Edellinen kuukausi: huhtikuu 2005
Seuraava kuukausi: kesäkuu 2005

Työllistymistä

Hip hurraa, sain töitä! Hain laitokselta tutkimusavustajan harjoittelupaikkaa ja nappasi. Tässä välissä voisin elvistellä oivallisella hakemuksella tai ylivertaisella ansioluettelolla, mutta karu totuus oli, ettei paikka yksinkertaisesti kelvannut kenellekään muulle.

Outo juttu - tietysti harjoittelijan palkka on mitä on, mutta silti: luulisin tuon nyt kelpaavan, kun noinkin mielekästä työtä pääsee tekemään joustavalla aikataululla. Itse olen hyvin tyytyväinen: pienemmälläkin palkalla pärjää, jos nostaa opintotukea ohella, ja onhan noita kirjoitustöitäkin.

31.05.2005 klo 11:03 | Kommentoi | TrackBack (0)

Huonompaa ja parempaa kauhua

Perjantai-iltana katselimme telkkarista Final Destinationin. Joskus Makuunin hyllyltä mieleen jäänyt leffa on perusteinikauhua: on porukka nuorisoa, joka kuolee yksi kerrallaan. Ehtivätkö viimeiset selvittää, mistä on kyse, ennenkuin kuolema korjaa?

Elokuva oli harvinaisen karmeaa katseltavaa. En ole mikään pahimman luokan virheidenkyttääjä tai mitään, mutta tätä katsellessa teki kyllä useamman kerran mieli soittaa uskottavuusvirasto tarkistuskäynnille. Jotain rajaa pitäisi elokuvahahmojen typeryydelläkin olla. Karmiva elokuva, eikä lainkaan oikeassa mielessä. Pisteitä kuitenkin yllättävistä splatterkohtauksista.

Lauantaina katseltiin Ju-On: The Grudge 2. Tätä voin suositella varauksetta kaikille, jotka ovat nähneet ensimmäisen japanilaisen Ju-Onin ja pitäneet siitä. Sama teema jatkuu, elokuvassa on samantyyppinen ajallisesti rikottu rakenne ja kauhujen lähtökohta on sama, mutta uusiakin ideoita riitti.

Elokuva oli järkyttävän pelottava. Ohjaaja Takashi Shimizu hallitsee edelleen äänen käytön - eilen ostamamme vahvistin sai oivallisen ensitestin, isommat kaiuttimet ja parantunut tilavaikutelma (vaikka yhä kahdella kaiuttimella mennäänkin) edistivät tunnelmaa mainiosti. Muutenkin kauhua viriteltiin miellyttävän pienieleisin keinoin, satunnaisilla vilahduksilla silloin tällöin.

29.05.2005 klo 19:57 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Leffameemi

Kun kerran pyydettiin:

1. Montako elokuvaa omistat?

Vaimon kanssa yhteistä kokoelmaa on noin pari-kolmekymmentä elokuvaa ja sitten TV-sarjat päälle. TV-sarjat - brittikomediaa, pääasiassa - ovat se ripeämmin karttuva puoli, elokuvista kertyy lähinnä ehdottomia klassikoita (Lord of the Ringsit, Monty Python -boksi).

2. Minkä elokuvan ostit viimeksi?

Viimeisin taisi olla vaimolle lahjaksi ostettu Shrek-setti.

3. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Eilisiltainen Final Destinationhan se (kirjoitan siitä vielä enemmän).

4. Nimeä viisi elokuvaa, joita katsot usein?

En katso. Harvempia elokuvia tulee katsottua useampaan kertaan, mutta Lord of the Ringsit olen tainnut nähdä kaikki vähintään kahdesti (teatterissa ja DVD:ltä) ja ainakin ensimmäisen osan kolmesti. TV-sarjat ovat enemmän minun makuuni, niitä jaksaa katsella useampaan otteeseen. Katsotuin TV-sarja on Family Guy.

5. Nimeä viisi uutta uhria

En viitsi pakottaa ketään, mutta kaikki tutut saa kirjoittaa.

