Edellinen kuukausi: lokakuu 2004
Seuraava kuukausi: joulukuu 2004

Gourmet Club

Eilen telkkarista tuli suorastaan poikkeuksellisen hyvä kotimainen tv-elokuva. Gourmet Club paljastuikin amerikkalaisen käsikirjoittajan työksi. Loistava se oli, silti, mukavalla tavalla kieroutunut ja ovela. Näyttelijät olivat hyviä ja elokuvan tekninen toteutus aivan huippuluokkaa kotimaiseksi tv-leffaksi.

Suomen Philip Seymour Hoffman eli Hannu-Pekka Björkman loisti pääosassa lääkärinä, joka taloudellisessa ahdingossaan joutuu nuoren ja rikkaan mutta taustaltaan valitettavan keskiluokkaisen sijoituspankkiirin otteeseen. Pankkiiri haluaa jäseneksi eksklusiiviseen Gourmet Clubiin, johon Björkmanin lääkäri kuuluu. Seuraa paljon kiristystä ja "palvelusten" hyödyntämistä puolin ja toisin. Lääkäri löytää avun ahdinkoonsa yllättävältä suunnalta ja arvata saattaa, miten nousukkaalle käy.

30.11.2004 klo 09:06 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ei ole terveydeksi, osa 1

Ei ole terveydeksi, antaa tyttöjen tyhjentää ihan pohjaan tiedon pikaria, ja kiipiä aina oppisuuden korkeimmalle portaalle. Huomattakoon toki, kuinka paljon vähimmin sulaneista opinaineista aikaa voittaen peräti jää syrjälle ja katoo. Toiselta puolen on näissä kohdissa suuri vaara hermojen lannistuksen ja peräti pilaantumisen suhteen. Aivot eivät voi vaaratta kestää liiallisia ponnistuksia, ja usein tulee senlaisesta ankarat hermovijat, jotka peräti voivat olla parantumattomia. Parasta on tässäkin suhteessa kohtuus; lapset opetettakoon ajattelemaan järjellisesti, käsittämään helposti, tajuamaan. Erittäin tarkoitettakoon asiallis- ja käytöllistietoja. Soma käsikirjoitus, harjoitus varmasti käyttämään johto- eli kolmiluvunlasku, tieto isänmaisessa historiassa ja maantieteessä (mutta ei suinkaan muinoisista egyptiläisistä, assyrialaisista y. m. s.!), siinä on tärkeät, ja myöskin aivan riittävät vaatimukset naisopinnon suhteen. Mitä kielten oppimiseen tulee, on se monesti kyllä suotavaa, mutta yleensä aivan senlaista, jota ilman voi olla, perätipä tarpeetonta.

T:ri P. Berger: Ei ole terveydeksi : Terveyden sääntöjä jokaiselle. J. Simeliuksen perillisten kirjapaino, Helsinki 1886.

Suomentaja on muuten alkuperäistä saksalaista kirjoittajaa edistyksellisempi, sillä tähän kohtaan liittyi seuaraavanlainen alaviite: Kuten tästä kappaleesta näkee, ei tohtorimme siis ole uusimman-aikuisten hommain ystävä.

30.11.2004 klo 08:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kulutusopetus

Älä osta mitään -päivä meni ohi vähän puolihuomaamatta. Ostimme ruokaa ja kahvilapalveluja. Ei ole syyllinen olo, ei sitten yhtään.

Sain kuitenkin nokkelan kulutusvinkin. Chris Farrellin blogista löytyi kirjoitus New Essen Games, jossa mies ruotii Essen-ostoksiaan. Farrell arvioi ostoksiaan radiosta kuulemansa kolmen syyn periaatteen mukaan.

[O]ne of the guests mentioned that in order to keep her collection under control and keep from buying everything, she had to have three reasons to buy a random record that she came across (they don't necessarily have to be good reasons - cool cover art or an intriguing track name were OK - just reasons).

Siinäpä hyvä idea: ennen kuin ostaa mitään turhaa, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään ja keksiä ne kolme syytä. Ehkä se vähentää turhia ostoksia, ehkä ei, mutta tuleepahan ainakin mietittyä.

27.11.2004 klo 13:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

N-grammeilla toimiva hakukone

Pelisivuillani on jo 92 arvostelua. Tuollaisen paljouden kanssa on jo tekemisissä, kun yrittää keksiä näppäriä tapoja esittää aineistoa helposti löydettävässä muodossa. Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen hakukoneen.

Ihan tavallista hakukoneesta ei tullut, vaan hyödynsin kieltenvälisen tiedonhaun kurssilla opittua n-grammitäsmäytystä. Systeemi on näppärä ja hallitsee kirjoitusvirheet ja kirjoitusasun vaihtelut tyylikkäästi. Esimerkiksi hakusanoilla "Eufrat ja Tigris" löytyy Tigris & Euphrates. Ei onnistuisi yksinkertaisella sanahaulla!

