Edellinen kuukausi: marraskuu 2004
Seuraava kuukausi: tammikuu 2005

Viimeinen työpäivä

Vuoden viimeinen päivä on myös viimeinen työpäivä, kortiston parissa. Tammikuun jatkan lainaustiskillä, mutta sen jälkeen alkaa suuri tuntematon. KELA kyseli tämänkin vuoden tuloja Johannan asumuslisää varten - mistäs minä tiedän, paljonko minua työllistetään.

Se on sitten hyvästit kärryille ja korteille. Valitettavasti asiakkaat (ja asiakkaat) eivät ole menneet mihinkään.

Kun on kirjastossa päivystämässä sulkemisaikaan, voi vain toivoa, että voisi käyttää Black Booksin Bernardin metodia viipyilevien asiakkaiden häätämiseen. Luuta kouraan ja megafoni toiseen ja sitten vain hätistelemään: Come on, get out all you time-wasting bastards, back on the street.

31.12.2004 klo 12:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ilotulitusyrittäjät

Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi, millaisen loven ilotulituksista kieltäytyminen tekee suomalaisten ilotulitusyrittäjien kukkaroon? Kuntien harjoittama kieltäytymispolitiikka ei taida kauheasti heitä lämmittää. Onhan se hyvä, että katastrofin uhreja tuetaan, mutta kyllä suomalaisia yrittäjiäkin saa ajatella. Varsinkin, kun asiassa voisi toimia kuten Punkalaidun: maakunnanvaihdoksen vuoksi ilotulitusta ei peruta, mutta vastaava summa sijoitetaan myös hyväntekeväisyyteen. Kunnan budjetissa ilotulituksen maksamisen kahteen kertaan ei luulisi kirpaisevan valtavasti.

31.12.2004 klo 09:30 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Intian valtameren maanjäristys

Maanjäristysuutisten seuraaminen on ollut karmivaa puuhaa. Wikipedian 2004 Indian Ocean earthquake on kattava tiedonlähde, jos haluaa jutusta muutakin kuin human interest -puolta. Valtava maanjäristys aiheutui, kun 15 metriä Intian mannerlaattaa liukui Burman laatan alle noin 1200 kilometrin matkalla. Kuulostaa hurjalta, joten ei kai ole ihme, että tapahtuma teki pinnallakin melkoisen vaikutuksen.

Onneksi näin joulunaikaan oli tarjolla hyviäkin uutisia: se isompi uhka meni ohi - millaisenkohan tsunamin 400-metrinen kivenmurikka saisi aikaan pudotessaan mereen? Sillä välin muualla: Darfur, Kongo, Irak, Israel... Nykyään tapahtuu vähänlaisesti mitään mukavaa.

29.12.2004 klo 12:32 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jouluherkut

Puhutaanpa ruoasta. Joulun viralliseen ruokalistaan on Johannan vanhempien tarjoamien perusherkkujen lisäksi kuulunut jo kahtena vuonna oma kalkkunapaisti. Tänä vuonna sitä täydennettiin herkullisella kastikkeella. Johannan taikomassa soosissa oli paistinlientä, kermaa ja Musta Pekka -juusto. Ei kai tuollaisilla aineksilla voi mennä vikaan. Kalkkuna olisikin ollut ehkä vähän kuivaa ilman kastiketta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ensi vuonna kalkkuna saattaa tehdä tilaa possulle, mutta saa ny nähdä.

Herkkupuolelta on pakko mainita Johannan kummeilta saatu hedelmäkakku. Erinomaista, eikä tarvinnut itse väsätä omaa versiota. Sen sijaan teimme piimäkakkua. Se ei aivan onnistunut - maku kyllä toimii, mutta koostumus oli hieman liian tiivis. Lisää kohotusaineita, siis. Täytyy koettaa uudestaan jossain vaiheessa ja raportoida sitten reseptin kera. Kakku on itsessään kuitenkin hyvä.

Kakkujen seuraksi korkkasin vihdoin Madeiralta tuodun madeirapullon. Jollakin on leikannut suunnitteluvaiheessa, sillä pullossa on näppärästi avattava ja suljettava korkki. Se on tarpeen, sillä madeiraa juodaan vähän kerrassaan - viinihän säilyy avattunakin jonkun vuoden. Saa nähdä maistellaanko ensi jouluna samasta pullosta vai onko täytynyt ostaa uusi. Madeiralta tuodut Bolo de mel -kakut saavat vielä odottaa parempaa hetkeä - toisen voisi ehkä avata uudeksivuodeksi...

29.12.2004 klo 12:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ohjelmistopatentit eli kiitos Puola

Ohjelmistopatenttidirektiivi oli jo mennä äänestykseen EU:ssa, mutta Puolan vastustus lykkäsi asiaa ainakin ensi vuoteen. Asia yritettiin runnoa läpi maatalousministerien kokouksessa, mutta kun Puola vastusti käsittelyä, käsittely pysähtyi. Takana on muotovirhe: asia lisättiin kokouslistalle tyylikkäästi kaksi päivää ennen kokousta. Kukaan muu ei vastustanut. Onneksi siis edes Puola.