28.05.2005 klo 17:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lentokoneita

Jos olisin Johannan äidin tapaan suuri lentokoneiden katselun ystävä, voisin olla tyytyväinen. Puoli minuuttia sitten neljä hävittäjää lensi siistissä muodostelmassa ohi, ja tätä kirjoittaessa kaksi Hornetin näköistä konetta lensi yli. Ilmasotaharjoitukset näkyvät meillä vahvasti. Näkymisessä ei ole mitään vikaa, mutta meteli saattaisi käydäkin hermoille, jos koneet lentäisivät tiuhempaan.

25.05.2005 klo 11:48 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Audition

Takashi Miiken kohuleffa Audition oli kyllä suoraan sanottuna hienoinen pettymys. Elokuva olisi todennäköisesti ollut parempi elämys, mikäli siitä ei olisi tiennyt mitään ennen sen näkemistä, mutta nyt se jäi varsin latteaksi. Elokuvan alku on hieman tylsä, vaikka vihjaileekin tulevasta (Miike on tietääkseni tehnyt elokuvan alusta tarkoituksella tylsän luodakseen kontrastia loppuun), mutta kun se loppukaan ei sitten järkyttänyt tai vakuuttanut. Plääh. Ehkä tässä kelpo elokuva kärsii liiallisista ennakko-odotuksista, mutta en sittenkään suosittelisi Auditionia.

24.05.2005 klo 08:15 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ruby on Rails

Olen yrittänyt kokeilla Ruby on Railsia. Kyseessä on Ruby-ohjelmointikielellä toteutettu web-sovelluskehitin, jolla pystyy tekemään esimerkiksi yksinkertaisen MySQL-taulua käsittelevän (lisää, poista, muokkaa) ohjelman tasan kahdella rivillä koodia. Se käy perin helposti.

Ongelmia on vain tullut, minä kun haluaisin kaksi taulua, jotka ovat suhteessa keskenään. Periaatteessa homman pitäisi olla erittäin yksinkertaista, mutta kun ei vaan toimi niin ei toimi. Railsin dokumentaatiokin on hieman hankalaa. Alkeistason oppaita löytyy, mutta ne eivät läheskään kaikki toimi suoraan (ilmeisesti Railsin versioiden välillä on radikaaleja eroja) ja jos toimivat, ovat turhan yksinkertaisia. API-dokumentaatio taas on erittäin kattavaa, mutta täysin hyödytöntä minulle.

Olen nyt parin päivän aikana kärsinyt Railsin parissa ja taas vaihteeksi tuhosin kaikki viritelmäni pois. Täytynee jatkaa virittelyä ensi viikolla, mutta hieman kyllä turhauttaa, varsinkin kun joka paikassa Railsia kehutaan erittäin helppokäyttöiseksi ja näppäräksi, mitä se ei minun kokemusteni mukaan todellakaan ole.

22.05.2005 klo 15:50 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pikaviestintää

Jos siltä tuntuu, allekirjoittaneelle voi pikaviestiäkin nykyään. AIM:illa tunnus on mikkossaari, ICQ-numeroni on 259793214. Parhaiten tavoittaa päiväsaikaan.

18.05.2005 klo 17:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kätke ja etsi

Odotukset Hide and Seekin kohdalla eivät olleet huikeat, ja hyvä niin. Elokuva päätyikin olemaan varsin keskinkertainen tapaus. Juoni oli ihan ok ja Dakota Fanning teki Emilyn roolin hienosti, mutta Robert De Niro oli jotenkin väsyneen oloinen ja elokuvan ratkaisut muutenkin vähän tylsiä. Kauhu-ulottuvuus perustui aika pitkälle kuluneeseen säikyttelyyn ja yleensä ottaen leffaa vaivasi tietty vähimmän vaivan henki.

Siitäkin huolimatta käsikirjoituksessa oli ihan ideaa ja elokuvan suuri juonenkäänne ei ollut aivan ilmeinen. Lopputuloksena on siis aika keskinkertainen, mutta ihan kertakatselun kestävä elokuva.