Kirjoitin teknisestä toteutuksesta englanninkieliselle puolelle jutun N-Gram String Matching, sieltä löytyy tarkempia yksityiskohtia ja PHP-koodia.

27.11.2004 klo 12:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lisää asiakkaita

Puhuin Johannan kanssa kirjaston asiakkaita käsitelleestä kirjoituksestani, ja eri asiakastyyppejähän kertyi lisää. Olkaa hyvä:

Muotoilemattomat tarpeet - Kuten Kuhlthaulta ja Taylorilta on opittu, ihmisillä on usein vaikeuksia muotoilla tiedontarpeitaan. Joidenkin asiakkaiden kohdalla se purkautuu hyvin epämääräisinä tarinoina, joista virkailijan on yritettävä löytää villakoiran ydin. Yksinkertainen ja tyypillinen esimerkki on, kun asiakas aloittaa En ole koskaan aikaisemmin ollut täällä - kyseessä on silloin tarve saada kirjastokortti, minkä voisi tietysti ilmaista suoraankin.

Avoimen opiskelijat opinto-oppaineen - Avoimen yliopiston opinto-opas on varma merkki asiakkaasta, joka istahtaa tiskin ääreen kyselemään, mistä kirjat löytyvät. Muutenkin kirjojen saatavuuden kyselijöitä esiintyy tavattoman tiuhaan. Koska kyse on usein kurssikirjoista, ne löytyvät aina kurssikirjahyllystä, jos vain ovat paikalla. Asia selviäisi tavattoman kätevästi asiakaspäätteeltäkin. Ne ovat nykyään jopa erittäin helppokäyttöisiä, ja kirjastokortin hankkimisen yhteydessä saatu kirjaston ohjemateriaali selvittää loputkin vaikeudet.

Itseluottamuspulaiset - Nämä asiakkaat osaavat kyllä tarkistaa itse, ovatko halutut kirjat paikalla, mutta syystä tai toisesta eivät luota omaan osaamiseensa ja haluavat tarkistaa virkailijalta, ovatko oikeassa. Tarkistin, että nämä kirjat löytyvät, mutta voisitko vielä tarkistaa? Asiaan kuuluu, että asiakkaan itse löytämä tieto pitää aina paikkansa.

25.11.2004 klo 13:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Qveere Eye For Thye Medieval Man

Qveere Eye For Thye Medieval Man on hulppea parodia kaikkien suosikkirealitystä Queer Eye for the Straight Guysta. On muuten hyvä ohjelma, hieno yhdistelmä opettavaista ja hauskaa! Eilenkin oli aivan erinomainen jakso.

Thy hovel moste certainly is a pigstye!

(via Linko)

25.11.2004 klo 12:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjastosakkojen suhteellinen suuruus ja asiakkaat

On mielenkiintoista, miten eri tavalla asiakkaat suhtautuvat kirjastosakkoihin. Jotkut tulevat maksamaan jo 80 sentin maksua, toisille muutama euro on jo iso maksu, jota kauhistellen ja pahoitellen sännätään maksamaan. Jotkut heräävät vasta, kun kymmenen euroa tulee täyteen ja lainauskielto astuu voimaan. Sittenkin on niitä, jotka maksavat koko potin kerralla ja niitä, jotka huolellisesti maksavat tasan niin paljon, että summaksi jää 9,90 euroa ja lainauskielto poistuu.

Sitten on niitä, joilla on monta kymppiä tai pahimmillaan monta sataa euroa maksettavanaan. Kurssikirjoista kertyy äkkiä isoja summia, niistä kun rankaistaan 80 senttiä päivässä. Sakko on iso, mutta välttämätön: muuten kurssikirjat eivät palautuisi ajoissa, kun kipu maksaa on pienempi kuin tarve lukea tenttiin. Ja sehän onkin sitten jo ihan eri ongelma, jos ja kun kurssikirjoja ei riitä kaikille niitä tarvitseville.

Mutta luulisi pännivän, jos kirjastosakkoja on kymmeniäkin euroja, puhumattakaan sadoista. Ne kun ovat aina kaikki suoraa seurausta omasta tyhmyydestä. Tampereellakin uusimismahdollisuuksia on niin paljon, ettei pitäisi ainakaan siitä olla kiinni.

Loppuun vielä sekalaisia lievän ärsytyksen tai ihmetyksen aiheuttajia kirjaston asiakaspalvelutyössä:

Kuiskaajat - tiskillä asioitaessa kannattaa puhua niin lujaa, että asiakaspalvelija kuulee, muuten ei palvelua saa. Kuten ehkä huomata saattaa, kirjastossa ei lainaustiskin tuntumassa itse asiassa ole erityisen hiljaista. Nutturapäinen kirjastonhoitaja ei tule hyssyttelemään, jos puhuu ääneen. Kuiskaajat ja mutisijat ovat itse asiassa pahempia kuin mykät: jos asiakas ei puhu pihaustakaan ja lyö vain kortin tiskiin, kyse on varauksenhakijasta.