Lisää luettavaa tarjoaa EFFI: Ohjelmistopatenttiäänestys lykkääntyi Puolan pyynnöstä, Ohjelmistopatentit eivät kuulu maatalousministereille, Open letter to Undersecretary Wlodzimierz Marcinski

Tästä hyvästä kiitämme Puolaa. Lisätietoa ohjelmistopatenttien pahuudesta tarjoilee EFFIn Ohjelmistoideapatentit-sivu ja Ei ohjelmistopatentteja!.

(via Boing Boing: Thank Poland for saving Europe from software patents)

28.12.2004 klo 12:03 | Kommentoi | TrackBack (0)

Joulunajan elokuvat

Joulun aikaan katseltiin paljon elokuvia. Aikaa riittää ja tarjontaa oli omastakin takaa kiitos joululahjojen.

Kadotettujen kaupunki on 1960-luvulla alunperin filmatun kirjan uusi filmatisointi. Ei uskoisi, että elokuva on julkaistu 1995, sen verran kasarilta elokuvan tyyli vaikutti. Lopputulos oli muutenkin aika karu, mutta sentään kertakatselun verran viihdyttävä. Perusideahan on se, että pienen kylän kaikki asukkaat vaipuvat tajuttomiksi, jonka jälkeen kylän naiset synnyttävät varsin mystisiä lapsia. Toimii, vaikka juonessa ei ihan jatkuvasti järkeä ollutkaan. Kuriositeettina mainittakoon, että tämä elokuva oli Christopher Reeven viimeinen työ ennen kohtalokkaaksi koitunutta onnettomuutta.

Creepshow oli toinen joululahja veljeltäni, tämä tosin viime joululta. Saatiin vihdoin katsottua, kahden tunnin kesto hieman rauhoitti intoa. Paketissa on viisi vanhojen kauhusarjisten tyyliin tehtyä huumorikauhutarinaa, jotka on kirjoittanut Stephen King (aina varma laatuelokuvan tae). King itse asiassa esiintyy yhden pätkän pääosassa: sen näytteen perusteella suosittelen pitäytymistä kirjoittamisessa. Pari tarinoista on kuitenkin suorastaan hyviä; Leslie Nielsen varsinkin tekee omituisen vakavan roolin jutussa, jonka teho kestää hyvin lopun noloihin epäkuolleisiin asti. Veikkaan, että Nielsenin vakavuus on ratkaiseva vieraannuttava tekijä tarinassa. Tämäkin kestää hyvin yhden katsomisen, vaikka klassikkoasemaa en olisi ihan heti myöntämässäkään. Jostain syystä tätä näkee yhä Makuuneissa.

Deathwatch löytyi sitten jo vuokraamosta. Mitäänsanomattoman ja tylsän nimen takana on virkistävästi ensimmäisen maailmansodan kauhuihin sijoittuva kertomus ryhmästä miehiä, jotka löytävät epämääräisen juoksuhaudan jossa sitten tapahtuu yhtä jos toista. Eurooppalainen elokuva on saanut kehnot arvostelut IMDB:ssä, mutta minä pidin siitä. Tunnelmaa riittää, sillä juoksuhauta on todella karmiva paikka. Rottia, mutaa ja kaatosadetta riittää. Yllättäen elokuvassa esiintyy Klonkkuna tuttu Andy Serkis, jonka hahmo oli miellyttävän mielipuolinen. Varsinaisesti pääosassa on nuori Jamie Bell, joka esiintyy ihan edukseen. Deathwatch onkin hieno, tunnelmallinen ja vertauskuvallinen elokuva ja ensimmäinen maailmansota on aiheena joka tapauksessa toista freesimpi.

Schoolday of the Dead eli Shisha no gakuensai oli toisaalta tervetullut esimerkki siitä, että kaikki japanilaiset kauhuelokuvat eivät ole hyviä. Tarina oli kökkö ja sekava, vaikka loppua kohden vähän piristyikin. Sittenkin tulos oli jotenkin ärsyttävän teennäinen ja elokuvassa oli paljon elementtejä, joissa ei ollut valtavasti järkeä. Kauhutunnelmaa oli aika laihanlaisesti.

Konttorin jouluspesiaali oli sen sijaan aivan loistava. Sarja saa todella upean päätöksen. Johanna lahjoi minua tosiaan Konttori-boksilla, jota katselemme varmaan lähiaikoina. Kertaalleenhan nuo on jo nähty, mutta uusintakierros ei haittaa yhtään. Laatusarjahan se. Black Books -boksi on muuten sekin tilauksessa, joten siitäkin irtoaa katsottavaa - varsinkin kun kaikkia suosikkikirjakauppiaamme tempauksia emme ole vielä edes nähneet. Ja ettei katsottava ihan heti loppuisi, innostuimme tilaamaan vielä nipun kiinnostavia elokuvia Playsta. Näin niin kuin joulun kunniaksi, näet. Mutta niistä enemmän, jahka niitä ehditään katsella.

27.12.2004 klo 14:32 | Kommentoi | TrackBack (0)

Joulu on ohi

Joulu oli ja meni. Juhlallisuudet menivät perinteisillä linjoilla ja leppoisasti. Hyvää ruokaa riitti ja paljon hyviä lahjoja. Herkuista kirjoittelen todennäköisesti vielä tarkemminkin. Lahjoista voisi mainita vaikkapa uudet peitot ja tyynyt, joulunpyhinä paljon pelatun Mario Kart: Double Dash!!, mainion Konttori-boksin ja hienon laukun. Ja tonni karkkia, mutta vain yksi perinteinen suklaarasia. Ihmeellistä.

