Edellinen kuukausi: heinäkuu 2005
Seuraava kuukausi: syyskuu 2005

Mielipiteet ihmisistä muotoutuvat hiljakseltaan. Iina on paljastunut hauskaksi; mukavalla tytöllä on ihan hyvät jutut. Muistakaa: vulgääri huumori on se, mikä ihmisiä yhdistää, kun kaikkien hienot mieltymykset ovat niin erilaisia. Janin jutuissa ei sinänsä ole vikaa, mutta jotenkin se tyyli on vaan jotenkin niin päällekäyvää. Timosta voi olla montaa mieltä - jyväskyläläisen puheenparren miellyttävyys vie kuitenkin omalla kohdallani vielä toistaiseksi voiton talon ykkösnaistenmiehen lipevyydestä.

Perttu on jäänyt pahasti taka-alalle ja on siksi oikeastaan ykkössuosikkini talosta poistettavaksi. Miestä ei juuri näy ja kun näkyy, jutut eivät ole ihan parasta a-sarjaa. Saapa nähdä, mitä talon asukkaat itse sanovat, huomennahan noita nähdään.

Kati tuntuu olevan vähän kaikkien suosikki, mutta ei kyllä meihin iske. Veikkaan, ettei Kati pysy talossa todellakaan loppuun asti, vaan on aika nopeasti poissa. Nyt jo tuntuivat fiilikset olevan matalina; jos siitä ei pääse ylös, muut pistävät todennäköisesti aika nopeasti ehdolle. Yleisö ei tosin varmaan ihan heti Katia pois päästä, millä voi tietysti olla piristäväkin vaikutus. Mutta tiedäpä näistä; sen näkee sitten.

Vaan kyllä tässä on koukussa jo ihan täysin. 24/7-kanava on osoittautunut aika hauskaksi hankinnaksi. Emme me sitä sentään ihan koko aikaa katsele, mutta taustameluna se toimii mukavasti. Sen arvoa lisää se, että BB Extra on paljastunut täysin tarpeettomaksi chattiohjelmaksi, josta ei tunnu olevan mitään iloa. Jokailtaisissa koostejaksoissa sentään näkee päiväkirjahuoneessa puhutut jutut ja hyviä pätkiä, joita ei livekanavalta satu bongaamaan.

Lisäksi täytyy kommentoida sarjan nettisivujen uutisten tasottomuutta. En tiedä kuka niitä kirjoittaa, mutta vähän voisi kiinnittää tyyliin huomiota. Juttuja ei tällaisenaan voi lukea, koska niiden tyylin kökköys sattuu silmiin ja pahasti. Kamalaa tekstiä, epämiellyttävä sävy. Varmaan joku lukee noita ihan tyytyväisenä, mutta huono fiilis noista jutuista ja niiden kirjoitustyylistä minulle tulee.

31.08.2005 klo 23:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Laatikoiden lisääntyminen

Nyt on telkkarin päälle nätti pino hopeanharmaita laatikoita: viritinvahvistimen päällä dvd-soitin ja sen päällä digiboksi. Laatikko käytiin nyysimässä lainaan Johannan vanhemmilta nopeasti ja isoveljen valvovat silmät aukaiseva korttikin järjestyi kivutta (joskin maksaa piti, eikä se mainosten 25 euroa riittänyt).

Kortin myyjä väitti, että puoli tuntia saa kanavan aukeamista odotella kun kortin digiboksiin syöttää, mutta niinpä vain kanava näkyi lähes heti. Nyt voidaan sitten seurata Big Brotheria vaikka vuorokauden ympäri.

Lähetys on onneksi editoitua, joten jotain seuraamisen arvoista tapahtuu luultavasti koko päivän ajan. Yöllä voi olla vähän hiljaista... Tälläkin hetkellä porukka on kokoontunut sohville juttelemaan joutavia. Mitäs sitä itse keskustelemaan aikansa kuluksi, kun voi katsella muita!