15.05.2005 klo 13:29 | TrackBack (0)

Usvazine

Usva on uusi suomalainen verkkolehti, joka julkaisee spekulatiivista fiktiota, novelleja, runoja, artikkeleita ja valokuvia. Lehteä toimittaa scifiharrastajille tuttu Anne Leinonen, ja ensimmäinen numero sisältää novellit Petri Salinilta, Sari Peltoniemeltä, Jarmo Karoselta, Petri Laineelta ja Boris Hurtalta. Kuulostaa hyvältä; täytyypä printtailla lehti (peräti 43 sivua!) ja lukea, kunhan ehdin. Pikaselailulla lehti on ainakin erittäin professionaalin näköinen.

13.05.2005 klo 07:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Akateemista koodaamista

Päivän ohjelmassa on ollut graduun liittyvän ohjelmistoprojektin koodaamista. Työ etenee! Eilen aloitettu ohjelma osaa jo lukea ja tallentaa asetuksensa levylle! Mikä tärkeintä, ohjelma osaa lukea XML:ää. Tiedonhakuja arvioitaessa tarvitaan relevanssiarvioita, jotka on tässä tapauksessa tallennettu XML:nä (niinkuin kaikki muukin). Tämän päivän varsinainen saavutus onkin SAX-parseri, joka lukee relevanssiarviot levyltä ohjelman omaan tietorakenteeseen. Hiphurraa.

Ensimmäiseksi XML-parserikseni INEXAssessmentParserin rakentaminen sujui yllättävän näppärästi. SAX on kätevä ja helppokäyttöinen viritys, se on sanottava. Sillä pärjäänkin tämän projektin ajan ihan näppärästi, sillä XML:ää ei tarvitse kuin lukea.

Toinen uusi tuttavuus on ollut Ant, joka on erityisesti Java-käyttöön suunniteltu maken korvike. Alkuihmetyksen jälkeen Antin käyttäminen on sujunut kätevästi, ja XML-muotoiset konfigurointitiedostot ovat ainakin minun silmääni make-tiedostoja huomattavasti selkeämpiä ja helpommin rakennettavia.

Sanottakoon vielä se, että PowerBookilla ohjelmointityö on sujunut näppärästi. TextWrangler on käypä editori ja muutenkin kaikki toimii jokseenkin niin hyvin kuin pitääkin. Ainoa ongelma on hieman ahdas näppäimistö, joka lisää kirjoitusvirheiden määrää ja hidastaa paikoin erikoismerkkien hakemista, mutta se on tottumuskysymys. Voisihan tätä pöytäkoneella tehdä, mutta näppäimistöä lukuunottamatta työskentely on kätevämpää OS X:n puolella.

Tänään muuten söhin ensimmäistä kertaa Windowsissa ruudun nurkkia Exposén toivossa - kertonee jotain toiminnon näppäryydestä.

11.05.2005 klo 11:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nettiradio

Olen löytänyt nettiradiot! Tietoinen olin, tietysti, ja jotain kuunnellutkin, mutta nyt taisi tulla ratkaiseva tönäys radionkuunteluun. Se on tietysti iTunes, ja sen valmiit nettiradiovalikoimat. Kynnys ryhtyä kuuntelemaan on riittävän matala.

Hyvä kanavakin löytyi heti kertaosumalla. Creation Steppin' Radio soittaa roots-reggaeta nonstoppina, ilman mainoksia. Kanavan pyörittäjä höpisee ehkä pari kertaa tunnissa lyhyen mainosspiikin väliin, muuten soi musiikki. Soittolista on pitkä ja monipuolinen.

Reggaeradio on hyvä valinta. Vaikka en mikään rastaman olekaan, tulee Creation Steppin':ltä tasaisen hyvää musiikkia. Huippuhyviä biisejä ei juuri tule, mutta toisaalta kolmen tunnin kuuntelun aikana ei ole vielä tullut yhtään biisiä, jonka olisin halunnut skipata.

Parhaillaan soi Typical Hawaiiansin "Don't Cry", joka vaihtui juuri Wailing Soulsin "Sweetie Come Brush Me":ksi. Perusletkeää reggaeta molemmat, ja siten kerrassaan hyvää taustamusiikkia.