Liikaa ei siis joulunpyhinä stressattu. Hyvä niin. Nyt kun vielä tämä viikko on suhtkoht löysää töiden suhteen, on hyvät toipumisolosuhteetkin koossa. Vain veroilmoituksen täyttämisen kiusa vaanii taustalla...

27.12.2004 klo 09:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Huolestuneisuus

Hieman huolestuttaa, kun istuu ison ikkunan ääressä ja ikkunankarmeista kuuluu kummaa rapinaa ja rutinaa. Jos ikkuna päättää tulla alas, minähän olen siivuina. Tarkempi havainnointi paljastaa kuitenkin, että syypää onkin ikkunoiden tiivistämiseen (ilmeisesti) käytetty teippi, joka irtoilee hiljakseen. Ei siis ilmeisesti syytä huoleen.

Toissapäivänä töihin tullessa kolmoskerros oli hämäränä. Enin osa valoista ei palanut. Sähkömiehet ihmettelivät ja hämmästelivät ja tekivät kai jotain, kun valot saatiin takaisin. Iltapäivällä sivari tuli tekemään valomerkkiä - kirjastossakin on valomerkki sulkemisen osoituksena - eivätkä valot syttyneetkään sen jälkeen. Iltapäivä vietettiinkin sitten pimeässä.

Ettei vain vanha talo äksyilisi, kun uuteen ollaan siirtymässä?

22.12.2004 klo 13:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Stolen Nation ja Shaun of the Dead

Joskus videovuokraamosta ei löydä mitään, toisinaan kiinnostavia elokuvia on liikaakin. Tällä kertaa ei löytynyt sitä mitä haettiin, mutta paljon muuta sitten siitäkin edestä.

Ensin katselimme Stolen Nation -dokumentin. Ihmettelin, miksei sitä löydy IMDB:stä eikä Googlellakaan mitään, mutta sitten selvisi, että Stolen Nation on suomalainen nimi - elokuvan alkuperäinen nimi on Last Party 2000. Jännittävää. Noh, elokuva on kuitenkin dokumentti vuoden 2000 USAn vaalisekoiluista ja siihen liittyvästä kansalaisaktivismista. Pääosassa nähdään yksi suosikeistamme, Philip Seymour Hoffman. Dokumentin aihe on varsin Michael Moore -henkinen, mutta sävy aivan toinen. Hoffman on jollakin tapaa neutraalimpi ja suhtautuu suorastaan tympääntyneesti valtapuolueiden tarjontaan. Nader saa kehuja ja kansalaisaktivistit esitetään positiivisessa valossa. Fahrenheit 9/11 on räväkämpi, mutta jos Moore ei henkilönä miellytä, Stolen Nation on taatusti parempaa katsottavaa. Itse ainakin pidin Hoffmanin tyylistä jonnin verran enemmän.

Olin kuullut paljon hyvää Shaun of the Deadista, joten pakkohan se oli nähdä. Suosittelen! Näin hyvää komediaa en ole aikoihin nähnyt. Shaun of the Dead on, kuten nimestäkin voi päätellä, parodia zombieleffoista. Päähenkilö Shaun on luuseri, joka päättää pistää elämänsä kuntoon: tyttöystävä on saatava takaisin ja suhdetta äitiinkin voisi vähän paikata. Pieni ongelma matkassa kuitenkin on: kuolleet ovat nousseet haudoistaan ja vaeltavat kaduilla. Elokuva on täynnä hillittyä (alkupuolella) ja holtitonta (loppua kohden) huumoria. Koska kyse on englantilaisesta elokuvasta, tulos on parempi kuin Hollywood-tuotoksessa olisi.

Rooleissa nähdään paljon tuttuja. Päähenkilö ja toinen käsikirjoittaja Simon Pegg on tuttu etenkin mainiosta Big Trainista (jonka DVD-paketti muuten pitäisi hankkia, jo tuijotuskilpailujen vuoksi), lisäksi ohjelmassa nähdään Black Booksin (josta on myös tullut kiinnostava boksi) Dylan Moran ja Konttorin Dawn eli Lucy Davis (joka muuten kohtaa elokuvassa Martin Freemanin eli Konttorin Timin). Juoni on täynnä viittauksia ...of the Dead -elokuviin, mutta huumori toimii, vaikka niitä ei tuntisikaan. Shaun of the Dead on lähestulkoon instant-klassikko.

21.12.2004 klo 09:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Radiojuttu

Haastattelu meni hienosti. Toimittajat olivat innostuneita aiheesta ja puhuttavaa riitti niin haastatteluun kuin muutenkin. Mainosta saivat niin sivuni, hyvät pelit kuin Lautapeliseurakin. Jos saavuit tänne jutun innoittamana pelisivujani etsimään, suuntaa selaimesi Lautapelit-osastolle.