Jatkuva Jani-show on jo alkanut hieman tökkiä Johannaa, voin nähdä olevani samaa mieltä. Suosikeiksi taas ovat nousseet jyväskyläläinen Timo, Terhi ja Antti A.

30.08.2005 klo 18:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Alku

No niin, nyt päästiin telkkaristakin katselemaan Big Brotherin alkua. Vähän tuntui menevän kiireeksi kilpailijoiden toimittaminen taloon, alkuun otettiin rauhallisemmin, mutta sitten tahti kiristyi pahasti.

Hyvältä näyttää. Talo on hieno, ihan kuin ulkomaillakin, ja kilpailijat vaikuttavat kiinnostavilta. Useampikin pisti silmään hauskoina, miehistä Timo ja Antti S., naisista Minna ja Tiina... Mutta muutkin vaikuttavat hyviltä kilpailijoilta. Vielä oltiin niin kaveria, toivottavasti jotain konfliktiakin syntyy.

Saamme Johannan vanhemmilta digiboksin lainaan, taidamme päästä sittenkin katselemaan 24/7-kanavaa. Täytyy nyt vielä katsoa, jäi vähän epäselväksi, maksaako se kortti vain sen 25 euroa vai tuleeko siihen lisäkuluja. Jos hinta on 25 euroa, kanava on varma hankinta.

Aina olisi nettiversio, mutta Maikkarin nettitv on yllättäen Windows Media Playerille tehty, eikä siten toimi erityisen hyvin (siis ollenkaan) Macilla. Mutta mikäs siinä, potentiaalisia asiakkaita poissulkiessa.

Eiköhän tästä tule mainio tv-elämys, vaikka juontajat jäävätkin pahasti jälkeen Davinasta. Olisipa Suomessakin ihq-Davina!

29.08.2005 klo 22:01 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

BB

Big Brother alkaa tänään! Odotettavissa siis BB-juttuja bloginkin puolella, ellei tuo ole syystä tai toisesta täysi floppi. Tuskin.

Näin heti alkajaisiksi harmittaa tosin se, että homma alkoi jo eilen, vaikka ensimmäiset tv-lähetykset tulevat jo tänään. Englannin BB:ssä tuo alku oli isompi spektaakkeli, miksei sitten täällä? Noh, ehkä se siitä.

Ainakin puitteisiin on panostettu. Big Brotherin kohdalla on ainakin aika turhaa vetää sitä virttä, että tosi-tv:tä tehdään halvalla ja vähällä vaivalla - taitaa Big Brother kuitenkin olla sieltä kalliimmasta päästä kotimaisia tv-tuotantoja.

29.08.2005 klo 11:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hääpäivä

Häitä vietettiin vuosi sitten. Nyt on ensimmäinen vuosi kulunut ja kas kummaa, yhä ollaan yhdessä. Ihan siistiä.

Ei vaan, ei ole edes tehnyt tiukkaa. Niin on sopuisaa elämä! Ensimmäinen avioliittovuosi on kulunut kerrassaan miellyttävällä tavalla. Elämänlaatu on vain kohentunut, kiitos uuden asunnon.

Niin että kyllä tästä hyvillä mielin jatkaa kohti uusia haasteita. Hyvää hääpäivää, rakas vaimoni!

28.08.2005 klo 17:20 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Boogeyman, Steve Zissou, Kinsey

Katselimme viikonlopun puitteissa useammankin elokuvan; Makuunin tarjonta oli taas vaihteeksi todella runsasta. Hyvä niin, usein ei löydä yhtikäs mitään kiinnostavaa.

Boogeymanin kohdalla odotimme perustyypillistä kauhupätkää, mutta saimme pettyä. Eipä tämä niin kummoinen ollut, sellaista parin tähden tympäisyä.

Barry Watson pääosassa oli erityisen kehno. Miehestä ei irronnut niin mitään fiilistä tai tunnetta. Tyyppi vain patsasteli suu auki sanomatta mitään, kunnes tuli taas kamala pakko sännätä jonnekin selittämättä mitään.