10.05.2005 klo 11:26 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lisää Mac OS X -kokemuksia

Virittelimme eilen kokeeksi langattoman verkon tukiaseman stereoihin kiinni, ja komeastihan se toimi. Mitään uuttahan siinä ei ole, että tietokoneen musiikit saa stereoista ulos, mutta kun musiikinsiirto toimii langattomasti, herättää se tiettyä ihastusta. Harmi vain, että pääasiallisissa stereoissamme ei ole kuin levysoittimen liitännät, joten kokeilu jäänee hieman kokeiluksi - etenkin kun stereoiden vieressä oleva verkkopistoke tarvitaan toiselle koneelle.

iTunes on miellyttävän helppokäyttöinen ohjelma. Ehdimme kokeilla jo musiikin ostamistakin, ja sekin kävi suorastaan petollisen helposti. Johannan kokoelmat karttuivat uudelle Morrissey-biisillä, joka oli hyvinkin 99 sentin arvoinen, vaikka biisiä ei voisikaan kuunnella kuin tällä koneella. Samaisesta syystä veikkaan kuitenkin, että musiikin ostaminen iTunesista tulee jäämään aika vähiin.

Rekon mainitsema ja 43 Folders -blogista tuttu QuickSilver on osoittautunut kerrassaan herkulliseksi työkaluksi. Saa nyt nähdä miten tuo integroituu osaksi koneen käyttöä, mutta ainakin ohjelmien käynnistämiseen se on parasta, mitä olen koskaan nähnyt. Sen sijaan, että huolehtisi tarpeellisten ohjelmien näkymisestä Dockissa ja söhisi niitä hiirellä, voi napauttaa omppu-välilyönti-kombolla QuickSilverin esiin, painaa t:tä ja enteriä ja kas, aukeaa Thunderbird. Näppärää, ja QuickSilverillä voi tehdä muutakin kuin käynnistellä ohjelmia. Se mm. tuntee bookmarkkini sekä Caminosta että del.icio.us:sta - josta tuli muuten tämän myötä merkittävästi näppärämpi työkalu!

Mitäs muuta - Exposé on hieno keksintö. Ohjelmasta toiseen vaihtaminen on erittäin näppärää Exposélla. Valitettavasti Logitech Control Centerin asentaminen (jotta hiiren back-napin saa toimimaan selaimessa) jyräsi Exposén työpöydän paljastamisen hiiren turhasta ohjelmanvaihtonapista, mutta ilmankin pärjää - näytön nurkkien söhiminen on yllättävän kätevää, varsinkin kun näyttö on vain 15-tuumainen. 30-tuumaisella Cinema-näytöllä kulmiin olisi jo pidempi matka.

Mutta oikeasti: ehkä hienointa Macin hankkimisessa on ollut Johannan innostus. Johanna pitää uudesta koneesta valtavasti. Koko paketti vetoaa niin täydellisesti: tyylikäs ulkoasu, helppokäyttöisyys ja koko järjestelmän loogisuus miellyttävät. Johanna pitää myös siitä, että kone on kannettava; koneen käyttäminen on kuulemma mukavampaa ja rennompaa kuin pöytäkoneen, tavallaan läheisempää jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Veikkaan, että jos hankkisimme jonkun vallan komean iMacin, Johannaa ei saisi sittenkään irti kannettavan ääreltä.

Kahden ihmisen koneella on muuten mukavaa, että käyttöjärjestelmä tukee erillisiä käyttäjiä. Se oli myös yksi syistä, miksi olen harkinnut Windows XP:n hankkimista pöytäkoneeseen. Yhteisellä koneella kummallakaan ei ole täyttä vapautta toteuttaa itseään esimerkiksi työpöydän järjestelyn suhteen, mutta nyt kummallakin on omat taustakuvat (Johannalla Soul Calibur kolmosta, minulla sieniä) ja kotihakemistot. Se lisää myös tasa-arvoa: pöytäkoneen kovalevyllä on hakemisto Johannalle, kaikki muu on ikäänkuin minun. Nyt kummallakin on oma kotihakemisto, jossa väsätä.