21.12.2004 klo 08:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Radiossa huomenna

Puhun huomenna (ti 21.12.) radiossa lautapeleistä, joten kuulolle, jos olette Tampereen seudulla. Olen vieraana Tampereen Radion Uudessa aamussa noin 8.15 alkaen kymmenisen minuuttia. Tampereen Radion taajuus on 99,9 MHz. Luvassa on kai aika yleisluontoista juttua lautapeleistä.

20.12.2004 klo 13:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kommenttispämmin määrä ja mitta

Halusin saada tarkemman kuvan blogeihini satavan kommenttispämmin määrästä, joten tutkin asiaa. MT-Blacklist pitää hyviä lokeja, joista keräsin kaikki merkinnät torjutuista spämmeistä. Tästä aineistosta syntyi tyylikäs kaavio (GIF, 14 kt). Kaaviosta ei näe suoraan keskiarvoa, mutta marraskuun alun villit spämmivuoret unohtaenkin se näyttäisi asettuvan yli sataan spämmikommenttiin päivässä. Jos ne kaikki pitäisi eliminoida käsin, suljettaisiin blogien kommenttimahdollisuudet heti.

MT-Blacklist tekee hyvää työtä torjunnassa, mutta on tuo silti rasite. En usko, että Nebulalla esimerkiksi iloitaan siitä rasitteesta, jonka kommenttien virta aiheuttaa. Tuo määrä tuskin kauheasti Nebulan koneita väsyttää, mutta jos tahti kasvaa, torjutustakin spämmistä voi tulla ongelma. Learning Movable Type -blogi tarjoaa kuitenkin yhden ratkaisun: MT-Approval -plugin pysäyttää automaattikommentoijat oitis pakottamalla kommentoijat käyttämään esikatselua. Ilman esikatselusivulle lisättyä koodia kommentti ei kelpaa - tämän pitäisi toimia toistaiseksi tehokkaana stoppina automaattien syytämälle spämmille. Käsityönä tuleva spämmi tuskin on merkittävä ongelma.

Toinen vaihtoehto on kieltää kommentointi muilta kuin TypeKey-rekisteröityneiltä, mutta ei taida TypeKey olla vielä aivan riittävän suosittu. Rekisteröityminen TypeKeyn käyttäjäksi on kuitenkin merkittävästi isompi vaiva kuin kommentin esikatselun vilkaiseminen.

20.12.2004 klo 10:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Päivitystyökalu

Olen ihastunut Movable Typeen siinä määrin, ettei sivujen rakentelu täysin käsityönä tunnu tarpeeksi kätevältä. Sivujen hallinnointi kotikoneelta käsin on jäykkää - jos haluaisin päivittää jotain muualla kuin kotona, voin kyllä käydä palvelimella ssh:lla tekemässä muutokset, mutta sitten pitää muistaa hakea muutettu tiedosto kotikoneelle ettei muutos katoa kun sivua päivittää seuraavan kerran.

Sainkin vihdoin aikaiseksi rakentaa yksinkertaisen päivitystyökalun, jolla voin muokata sivuja kätevästi missä tahansa. Toimintaperiaate on tuttu Movable Typestä, eli pidän sivut tietokannassa josta halutessani rakennan html-tiedostot. Tällä hetkellä toimii vain yleinen sivujen päivittäminen, mutta tarkoitukseni olisi vielä kehittää peliarvostelusivuille yhtenäinen sivupohja, jolloin voisin laatia arvostelun vain täyttämällä lomakkeen. Seuraava vaihe siitä olisi sitten päivittää arvostelun tiedot automaattisesti hakemistosivuille. Toiveajattelua... Ensimmäinenkin vaihe onneksi auttaa paljon.

17.12.2004 klo 15:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Asiakas ja asiakaspalvelu

Kuvitellaan hypoteettinen tilanne. Olet asioimassa vaikkapa jossain virastossa. Viraston toiminnassa on mielestäsi puutteita. Kuinka toimit?

Voin nimittäin kertoa yhden menettelytavan, joka ei toimi. Virkailijalle ärhentely ei hyödytä. Jos virkailija joutuu kuuntelemaan vihamielistä kiukuttelua aiheesta, joka ei ole millään muotoa virkailijan vika, kiukuttelun jälkeen esitetty vaatimus viedä asiaa eteenpäin ylemmille tahoille unohtuu virkailijan mielestä sillä sekunnilla kun asiakas poistuu. Varsinkin, kun asiakkaan havainnoima puute ei ole oikeastaan puute, vaan huolimattomuutta asiakkaan taholta.

Pahaa mieltään ei kannata purkaa virkailijoihin ja ehdotukset toiminnan kehittämiseksi kannattaa laittaa suoraan ylemmälle taholle. Virkailijakin suhtautuu ystävällisemmin, jos ei joudu kuuntelemaan puhkumista.

16.12.2004 klo 10:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Miljonäärin paluu

Yli vuoden takainen miljoonajahti palasi kummittelemaan. Kela muisti Johannaa kauan odotetulla heippalapulla, jossa ilmoitettiin asumislisän pudotuksesta. Minun viime vuoden tulojeni johdosta Johannan asumislisä putosi 30 euroon kuukaudessa.

