toiminnassaan. Kirjastot ja asiakaspalvelu, esimerkiksi: totta kai kirjasto pyrkii palvelemaan asiakkaitaan mahdollisimman hyvin. Turun yliopiston kirjasto on tietysti merkittävä poikkeus suljettuine kokoelmineen. Turun kaupunginkirjastoonhan avohyllyt saatiin melko tuoreeltaan vuonna 1912 - keksintö itsessään on 1800-luvun perua.

13.10.2004 klo 11:42 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

1950-luvun leikit

Marokon sulttaani. Tässä leikissä toimii kaksi aina yhtaikaa muiden ollessa katselijoina. Nimitettäköön leikkijöitä kirjaimilla A ja B. He seisovat vähän matkan päässä toisistaan, kummallakin palava kynttilä kädessä, ja alkavat juhlallisina ja hartaina kävellä toisiaan kohti.

Kun he seisovat aivan likellä toisiaan, sanoo A: Marokon sulttaani on kuollut. B vastaa: Siksi pukeutukaamme suruvaatteisiin. Senjälkeen he taas kulkevat toisistaan poispäin, takaperin. Senjälkeen he tekevät saman uudestaan. Mutta nyt B sanoo: Marokon sulttaani on kuollut ja A vastaa: Siksi pukeutukaamme suruvaatteisiin.

Joka ensiksi alkaa hymyillä, on hävinnyt. Mitä juhlallisempia leikkijät ovat, sitä hullunkurisemmalta seremonia tuntuu. Katselijat saavat nauraa niin paljon kuin haluavat.

(Mitä-missä-milloin Seuraleikkikirja, 1958).

13.10.2004 klo 10:29 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Banaanikakkua ja lasagnea

Viikonloppuna herkuteltiin lasagnella ja banaanikakulla. Lasagnen seurana nautimme viiniä. Moselland Ars Vitis, Riesling vuosikertaa 2003 oli miellyttävän pehmeä ja hedelmäinen, mutta ehkä hieman hintava (noin kymmenen euroa). Lasagne oli hyvää, ja niin on banaanikakkukin (Paras keittokirja -sarjan vastailmestyneestä viidennestä osasta, muuten). Pistetään siis ohje jakoon:

4 kypsää banaania
100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl maitoa
korppujauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat vaahtoon yksi kerrallaan. Soseuta banaanit ja sekoita ne vaahtoon. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Kääntele ne ja maito taikinaan.

Tuloksena on kevyesti juokseva taikina, joka kipataan noin parilitraiseen voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Kakkua paistetaan 175 asteessa 40-45 minuuttia, omalla kohdallani kakku kyllä tarvitsi hieman enemmän aikaa. Kokeilemallahan se selviää.

12.10.2004 klo 11:39 | Kommentoi | TrackBack (0)

Big Fish

Viikonlopun elokuvana katsoimme Tim Burtonin ristiriitaisia arvosteluja saaneen Big Fishin. IMDB:n arviot tosin ovat kautta linjan hyviä, kahdeksikon keskiarvo ja 161. parhaaksi elokuvaksi sijoittaminen ei ole mitenkään huono juttu.

Movielens ennusti että pitäisin, ja oikeassahan tuo oli. Big Fish oli omituinen ja lämminhenkinen elokuva miehestä, joka kertoi tarinoitaan niin kauan, että niistä tuli totta. Elokuvan toinen teema pyöri isien ja poikien ympärillä: päähenkilö oli kuolemassa, ja poika yritti saada lopulta selville totuuden isänsä elämästä, eikä niitä ainaisia tarinoita. Poika oli nuiva ja kuiva tyyppi.

Loppu oli ehkä liiankin siirappinen, mutta muuten Edward Bloomin elämäntarina kantoi ihan mukavasti koko sen kaksi tuntia, mitä elokuva kesti.

11.10.2004 klo 08:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Go-käyttöjärjestelmä

Mielenkiintoista. Memepoolista löytyi Hikarunix, Go-käyttöjärjestelmä. Kyseessä on CD:ltä toimiva Linux-paketti, joka on varustettu keskeisillä Go-ohjelmilla ja pelikokoelmilla. Levy sisään, kone päälle ja meno voi alkaa: Hikarunix sopii opiskeluun sekä aloittelijoille että kokeneille, konetta vastaan pelaamiseen ja myös nettipeleihin. Näppärää.

7.10.2004 klo 17:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Elämmekö Matrixissa?

