Mikko Saari

Edellinen kuukausi: helmikuu 2005
Seuraava kuukausi: huhtikuu 2005

Katsaus tämänhetkiseen

Olen toiseksi viimeistä päivää töissä. Huomenna on viimeiset neljä tuntia. Minulle jää yli kymmenen käyttämätöntä ylityötuntia - ei liene toivoa saada noista rahallista korvausta, mutta onneksi tuntien kerääminen ei ole ollut suuren tuskan takana. Tiskillä päivystäminen vain on sellaista: töihin pitää tulla hieman etuajassa ja pois pääsee aina jonkun minuutin myöhässä. Varsinkin jos on iltavuorossa kirjaston sulkemisaikaan, silloin saa usein odotella vartinkin, että viimeiset asiakkaat saadaan pihalle. Noista kertyy nopeasti useita tunteja ilman sen kummempaa yrittämistä. Pois töistä ei voi olla.

Ihmettelen vain, millä minun jättämäni 20 päivystystuntia viikossa aiotaan korvata. Onneksi Johanna jatkaa kirjastolla ja voin ihmetellä asiaa ensi viikon tuntilistoista. Kuka on se onnekas? Toivottavasti kirjastolta löytyy vielä jatkossa töitä.

Pelipuolelta mainittakoon, että laajensin lautapelirintamalla yhteistyökuvioitani liike-elämän edustajien kanssa. Suomalaisia lautapelijulkaisijoita pitää kehua - ymmärrystä ja yhteistyöhalua löytyy. Tilannetta auttaa tietysti sekin, että lautapelejä ei juuri lehdissä arvioida. Mielenkiintoa arvostelukappaleita pyytävää harrastelijaa kohtaan löytyy enemmän kuin vaikkapa levy-yhtiöiden puolella.

Konsolipuolella kuuminta uutta on ollut Nintendo DS. Impulsiivisesti ostettu laite on osoittautunut jo nyt hyväksi hankinnaksi. Puzzlepelit Zoo Keeper ja Polarium ovat kummatkin ehdottoman suositeltavia genren ystäville. Nintendo DS kulkee suuresta koostaan huolimatta ihan kätevästi mukana ja kosketusnäyttö sopii puzzlepeleihin todella hyvin.

30.03.2005 klo 15:03 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Supersankareita

Ihmeperhe oli odotettua parempi. Perheenjäsenten supervoimat vain jaksavat huvittaa surullisella tavalla edelleen: isä on supervahva, äiti superjoustava, poika salamannopea ja tytär näkymätön... Mielenkiintoisia valintoja, mutta elokuva toimi mainiosti. Hyvä ja vauhdikas (joskin paikoin vähän ilmeinen) juoni kantoi koko elokuvan ajan ja todella näyttävä graafinen suunnittelu viihdytti koko ajan. Elokuva oli yhtä tyylitajun juhlaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille animaatioleffojen ystäville.

Sky Captain and the World of Tomorrow oli hieman toisenlainen tietokoneanimaation taidonnäyte. Kokonaan bluescreeniä vasten kuvattu elokuva tavoitti hakemansa tyylin näyttävästi, mutta lopputulos oli jotenkin ... vieraannuttava? Outo kuitenkin. Samalla jälki oli perin omaperäistä, mutta jotenkin ehkä kuitenkin liian outoa. Elokuvassa oli paljon hyvin klassisia ja vanhanaikaisia elementtejä, juonessa ja tyylissä, lopputuloksesta on aika vaikea saada otetta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, mutta ei sittenkään mikään huippuleffa, enemmän kiinnostava kuriositeetti.

28.03.2005 klo 14:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ring 2

Nyt on nähty Ring 2 ja idiootteja. Että terveiset vaan kahdelle keskustelukerholle meidän takanamme, en tiedä kumpi oli pahempi, kikattavat teinitytöt vai Johannan penkkiä potkineet miehet, jotka eivät pitäneet elokuvasta. Grr. Pitänee jatkossa keskittyä käymään elokuvissa sellaisiin aikoihin, että muita katsojia on mahdollisimman vähän. Plevnan ykkössaliin mahtuu yksinkertaisesti liian monta elokuvakokemusta häiritsevää pälliä.

Elokuva oli kuitenkin ihan ok. Alkuperäinen Ringu 2 oli kummallinen sekavuus, tässä pysyi sentään kärryillä koko elokuvan ajan. Yhtä kauhistuttava kuin edeltäjänsä Ring 2 ei missään nimessä ollut, mutta kehitteli kuitenkin edellisen elokuvan aiheita eteenpäin. Aikaisempiin tapahtumiin palattiin ja kehittipä elokuva loppuun vielä aika raskastakin tavaraa - en kerro mitä, niin ette spoilaannu.