5.05.2005 klo 08:47 | Kommentoi | TrackBack (0)

Raskasta kauhua

Vaihteeksi muutakin kuin omenajuttua (älkää olko huolissanne - se lähetys jatkuu tuotapikaa): eilen katseltiin The Eye 2, joka osoittautui kerrassaan mainioksi elokuvaksi. Tykkäsin itse jo ykkösestä, Johanna myös mutta vähemmän. Jatko-osa sai molemmilta ykköstä vankempaa kannatusta.

Eiköhän joku jo IMDB:ssä narissut siitä, miten elokuvalla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Eyen kanssa, joten se ei ole jatko-osa vaan spinoff. Mutta mistä lähtien jatko-osan on täytynyt jatkaa siitä, mihin edellinen elokuva jäi? The Eye 2 käsitteli selvästi samaa aihetta kuin edeltäjänsä, aivan erilaisesta näkökulmasta vain.

Henkien näkemisen lisäksi elokuvan toinen vahva teema oli raskaus. Vähän tästä tuli Rosemaryn painajainen mieleen, mutta se ehkä liittyy enemmän siihen, miten vähän raskausaiheisia elokuvia on. Tässä oli kuitenkin vähän erilainen viritys, mutta kieltämättä melko kauhistuttava kuitenkin. En ehkä suosittelisi tätä raskaana olevien naisten katsottavaksi. Muuten aasialaisen kauhun ystäville tämä on kerrassaan mainio viritys ja kuten todettua, edeltäjäänsä parempi.

5.05.2005 klo 08:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Omena putosi puusta

Suhtauduimme hieman skeptisesti (pessimisti ei pety!) siihen, saammeko konetta tänään, sillä eilen koneita oli Varimportissa enää yksi jäljellä. Noh, sitä ei ollut kukaan ostanut päivän aikana, joten saimme sen saman tien mukaamme. Tai saman tien ja saman tien - annanpa vinkin: opiskelijakortti kannattaa pitää mukana jos haluaa hyötyä opiskelija-alennuksesta. Onneksi kortti oli Johannalla ja saimme koneen sittenkin mukaamme.

Ensifiilis on vaihdellut ihastuksesta (on se vaan nätti) lievään turhautumiseen. Macci on paikoin täysi mysteeri Windowsiin tottuneelle. Ihmeteltävää riittää, mutta eiköhän se aikaa myöten tasaannu. Ajan myötä löytyy varmasti myös fiilisteltävää hyvistä ominaisuuksista: tällä hetkellä ollaan vielä osastolla "voi kun tää kaikki näyttää siistiltä".

Koneen saaminen käyttökuntoon oli aika helppo homma. Langaton netti toimii hienosti, kantama makuuhuoneen puolelta olohuoneeseen riittää mainiosti. Meillä on niin pieni kämppä, että yhdellä tukiasemalla kattaa helposti koko asunnon.

Tällä hetkellä Johanna on vallannut koneen aika tehokkaasti. Jotain ihmeellistä siellä selvästi on, koska läppärin suunnalla vallitsee syvä hiljaisuus. Minun vuoroni on ilmeisesti huomenna...

3.05.2005 klo 21:49 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tietokoneintoilua

Pitkäaikainen pohdinta ja tuumailu on pikkuhiljaa tuottamassa tulosta. Tänään aion marssia tietokonekauppaan, lyödä eilen haetun tarjouspyynnön tiskiin ja pyytää yhden kappaleen tällaista.

Kauppa, johon suuntaan on Tampereen Varimport, joka antaa fiksummille vähän vinkkiä tulevasta. Tuleva koneemme on Applen 15-tuumainen PowerBook.

Minulle loikkaus Appleen ei ole suuri hurmoshenkinen kääntymys, vaan seuraava askel tiellä paremman tietokoneen metsästämisessä. Käytännöllisistä syistä olen tyytynyt Windowsiin, mutta olen kokeillut myös Linuxia. Kumpaankaan en ole tyytyväinen. Windowsissa yhdistyy peruspätevä graafinen käyttöliittymä heikkoon pohjaan, Linuxissa vankan pohjan päällä on lievästi epämääräinen graafinen käyttöliittymä. Tarkoitus olisi, että Macissa yhdistyisi vankka Unix-pohja tasokkaaseen graafiseen käyttöliittymään.