Epäselvät ulkomaalaiset - nämä eivät kuiskaa, mutta puhuvat englantia joko huonosti tai niin ihmeellisellä aksentilla (tai sekä että), ettei asiakaspalvelijaparka ymmärrä lainkaan, mitä he haluavat. Epäselvyyteen puheessa yhdistyy myös hämmentävän usein kummalliset tarpeet, joita olisi vaikea ymmärtää suomeksikaan. Enemmistö ulkomaalaisista osaa onneksi englantia riittävän hyvin. Lisäksi ulkomaalaiset ovat usein mukavia.

Kortinkaivelijat - ihmisillä on nykyään valtavasti muovikortteja, mistä seuraa se, ettei kirjastokortti löydy lompakosta korttipaljouden keskeltä heti. Sitäpä suuremmalla syyllä se kannattaisikin kaivaa esiin jo ennen tiskille tulemista, vink vink. Säästyisi aikaa muiltakin asiakkailta.

Ihmettelijät - näitä piisaa: voiko tähän maksaa sakkoja, saako tästä varaukset, voiko tähän palauttaa, voiko tästä lainata? Näissä asiakkaissa kiusallisinta on palava halu vastata jotain näpsäkkää Al Jaffeen tyyliin.

Maksuista röpöttäjät - onhan se kauheaa, jos kirja on viikon myöhässä ja nyt siitä halutaankin jo yli viisi euroa sakkoja. Yllätyksiltä vain välttyisi, jos perehtyisi kirjaston sääntöihin edes niiden maksujen ja laina-aikojen verran. Kirjaston sakot ovat myös huolella harkitut ja kohtuulliset, vaikka asiakkaat olisivatkin mitä mieltä tahansa.

Varauksenhakijat - varauksia säilytetään hyllyssä varaajan nimen mukaan järjestyksessä. Virkailija tarkistaa asiakkaan kortilta nimen ja varaustilanteen ja hakee sitten kirjan hyllystä. Asiallinen asiakas antaa kortin ja sanoo "minulle on varaus". Toisenlainen asiakas taas sanoo "olis se Virtasen kirja varauksessa". Pari kertaa olen saanut ihmeellisen pieniä paperilappusia, joihin on kirjoitettu varatun kirjan nimi. "Antaisitteko kortin, kiitos".

Pahanhajuiset asiakkaat - intialaisilla on outoja hajusteita. Länsimaiset parfyymit tekevät nekin häijyä liikaa käytettynä ja ennen sisääntuloa tupakkia poltelleet tunnistaa myös heti. Rehellinen paskanhaju se vasta paha onkin. Onneksi vakioasiakkaissa ei ole kuin pari pahanhajuista tapausta.

Ettei juttu menisi ihan negatiiviseksi, listataan nyt kivojakin:

Mukavat vakioasiakkaat - aktiiviset kirjastonkäyttäjät tietävät miten homma toimii. Näistä tietää lisäksi usein etukäteen, mitä on tulossa.

Palvelusta positiivisesti yllättyvät - ai teillä voi tehdä näinkin? Menevät hieman samaan sarjaan kuin muutkin, jotka eivät kirjaston käytäntöihin ole perehtyneet, mutta nämä ovat missanneet jotain itselleen edullista. Sehän on aina kivaa. Kolmen päivän armonaika sakoissa on vähän mainostettuna monelle kiva ylläri.

Muuten vain ystävälliset - näitäkin riittää. Useimmat asiakkaat ovat ihan ok. Useimmat yllä listattuja ryhmiä edustavista asiakkaista on enemmän ihmeellisiä kuin ärsyttäviä. Useimmat ärsyttävistä ovat vähemmän ärsyttäviä.

24.11.2004 klo 13:47 | Kommentoi | TrackBack (1)

Videovuokraamo netissä

CD WOW! DVD rentals on mielenkiintoinen online-videovuokraamo. Asiakkaat maksavat kiinteää kuukausihintaa (15 puntaa), jolla saa vuokrata niin monta elokuvaa kuin haluaa. Elokuvat kulkevat postitse ja CD WOW! maksaa postikulut kumpaankin suuntaan. Mitään palautusaikoja tai myöhästymismaksuja ei tunneta.

Homman juju on siinä, että kullakin asiakkaalla saa kerralla olla lainassa vain kolme elokuvaa. Kun yhden palauttaa, saa ottaa uuden. Valikoiman pitäisi olla laaja (24500 elokuvaa), en sitten tiedä montako kappaletta kutakin elokuvaa on, miten helppoa haluamaansa on sitten saada. Valikoima on kuitenkin perusvuokraamoa tuntuvasti laajempi.

Idea on joka tapauksessa hyvä ja sopii aktiivivuokraajalle. Kyllä mekin harkitsisimme, jos Suomeen moinen rantautuisi. Jos hinta olisi sopiva, palvelu olisi mainio. Mieluummin ottaisin tuollaisen kuin elokuvakanavan, se on selvää. Kuka haluaisi ryhtyä pioneeriksi horjuttamaan Makuunin markkina-asemaa?