Noh, eipä tuo mitään - asian pitäisi korjaantua yksinkertaisella valituksella. Tulotasoni on pudonnut tuosta reilusta 20 000 eurosta aika lailla enemmän kuin ne vaaditut 20%. Itse asiassa, tämän vuoden tuloni ovat vähemmän kuin 20% 20 000 eurosta! Niin katoaa mainen mammona, vaan ei sentään tyystin - mukava osa voitosta makaa edelleen tilillä korkoa kasvamassa. Ihan vielä en pääse koroilla elämään, vuoden mittaan korkoa kertyi nelisenkymppiä, josta ei verojen jälkeen paljon jää.

15.12.2004 klo 12:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sarjakuvaa

Viime aikoina olen selaillut Penny Arcade -sarjakuvaa, joka on mainio peliaiheinen nettisarjis. Aloitin alusta tavoitteenani lukea läpi kaikki stripit, joten kyse on vähän User Friendly -tuottavuusviruksen (katso Q4.1 What's the Productivity Virus? UFListin FAQista) kaltaisesta ilmiöstä. Mutta mikäpäs tässä tiskillä aikaa tappaessa...

Eksyin muuten UFListin kautta User Friendlyn sivuille. Vastausta alkuperäiseen kysymykseen ei löytynyt, mutta User Friendlyn FAQ on muuten vain kiinnostavaa luettavaa ja valottaa hieman nettisarjiksen tekemisen realiteetteja.

14.12.2004 klo 15:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kuninkaan paluu - oikeasti

Reilu vuosi sitten ihasteltiin Kahden tornin oikeaa versiota ja vasta haikailtiin Kuninkaan paluun perään (Taru sormusten herrasta). Nyt, viimein, trilogia on valmis ja Kuninkaan paluun laajennettu versio löytyy hyllystä. Aloitimme jo eilen oheisdokumentteja katselemalla ja tiistaina on vuorossa neljän tunnin elokuvailta. Odotamme mielenkiinnolla Sauronin suuta ja muita lisäyksiä.

Trilogian ensimmäinen osa taisi muuten olla se juttu, jonka ansiosta meille DVD-soitin hankittiin. Eipä ole tarvinnut katua, DVD-formaatti on osoittanut ylivertaisuutensa. TSH:t ovat myös osoittaneet sen, miten tehdään ihmeellinen ja kokonaisvaltainen elokuvaelämys: ekstradokumentit ovat todella kiinnostavia. Kyse on tietysti poikkeuksellisesta elokuvastakin - ei kaikista elokuvista edes saisi näin kiinnostavia dokumentteja.

13.12.2004 klo 08:22 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vihakampanjointi

Jos jotakin inhoan, niin vihakampanjointia. Otetaanpa esimerkki: Tobias Rowe sattui kirjoittamaan arvostelun Pocket Kingdomista, N-Gagen uudesta hittipelistä. Muualla peli on saanut ihan ok -tasoisia arvioita, jostain vajaasta seiskasta vajaaseen ysiin asteikolla nollasta kymppiin. Tobias otti ja antoi 5/10, kommentoiden näin: It had the potential to be so much more but for some reason, it just seems as though it is not a game at all; just something to watch rather than play. Arvostelu on hieman erikoinen sikäli, ettei online-ominaisuuksillaan loistavaa peliä ole testattu lainkaan nettipelinä, mutta minun mielestäni arvostelu oli muuten ihan asiallinen.

Tästähän fanit suuttuivat ja eräässäkin blogissa kehotettiin ryntäämään haukkumaan arvostelua ja arvostelijaa. Tulokset voitte lukea arvostelun kommenttiosastolta. Mikä idiotismin riemuvoitto! Ei arvostelu sillä parane, että mollaa arvostelijaa. Asiallinen kritiikki ja eriävät mielipiteet ovat aina paikallaan, mutta jos palaute keskittyy arvostelijan pilkkaamiseen, ollaan pahasti hukassa. Mollauskampanjaa ajanut bloggaaja intoutui vielä jälkeenpäin fiilistelemään että saatinpa hyvä möykkä aikaiseksi ja voi että kun on arvostelija amatöörimäinen kun totesi, ettei välitä tippaakaan kommentoijien mielipiteistä.

Oma lyhyt ja ytimekäs Blood Duster -arvioni kirvoitti samanlaista raivoa. Herätin kiivasta intoa bändin foorumilla ja useampikin fani innostui kommentoimaan kompetenssiani arvioida levyjä. Poistin asiattomia kommentteja, ja sehän vasta lisäsikin kierroksia. Keskustelin erään fanin kanssa sähköpostilla siitä, millaista palautetta sivuilleni kelpuutan - ja eiköhän tämäkin sähköpostivaihto päätynyt foorumille reposteltavaksi. Näin arvostelijana ei voi kuin ihmetellä sitä valtaa, mikä aika ohimennen heitetyllä lyhyellä mielipiteellä voi olla ihmisiin. Jos arvioni on täysin väärässä, kannattaako siitä välittää niin paljon, että vaivautuu toteamaan minun olevan täysi idiootti? Minua ei ole enää aikoihin hetkauttanut asiaton älämölö, sellaiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. I don't give a rat's ass, sanoisi tähän ulkomaalainen.

10.12.2004 klo 10:02 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Dimebag Darrell kuollut?

