Mikko Saari

Edellinen kuukausi: kesäkuu 2005
Seuraava kuukausi: elokuu 2005

Lähempänä

Mielenkiintoista, kuinka Julia Roberts on Closer - Iholla -elokuvan naispääosassa. Minun mielestäni Natalie Portmanin roolihahmo on selkeästi tärkeämmässä osassa elokuvassa ja muutkin tuntuvat olevan samaa mieltä: Portman sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden ja Golden Globen. Julia Roberts on kuitenkin suurempi tähti ja siksi sivuosallaan pääosassa.

Elokuva oli yhtä nokkelaa sanailua. Vuoropuheluissa oli kieltämättä parhaimmillaan miellyttävää terää, toisaalta niitä vaivasi vahva epäuskottavuuden tunne. Ei kukaan puhu oikeasti noin (kukaan ei osaisi keksiä sellaista määrää napakoita vastauksia oikeassa keskustelussa).

Tietty vieraus ja tarttumapinnan puute häiritsi muutenkin. Neljän päähenkilön välinen piirileikki tuntui turhanpäiväiseltä, tyhjältä. Miksi elokuvan henkilöt toimivat kuten toimivat? En saata ymmärtää.

Onneksi elokuva oli sentään paikoin hauska, joten sen parissa ei aivan pitkästynyt kuin hetkittäin. Terävä dialogi vaipui välillä tympeäksi jankkaamiseksi, jossa ei ole mitään mieltä. Se sentään selvisi, että Lontoossa on hieno akvaario, joka täytyy käydä ehdottomasti katsastamassa joskus.

31.07.2005 klo 13:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sarjakuvaelämää

Hohoo, olen sarjakuvasankari! Aura Ijäksen sarjakuva Enter-lehden avustajaristeilyltä dokumentoi kesäisen Tukholman-risteilyn uskollisesti ja hauskasti; tiedä sitten, paljonko tuo viihdyttää muita kuin osanottajia, mutta itse hihittelin tarmokkaasti.

Muuten, jos joskus kaipaatte hifihuoltoa Tampereella, voin suositella Kuninkaankatu 46:sta löytyvää Audiotasoa. Kaiuttimesta hajosi bassoelementti muuton yhteydessä, mutta Audiotasossa se paikattiin nopeasti ja tehokkaasti. Suosittelen.

30.07.2005 klo 13:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viimeinen talo vasemmalla

Kauhuelokuvistaan tunnetun Wes Cravenin debyyttiohjaus Last House on the Left perustuu mielenkiintoista kyllä Ingmar Bergmanin elokuvaan Neidonlähde. Bergmanin teosta en ole nähnyt, joten en pääse vertailemaan, mutta veikkaan, ettei elokuvilla valtavasti yhteistä ole.

Tarinaltaan Last House on the Left (tyhmä suomentamaton nimi, pah) on varsin perinteikästä urbaanilegendojen moraalisaarnaosastoa. Nuori tyttö tekee tuhmia, nuori tyttö saa ansionsa mukaan ja vähän päälle. Viinanjuonti, rintaliivittömyys (elokuva on vuodelta 1972 ja siltä näyttää) ja huumeidenkäyttö johtavat julmaan kuolemaan.

Jossain vaiheessa tunnelmaltaan ahdistavan oloinen leffa muuttuu komedialliseksi splatteriksi. Tasapainottelu ahdistuksen ja komediallisten elementtien välillä ei täysin toimi, sanoisin, ja välillä leffa juuttuu hieman harhailemaan. Elokuvaa onkin vaikea suositella muuten kuin mielenkiintoisena kuriositeettina Cravenin uran kehityksestä kiinnostuneille.

29.07.2005 klo 16:25 | Kommentoi | TrackBack (0)

Muuttoelämyksiä

Muuttaminen oli tehokasta puuhaa. Kaikki tavara siirtyi kolmella reissulla ja edellisenä iltana hoidetulla pienimuotoisemmalla roudaamisella. Lautapelikokoelmassa olikin kantaminen, huh - monta laatikkoa ja kassillista noita pelejä onkin. Muuten irtonaisin omaisuus mahtui suurimmalta osin 35 muuttolaatikkoon.