22.11.2004 klo 14:24 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Day After Tomorrow, Dahmer

Day After Tomorrowin kohdalla odotukset eivät olleet järin korkealla. Tulos olikin sitten jokseenkin sitä, mitä arveltiinkin: näyttäviä tehosteita, mutta muuten kökkö elokuva. Kaikki elementit löytyivät: päähenkilön huono suhde läheiseen (poissaoleva isä), romantiikkaa (poika ja tyttöystävä), viattomia ja liikuttavia sivullisia (syöpää sairastava lapsi, koira), meuhkaava besserwisser-tiedemies, skeptisesti tiedemiehen meuhkaamiseen suhtautuvia hallinnon edustajia, hengenvaarallisia tempauksia...

Perusideasta kuitenkin plussaa. Uusi jääkausi ei kai ole tieteellisesti mikään mahdoton juttu, ilmaston lämpeneminen voi joka tapauksessa aiheuttaa suuria muutoksia ilmastolle. Ihan noin nopeasti ja dramaattisesti tilanne ei kuitenkaan taida kehittyä. Juonen uskottavuus ja dialogin taso olikin sitten vielä vähemmän uskottavaa... Juoni oli joka tapauksessa hyvin ei-amerikkalainen kaikessa ympäristöhenkisyydessään. Muuta hyvää elokuvasta saakin sitten hakea. No, olihan se jäätynyt New York aika komia.

Toisena elokuvana katseltiin sarjamurhaajafilmi Dahmer. Tarina oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta koska odotimme kauhuelokuvaa, jouduimme pettymään rajusti. Totuushan on, ettei Dahmer ole millään lailla pelottava elokuva. Kyllähän Dahmer pari murhaa elokuvassa tekee, mutta se nyt on ilmeistä. Pelottelun sijasta elokuva keskittyi inhimillistämään Jeffrey Dahmeria - kauhistuttavan pedon sijasta maalattiin kuvaa ahdistuneesta, homoseksuaalisuuttaan huonosti käsittelevästä miehestä, jolla oli vaikeuksia vanhempiensa kanssa. Edelleen tässä ei ole mitään väärää, mutta ei siinä mitään pelottavaakaan ole. Dahmer olikin elokuvana lähinnä tylsä.

22.11.2004 klo 13:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viittausarkisto

Kyllä se aika näinkin tuhlaantuu. Olen viime aikoina käynyt läpi kaikki vanhat merkinnät kahdesta syystä. Ensinnäkin halusin korjata blogin sisäiset linkit ajan tasalle - puuha on harmillisesti mahdotonta automatisoida. Toiseksi lisäsin blogin semanttisen koodauksen määrää lisäilemällä viittausta tai lähdettä kuvaavia <cite>-tageja asiaankuuluviin paikkoihin.

Tästä hyvästä voinkin tarjota teille, rakkaat lukijat, jotain ihastuttavan turhaa: täydellisen luettelon blogissa viitatuista lähteistä.

Tämän hienouden mahdollistaa erittäin näppärä MT-Collect-plugin, jolla on paljon muitakin luovia käyttötapoja. Jotain voi täälläkin vielä näkyä, mutta aloitetaan nyt tästä.

20.11.2004 klo 14:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lehti uutisoi

Lehti on taas uutisoinut harvinaisen terävästi. Eilen kerrottiin miehen kaataneen Forexin kojun Helsingissä, tänään valuutanvaihtopisteen kaatanut mies saatiin kiinni. Ja, noloa, vasta tänään Mikko ymmärsi vitsin. Iskipähän sitten sitäkin tehokkaammin.

20.11.2004 klo 12:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hieno biisi

Kuuntelin työmatkalla Morrisseytä. How Could Anybody Possibly Know How I Feel? on huikean hieno biisi, erityisesti sanoitustensa ansiosta. Kappale on Morrisseylle varsin tyypillistä itseinhoa ja halveksuntaa. They said they respect me, which means, their judgement is crazy. Kaiken tämän kritiikin jälkeen kappaleen loppuhuipennus on sitten sitäkin komeampi ja vaikuttavampi:

But even I, as sick as I am, I would never be you
Even I, as sick as I am, I would never be you
Even I, sick and depraved, a traveller to the grave
I would never be you, I would never be you

20.11.2004 klo 10:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Salapukki 2004

Joulu lähestyy ja samoin lähestyy Secret Santa. Amazon-lahjatoivelistansa. Järjestäjät arpovat kullekin osallistujalle jonkun muun listan. Näin jokainen päätyy ostamaan lahjan jollekin tuntemattomalle. Tiedossa on siis kiva yllätys.

Jos mielii osallistua, aikaa ilmoittautua on muutama viikko. Joulukuun 10. päivä lähtevät pukkiviestit, joten silloin viimeistään pitää ilmoittautumisen olla perillä.