Juoni oli tylsä ja erikoistehosteetkin latteita. Loppu varsinkin oli totaalinen antikliimaksi. Huh. Harvinaisen kehno tapaus, ei voi muuta sanoa.

Steve Zissoun vedenalainen maailma ohitti Tampereen teatterit, vaikka Plevnassa oli pitkään iso pahvimainoskin. No, ehkä se vielä tulee, mutta elokuva ehti Makuuniin ensin, emmekä jääneet odottamaan.

Pitkä odotus kannatti: elokuva on ensiluokkaista tavaraa, kaikin puolin. Erinomaiset näyttelijät (Bill Murray loisti, mutta muutkin olivat todella hyviä), nerokas käsikirjoitus, näyttävä toteutus... Kaikki toimi.

Äh, tästä on niin vaikea sanoa mitään, kun ei kuitenkaan voi kehua tarpeeksi. Käsikirjoituksessa oli todellisia komiikan helmiä, upeaa pokerinaamahuumoria. Ehdottomasti näkemisen arvoinen tapaus, tämän voisi melkein ostaa itsellekin, vaikka muuten tuleekin ostettua elokuvia harvakseltaan.

Kinsey oli mielenkiintoinen elokuva seksitutkimuksen pioneerista. Elokuva oli selkeästi myötämielinen Kinseytä kohtaan, kuvaten tämän urheana tiedemiehenä taistelemassa pimeyden voimia vastaan. Ihan hieno sankarin malli minun mielestäni.

Näyttelemistä on syytä kehua. Pidin kovasti Liam Neesonista Kinseynä ja Laura Linneystä Kinseyn vaimona. John Lithgow oli vähän erityyppinen kuin yleensä Kinseyn isänä.

Eipä Kinseyssä juuri toimintaa ole, eikä niin suurta draamaakaan. Elokuva valottaa kuitenkin Kinseyn elämää ja työtä dokumentinomaiseen tapaansa, mikä on ihan kunnioitettava tavoite. Kinsey teki kuitenkin paljon hyvää ihmisen seksuaalisuuden tutkimukselle, vaikka hänen metodeistaan ilmeisesti kiistellään Amerikassa edelleenkin.

Charles Mansonista kertovaa Helter Skelter -leffaakin yritettiin katsoa, mutta lopetimme illalla puoleen väliin, emmekä katsoneet tarpeelliseksi jatkaa aamulla. Tylsä, pahuksen tylsä elokuva, noinkin jännittävästä aiheesta.

28.08.2005 klo 16:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Halpaa ostostelua eli luottokortin hinta

Play on tunnetusti halpa ja miellyttävä ostospaikka. Tarjonta on runsasta, hinnat edullisia ja ostaminen niin helppoa... Luottokortti tuli taloomme pari vuotta sitten, ensimmäiset Play-ostokset tehtiin toukokuussa 2003. Sen jälkeen onkin tullut asioitua... Yleensä ihan tarpeiden perässä, mutta silloin tällöin viinilasillisen tai pari jälkeen innostuen, kuten tänään. Mutta silloinkin vain tärkeitä, tarkkaan harkittuja hankintoja!

Laskin, huvikseni, kai, paljonko Playn tilausten yhteissummaksi on tullut, ne kun pysyvät tilaushistoriassa nähtävästi ikuisesti. Tällä hetkellä summa on noin 1200 euroa, eli melkoinen määrä rahaa on virrannut Jerseyn saarelle. Ei se niin paljolta ole tuntunut, kun sen on käyttänyt...

Mutta mikäpä siinä. Itse kukin käyttää rahansa mihin parhaaksi näkee. Minusta musiikkiin, kirjoihin ja peleihin sijoittaminen on ihan hyvää rahankäyttöä moneen muuhun verrattuna; jäähän noista pysyvämpi jälki kuin vaikka kosteista viikonlopuista tai tupakinpoltosta, jotka nekin tulevat kovin kalliiksi.