Uusi kämppä on hieno! Laminaatiksi luultu lattia onkin tammiparkettia ja asunto on muutenkin huikean tasokas edelliseen verrattuna. Aikaisempi asukaskaan ei ollut vielä ehtinyt tehdä tuhojaan; vain eteisen oven listassa on koiran raapimat jäljet. Muuten asunto on hyvässä kunnossa.

Harmittaa vain nettiyhteyden puute. Tämä kirjoitus on kirjoitettu keskiviikkona, saa nähdä milloin juttu pääsee nettiin. Elisan Sauli ja Pauli toivottavasti kytkevät netin maanantaina; kytkös haluttiin siirtää keskiviikolle, mutta jonkun tahon tyrimisen ja hidastelun vuoksi sellainen ei onnistukaan. Toivottavasti edes maanantaina, hoh.

Sillä välin ollaan muiden nettiyhteyksien varassa. Karmea tila, olla ilman mitään nettiyhteyttä kun kännykän selaimellakaan ei pääse sähköposteihin. Olisin sitä paitsi odottanut, että PowerBook olisi tehnyt kiltisti yhteistyötä puhelimen kanssa ja nettiyhteys olisi järjestynyt sitä kautta, mutta ei, ei sellainen sovi...

27.07.2005 klo 11:25 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Muuttavalle sattuu

Arvatkaapa lähteekö mukaan teepurkki, joka on yhä teipattuna kiinni edellisen nelisen vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä?

Pakkaaminen on ollut yllättävänkin helppoa, parikymmentä laatikkoa on täyttynyt melko pienellä tuskalla. Ikävämpi homma on purkaa ne jotenkin järkevästi keskiviikkoon mennessä, jotta laatikot saa palautettua.

Lisäksi täytyy toivoa, että tämä jatkuva sade loppuisi tiistaihin mennessä.

24.07.2005 klo 13:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ikea-elämysmatkailua

Tänään suuntasimme sisustuksellisen tarmomme Ikean tarjonnan tutkimiseen. Emme olleetkaan käyneet aikaisemmin, joten olihan tuo, melkoinen elämys.

Huolellinen suunnittelu auttoi asiaa: päämäärättömän harhailun sijasta tiesimme, mitä jahtasimme. Suunnitelmiin tuli kyllä muutoksia, aika laillakin, mutta ostostelu sujui silti kätevästi.

Ikean konsepti on kerrassaan toimiva, kaikki sujui näppärästi ja tietysti sekin, että matkustimme pari tuntia ylipäätään päästäksemme kauppaan innosti ostostelemaan sitten kaikkea pientä ja sekalaista. Nyt on pihvipihdit, drinkkimikseri, hengareita ja niin edelleen...

Varsinaiset tavoitteet, sohvapöytä ja pari lamppua, saatiin, mutta niidenkin suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Sellaista se on; jalkalamppu näytti kaupassa vähemmän kivalta kuin kuvastossa, joten päädyimme toiseen. Pikkupöydät olivatkin liian isoja ja sohvapöytä sitäkin isompi, joten ostimmekin kaksi pikkupöytää sohvapöydäksi ja rahin - niin se menee.

Kotimatkalla nähtiin panssarivaunuja. Ohittelin rohkeasti, eivät suuttuneet ja ampuneet tykillä perään.

Aamulla kärrättiin 30 muuttolaatikkoa kotiin; oli siinäkin hommaa, varsinkin kun rahtaaminen piti tehdä pienellä VW Golfilla. Lainalaatikon mies suhtautui hieman epäluuloisesti, "tuollako meinasit kuskata?", mutta eipä ole muutakaan. Kaksi reissua Pispalaan vei lopulta melkein tunnin, mutta ainakin saatiin laatikot ja Ikeaankin päästiin ihan hyvissä ajoin.