20.11.2004 klo 10:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Movable Type -vaikeuksia

On Movable Typessä heikkoutensakin. Blogini keskeinen osa on ollut muiden sivujeni viimeisimmät otsikot. Kullakin sivulla on oma RSS-virtansa, joka kertoo, mitä sivuilla on viimeksi tapahtunut. Niitä voi lukea RSS-lukijoilla, jos haluaa pysyä päivitysten suhteen ajan tasalla, mutta niitä voi hyödyntää myös koneellisesti. Kuten tässä tapauksessa: blogiini on kerätty muiden sivujeni otsikot. Näppärää.

Mutta ei Movable Typessä. Nucleuksessa homma kävi erittäin kätevästi NewsFeed-pluginilla. Movable Typeen on olemassa MT-Feeds, mutta sitä en yksinkertaisesti saanut toimimaan pitkänkään säädön jälkeen. Jotain Perl-kirjastoja pitäisi asentaa, eikä se ole mitenkään erityisen helppoa tai mukavaa.

Siellä ne otsikot kuitenkin paistattelevat, vaikka MT-Feeds ei toimikaan. Ratkaisuun käytettiin luvattoman paljon purkkaa ja luovuutta, mutta mikäs siinä, kun se kerran toimii. Tuotan otsikot nimittäin edelleen Nucleuksen NewsFeedillä. Nucleuksen skinejä voi muokata rajoituksetta, mistä oli iso ilo jo siinä vaiheessa, kun toin Nucleuksen merkinnät Movable Typeen. Varsinaista export-toimintoa Nucleuksessa ei ole, mutta tein skini-templaatti-yhdistelmän, joka tuottaa Movable Typelle mieluista formaattia.

Tällä kertaa tein skinin, jossa ei ole muuta kuin NewsFeedin tuottamat otsikot. Kahdesti päivässä wget hakee sivun sisällön tekstitiedostoon, joka lyödään paikalleen etusivulle. Huikean näppärää. Wgetin käyttäminen on vähän ylimääräinen mutka, joka täytyy tehdä, koska Movable Type liittää vain paikallisia tiedostoja.

Ratkaisu on tietysti aika työläs, jos Nucleusta ei löydy jo valmiiksi, mutta minun tarpeisiini tämä sopi erittäin hyvin. Muille toivotan onnea MT-Feedsin asennuksen kanssa.

19.11.2004 klo 07:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Työsuhde katkolla ja jatkolla

Työsuhteistani toinen jatkuu ensi vuonna ainakin tammikuun ajan, mutta toinen loppuu vuodenvaihteeseen. Kortistohomma saa jäädä, mikä on vähän harmi, sillä se on helpompaa ja paremmin palkattua. Lainaustiskillä saa vähemmän palkkaa vaativammasta työstä. Parempi kuitenkin sekin kun ei mitään, ja osa-aikaiseksi päätyminen tekee tietysti hyvää opinnoille. Graduseminaari, täältä tullaan!

Vaan täytyy kyllä vähän ihmetellä kirjaston lyhytjänteisyyttä. Nytkin saan lainaustiskihommaan jatkosopimuksen vain tammikuulle. Jatkoa voisi kuvitella tulevan, mutta se selviää vasta tammikuussa. Ei ole juhlaa tämä akateemisen pätkätyöläisen elämä, ei.

18.11.2004 klo 16:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

21 grammaa, Godsend

Saimme vihdoin ja viimein käsiimme 21 grammaa. Sitä onkin jahdattu jo pitkään. Tulos oli kuitenkin valitettava pettymys. Movielenskin oli kerrankin väärässä. Yleistä mielipidettä vastaan täytyykin siis todeta, että ei toimi, ei toimi. Elokuvan fragmentaarinen luonne ei sinänsä töki, vaan se, että kun fragmenteista vihdoin muodostuu suhtkoht koherentti kuva, elokuva lässähtää täysin. Mielenkiinto hiipuu, sillä tarina ei lopultakaan ollut erityisen kiinnostava. Lineaarisesti esitettynä se olisi varmaan ollut puiseva - fragmentaarisuus teki siitä nyt hetkeksi kiinnostavan, mutta ei kantanut loppuun asti.

Illan toisen elokuvan, Godsendin, kohdalla odotukset eivät alunperinkään olleet korkeat. Pariskunnan 8-vuotias poika kuolee tapaturmaisesti, lapsi kloonataan ja tuloksena on uusi poika, jolle alkaa sattua ja tapahtua kahdeksan vuoden iässä. Jännittävää. Tarinassa oli todella outo käänne, joka lopulta teki elokuvan loppuratkaisusta hieman tylsän. Scifikauhuna Godsendiä kai markkinoidaan, mutta ei se kyllä kummallakaan saralla loistanut. Niminäyttelijöistä (Greg Kinnear, Robert de Niro, Rebecca Romijn-Stamos) huolimatta ei ole mikään ihme, ettei Godsendiä teatterilevityksessä nähty.