Elokuvassa Rachel ja Aidan ovat muuttaneet pakoon kauhistuttavia tapahtumia, jotka tietysti seuraavat perässä. Mielenkiintoista sinänsä, että Yhdysvaltojen kokoisessa isossa maassa Rachel päättää paeta jopa kahden tunnin ajomatkan päähän... Ratkaisulla on tietysti elokuvallinen merkityksensä, sillä nyt voidaan poiketa edellisen elokuvan tapahtumapaikoilla kätevästi.

Ring 2 on ihan kelpo elokuva, jolla on hetkensä. Kauhutunnelmissa ja muussakin jäädään kuitenkin ykkösosan varjoon. Se tuskin ketään yllättää.

Ja pliis! Jos menet katsomaan jatko-osaa kaverisi kanssa, joka ei ole nähnyt ensimmäistä osaa, kerro ykkösosan juoni jo etukäteen, eikä vasta teatterissa.

25.03.2005 klo 09:33 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Markkinoiden orja

Sain tässä taannoin sähköpostia eräästä levykaupasta; pyysivät linkkiä tai mainosbanneria levyarvostelusivulleni. Joskus aiemmin olisin ehkä vastannut tiukasti ei, mutta kun ottaa huomioon, etten välitä sivuista läheskään niin paljoa kuin ennen - edellisestä päivityksestäkin on noin vuosi - ajattelin kokeilla ja tiukan ein sijasta nimesin rahamäärän, jolla banneri sivuille tulisi.

Tunnustan yllättyneeni, kun pyyntöön suostuttiin - siellä se banneri nyt on, ja tuottaa kieltämättä ihan mieltälämmittävän määrän rahaa käytännössä olemattomalla vaivalla. En usko, että se myöskään pilaa kenenkään surffailukokemusta sivulla.

Päätin myös testata Googlen mainostusohjelmaa Music Reviews -blogin puolella. Poistan mainokset, jos niistä ei ole mitään iloa, mutta kokeillaan nyt jonkin aikaa - olen utelias, ja noille sivuille lappaa kuitenkin satunnaista googlaajaa ihan kiitettävällä tahdilla. En myöskään välitä noistakaan sivuista niin paljon kuin joistain muista sivuistani.

Jos Googlen mainokset muuten ärsyttävät, Firefox ja Adblock tekevät puhdasta jälkeä niistäkin.

25.03.2005 klo 09:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ihastus

En olekaan ihan vähään aikaan hullaantunut johonkin bändiin oikein perusteellisesti. Tässä kohtaa Miikka Ryytty saa sanoa "told you so", olen nimittäin ihastunut Placeboon. Ensin viattomasti yksi biisi, The Bitter End, sitten Johannan ostama Once More With Feeling -sinkkukokoelma... Placebon hittibiiseille ei vain voinut mitään, joten pakkohan sitä oli hankkia kaikki levytkin, ihan pakko. Perhana.

24.03.2005 klo 08:55 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Paha pukki, Onnen varjot

Lauantai-iltana katselimme Pahan pukin, hieman joulun jälkeen, mutta minkäs teet - elokuvassakin oli niin kesäisiä joulukohtauksia, joten maaliskuu sopii tälle jouluelokuvalle hienosti. Mitään aivan perinteisintä joulusiirappia Paha pukki ei muutenkaan ole, sillä tämä komedia jos mikä nojaa alatyylisyyteen. Billy Bob Thornton esiintyy joulupukkina ja syö, juo ja sekstaa minkä ehtii. Elokuvassa myös kiroillaan varsin reippaaseen tahtiin, fuck lausutaan yli kerran minuutissa. Että sellainen jouluelokuva. Tarinalla on kuitenkin omanlaisensa onnellinen loppu ja mikäli alatyylisyys viihdyttää, elokuva on ihan hauskaa katsottavaa.

Sunnuntaina kävimme teatterissa katsomassa kotimaista, Onnen varjot oli mainio. Tiina Lymi on aina yhtä loistava. Nicke Lignell taas ei - mies näyttää ihan Jim Carreylta, mutta näyttelijänlahjat ovat vähän eri tasoa. Elokuvassa pyöriteltiin lapsettomuutta monelta kantilta, lapsettomuudesta kärsivän päähenkilön tarina kantoi hyvin läpi koko elokuvan. Perusvireeltään varsin traaginen elokuva oli onneksi siinä määrin hauska ja lämminhenkinen, ettei katsominen ollut yhtä tragediaa. Perushyvää kotimaista elokuvaa, kuuluu arvio. Suositeltavaa, etenkin jos aihe kiinnostaa.