We're living in a Matrix ... possibly, uutisoi Vnunet.com. Yalen yliopistossa työskentelevä ruotsalainen filosofi Nick Boström arvelee mahdollisuutta, että elämme kehittyneemmän tietoisuuden luomassa tietokonesimulaatiossa. Todennäköisyys on kuulemma 20-25%. Arvio perustuu siihen, että jonain päivänä opimme simuloimaan tietoisuutta ja rakentamaan keinotekoisia maailmoja tekoälyjen asua. Miksi me emme siis voisi olla itse samassa tilanteessa?

Onhan asioita hauskaa miettiä, mutta eipä tämän vuoksi kannata yöuniaan menettää. Boström säestää: The least misleading advice would be to get on with your business as you would have done before.

(Via Muoviromu: Elämää matriisissa)

7.10.2004 klo 14:35 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Blondin kosto 2

Johanna katseli viime viikonloppuna Resident Evilin ohella ensimmäisen Blondin koston. Eilenkin teki mieli hömppäelokuvaa sairaslomapäivän iloksi, joten katselimme yhdessä jatko-osan. Blondin kosto 2 oli kieltämättä hilpeää katseltavaa, vaikka ei kuulemma ykkösosan veroinen ollutkaan. Reese Witherspoon loisti pääosassa tehoblondina, joka pistää Yhdysvaltain kongressin sekaisin. Eläinoikeusteema sokerisine loppuratkaisuineen oli ilmeinen, mutta mitäpä sitä muutakaan voi odottaa. Kyllä tuon parissa viihtyi, varsinkin kun elokuvaa ei oltu venytetty suotta juurikaan yli 80 minuutin.

7.10.2004 klo 10:12 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vuoden peli -äänestys

Vuoden peli -äänestys päättyi viikko sitten ja viikon verran suunnilleen meni, että sain nettisivut ja muut kohdalleen. On tuossa tekeminen. Tulokset ovat kuitenkin selvillä. Suuria yllätyksiä ei varsinkaan kärjessä nähty, mutta on ihan mielenkiintoista nähden miten uutuuspelit listalle sijoittuivat.

Tulostietoja löydätte äänestyssivuilta.

6.10.2004 klo 14:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Valaisevaa kirjallisuutta

Valtaojan (Kotona maailmankaikkeudessa) jälkeen jatkoin tietokirjallisuuden parissa. Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs eli Guns, Germs and Steel oli kerrassaan viihdyttävä ja opettavainen selitys nykymaailman tilasta. Kirja kertoo, miksi eurooppalaiset valloittivat muun maailman eikä päinvastoin.

Syyt ovat moninaiset, mutta esitän niistä tässä brutaalin tiivistyksen. Paljolti kyse on ruoantuotannosta. Hyvin ruokitut viljelijät voittavat metsästäjä-keräilijät jo määrällisellä ylivoimalla. Ruoantuotanto syntyi hedelmällisen puolikuun alueella ja levisi sieltä muualle. Tästä syntyi tuntuva etumatka. Euraasian itä-länsi-suunnassa leviäminen (ruoanviljelyn ja muiden innovaatioiden) tapahtui myös nopeammin kuin Amerikoissa ja Afrikassa, joiden pohjois-etelä-akselia myötäilevä muoto ja autiomaat pysäyttävät viljelyskasvien etenemisen tehokkaasti.

Ylimääräinen ruoantuotanto mahdollisti ruokaatuottamattoman luokan elättämisen ja sitä kautta byrokraatit, hallitsijat ja valtiot. Teknologia saattoi kehittyä aivan toisella tavalla. Innovaation määrä on jokseenkin vakio kansojen kesken, mutta luonnollisesti suuremmasta väestöstä irtoaa enemmän keksintöjä ja paremmat olosuhteet kehitellä niitä.

Eläimilläkin oli iso merkitys. Euraasiassa oli laajimmat valikoimat kesytettäväksi sopivia eläimiä. Australiassa ja Amerikoissa eläimiä oli, mutta koska ne eivät olleet tottuneet ihmisiin, alueille saapuneiden ensimmäisten ihmisten oli helppo metsästää ne sukupuuttoon. Australiaan ei jäänyt mitään kesytettävää, Amerikkoihin vain hyvin rajallisella alueella vaikuttava laama. Euraasiassa taas oli sika, lehmä, hevonen, lammas ja niin edelleen. Afrikassa toisaalta riittää eläimiä, mutta Afrikan suuret nisäkkäät eivät sovi kesytettäviksi monista syistä.