17.11.2004 klo 14:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Marianne Faithfull

Maanantaina suuntasimme Helsinkiin, päivän kohokohtana Marianne Faithfullin konsertti, jota hehkutin aiemmin. Päivään mahtui muutakin kivaa, kuten kalliiksi koitunut visiitti Kukunoriin. Joku saa jotain kivaa joululahjaksi...

Marianne Faithfull oli erittäin hyvässä vauhdissa. Keikkaa oli ilo katsella, varsinkin kun paikkamme olivat aivan eturivin keskeltä. Kunpa Nick Caveakin olisi saanut ihastella näin hyviltä paikoilta! Keikan avasi Mariannen taustabändin basistina toimiva Fernando Saunders, joka veti muutaman biisin lämmittelyosion. Ihan kiva, mutta lopun bassosoolo oli vähän tarpeetonta ja pitkä roudaustauko esityksen jälkeen pahasti ärsyttävä.

Noh, se siitä ärsytyksestä, kun Marianne astui lavalle ja keikka alkoi. Johanna tykkäsi kovasti, kun kerrankin sai kuulla harvoinesitettyjä suosikkejaan. Sister Morphine, File It Under Fun From the Past, Incarceration of a Flower Child, Times Square, vanhat suosikit, uuden levyn parhaat... Itse pidin suuresti Damon Albarn -kaksikosta Kissing Time ja Last Song, joista jälkimmäinen on ehkäpä uuden Before the Poison -levyn parasta antia, niin Nick Cave -fani kuin olenkin. Cavenkin sävellyksiä kuultiin, samoin PJ Harveyn - pari Harveyn sävellystä erottuikin joukosta helposti.

Kyllä kelpasi, siis. Keikka nousi heti Johannan suosikiksi koskaan (ja Johanna on sentään nähnyt Mariannenkin jo kahdesti aiemmin) ja minullakin parhaimpien joukkoon. Cave vie kuitenkin omalla kohdallani voiton. Iltapäivälehtien kritiikit tarjosivat muuten huikeassa typeryydessään huumoria seuraavana aamuna - jos keikan luvataan alkavan 21.00 ja se alkaa 21.40, se ei ala lähes kaksi tuntia myöhässä. Toisessa arviossa jäätiin kaipaamaan laajempaa katsausta Faithfullin pitkään uraan - vaan sitähän juuri saatiin!

Kaikinpuolin siis hieno keikka ja muutenkin erittäin hauska ilta Helsingissä. Kalliiksi vain kävi, kun hotellissa yövyimme. Syksyn keikkaputki onkin toisaalta jo ohi, joten ehkäpä tämä tästä.

17.11.2004 klo 13:27 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Odota pimeää

Nyt on aika purkaa bloggaamatta jääneitä tapahtumia. Kävimme lauantaina Tampereen työväen teatterissa katsomassa Odota pimeää. Riku Suokkaan ohjaama ja Frederick Knottin käsikirjoittama trilleri on filmattu 1967 (Wait Until Dark) jolloin pääosassa nähtiin Audrey Hepburn.

Aivan samanlaista tähtien loistoa ei Työväen teatterissa nähty, mutta kelpo näytelmä kuitenkin. Näytelmässä pimeys on merkittävässä osassa ja synkimmillään näytelmää esitettiinkin yhden sytkärin valossa. Pimeys tiivisti tunnelmaa lopussa tehokkaasti ja klassisen oloinen trilleri saikin varsin huikean lopun. Näyttelijäntyö oli tasokasta, varsinkin Kristiina Hakovirta loisti rikollisten puuhien keskelle joutuvana sokeana naisena.

Tuomio on selvä: kannattaa käydä katsomassa, jännää teatteria on luvassa.

17.11.2004 klo 12:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Muutto on tapahtunut

Movable Type on astunut valtaan. Muutto on vielä hieman vaiheessa, eikä valmistu kokonaan vielä vähään aikaan. Tiedossa on muun muassa se, että blogin sisäiset linkit osoittavat vanhaan blogiin (jota pidän toistaiseksi pystyssä käytännön syistä). Muista outouksista saa ilmoittaa. Etusivun toiminnallisuus on alasivujen XML-virtojen puutteen vuoksi vielä hieman vajaa, mutta tämän puutteen korjaan heti, kun saan tekniset ongelmat hoidettua. Nyt oli tärkeintä saada uusi blogi pystyyn, vapaapäivänä ehtii säätää isoja kaaria. Töissä voi sitten fiksata pikkujuttuja... Niin, jos jollain lukijalla sattuu olemaan kolmosversio XML::RSS::Parserista, ottaisin sellaisen mieluusti.

RSS-lukijat voisivat vaihtaa osoitteekseen vaikkapa http://www.melankolia.net/index.xml - vanhaa Nucleuksen aikaista xml-rss2.php-tiedostoa tuen toistaiseksi, mutta vaihto uuteen osoitteeseen on silti ihan järkevä veto.