Nyt pakkaamaan!

22.07.2005 klo 16:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viikonlopun elokuvat: Lemony Snicket, Constantine

Viikonloppuna katseltiin taas vaihteeksi elokuvia. Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja houkutti jo teattereissa, mutta jäi silloin väliin. Virhe korjattiin oitis, kun elokuva tuli tarjolle.

Tykkäsin, kovastikin! Johanna ihastui elokuvaan selvästi vähemmän, mutta minua juonen outoudet eivät haitanneet. Elokuvan kerrassaan hurmaava estetiikka lumosi minut täysin, enkä ehtinyt murehtia juonta. Jim Carrey loisti eksentrisenä kreivi Olafina ja pääosalapsetkin olivat kerrassaan hyviä.

Juoni oli kieltämättä outo ja normaalijärjen logiikalla kummallinen. Tietyn satufiltterin läpi se oli sen sijaan ihan järkeenkäypä, vaikka joitain juttuja jäikin vähän auki (kuten esimerkiksi niiden kaukoputkien merkitys). Varasin joka tapauksessa oitis ensimmäisen Lemony Snicket -kirjan kirjastosta, mieleni tekee tutustua tarkemmin.

Constantinen odoteltiin jotain Hellboyn tyyppistä: kevyttä toimintaviihdettä okkultismivirityksin. Ja pah. Keanu Reeves oli surkea, kuten oletimme, eikä elokuvaa muukaan pelastanut. Alku oli hidas, vasta joskus tunnin kohdalla alkoi tapahtua - tällaisen elokuvan pitäisi minun mielestäni kuitenkin imaista mukaansa heti, eikä vasta tunnin päästä. Juoni oli muutenkin melkoista huttua, kuten suurin osa elokuvasta muutenkin. Tämä kannattaa jättää suosiolla väliin.

19.07.2005 klo 17:19 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hyvää palvelua!

Tänään saimme iloita hyvästä palvelusta. Askossa kävimme sohvaostoksilla ja ystävällinen myyjä antoi meille ihan omatoimisesti tinkaamatta yli 250 euroa alennusta sohvasta. Jee. Meille tulee siis uusi sohva, tosin toimitusaika venyi elokuun loppuun. Vaan mikäs kiire tässä. Hieno tulee; itse suunniteltu moduulisohva. Kolmen istuttava vuodesohva, divaanilla - tuntuvat olevan divaanit nyt in. Sopii meillekin, mukavahan siinä on lojua läppärin kanssa. Pehmeä divaani on sitä paitsi kiva lisä, kun nyt päädyimme vähän kovempaan vuodesohvaan.

Hyvää oli palvelu myös VVO:lla, jossa kävimme allekirjoittamassa asumisoikeussopimuksen. Sietää tietysti ollakin, sen verran paljon joudumme asumisoikeudesta maksamaan, mutta joka tapauksessa palvelu oli erinomaisen aurinkoista niin vastaanotossa kuin varsinaisesti asioidessa.

Nyt kun mansikatkin on saatu pakastettua, elämä näyttää kerrassaan mainiolta. Vielä kun malttaisi odottaa huomiseen, jolloin selviää, mitä Johanna pitää vuosipäivälahjastaan ja mitä outoa ja ennennäkemätöntä saan lahjaksi. Johannakin sai vihdoin luettua toistaiseksi tuoreimman Potterin, jonka annoin jo kaksi vuotta sitten vuosipäivälahjaksi. Mikäpä kiire tässä valmiissa maailmassa, etenkin kun Johanna sai kirjan luettua juuri sopivasti ennen Halfblood Princen ilmestymistä. Se ostettaneen yhdessä huomenna.

15.07.2005 klo 16:23 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Upgrade the Irons!