Viikon järkyttävä uutinen: tuntematon huppupäinen mies oli eilen marssinut lavalle Damageplanin keikalla Columbuksessa, Ohiossa ja alkanut ampua. Ensimmäinen kohde oli bändin kitaristi, Panterasta tuttu Dimebag Darrell. Sen jälkeen mies tappoi hätistelemään tulleen portsarin ja alkoi ammuskella yleisöön, tappaen ilmeisesti ainakin kolme katsojaa ennenkuin lähistöllä ollut poliisi ampui murhamiehen. Jos poliisi ei olisi ollut lähettyvillä, jälki olisi voinut olla rumaa.

The witness, 22-year-old Chris Couch, said he was standing about 10 metres away from the stage when he noticed a man wearing a hooded sweatshirt and hockey jersey walk up to the stage, followed by a bouncer and another club employee.
The man in the jersey climbed onto the stage, started yelling and shot the guitarist five or six times at close range, Couch said. He said the gunman also shot a bouncer who pulled him off the musician.

Lähde: MetalUK.com.

9.12.2004 klo 17:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tulospalkkaus

Päivän puheenaihe on yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä. Vanhoista kunnon palkkaluokista ja ikälisistä luovutaan ja tilalle tulee uusi järjestelmä. Jokaisen tehtävän vaativuustaso arvioidaan uudestaan ja palkkaus tulee heijastamaan työn vaativuutta. Toinen osa palkasta juontuu henkilön arvioinnista. Sen sijaan, että bonusta saa työvuosista, jatkossa bonuksia jaetaan erityisen hyvää työtä tehneille. Nuoremmille työntekijöille tämä on tietysti iloinen asia, jos bonusten saaminen on a) mahdollista ja b) taloudellisesti tuottoisaa. En tiedä - en usko että kukaan vielä tietää - miten tässä käy.

Muutosvastarintaa tämä kaikki tietysti herättää, mutta siihen on hyvä ase: takuupalkka. Kaikille työntekijöille maksetaan jatkossakin vähintään sitä palkkaa mitä nyt saa, sisältäen siis jo ansaitut ikälisät. Tämähän on vallan reilua ja latistaa kyllä mahdollista kiukkua uudesta systeemistä. Tappiolle jäävät oikeastaan vain ne, jotka olisivat saamassa ikälisiä pian uuden järjestelmän siirtymäajan jälkeen.

Koska kaikki saavat vähintään saman verran palkkaa kuin ennenkin ja jotkut jopa enemmän, herää kysymys, mistä tämä kaikki maksetaan. Onneksi työnantaja eli valtio on katsonut tarpeelliseksi tulla vastaan ja rahoittaa palkankorotuksia. Osa tulee yliopistoilta ja osa sekalaisista lähteistä. Mielenkiintoista. En usko, että henkilökohtaisen työpanoksen laadulla tulee olemaan suurtakaan merkitystä palkkauksessa ainakaan aluksi.

Joka tapauksessa uusi järjestelmä vaikuttaisi sikäli turvalliselta, ettei kenenkään palkan pitäisi laskea ja toisaalta mahdollistaa hyvien työntekijöiden palkitsemisen palkankorotuksilla, jos siltä tuntuu. Se ei kai ole huono asia. Odotan mielenkiinnolla vain sitä, miten työnteon laatu on mitattavissa eri tehtävissä. Lasketaanko saapumisvalvottuja senttejä vai ovatko mittarit epämääräisempiä. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Minä toivon lähinnä saavani ainakin pari kuukautta töitä seuraavan vuoden aikana, jotta ehdin saada ensimmäisen ikälisäni.

9.12.2004 klo 15:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viisi vuotta

Herätys siihen todellisuuteen, että olen viidennen vuoden opiskelija oli hieman karu. Äkillinen pudotus, sanoisin. Joskus oli suuri suunnitelma valmistua viidessä vuodessa, mutta silloin oli moni asia toisin. En, esimerkiksi, ymmärtänyt sitä, etteivät työnantajat välitä, kuinka nopeasti valmistuu. Työnantajia kiinnostaa vain työkokemus. Tampereen synkkä työllisyystilannekaan ei ollut vielä iskeytynyt tajuntaan - töitä saa, jos ei ole valmistunut. Kirjasto tuntuu palkkaavan valmiita maistereita vähemmän kuin opiskelijoita. Työkokemusta ei siis kerry kuin opiskeluaikana. Se taas viivyttää valmistumista.

Rahan takia ei töissä tarvitsisi käydä. Tiukkaa tekisi, mutta pärjäisi, vieläpä lainaa ottamatta. Mutta ilman työkokemusta ei ole mitään asiaa työmarkkinoille. Tuskin kukaan säälistäkään ottaisi työkokemuksetonta, ellei sitten mene jonnekin, missä työnantajilla ei ole varaa valita. Jostain syystä ei vain syrjäseuduille muuttaminen houkuttele.

Kevään opiskeluohjelman miettiminen alkoi eilen. Ilmoittauduin nyt graduseminaariin - saa nyt nähdä, miten sen kanssa käy. Mielenkiintoisia syventäviä kursseja on tiedossa, ja yritystä on päästä ohjaamaan harjoituksia tuntiopettajana. Vaihtelua sekin.