Ennen Onnen varjoja mainostettiin Bill Murrayn tähdittämään Life Aquaticia. Moby Dickiä Jacques Cousteauhun naittava komedia vaikuttaa varsin lupaavalta. Odotamme mielenkiinnolla.

21.03.2005 klo 16:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kreetalaista tunnelmaa

Kävimme lauantaina rankan työvuoron päätteeksi syömässä (matkalla tosin piti poiketa Stockmannilla, ostoksista lisää Pelimerkinnöissä). Alkuperäinen kohde oli Amarillo, mutta se jäi väliin - eivät nimittäin ota viikonloppuisin pöytävarauksia, ja pienehkö ravintola oli tupaten täynnä, kun saavuimme paikalle neljän aikoihin. Odottaakin olisi voinut, mutta kun ravintolaan pääsee ainakin kolmesta ovesta eikä mitään yleistä jonotuspistettä ollut, poistuimme saman tien.

Suuntasimme Koskikeskukseen ja olimme jo menossa Manhattaniin, kun keksimme mennä Knossokseen. Pitkään on ollut tarkoitus käydä, ja nyt vihdoin sattui tilaisuus kohdalle. Tilaakin oli mukavasti.

Ravintola oli viihtyisä ja ruokakin - marinoidulla sipulilla ja fetalla täytetty porsaanfilee lämpimien kasvisten ja yrttiperunoiden kera - oli oikein maukasta. Jälkiruoaksi syömämme kreetalainen suklaakakku oli niinikään jumalaista.

Täysin varauksetta Knossosta ei voi kuitenkaan suositella. Ruokalista on alkupaloja lukuunottamatta valikoimaltaan varsin rajallinen (jos ei pidä lampaanlihasta, liharuokien tarjonta on hyvin vähäistä, pääruokia yleensäkin oli vähänlaisesti) ja aika kallis. Annos oli hyvän kokoinen, joskin olisin toivonnut vähemmän perunaa ja enemmän muuta.

Jos kallis hinta ei karkota, Knossos on viihtyisä ruokapaikka.

21.03.2005 klo 16:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Spämmintorjuntaa

Spämmintorjuntapatteristolla on pari uutta asetta. Luin MT-Blacklist/Comment Spam Clearinghousea (New anti-spam plugins) ja löysin pari uutta pluginia Movable Typeen.

Ensimmäinen on Chad Everettin MT-Moderate, joka lisää TrackBackien moderoinnin. Filttereistä läpi päässeet TrackBackit ovat olleet hienoinen ongelma, jonka tämä plugin toivottavasti ratkaisee.

Toinen näppärä työkalu on MT-Ban-Numeric-Entities, joka pysäyttää kaikki kommentit, joissa on korvattu merkkejä niiden HTML-entiteeteillä. Kyseessä on lähes sadan prosentin varmuudella spämmin merkki, joten täyskielto puolustaa paikkaansa.

21.03.2005 klo 16:11 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lautapelaaja.net

Jo jonkin aikaa on mielessä pyörinyt ajatus oman domainin hankkimisesta kohtuullisiin mittoihin kasvaneille lautapelisivuille; onhan peliarvioitakin jo lähes sata. Isänmaallinen .fi-domain olisi ollut makein, mutta vaikka Y-tunnuksen omistankin, kaupparekisteristä minua ei kitsaana (65 euroa turhasta) löydy. Ei siis .fi-domainia.

Täten ilmoitankin Lautapelaaja.net-sivujen olevan avatun. Iloitkaa. Vanhat sivut tulevat pikapuoliin ohjaamaan uusien pariin, joten linkkien ei pitäisi kuolla; suosittelen silti päivittämään linkit, mikäli niin ystävällisiä olette olleet.

17.03.2005 klo 14:59 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kuukkelit

Kuukkelit valitaan piakkoin. Minä olen ääneni jo antanut, mutta niille, jotka eivät vielä ole, mainittakoon vinkkinä Gameblogin olevan oiva ehdokas erikoisalablogien kategoriassa...

16.03.2005 klo 07:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Chuck Lorren tekstiruudut

Oletteko huomanneet mm. Dharman ja Gregin lopussa tulevaa ruudullista tekstiä? Teksti menee ohi niin nopeasti, ettei sitä koskaan ehdi lukea. Ratkaisuna olisi tietysti nauhoittaa jakso ja pysäyttää kuva tekstin kohdalla, mutta kuka viitsii? Ratkaisu löytyy netistä, sillä kaikki tekstit löytyvät Chuck Lorre Productionsin arkistosta. Jee.

(lähde Boing Boing: Chuck Lorre's vanity cards)

11.03.2005 klo 09:17 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jääkaappirunoja

Sarjassamme paras idea ikinä: Jääkaappirunous (sivuja ei ole avattu vielä). 20 euroa maksavasta paketista löytyy yli 500 magneettia, joista jokaisessa on sana, kirjain tai pääte.