Eläimistä saa ruokaa (erityisesti proteiinia), nahkaa, työvoimaa ja tauteja. Eläinten läheisyydessä asuvat ihmiset saavat eläimiltä ties mitä tauteja, joille sitten kehittävät immuniteetin. Nämä taudit olivat eurooppalaisten paras ase Amerikan valtaamisessa: alkuperäisasukkaita kuoli valtavasti ilman aseidenkäyttöä. Eläimettöminä heillä ei ollut omia tauteja, jotka olisivat tappaneet eurooppalaisia. Afrikassa oli sentään malaria.

Mutta miksi maailmaa ei hallitse islam? Syy on pitkälti se, että vaikka hedelmällinen puolikuu olikin hyvin hedelmällistä aikoinaan, on se nykyään pääasiassa autiomaata. Luonnonvarat on yksinkertaisesti kulutettu loppuun. Euroopassa luonnonvaroja oli enemmän. Kiinalaisetkin olisivat voineet voittaa kehityksen, mutta Kiinan kaatoi varhain muodostunut yhtenäisyys. Yksi typerä hallitsija pysäytti kiinalaisten löytöretket alkuunsa - epäyhtenäisessä Euroopassa näin ei käynyt. Kolumbuskin kolkutteli monille oville, ennenkuin sai tukea Espanjasta. Sen jälkeen muidenkin täytyi ryhtyä kisaan mukaan, etteivät jäisi jälkeen. Yhtenäisemmässä Euroopassa Kolumbuksen suunnitelmat olisi kenties torpattu ja unohdettu, eikä kilpailu olisi ajanut teknologiaa eteenpäin.

Pohjimmiltaan voidaan siis tulla siihen tulokseen, ettei kansojen välillä ole eroja, joista historiallinen kehitys johtuisi. Euraasia ja erityisesti Eurooppa oli yksinkertaisesti paras paikka maailmassa, monesta syystä. Toisaalta Australian aboriginaalit jäivät kivikaudelle eivät tyhmyyttään vaan siksi, että Australia oli asuinalueena niin huono. Diamond arvelee kirjassaan, että ilman eurooppalaisten vaikutusta aboriginaalit olisivat ehkä siirtyneet hiljalleen viljelemään hirssiä ja tiedä sitten, miten pitkälle kehitys olisi ajan myötä edennyt. Eurooppalaiset vain kävivät läpi saman kehityksen niin paljon nopeammin, että pystyivät valloittamaan koko maailman.

Mutta - Diamond kertoo kirjassaan paljon muutakin mielenkiintoista. Kannattaa perehtyä!

4.10.2004 klo 11:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjaston asiakkaat

Kirjastoissa käy monenlaista väkeä. Yliopistokirjaston asiakaskunta lienee keskimäärin paremmin koulutettua ja, noh, sivistyneempää kuin yleisten kirjaston asiakkaat, jotka edustavat laajempaa leikkausta kansasta. Siksi pelottaa ajatus päätyä joskus töihin yleiseen kirjastoon, kun yliopiston kirjastossakin näkee varsin monenlaista menijää.

Ykköseksi ärsyttävien asiakkaiden joukossa on kuitenkin noussut yksi joukko. Kyseiseltä ryhmältä kieltäisin kirjaston käytön saman tien, kortti hyllylle ja heti. Kyseessä ovat kirjojen jemmaajat. Viimeksi tänään löysin kirjaston taideosaston nurkasta - kokoelmien kenties syrjäisin nurkka - englanninkielen sanakirjan ja muiden kirjojen taakse piilotettuna kolme tutkielmaa. Joku on opiskellut onnellisena ja pitänyt kirjat kätevästi varattuna. Luulisi, ettei olisi tarpeen, sillä tutkielmia ja sanakirjoja ei saa muutenkaan viedä pois kirjastosta.

Toinen kätkö löytyi aikaisemmin jonkun saksalaisen historiallisen kirjasarjan takaa. Hyvä piilo - niihin kirjoihin ei kukaan ollut koskenut vuosikausiin, ennen minua. Kirjakätkön kirjoista yksi oli jo ehditty merkitä kadonneeksi perusteellisten etsintöjen jälkeen.

Minkäköhänlaisesta rautalangasta pitäisi vääntää, että menisi perille? Kirjaston kirjat on tarkoitettu kirjaston kaikille asiakkaille. Niitä ei siis töhritä piloille tai piiloteta kätköihin. Kulmien taittelu kirjanmerkeiksikin on pahatapaista ja sopimatonta.

4.10.2004 klo 10:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tätäkö se on?

Nyt on kirjastonhoitajaolo. Istun lainaustiskillä villatakki päällä. Ei puutu kuin nuttura.

Villatakin puolustukseksi on sanottava, että se ei ole harmaa vaan itse asiassa hyvinkin nuorekas.

1.10.2004 klo 14:22 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)