Mihinkään muuhun verkkokauppaan ei olekaan tullut syydettyä samalla tavalla rahaa. Amazoniin jonkun verran, saksalaisiin lautapelikauppoihin toisinaan, mutta Play on kyllä ylivoimainen ykkönen. Mutta niin kuuluukin olla: Playn käyttöliittymä on ylivertainen tähän asti kokemistani. Missään muualla ostamista ei ole tehty yhtä petollisen helpoksi.

Nopeudestakin täytyy antaa plussaa: pari tuntia sitten tilattu levy on jo pakkauksessa. Ilmeisesti joillain ei ole parempaakaan tekemistä kuin pakata tilauksia perjantai-iltana kymmenen aikaan. Lähes kaikki noin kuudestakymmenestä tilauksestamme ovat tulleet ajallaan kotiin, vain yhtä jouduimme odottelemaan pari viikkoa.

Vähän tekee sielussa kipeää, kun laittaa rahansa veroparatiisisaarelle, mutta vain vähän, niin kivaksi on ostaminen Playssa tehty. Tuntuva hintaero, postikulujen puute ja helppo käyttöliittymä eliminoivat tehokkaasti ostamisen esteitä.

27.08.2005 klo 00:10 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Bardolino

Matkailimme tosiaan viime viikon Bardolinossa, joka on leppeä lomakohde Italian Gardajärven rannalla. Kohde on miellyttävä; ollakseen Pohjois-Italiaa, alueella on hyvin välimerellinen tunnelma.

Se näkyy myös siinä, että italialaisetkin pitävät paikasta. Elokuu oli sikäli jopa hieman huono aika mennä paikalle, sillä alue oli täynnä italialaisia turisteja viettämässä lomiaan. Toinen suuri ryhmä olivat saksalaiset, monessa paikassa palvelua saikin italian jälkeen saksaksi.

Sää suosi, sateita oli hyvin vähän ja suurimman osan ajasta paistoi aurinko. Terveydentilan kanssa olikin sitten vähän toisin: Johanna sairastui keuhkoputkentulehdukseen edellisellä viikolla ja minäkin ehdin saamaan angiinan juuri ennen matkaa. Onneksi on antibiootit, enkä minäkään sitten sairastanut kuin mennessä matkapäivän.

Bardolino on miellyttävän rauhallinen pikkukylä, joka sopi meidän rentoutumistarpeisiimme hyvin. Ei liikenteen melua, ei kovaäänistä yöelämää... Sen sijaan meillä oli rauhaisa ja laadukas hotelli, jonka uima-altaalla viihtyi kerrassaan mainiosti (Gardajärven rannat ovat kivikkoiset, joten uimarantameininkiä on vähänlaisesti).

Alueella on aika paljon toimintamahdollisuuksiakin. Järveä voi kierrellä veneellä, alueella on Italian suurin huvipuisto Gardaland, ympäristössä on mielenkiintoisia kaupunkeja ja niin edelleen. Meille riitti aika vähä: kävimme laivalla Sirmionen kaupungissa, bussiretkeilimme Veronaan, teimme Finnmatkojen retken Venetsiaan ja nautimme oopperaillasta.

Veronan bussimatka oli suhtkoht jännä elämys. Italiassa on hyvät ja suhtkoht edulliset junat, se todettiin viimeksi Rooman matkalla, mutta paikallisbusseja vältämme jatkossa. Veronaan lähtevä bussi kun oli jonkun 40 minuuttia myöhässä. Takaisin tullut bussi oli sitten vastineeksi kymmenisen minuuttia etuajassa (tai 50 minuuttia myöhässä), onneksi olimme ajoissa paikalla!

Kun Italiassa oltiin, syötiin tietysti kamala määrä jäätelöä. Selvää se on: Italiassa on edelleen parasta jäätelöä. Hinnatkin ovat kohdallaan, ellei satu ihan riistopaikkaan. Useimmiten pallon sai eurolla ja kaksi kahdella; Sirmionessa reissun kallein jäätelö maksoi jonkun yli kolme euroa.