No niin! Nyt on Iron Maidenit päivitetty! Anttilan kaksi levyä 15 eurolla -kampanja johti lopulta viiden Iron Maiden -levyn ostamiseen. Nyt löytyy koko sarja The Number of the Beastista Fear of the Darkiin (eli aikaisemman Dickinson-kauden studiolevyt ja Live After Death) remasteroituina versioina. Real Dead Onen jätän yhä päivittämättä, koska sitä en juuri kuuntele, enkä Paul Di'Annon laulamaan Killersiin tartu edelleenkään.

Remasteroidut versiot ovat hankkimisen arvoisia. Live After Death etenkin, sillä se lisää toisen levyn ja uusia biisejä. Muilla levyillä lisäbiisejä ei ole, mutta paremmat soundit. Hintakaan ei nyt huimaa, kun huomioi, että vanhat levyt saa kuitenkin myytyä jollain viidellä-kuudella eurolla alta pois. Päivitykselle tulee siis hintaa pari euroa. Kyllä kannattaa!

13.07.2005 klo 11:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Luokituksen selvittelyä

Selvittelin blogin kirjoitusten luokituksia. Kävi luokittajan hermoille, meinaan, että kaatoluokka Sekalaista oli blogin suurin kategoria. Ups. Sekalaista hajosi osin luokkiin Elämää, Typeryys ja Linkkivinkit.

Nyt on paremmin. Jee.

11.07.2005 klo 18:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Maailmojen sota

War of the Worlds, kesäleffojen suurjärkäle, on nyt nähty. Se ajoi asiansa: Plevnan ykkössali jylisi maailmojen sodan tahdissa. Jättiläisrobotit olivat tosiaan isoja ja jykeviä.

Ei se nyt sittenkään mikään mestariteos ollut. Tom Cruise on nuiva tyyppi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Elokuvan juonikin oli melkoista höttöä; jossain puolivälin paikkeilla mentiin tietyn rajan yli. Siihen asti elokuva oli hyvinkin vakuuttava, mutta loppu oli kehnompaa tavaraa.

Juonessa oli jokunen aukko, mutta se ei sinänsä yllätä. Pahin puute oli välttämätön Hollywood-lopetus; elokuvaan olisi minun mielestäni sopinut vähän toisenlainen loppu (katkeran toiveikas).

Mutta herranen aika ne robotit olivat hienoja ja hyökkäys vaikuttava!

11.07.2005 klo 17:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Musiikkitilastoja

Olen tilastohullu. Esimerkiksi lautapelien kohdalla merkittävä osa harraastuksesta saamastani ilosta muodostuu pelattujen pelien tilastoimisesta ja tilastojen tuijottamisesta. Se on outoa, mutta en voi sille mitään.

Myös musiikin tilastoiminen on kiinnostavaa. Pidin joskus tietokantaa omistamistani levyistä; se jäi, kun Access lakkasi toimimasta. Aloitin joskus myös kunnianhimoisen soitettujen levyjen tilastoinnin, mutta siitä ei tullut mitään: liikaa vaivaa, liian epämääräistä.

Nyt tietokoneaika on muuttanut kaiken. Kuuntelen nykyään oikeastaan kaiken musiikin iTunesilla, mikä helpottaa tilastointia merkittävästi. iTunes itsessään osaa laskeskella sitä, kuinka monta kertaa kutakin kappaletta on soitettu, mutta sen kummempaa yhteenvetoa se ei osaa tehdä.

Onneksi on Audioscrobbler. Sen toimintaidea perustuu soitinohjelman pluginiin, joka ilmoittaa kaikki soitetut biisit Audioscrobblerille. Plugineita on tarjolla useille eri soittimille, myös muille kuin iTunesille.

Soitettujen biisien perusteella Audioscrobbler laatii jokaiselle käyttäjälle viikottaiset artisti- ja kappalelistat soitetuimmista ja lisäksi kaikkien aikojen top-50-listat artisteista ja kappaleista. Sen lisäksi järjestelmä kokoaa erilaisia listoja soitetuimmista biiseistä esimerkiksi käyttäjien kotimaan mukaan järjestettynä.