Tässä ei oltaisi, ellei Johannakin olisi innostunut koneesta. Johannaa miellyttää koneen tyylikäs design ja toisaalta tympii Windowsin jatkuva kaatuilu - koneen ei kuulemma pitäisi kaatua itsekseen ilman että käyttäjä tekee mitään. Tietysti tietty uuden ja erilaisen viehätyskin liittyy asiaan - onhan se jännittävää kokeilla jotain ihan uutta.

Prosessi eteni muutenkin aika tavalliseen tapaan meille. Pitkällistä epämääräistä "oiskiva"-tuumailua seurasi tiivistahtinen tarkempi perehtyminen asiaan, paljon haaveilevaa keskustelua ja lopulta vaihtoehtojen kartoittamisen jälkeen nopea ja tehokas ostopäätös. Kun asia on päätetty, se on päätetty, ei siinä jahkaaminen enää mitään paranna.

Kone on kannettava, vaikka sitä ei ole tarkoitus valtavasti kanniskella. Kakkoskoneen sietää kuitenkin olla pieni, vaikka sitä käyttäisikin vain kotona. Tilaa kun ei ole liikaa. Macin tulo tietääkin vanhemman PC:n poistumista; jos joku tamperelainen haluaa Celeron-pohjaisen PC:n vaikka verkonpainoksi, halvalla lähtee.

Kuolasimme muuten Varimportissa Applen Cinema Display -näytön perään. 30-tuumainen näyttö on niin huikean kokoinen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. En tiedä, mitä noin isolla näytöllä edes voi tehdä, tai kuinka kaukaa sitä pitäisi katsella että hommassa olisi järkeä.

Mac-fanitusta saattaa siis olla odotettavissa, jahka koneen saamme. Jos kuitenkin alan osoittaa Apple-kultismin oireita (kuten kaikkien Apple-tuotteiden tai Steve Jobsin kritiikitöntä palvontaa), lyökää minua. MP3-soittimeni ei tule vaihtumaan Ipodiin!

Tähän väliin saa sitten luetella ne parhaat ohjelmat, joita ilman en vain voi elää. Delicious Librarya ei kirjastonhoitaja voi jättää väliin, mutta mitä muuta? Ainakin Javan ja perlin syntaksia värittävälle editorille olisi käyttöä.

3.05.2005 klo 07:11 | Kommentit 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ruokaa ja viintä

Eilen herkuttelimme Johanna keksimällä pastavuoalla. Ruokaan tulee nauhapastaa, broilerin suikaleita, tuoreita herkkusieniä, ananasta, tomaattipyrettä, sipulia, valkosipulia, runsaasti kermaa ja valkosipuliyrttifraichea. Koko komeus kasataan vuokaan, kuorrutetaan juustolla ja pistetään uuniin puoleksi tunniksi. Lopputulos on käsittämättömän hyvää.

Ruoan seuraksi nautimme viiniä. Äidin lahjoittama Dopff Riesling Grand Cru Schoenenbourg oli kerrassaan erinomaista, suosittelen sitä ehdottomasti hyvää valkoviiniä hakevalle.

1.05.2005 klo 16:23 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kansallisaarre ja Bridget Jonesin paluu

Lauantaina viihdettä tarjosi Bridget Jones: Elämä jatkuu joka oli melkoisen karmiva jatko-osavedätys kerrassaan kelvolliselle elokuvalle. Reilusti ylilyöty juoni oli suorastaan kamala ja henkilöt pyörivät tasan samoilla raiteilla kuin edellisessä elokuvassa. Hoh.

Tänään katseltiin sitten National Treasure - Kansallisaarre, ja sepä olikin odotettua parempi. Puhdasta hömppää, tietysti, mutta mukavan vauhdikas kuitenkin. Eikä tarvinnut kokea järkytystä: Nicolas Cage on edelleen täysin kelvoton näyttelijä. Muuten elokuva oli kerrassaan kelvollinen viritys, kaikessa älyvapaudessaan.

1.05.2005 klo 16:09 | Kommentoi | TrackBack (0)