Pizza ei sen sijaan taida olla pohjois-italialaisten heiniä... Ainakin Bardolinosta löytyneen pizza al taglia -paikan tarjonta oli vähän vaisua, itsekin teen yhtä hyvää. Veronasta löytyi sitten parempaa, mutta olisiko tuo palasina kilohinnalla myytävä levypizza sitten enemmän eteläisempää osaamista? Tiedäpä tuosta.

Pastaruoat sen sijaan olivat erinomaisia, tortellinit ja cannellonit ja muut hyvät. Muutenkin ruoka oli oivallista. Pidimme Madeiran matkan tapaan rentoa linjaa syömällä pääasiassa hotellilla, mikä osoittautui jälleen kerran hyväksi ratkaisuksi.

Hotelli oli viihtyisä. Ero Madeiran viiden tähden Cliff Bayhyn näkyi monessa kohtaa, mutta sittenkin hotelli oli mukava. Hotellin ravintolat olivat aivan riittävän tasokkaita ja palvelukin yleisiloista. Kivoina pikku bonuksina hotelli tarjosi maanantaisen Ferragosta-juhlan kunniaksi ylellisen jälkiruokabuffet'n ja muutakin ohjelmaa oli tarjolla.

Olisimme jääneet mieluusti vielä pariksi päivää, joten matkan voitaneen todeta onnistuneen hienosti. Poislähtiessä koti-ikävä iski kyllä viimeistään Veronan lentokentällä, joka on karmein lentokentäksi kutsuttu loukko, jolla olen koskaan ollut.

Asiaa ei auttanut se, että lähtöhalli oli täynnä myöhästyneitä lentojaan (kaikki lähtevät lennot olivat säännönmukaisesti myöhässä) odottavia italialaisia. Lentokentän kaupassakin kassajono alkoi jo kaupan ovelta, eikä miestenvessa todellakaan näyttänyt siltä, että sitä olisi siivottu sinä päivänä jo neljä kertaa, kuten siivousfirman lista väitti. Huh, kamala läävä, onneksi selvisimme suhtkoht vähällä odottelulla.

Kirjoittelen vielä Veronasta, Venetsiasta ja oopperasta, kunhan kerkeän.

24.08.2005 klo 08:28 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Sympaattista viihdettä

Jos haluaa viihtyä, kannattaa suunnata Kaukajärven rantaan. Just nyt siellä on laumoittain sorsia, joista nuorimmat opettelevat ilmeisesti lentämään. Melkoisen hassun näköistä on, kun sorsat räpyttävät kauhealla tarmolla lentoon, lentävät metrin pari ja läiskähtävät kylki edellä järveen. Heh. Sinne vain ihmettelemään!

22.08.2005 klo 17:32 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kuumaa kahvia

Hiljaista huutelua kirjoitti tyhmistä oikeusjutuista:

No, mitä tahansa voi uskoa maasta, jossa nainen sai ison rahallisen korvauksen, koska hän hörppäsi kuumaa kahvia ja poltti suunsa. Kahvikupissa ei lukenut "Kuuma kahvi saattaa olla kuumaa". Eli jos panee kissansa mikroaaltouuniin, uunin valmistaja saa syytteen, koska ei ole varoittanut kissojen sulkemisesta uuniin. Sitten kun kissavaroitus ilmestyy, joku panee uuniin hamsterin, ja taas valmistaja maksaa, koska hamsterivaroitus puuttui.

Olisin kommentoinut Hiljaiseen huuteluun, mutta kun sinne ei voi, niin tulkoon tänne: tuo McDonaldsin kahvijuttu on vääristelty pahasti totuudesta Amerikan oikeuslaitoksen (sinänsä aiheellista) pilkkaamista varten. Faktoja voi tarkistaa netistä, Google löytää montakin juttua aiheesta.