17.11.2004 klo 11:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Muutto

Elämä ja mielipiteet hiljenee hetkeksi. Toivon mukaan jo tänään saan avattua uuden, Movable Typellä toimivan blogin. Suuria muutoksia ei ole luvassa, mitä nyt ulkoasu menee taas vaihteeksi uusiksi. Niin hieno kuin uusi Nucleus onkin, ei se pärjää Movable Typelle.

17.11.2004 klo 09:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Blondin kosto

Vähän menee käänteisessä järjestyksessä, mutta menkööt. Blondin kosto 2 katseltiin joskus kuukausi sitten, nyt oli vuorossa telkkarista tullut alkuperäinen Blondin kosto. Samaa pinkkiä huttuahan se oli kuin kakkonenkin, mutta Johanna (ja terve järki) oli oikeassa: ykkönen on kakkosta jonkin verran parempi (tähän väliin kuuluisi kai luetella edeltäjiänsä parempia jatko-osia, mutta annetaanpa sen kuitenkin olla). Reese Witherspoon oli tälläkin kertaa koko elokuvan pelastava tekijä, huonommalla pääosanesittäjällä Blondin kosto olisi lässähtänyt pahasti. Kelvollista viihdettä, kaikin puolin.

11.11.2004 klo 11:02 | Kommentoi | TrackBack (0)

Shakkikone

Thinking Machine 4 on taideteos, joka pelaa Shakkia. Shakinpelaajana se ei ole kummoinen, keskivertopelaajallakin pitäisi olla mahdollisuudet voittaa se. Siinä on kuitenkin kiinnostavaa se, että tekoäly havainnollistaa ajattelupolkujaan visuaalisesti. Jälki on kaunista ja mielenkiintoista. Kannattaa kokeilla!

(via Inconsequential Ruminations)

10.11.2004 klo 09:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lottovoitto

Kone arpoi ihan hyvät rivit eiliselle kierrokselle. Mepä nimittäin voitimme. Nokkelimmat-pokkelimmat tietävät jo missään mennään, eli eipä olla Tampereelta käyty Kokkolassa lottoamassa. Pääpalkinto meni siis sivu suun. Rienasimme silti todennäköisyyksiä kiitettävällä teholla. Neljä oikein -rivejä kun on vain noin 1/2350, joten ihan kivastihan tuo sattui, että yksi viidestä rivistämme oli noinkin tasokas.

24 miljoonan lottorivin joukkoon neljä oikein -rivejä mahtui valitettavasti yli 200 000 kappaletta, joten voitto-osuutemme jäi alle 12 euroon. Ei siis syytä juhlaan.

8.11.2004 klo 13:46 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Sanalaskuri

Laskin kirjoittaneeni Gameblogiin yli 130 000 sanaa. Se on paljon se, ahkerat NaNoWriMo-kirjailijat pyrkivät kuukauden aikana kirjoittamaan 50 000 sanaa eli sellaiset 175 sivua. Noh, Gameblogia on kirjoitettu jo yli kaksi vuotta eikä teksti ole suurimmalta osin julkaisukelpoista (kirjaksi).

Ihan hieno saavutus kuitenkin ja onhan tuossa ollut kirjoittaminen. Blogimerkintöjä on kertynyt noin 530. Keskimäärin yhdessä merkinnässä on noin 230 sanaa, mutta tässä tapauksessa keskiarvo pettää: sanamäärän mediaani on vain 175, eli puolessa merkinnöistä on 175 sanaa tai vähemmän. Kolme neljännestä merkinnöistä mahtuu noin 310 sanaan ja viimeinen neljännes ja pari-kolme yli 1500-sanaista merkintää puskevat keskiarvoa ylemmäs.

Olisi pitänyt varmaan tilastoida kategorioittain, mutta selvää on pelisessioiden ylivertaisuus. Kaikki huippumerkinnät ovat isojen pelitapahtumien pitkiä kuvauksia. Viime aikoina sanamäärät ovat olleet hieman laskussa (vaikka pidemmän aikavälin trendi onkin juuri ja juuri nouseva), lähinnä juuri pelaamisen ja siten pelisessiokuvausten vähyyden vuoksi.

Idean tähän sain Boing Boingista: Visualisations from five years' worth of blog-posts viittaa Plasticbag.org:n viiden vuoden aineistoon perustuviin analyyseihin. Minä en osaa tuottaa yhtä hienoja kuvia, mutta ihailkaa nyt noita: Five years of plasticbag.org: The Visualisation.

4.11.2004 klo 14:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tarmonpesät

Kylläpäs joillain riittääkin virtaa. Alastair Reynoldsilta on ilmestynyt pari viikkoa sitten uusi kirja, Century Rain (on muuten todella hieno nimi, kuten Reynoldsin kirjoilla noin yleensäkin). Ei siinä mitään, mutta kun Redemption Ark, Absolution Gap ja Diamond Dogs, Turquoise Days ovat vielä lukematta.