8.12.2004 klo 14:45 | Kommentoi | TrackBack (1)

Sanastonlaajennusta

Tulipa tuossa Golem's Word Game -sanapeliä pelatessa vastaan sellainen sana kuin quire. Se tarkoittaa joko tietyntyyppistä (vanhaa) kirjaa tai kahdeskymmenesosaa riisistä (ream), eli 24 tai 25 arkkia paperia. Onkohan tälle jälkimmäiselle merkityksellä suomenkielistä sanaa?

8.12.2004 klo 12:16 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Huumoria

Kätevä emäntä paljastui kerrassaan oivalliseksi naishuumorisarjaksi. Tyylin ja toteutuksen perusteella luonnehtisin empimättä Kätevää emäntää kotimaiseksi versioksi erinomaisesta Ponille kyytiä -sarjasta.

Kummeli-dvd on ollut niin ikään kovalla pyörityksellä. Kyllä lähtee! Nykyään tamperelaisena on muuten kivaa bongailla paikkoja. Viimeisimmässä jaksossa kyvyttömät duunarit palloilivat vanhan Pinnin rakennustyömaalla.

7.12.2004 klo 13:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Työolosuhteiden kehittäminen

Joskus työmukavuus voi olla pienistä asioista kiinni. Minunkin työntekoani edistäisi parempien kärryjen saaminen. Työhöni kuuluu nimittäin kirjojen siirtelyä paikasta toiseen, ja se pitäisi hoitaa pienillä kiikkerillä kärryillä. Kärryt ovat ensinnäkin aivan liian korkeat: kun niihin lastaa sopivasti kirjoja, kärryjen painopiste kohoaa ylös ja ne kippaavat nurin helposti. Tähän asti olen välttänyt vaaran, mutta tänään onnistuin kaatamaan kärryt.

Toinen ongelma piilee kärryjen pyörissä. Pienet pyörät juuttuvat matalimpaankin kynnykseen. Hissiin pääseminen ja kynnysten ylittäminen ovatkin haastavia pulmia, varsinkin jos kärry on täynnä painavia kirjoja. Lisäksi pyörät eivät käänny mitenkään erityisen sujuvasti. Pahimmillaan niitä joutuu potkimaan, jotta ne kääntyisivät. Kärryjen kestävyyskään ei ole taattu juttu: yhdestä kärrystä petti ylähyllyn hitsattu sauma.

Taiteenlajinsa sekin, kun yrittää lykkiä kolisevaa kärryä mahdollisimman äänettömästi.

7.12.2004 klo 12:01 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Bändisivuista

Olen lukenut 43 Folders -blogia jo pidempään, mutta nyt sattui ensimmäistä kertaa todella hyvä juttu kohdalle. Five Mistakes Band & Label Sites Make kertoo, mitkä ovat tyypillisimpiä virheitä bändien nettisivuilla.

Levyarvosteluja kirjoittaessa tulee toisinaan tarve hakea lisätietoja bändistä ja silloin joutuu usein surkean ulkonäkölähtöisen suunnittelun uhriksi. Erilaisia Flash-härdellejä ei yksinkertaisesti huvita katsella silloin, kun haluaa päästä käsiksi olennaiseen tietoon. Sen kriittisen tiedon löytäminen ei ole aina muutenkaan helppoa. Luonnollisesti faneille halutaan tarjota elämys, mutta ehkä kannattaisi palvella myös tiedonhakijoita.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, 43 Foldersin kommenteista löytyi linkki D. Keith Robinsonin Designing the Band-projektiin. Se käsittelee samaa aihetta konkreettisemmin tekemällä nettisivut kuvitteelliselle bändille.

7.12.2004 klo 07:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

David Koepp -elokuvia

Katsomillemme elokuville paljastui jälkikäteen yllättävä teema, kun kahden elokuvan ohjaajaksi paljastui yksi ja sama mies, David Koepp. Elokuvista ensimmäinen oli Stir of Echoes, telkkarista tullut kauhupläjäys. Sepä olikin mainio, se. Aamulehden elokuvatoimittajan kehu elokuvan pelottavuudesta piti kyllä paikkaansa. Tarinassa huvin vuoksi hypnotisoitu mies (Kevin Bacon) alkaa nähdä näkyjä. Turhan tähden näkyjä ei näy, vaan ne paljastavat ruman salaisuuden, jonka selvittämisestä tulee miesparalle melkoinen vaiva. Ehdottomasti katsomisen arvoinen tapaus.

I, Robot edusti sitten massaosastoa. Ohjaaja Alex Proyasilla on kuitenkin hyvää taustaa: Crow on hyvä ja Dark City erinomainen. Ihan niin hyvä I, Robot ei ollut, mutta siltikin suorastaan yllättävän hyvä. Elokuvan pahin kompastuskivi oli Will Smith: en pidä Smithistä muutenkaan, ja nyt miehen esittämä tyyppikin oli harvinaisen ärsyttävä. Muutenkin elokuvassa näkyi turhan paljon sen suuri kohdeyleisö: rauhallisempi ja ehkä älyllisempi ote ei olisi ollut paha, typerimpiä toimintakohtauksia olisi ehkä voinut karsia.