Audioscrobbler laatii käyttäjistä profiilit soitetun musiikin perusteella ja etsii muita käyttäjiä, joilla on samanlainen musiikkimaku. 50 samankaltaisinta käyttäjää käytetään sitten ryhmänä, jonka perusteella käyttäjille annetaan suosituksia siitä, mitä musiikkia kannattaisi ehkä kuunnella.

Omat suositukseni ovat pääasiassa turhanpäiväisiä, sillä tunnen suurimman osan artisteista, en vain ole vielä kuunnellut niitä iTunesilla. Se tietysti osoittaa, että järjestelmä toimii ainakin jossain määrin: lista on täynnä sen tyylistä musiikkia, jota kuuntelen.

Audioscrobblerin haittapuoliin kuuluu se, että se toimii vähän miten sattuu. Päivityksiä listoihin ei kannata odottaa tiuhaan; olen saanut sen kuvan, että konekapasiteettia ei ole käytössä tarpeeksi. Jotain iloa systeemistä silti saa, joten tilastofriikkien kannattaa kokeilla.

Toinen mielenkiintoinen palvelu on Internet iTunes Registry, joka syö käyttäjän iTunesin musiikkikirjaston sisällön (iTunes pitää listaa kirjastosta XML-muotoisena tiedostona) ja analysoi sitä.

Tällaista ominaisuutta kaipasinkin iTunesiin: haluan nähdä tilastoja siitä, paljonko minulla on musiikkia eri artisteilta ja genreiltä. Saahan sen kaivettua iTunesista itsestäänkin, mutta iTunes Registryllä tiedot saa siisteinä graafeina yhdellä kertaa.

Tämäkin palvelu tuntuu olevan vähän vaiheessa, mutta ehkä sekin siitä kehittyy. Ainakin se toimii, siinä määrin kuin minä oikeastaan kaipaan.

10.07.2005 klo 10:18 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uusi asunto, osa 2

Miten saatoinkaan unohtaa uuden asunnon parhaat puolet: keittiön kaapit! Ehkä jatkossa keittiön kaapit voi avata ilman, että puolet sisällöstä valuu syliin? Ehkä kaikki astiat mahtuvat siisteihin pinoihin? Ehkä, ehkä!

Ainakin keittiössä pitäisi mahtua työskentelemään. Ajatella! Mikroaaltouunillekin on oma paikkansa, ettei sen tarvitse viedä tilaa työtasoilta.

On se vaan hienoa muuttaa, niin kamalaa kuin itse muuttoprosessi voikin olla. Tuleepahan heitettyä turhaa tavaraa pois. Hieman hirvittää pelikokoelman muuttaminen, lautapelien määrä kun on edellisen muuton jälkeen räjähtänyt kassillisesta kaapilliseen.

8.07.2005 klo 09:20 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lontoon pommi-iskut

Terroristi-iskut tulevat jotenkin lähemmäs, kun ne tapahtuvat paikoissa, jotka tietää ja joissa on käynyt. Lontooseen tekee mieli ja siksikin pommi-iskut tuntuvat pahemmilta. Eipä silti - on Lontooseen matkustaminen ollut ennenkin tietty riski IRA:n ansiosta.

Wikipedia on, kuten yleensä, paras tiedonlähde kaaoksen keskellä. Nyt voi vain toivoa, että Iain ei ollut liikkeellä räjähdysten aikaan.

7.07.2005 klo 16:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Muutos on delta

Mikä muuttaessa muuttuu?

Pinta-ala (ja tilavuus). Neliöitä tulee yli 20 lisää. Näkyy ylimääräisenä huoneena ja saunana, mutta johtaa toisaalta huoneiden pienenemiseen. Makuuhuoneessa vaatehuoneen (sellaisia on sitten kaksi) ja terassin (niitäkin on kaksi) ovet eivät taida mahtua kokonaan auki.