Iain M. Banksilta tuli niinikään uusi kirja, The Algebraist. Bankseista minulla on onneksi vain pari lukematta - siis scifipuolelta. Muista olen lukenut pienemmän osan, Crow Road on odottanut hyllyssä varmaan vuoden verran jo lukemista.

Eikä se tähän lopu: Richard Morganilta on vielä lukematta Broken Angels ja Market Forces. Onneksi uusin, Woken Furies ilmestyy vasta maaliskuussa.

Millä nämä kaikki luet, kun kaikki vielä kirjoittavat laveasti. Ja kuinka muistat jokaisen maailman pienet detaljit, joihin kuitenkin viitataan myöhemmissä kirjoissa?

Muistutetaan nyt vielä, että Amazonin lahjatoivelistat kannattaa viritellä jo joululahjakuntoon: Secret Santa 2004 on tulossa. Kannattaa osallistua!

3.11.2004 klo 10:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Päivitys

Melankoliaa pyörittää nyt Nucleus 3.1 vanhan kakkosen sijasta. Asennus tapahtui yllättävänkin kivuttomasti ja kaikki näyttäisi toimivan kuin ennenkin. Varsinainen motivaatio päivitykselle oli tännekin ilmaantunut spämmi, jota viime yönä tuli taas muutama lisää. Tulva on odotettavissa. Päivitys mahdollistaa kuitenkin CommentControl-pluginin käyttämisen ja kommenttien moderoimisen. Heihei spämmi.

Nyt kun vielä viitsisi sijoittaa sen 70 dollaria Movable Typen päivittämiseen...

3.11.2004 klo 08:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjastontädeistä

Isosisko kommentoi taannoista kirjoitustani kirjastoista. Jemory innostui taas tahollaan puolustamaan tätejä. Lainaukset tässä siis Jemorylta.

Ja joo, ei minulla mitään tätejä vastaan ole. Kun Saari närkästyneenä ilmoittaa, ettei hän ole mikään täti, vaan korkeasti koulutettu ammattilainen, hän samalla väittää, ettei tädin käsitteeseen mahdu ajatus korkeasta koulutuksesta, tädin asema ei voi olla merkittävä, eikä ammatillisesti arvostettu. - niin no, minun mielestäni kaikkien (naispuolisten) kirjaston työntekijöiden kutsuminen yhteisellä nimikkeellä kirjastotäti on vähättelevää. On kirjastotäti tietysti kivempi kuin vaikkapa sosiaalitantta, mutta jossain mielessä kyllä samaa sarjaa.

Riippuu tietysti siitä miten sitä käyttää. Lapsille kirjastotäti on toki mainio nimike, jossa täti-sanan positiiviset mielleyhtymät nousevat pintaan kivasti. Mikäpä siinä. Mutta jos kirjaston työntekijät ovat aikuiselle asiakkaalle vain kirjastotätejä, ollaan minun mielestäni vähän hukassa. (Eikä se Hännikäisenkaan kirjastotäti-heitto nyt niin paha ollut, vaan korostui kirjoituksen muuten nostattaman närkästyksen ohessa.)

Ja kun ensi kerralla katsot kirjastossa ympärillesi, niin eikös tiskin takana usein olekin keski-ikäinen nainen. Täti. Tällaisen mielikuvan vahvistaminen onkin paras tapa saada myös miehet kiinnostumaan alasta ja informaatiotutkimusta opiskeltuaan valitsemaan kirjastot yritysmaailman sijasta. Lisää sedittelyä kirjastoihin!

3.11.2004 klo 07:20 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Spammia, perkele

Viime yönä sain näköjään ensimmäiset kommenttispämmit tänne Nucleuksen puolelle. Jos meno kiihtyy siitä samaan tahtiin kuin Movable Type -blogien puolella, kommenttilootat suljetaan heti. Nucleukselle kun ei ole MT-Blacklistin kaltaista hengenpelastajaa. Yksin viimeisen vuorokauden aikana Movable Type -blogeihin näyttää sataneen ehkä 50 roskakommenttia, jotka musta lista blokkasi. Ikävä kyllä parikymmentä pääsi läpi, mutta noin yleensä ottaen läpipäässeet ovat pienenpieni vähemmistö ja MT-Blacklistillä niiden poistaminenkin on helppoa.

Herää kuitenkin kysymys, kannattaisiko päivittää a) WordPressiin, koska vähemmän käytetty ohjelma saa vähemmän spämmiä, b) uuteen Movable Typeen, jossa on tiukemmat kommenttikontrollit tai c) tyytyä vain sulkemaan kommentit tyystin. Vaihtoehtoon a) en luota, koska WordPress yleistyy koko ajan ja kohta joku kuitenkin keksii spämmätä sitäkin - turha nähdä hirveää vaivaa muutossa sen vuoksi. Uusi Movable Type on kiva, mutta kallis. Kommenteista en haluaisi luopua kokonaankaan, koska asialliset kommentit kuitenkin lämmittävät mieltä.

2.11.2004 klo 06:48 | Kommentit 2 kommentti(a)