Asimovin robotiikan kolme lakia eivät saaneet elokuvassa aivan sellaista kyytiä kuin olisi voinut uskoa. Selitys niiden kiertämiselle oli lopulta ihan tyydyttävä ja jopa Asimovin kirjoitusten mukainen. Wikipedian I, Robot -artikkeli kertoo muuten hyvin, miten elokuva Asimovin kirjoituksiin liittyy.

Stephen King -filmatisointi Salainen ikkuna oli sitten se toinen Koepp-elokuva. King-filmatisointien taso on vaihdellut aika lailla, mutta tämä oli vaihteeksi hyvä. Johnny Depp esittää kirjailijaa, jota vainoaa sekä rumasti päättynyt avioliitto että plagiointisyytöksiä heittelevä sekopää. Tunnelma kiristyy aika synkäksi ja sitten tulee käänne - parempaan vai huonompaan, en tiedä. Minun mielestäni elokuva kääntyi selvästi parempaan suuntaan, Johanna taas oli fiksumpana arvannut, mitä tuleman pitää ja koki ratkaisun aika tylsäksi. Tiedäpä tuosta, mutta kumpikin koki elokuvan lopulta kuitenkin varsin hyväksi. Salainen ikkuna on siis niitä parempia King-filmatisointeja.

5.12.2004 klo 10:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kolumni

Kuten jo Pelimerkintöjen puolella totesinkin, minulla on tätä nykyä peliaiheinen kolumni Enter-lehdessä. Kirjoittelen laajasti peleistä ja pelaamisesta: ensimmäinen kolumni käsittelee Simsin ja Animal Crossingin kaltaisista elämäpeleistä. Pelilehtien kolumnisteista eroan siinä, että käsittelen videopelien lisäksi myös lautapelejä, joista en ole juuri mainintoja nähnyt muissa lehdissä.

Parasta tässä kolumnissa on se, että Enterin päätoimittaja kutsui minut kirjoittamaan kolumnia. Aloite oli siis heidän. Lisäksi kolumnista maksetaan varsin asiallista palkkiota (tai mistäs minä tiedän palkkioiden asiallisuudesta, mutta olen hyvin tyytyväinen kaiken ilmaiseksi kirjoittelun jälkeen). Lisäksi tähän asti kirjoittamani kolumnit on kehuttu erinomaisiksi. Vähemmästäkin olisin tyytyväinen.

Enterin tarjousta voi verrata toiseen kirjoitustarjoukseen jonka sain: minut olisi haluttu kirjoittamaan levyarvosteluja. Niistä ei tosin olisi saanut mitään korvausta ja arvosteltavat levytkin olisi pitänyt hankkia itse. Juuei, en olisi suostunut vaikka aikaa olisi ollutkin. Minulla on arvoni - miksi kirjoittelisin ilmaisjuttuja, jos joku on kerran valmis maksamaan töistäni? Niin että pitäisiköhän tälle blogillekin laittaa maksu...

2.12.2004 klo 13:04 | Kommentit 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ei ole terveydeksi, osa 2

Ei ole terveydeksi valikoita toimintaa, jossa tapahtuu paljon vaihteluja, mielenkiihoitukia y. m. Meidän aikamme yritysinnossa, pyrinnössä rikkauteen ja nautintoon, on jotakin sairaallista. Sitä ei voi ajan pitkään kestää paraskaan hermosto. Ei ole siis ihme, jos suurin osa hermovikaantumisista ja kuihtumisista tulee pörssi- ja teollisuus-asioissa.
Ei ole terveydeksi valikoita toimintaa, jossa päätä liian paljon pinnistetään. Harvoin pysyvät tilinlaskijat, pankin virkamiehet ja yleensä senlaiset, joilla on tilin alaisuus, ajan pitkään täydessä henkisessä voimassaan.

T:ri P. Berger: Ei ole terveydeksi : Terveyden sääntöjä jokaiselle. J. Simeliuksen perillisten kirjapaino, Helsinki 1886.

2.12.2004 klo 09:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kotitaloustaitoja

Sattuipa vastaan t-paidan taittamisen opettava video. Lyhyt pätkä demonstroi selkeästi näppärän näköisen tekniikan. Pitääpä harjoitella!

(via del.icio.us)

1.12.2004 klo 13:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sota kommenttiroskaa vastaan

Uusin riesa kommenttispämmiosastolla ovat kommentit, jotka eivät sisällä kuin lyhyen pätkän tekstiä. Ne eivät edes mainosta mitään! Menevätpähän kuitenkin mustasta listasta läpi. Niillä on kuitenkin tiettyjä piirteitä, joiden avulla ne on helppo blokata. Ensinnäkin ne sisältävät <h1>-tageja, joita rehellisesti blogiin jätetyissä kommenteissa ei edes voi olla. Toisekseen, niissä esiintyvät jatkuvasti samat sähköpostiosoitteet. Jatkossa on siis turha yrittää jättää kommenttia, jossa esiintyy joku seuraavista sanoista numero perässään: absinth, absolut, johndoe, jane_doe, otard, azaddin, luba tai napoleon. Yksinkertaista. Suosittelen muillekin MT-Blacklistin käyttäjille. Myös top@tredgf.com kannattaa lisätä kieltolistalle.

1.12.2004 klo 10:19 | Kommentoi | TrackBack (0)