Kahvi ei ollut vain kuumaa, vaan ihan tolkuttoman kuumaa (yli 80-asteista) ja nainen sai syliinsä kaatuneesta kupillisesta kolmannen asteen palovammoja 6% vartalostaan, mukaan lukien sukupuolielimensä. Saattoi sattua; sairaalassa vierähti kahdeksan päivää. Siihen nähden naisen korvausvaatimus ($20000) oli varsin kohtuullinen Ameriikan mittapuulla.

Pointtia oikeusjutulle siis oli: kahvi oli helvetillisen kuumaa. Eikä ole vain yksi tapaus, vaan sadat ihmiset ovat polttaneet itsensä McDonaldsin kahvilla. Ihan huuhaajutusta ei siis ole kyse, vaikka tokihan kahvikuppien kanssa kannattaa tarkkana olla.

Mikrouunipuudeli tai -kissa on muuten ihan täysi urbaanilegenda sekin. Lukekaa vaikka Snopesista. Tunnetut lemmikki mikroaaltouunissa -tapaukset ovat olleet ihan tietoista julmuutta eläinparkoja kohtaan.

21.08.2005 klo 18:38 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vakoilumuseo

Poikkesimme vihdoin Vakoilumuseossa. Tämä helmi Tampereen museoerikoisuuksien joukossa onkin ollut vasta kuutisen vuotta käytävien listalla... Museon muutto Hatanpäältä keskustaan helpotti asiaa ja nyt se tuli sitten katseltua.

Pieni museo oli viihtyisä ja täynnä mielenkiintoista nähtävää. Mikä parasta, nähtävän lisäksi oli kosketeltavaa ja kokeiltavaa. Mielenkiintoinen aihepiiri piti hyvin otteessaan. Suosittelenkin ehdottomasti käymään, mikäli aihepiiri millään kiinnostaa; museo on tutustumisen arvoinen paikka.

10.08.2005 klo 22:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Syntymä (ja reinkarnaatio)

Jännittävä reinkarnaatioelokuva Birth muistutti monin tavoin Tyttöä ja helmikorvakorua: pääosassa on hyvä naisnäyttelijä (Nicole Kidman on mainio, ja lyhythiuksisena aika ovelasti nätti), elokuva on kauniisti kuvattu, mutta sisältö ei lopulta täysin vakuuta.

Pidin tarinasta, kyllä, ja kuvaus oli huippuluokkaa. Elokuva oli taiteellisilta arvoiltaan erinomainen; musiikkiakin käytettiin kerrassaan hienosti. Tunnelma oli kuitenkin hieman liian viipyilevä ja hidas. Vähän vauhdikkaampi elokuva olisi saanut olla minun mielestäni. Tuskin katson siis toiste; kertakatsomisen elokuva kuitenkin ansaitsi hyvin.

9.08.2005 klo 13:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kuolleiden valtakunta

Jo Kuolleiden aamunkoitto oli hyvä (uusioversio, ei Romeron alkuperäinen), mutta Kuolleiden valtakunta oli jotain todella komeaa.

Tällä kertaa kuolleet ovat vallanneet koko maailman. Ihmiset asuvat tiukkaan aidatuissa kaupungeissa, joissa eliitti elää kuten ennenkin ja lopuille jää slummit. Sotilaat ja sähköaidat pitävät kuolleet loitolla. Yhteiskunnallinen viesti ei jää epäselväksi.

Vaan vähätpä siitä, kun tiedossa on vauhdikasta toimintaa. Kuolleita pistetään kappaleiksi mitä mielikuvituksellisemmin tavoin. Onneksi tilanne on tasoissa: kuolleillekin on annettu persoonallisuutta ja jopa ripaus älyä.

Muutenkin elokuva loisti monella osa-alueella. Päähenkilöryhmä varsinkin oli huomattavasti tavanomaista parempi. Pahimmat kliseet väisteltiin, mikä sai elokuvan vaikuttamaan suorastaan tuoreelta. Lisäksi elokuvassa ei ollut ensimmäistäkään sankarillisen typerää koiranpelastusoperaatiota!