Ympäristö. Tämä on vähän plusmiinusnollaa, sillä Kaleva on mukava ympäristö, mutta niin on Kaukajärvikin. Kaleva on lähempänä keskustaa, Kaukajärvellä on - toivottavasti - rauhallisempaa. Kun ei päivittäin juokse keskustassa, etäisyydenkään ei pitäisi haitata. Miten sitten Johanna asian kokee, kun ei ole koskaan asunut noin kaukana keskustasta, on eri asia, mutta minulle etäisyys on tuttua.

Talo. Sanotaan nyt vaikka näin, että uutta kämppäämme ei oltu vielä rakennettu, kun muutimme nykyiseen asuntoomme. Nykyinen asunto taas on rakennuksessa, jonka nimikin (Vanha Domus) kertoo omaa kieltään rakennuksen iästä. Talo on rakennettu muistaakseni 1960. Uutuudessa on oma viehätyksensä.

Palvelut. Linnainmaata harkitsimme joskus, mutta siellä olisi kauppaankin ollut pari-kolme kilometriä matkaan. Se on kurja etäisyys, jos huomaa ruokaa laittaessaan unohtaneensa kerman. Kaukajärvellä on hyvä palvelutaso. Stag's Head jää taakse, mutta ihan naapurissa on onneksi Hirvenpää. Ei sillä että kävisimme, mutta tuopahan jotain tuttuuden turvaa.

Status. Opiskelija-asunnosta melkein omaan asuntoon. Jee. Lämmittähään se mieltä. Saadaanpahan asua tuossa niin pitkään kuin mieli tekee. Muutostöitäkin voi halutessaan tehdä, jos vaikka innostuu säätämään. Vaan mitäpä sitä kaksi vuotta vanhassa talossa remppaisi (muuta kuin huonosti tehdyn pesuhuoneen lattian).

Sälekaihtimet. Älkää aliarvioiko sälekaihtimia.

7.07.2005 klo 09:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Opettavaista ohjelmointia

Olen koodannut, kärsinyt ja oppinut. Graduuni liittyvä ohjelmointiosio etenee suhtkoht mallikkaasti, taas vaihteeksi. Viime viikolla olin vielä aloittamassa koko projektia alusta uudelleen, kun muutaman päivän työ tuntui hukkaan menneeltä ohjelman rakenteen törmätessä seinään.

Ongelmasta pääsi onneksi yli, eikä kaikki työ ollut turhaa. Uusista kehitelmistä piti vain palata hieman taaksepäin ja lähteä toista tietä eteenpäin. Niin yksinkertaista se on, kun vähän pysähtyy miettimään, mitä tekee.

Samalla koko katastrofi paljasti ratkaisevan heikkouden ohjelmointityylissäni. Johan sitä ohjelmoinnin peruskursseilla jo taotaan päähän, että suunnitelkaa, suunnitelkaa, ja sitten vasta koodaamaan. Ehkä tässä näkyy itseoppineisuus, mutta en minä osaa suunnitella. Mistä minä tiedän, mitä kaikkea ohjelmassa tarvitsee olla, ennen kuin törmään tilanteeseen, jossa sitä jotain tarvitaan.

Tyyli toimii kaikenlaisten skriptien ja omaan tarpeeseen tulevien webbiohjelmien kehittelyyn, mutta yhtään suuremman ohjelmistoprojektin parissa olen auttamatta hukassa. Graduprojektini on siinä rajoilla. Toistaiseksi homma on, näemmä, hallussa. Tuon ohjelman rakenne on paikka paikoin melkoista purkkaa, mutta se toimii niin ja sillä hyvä.

Vaan eipä olisi minusta koodariksi. Ehkä on ihan hyvä, etten sille alalle ryhtynyt, kiitos Tampereelle vetäneen ihmissuhteen. Opiskelupaikkakin oli Jyväskylän yliopistoon tietojenkäsittelytekniikan pariin; olisin vähän toisten tehtävien parissa nyt.