Niistä voi sitten jääkaappinsa oveen rakennella yhtä jos toista. Kun näin tuon Stockan mainoksessa, tiesin heti, että tässäpä on juttu, joka on saatava. Nyt on jääkaapin ovi täynnä tekstiä (yli 500 sanaa on paljon) ja luovuus valloillaan. Toivottavasti rakkausteemalla alkanut sarja saa jatkoa; seuraaviin paketteihin toivoisin enemmän irtotavuja ja -kirjaimia ja välimerkkejä. Nyt joutuu tyytymään vain pariin huuto- ja kysymysmerkkiin, eikä sanoja saa väänneltyä tai koostettua tarpeeksi: ilmaisu rajoittuu. Silti, idea on briljantti.

11.03.2005 klo 08:26 | 9 kommentti(a) | TrackBack (2)

Hajahuomioita pitkästä viikonlopusta

Muutaman päivän mittainen loma alkoi lauantaina Johannan serkun häillä Raumalla. Hienot juhlat olivat - hyvin erilaiset meidän juhliimme verrattuna, mutta erilainen oli hääparikin. Ruokaa, juomaa ja tanssia riitti. Vauhdikas bändi oli hieno juttu juhlien kannalta, eikä morsiamen veljen bändi tainnut juuri soitettuja biisejä tai aikaa laskeskella, vaan musiikkia riitti koko illan pitkälle yöhön asti. Erillisille jatkoille ei ollut tarvetta, vaan innokkaimmat vieraat juhlivat hääpaikalla aamuneljään.

Suomalaisesta juhlakulttuurista täytyy todeta yksi ihmetyksen aihe: iloisessakin juhlassa soitettiin lopulta aika surullista musiikkia. Menevää, mutta teksteiltään huononlaisesti tilanteeseen sopivaa. Jotain se kai kertoo suomalaisesta mielenlaadusta, että häissäkin pätevästä menomusiikista käyvät Levottoman tuhkimon ja Haavoittuneen sydämen kaltaiset kappaleet. Ehkä siksi minä ja Johannakin pidämme niin paljon esimerkiksi monista Pet Shop Boysien biiseistä - niissäkin yhdistyvät jopa traagiset tekstit tanssittavaan ja menevään musiikkiin.

Sunnuntaina häistä palattuamme ehdimme olla kotona alle pari tuntia, kun matka vei Helsiinkin Johannan kummien tarjoamalle risteilylle. Hytti oli hienoin tähän mennessä, kyllä luksus aina kelpaa. Myös ruoka oli kerrassaan mainiota, kiitos vain ateriat tarjonneille! Tukholma oli entisensä, oli ihan mukava käydä pitkästä aikaa. Ehkäpä mielenkiintoisin vierailukohde oli Kuninkaallinen kirjasto.

Jäin kadehtimaan kauppojen peliosastoja. NK:llakin myytiin import-pelejä ja japanilaisia pelisoundtrackeja. Vain erittäin suolainen hinta esti minua ostamasta levyä, jolla big band tulkitsi Mario- ja Zelda-tunnareita. Toisessa kaupassa pääsin jo hivelemään äärimmäisen kiinnostavan Katamari Damacyn koteloa - en ostanut, kun ei se jenkkiversiona kuitenkaan meillä toimi. NK:n elokuvahyllyistäkin löytyi jokunen Ghibli ja muu animepätkä, olisipa Stockallakin...

Hieno loma siis kaikin puolin, vaan kyllä väsyttääkin. Raskasta on lomailu!

8.03.2005 klo 17:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

Village

Viikolla katseltiin M. Night Shyamalanin Village. Valinta oli mielenkiintoinen, koska Johanna oli nähnyt elokuvan aikaisemmin ja spoilannut sen minulle (omasta pyynnöstäni). Katsoimme silti, ja mikäs siinä katsoessa - hyvä elokuva se oli.

Tai siis hyvä ja hyvä, mutta ihan kelpo. Elokuvan perusidea (jota en tässä spoilaa) oli toimiva, vaikka ei varmastikaan kestäisi lähempää tarkastelua. Idea kuitenkin herätti viihdytti. Elokuvan visuaalinen ilmekin oli mainio: hyvää värinkäyttöä.

Tähän mennessä näkemäni Shyamalanin elokuvat asettuvat asteikolle jotenkin siten, että Village ja Särkymätön ovat parhaat, sitten tulee Kuudes aisti ja hännänhuippuna Signs. Mikään elokuvista ei ole huippuluokkaa, mutta ei Signskään mikään aivan surkea tapaus ollut.

4.03.2005 klo 08:05 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)