Mitä toimintaelokuviin tulee (mitään kauhuahan tämä ei varsinaisesti ollut), Kuolleiden valtakunta on parasta a-ryhmää.

7.08.2005 klo 09:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Elisalle piste

Liittymämyyjä ei millään saattanut luvata liittymää ennen maanantaita, mutta niin vain tulostamassaan paperissa luki asennuspäivänä huominen. Olen joutessani naksutellut ADSL-modeemia päälle aina silloin tällöin ja kas - netti toimii jo nyt. Kyllä nyt kelpaa. Elisalle siis piste, mutta pidettäköön nyt kuitenkin mielessä aika monta miinuspistettä, joiden seuraksi tuo lankeaa.

4.08.2005 klo 15:05 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Elisa, kohtalon lapsi

Tarinamme alkaa noin kuukausi sitten. Tietoisena tulevasta muutosta tarinamme päähenkilö, olkoon nyt vaikka Herra X, päättää tilata nettiyhteyden tulevaan asuntoonsa. Asunnon omistaja, Suomen Asumisoikeus, on tehnyt sopimuksen Elisan kanssa; välittäjä myy edullisia Elisan laajakaistaliittymiä asunnossa asuville. Tällaisen liittymän päähenkilömmekin tilaa.

Jossain vaiheessa päähenkilöllemme selviää, että muuttoa on mahdollista aikaistaa viikolla. Koska päähenkilömme ei halua viettää viikkoa netittä, hän ottaa yhteyttä välittäjään aikaistaakseen laajakaistan asennusta. Tuloksena on kaksi soittopyyntöä Elisan asennukseen, joista kumpaankaan ei koskaan vastata.

Päähenkilömme vierailee Elisan toimistossa, jossa hän pitkällisen odotuksen jälkeen saa kutakuinkin nollatuloksen: päähenkilöstämme ei ole mitään tietoja Elisan tiedoissa. Asennuksen aikaistaminen ei olisi muutenkaan mahdollista.

Selvä. Päähenkilömme alistuu olemaan viikon netittä. Johan se luvattu nettiyhteyden alkamispäiväkin lähestyy. Päähenkilöämme huolestuttaa kuitenkin hieman se, ettei hän ole saanut minkäänlaista vahvistusta tilaukselleen. Ainoa lohdun tuike hämärässä on soitto Elisan tilauksenkäsittelijältä, joka tarkistaa päähenkilömme henkilötunnuksen, jota välittäjä ei älynnyt kysyä.

Vihdoin koittaa nettiyhteyden alkamispäivä. Päähenkilömme ei ole edelleenkään saanut mitään tietoa asiasta Elisalta, joten on helppoa päätellä, että nettiyhteyttä ei ole olemassa. Päähenkilömme yrittää tavoittaa Elisaa puhelimitse, mutta tämä on kiireinen neitokainen, eikä vastaa puhelimeen. Onpa yksi linjoista, nimenomaan päähenkilömme kaipaama internetasiakaspalvelu, suorastaan rikki.

Päähenkilömme ei tästä lannistu, vaan suuntaa kohti Elisan myymälää. Siellä odottaa taas iloinen 40 minuutin odotus, jonka jälkeen asiakaspalveluhenkilö on valmis palvelemaan päähenkilöämme. Asiakaspalveluhenkilö soittaa useita puheluita, joista jokainen tuo aiheen soittaa jollekin uudelle henkilölle. Lopulta päästään umpiperään: asiakaspalveluhenkilön pitäisi soittaa aikaisemmin häntä eteenpäin pompottaneelle henkilölle, mutta tämä on ilmeisesti lounastauolla.