6.07.2005 klo 12:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Garden State

Zach Braffin yhden miehen elokuva Garden State (Braff on kirjoittanut ja ohjannut elokuvan ja esittää pääosan) oli kerrassaan leppoisaa sunnuntaikatseltavaa. Paljon on Natalie Portmanin ansiota: tämän rooli Samina on elokuvan parasta antia. Hyväntuulista, omaperäistä ja kenties romanttistakin elokuvaa kaipaaville Garden State on oivallinen valinta.

4.07.2005 klo 12:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Animalian mainoskampanja

Minusta on aika rumaa, miten Animalian ulkomainoskampanja lopetettiin päivän jälkeen. Lainataanpa Hesaria: "Ulkomainosyhtiön Tillanen pitää ulkokampanjan keskeyttämistä valitettavana. Hän toteaa yleisön reaktion olleen kuitenkin poikkeuksellisen rajua. Koska yritykselle tullutta palautetta ei arkistoida, ei Tillanen osannut sanoa, mikä mainoksissa oli suututtanut."

Tillanen osaa siis sanoa, että yleisön reaktio oli raju, mutta on jo ehtinyt unohtaa, mistä yleisö itse asiassa valitti? Siis häh? Kannattaisikohan jatkossa panostaa saadun palautteen arkistointiin? Salaliittoteorioille voi antaa arvoa niin paljon kuin haluaa, mutta kyllä tämä minusta kuulostaa vähän siltä, että palautetta on antanut ihan joku muu taho kuin yleisö. Varsinkin, kun Aamulehdessä Animalian edustaja vakuuttaa, että he eivät ole saaneet erityisemmin negatiivista palautetta kampanjasta.

Kampanjan sivuilta löytyvät ainakin minun mielestäni ihan asialliset ja ajattelemaan herättävät julisteet. Jos tällainen sensuuri tuntuu ikävältä, laittakaa ihmeessä palautetta JCDecauxille.

2.07.2005 klo 10:28 | 1 kommentti(a) | TrackBack (1)

Pelipuzzle

Mikko pelasi vuoden mittaan kaksinpelejä eri ihmisten kanssa eri tapahtumissa. Pystytkö yhdistämään henkilöt, tapahtumat, pelit ja kellonajat toisiinsa annettujen vihjeiden perusteella? Kutakin peliä pelattiin vain kerran, kussakin tapahtumassa pelattiin vain yksi peli, yhden ihmisen kanssa Mikko pelasi vain kerran.

Pelaajat: Robert, Tommy, Reko, Olli ja Stefu
Pelit: Roads & Boats, Memoir '44, Battle Line, Ta Yü, Hammer of the Scots
Tapahtumat: KinkkuCon, FinDipCon, Ropecon, Essen, Helcon
Kellonajat: 10.04, 11.00, 14.50, 17.23, 22.00

(Yhteydet todellisiin henkilöihin, tapahtumiin, peleihin ja kellonaikoihin ovat - luonnollisesti - sattumaa.)

1. Roads & Boats on niin pitkä peli, että sen pelaaminen nähtiin parhaaksi aloittaa ennen yhtätoista.
2. Mikko kohtasi Robertin Essenissä, hallin kellon näyttäessä tasatuntia.
3. Mikko myöhästyi junasta matkalla Ropeconiin ja ehti siksi aloittaa pelit vasta 14.50.
4. Mikon kohdatessa Tommyn tämän täytyi kiiruhtaa erämaavaellukselle kahdeksi. Helconissa mies ei kaikilta järjestelykiireiltään ehtinyt pelata laisinkaan.
5. Ollin kanssa pelattiin Ta Yü:ta. Aamuksi sovittu peli kuitenkin viivästyi, sillä Olli heräsi vasta kolmelta iltapäivällä.
6. KinkkuConissa Mikko pelasi Hammer of the Scotsia. Stefu inhoaa Hammeria, eikä pidä Battle Linestäkään.
7. Mikko ja Reko kohtasivat pelien merkeissä FinDipConissa.

Ei vastauksia kommentteina, kiitos, vaan sähköpostilla (msaari at iki.fi).

1.07.2005 klo 12:17 | Kommentoi | TrackBack (0)