Päähenkilömme pudotetaan kyydistä tässä vaiheessa. On kuitenkin ilmennyt, että asunnon edellisellä asukkaalla on edelleen voimassaoleva internetyhteys asunnossa, mistä johtuen päähenkilömme tilaus on singottu limboon, josta sitä ei ilmeisestikään kukaan pysty pelastamaan. Asiakaspalvelija lupaa kuitenkin selvittää asiaa ja soittaa. Päähenkilömme tekee virheen tässä kohdin, olettaessaan asiakaspalvelijan olevan tarmokas ja selvittävän asiaa jo saman päivän aikana; onhan internetyhteyden saamisella jo kiire. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Seuraavana päivänä päähenkilömme suuntaa jälleen jo niin tutuksi käyneeseen Elisan myymälään. Tällä kertaa jonotusaika on tunnin verran. Puoli tuntia jonotettuaan päähenkilömme huomaa asiakaspalvelijan tulevan töihin ja tarttuvan asiaan: paikalla olevien jonottajien palvelemisen sijasta asiakaspalvelija tarttuu omatoimisesti päähenkilömme asiaan ja tekee asioita selvittäviä puhelinsoittoja. Päähenkilömme on toiveikas.

Lopulta päähenkilömme vuoro koittaa ja hän pääsee tapaamaan asiakaspalvelijaa. Päähenkilömme on päättänyt olla tiukka ja järjestää itselleen internetyhteyden. Päähenkilömme tiukkuuden voittaa kuitenkin asiakaspalvelijan periksiantamaton mitääntietämättömyyden muuri. Asia on niin epäselvä, ettei asiakaspalvelijakaan sitä ymmärrä; hän odottaa itsekin asiaa selvittävää sähköpostia. Joka tapauksessa on selvää, että tilaus on juuttunut syvään limboon.

Eikä siinä kaikki! Päähenkilömme onnistuu kaivamaan asiakaspalvelijasta irti tiedon, että liittymän aktivoiminen edellyttää asentajan käyntiä, kunhan tilaus saadaan irti limbosta. Se taas edellyttää useamman päivän odotusta, vaikka asiakaspalvelija kieltäytyykin arvioimasta päivien määrää millään tapaa.

Päähenkilömme ymmärtää, ettei tästä umpikujasta päästä mihinkään. On siis peruutettava: asiakaspalvelijalle ilmaistaan, että tämä ei kelpaa, on päädyttävä toisenlaiseen ratkaisuun. Asiakaspalvelijalla välähtää: hän tarjoaa päähenkilöllemme ADSL-yhteyttä. Yhtä nopea, samanhintainen ja asentajan saa paikalle alle viikossa!

Tämä kelpaa päähenkilöllemme, joskin pitkin hampain. Asentajan käynti kolmen päivän päästä on parempi kuin asentajan käynti tilauksen limbostahakemisajan päästä. Lopulta päähenkilömme poistuu epämääräisen tyytyväisenä Elisan myymälästä, mutta tietty epäilyksen pilvi päänsä yllä leijuen. Perjantaina selviää, onko Elisan myyjien sanaan missään määrin luottaminen.

Joka tapauksessa on selvää, millaisen arvion Elisan toiminta saa, mikäli päähenkilöltämme kysytään. Päähenkilö voi todeta, kuinka Elisa asettaa osakkeenomistajien edun asiakkaiden edun edelle, kuten kunnon pörssiyhtiön kuuluu. Mitäpä tuolla, että asiakkaat jonottavat tunnin päästäkseen kysymään yhden kysymyksen asiakaspalvelijalta, jos siten voidaan vähentää työvoiman määrää ja säästää rahaa.

Vaan eipä silti; päähenkilömme puoliso on Elisan osakkeenomistaja, eikä meillä mitään yltäkylläisyyttä huomaa. Taitavat olla suurosakkeenomistajat aivan asia erikseen. Sen kuitenkin tiedän, että Saulin ja Paulin kommelluksia katsotaan vastedes kasvoillamme kirpeä, kirpeä hymy.

2.08.2005 klo 19:24 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)