Edellinen kuukausi: elokuu 2005
Seuraava kuukausi: lokakuu 2005

Tasapaino järkkyy

Big Brother on käynyt kiinnostavaksi! Kaleidoskooppi on kirjoittanut parikin hyvää juttua talon suhdeverkoista, Elämme jännittäviä aikoja ja Kolmas nimeämiskierros ovat lukemisen arvoisia juttuja.

Eilinen jakso oli valaiseva. Talon reaktiot Iinan joutumiseen nimetyksi olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Iina väitti itse tienneensä joutuvansa pudotusuhan alle, mutta muille ryhmästä se oli melkoinen yllätys - eikö tällä ryhmittymällä olekaan tiukka ote talosta ja enemmistö puolellaan? Hanna tuntui järkyttyneeltä, mutta pahimman kolauksen sai Minna, jonka käytöksestä olisi voinut kuvitella jonkun kuolleen.

Minnan kohdalla arvelen, että voimakas tunnereaktio on kasautunut ikävästä lapsia kohtaan. Sehän Minnaa vaivaa, vaikka ikävä onkin vähän sullottu taka-alalle. Varmasti siinä on auttanut Iinan läsnäolo, Iina ja Minna tuntuvat sopivan tosi hyvin yhteen, kummatkin käsittelevät asioita samaan tyyliin puhumalla. Nyt jos (ja kun) Iina lähtee, Minna putoaa helposti tyhjän päälle. Vähempikin ahdistaa. Veikkaan, että pudotuksen jälkeinen viikko ei ole Minnalle juhlaa, minkä seurauksena Minna on luultavasti seuraava lähtijä.

Ymmärrän kyllä, että Mika ei saanut yhtään ääntä, mutta miksi kukaan ei äänestänyt Terhiä? Ei kai Terhi nauti samanlaista tasaista suosiota? Voiko olla, että Terhin kotikatsomoihin välittyvä ärsyttävyys ei näy talossa? Ihmeellistä. Noh, saapa nähdä miten Terhin, Tiinan ja Katin kolmikolle käy, jos Iina poistuu talosta.

27.09.2005 klo 07:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sideways, Urban Legends 3: Bloody Mary

Sideways on kovasti kehuttu kertomus kahdesta keski-ikäisestä miehestä etsimässä itseään Kalifornian viinimailla. Viinisnobeilua riittääkin ihan kiitettävästi, kyllä tästä viiniharrastaja saa jotain irti, vaikka tarina ei kiinnostaisi. Maisematkin ovat kauniit.

Pääosakaksikko on mainio. Paul Giamatti on hyvä pääosassa, kaksikon ahdistuneena puoliskona. Onneksi elämä voittaa myös Giamattin esittämälle Milesille, sen verran säälittävän roolin mies vetää. On vaikeaa olla tuntematta sympatiaa Milesiä kohtaan. Thomas Haden Churchin esittämää Jackia taas on helppo vihata, aika liero mieheksi. Näyttelijä on juuri oikea, Ned & Staceyn Ned on samantyyppinen ilkiö. On vaikeaa kuvitella, että Church olisi millään tavalla mukava tyyppi oikeastikaan.

Ihan kiva leffa siis, ja loppu varsinkin on erinomainen. Siinä välissä... noh, kyllähän tämä toimii. Kaksi tuntia vain on aika usein vähän liikaa, eikä Sideways oli varsinaisesti poikkeus. Vähän jostain olisi voinut kelata tiiviimmäksi. Kokonaisuus oli kuitenkin myönteinen ja varsinkin viininystäville Sideways on lähes pakollista nähtävää.

Urban Legends 3: Bloody Mary sen sijaan... Noh, sanotaanko vaikka että odotukset eivät olleet korkealla. Aikaisemmat Urban Legendsit ovat olleet ihan kelvollisia teinikauhupätkiä, mutta nyt jäätiin kauas edes siitä tasosta.

Pari juttua tulee mieleen heti: urbaanilegendateema tuntui tällä kertaa erittäin väkinäiseltä, siinä missä se on aikaisemmissa osissa toiminut vähintäänkin ihan hyvin. Toisena huomiona voidaan todeta, että leffan tekijät ovat huomanneet japanikauhun menestyksen ja lisänneet elokuvaan siksi mörön, joka on aika 50/50 sekoitus Ringiä ja Grudgea. Hyvä yritys, mutta tulos ei vaan toimi läheskään yhtään hyvin kuin alkuperäiset.

Kun tähän lisätään kaikinpuolin kehnohko näyttelijäntyö, saadaan tuloksena sellaista elokuvataiteen juhlaa, että huh. Kannattaa siis jättää tämä leffa vuokraamon hyllylle pölyttymään.

26.09.2005 klo 10:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Antakaa raukoille tekemistä!

Antakaa nyt niille raukkaparoille jotain tekemistä! Voi vain kuvitella, minkälainen on tylsistymisen tila, joka tekee mikroaaltouunin käyttöohjeiden tietovisailusta hyvää viihdettä. Mika pitää kyllä erittäin hyvää tietoiskun ja visailun yhdistelmää mikroaaltouunin ohjeiden pohjalta, tätä on jatkunut jo minuuttikaupalla. Hauskaa kilpailijoilla näyttää olevan, mikä kertoo karua kieltään talossa tarjolla olevan viihteen määrästä.

Vaikka mikäs siinä, kyllähän puhelinluettelostakin irtoaa viihdettä, kun oikein tylsää on...

23.09.2005 klo 21:59 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tekijänoikeusasiaa

Suomalaiset musiikintekijät ovat innostuneet joukkohysteriaan ja sankkaan idiotismiin. Näin kuluttajan asemassa tyydyn toteamaan, että saatana, minuahan ette rikollista! Tässä on nyt boikotin paikka. Ei tekijänoikeuslakeja kiristämällä piratismia estetä, kaikki se on kotimaisia kuluttajia vastaan suunnattu.

Miksi minun, jonkun 500 cd:tä omilla rahoillani ostaneen ahkeran musiikinkuluttajan tulisi hyväksyä se, että oikeuksiani nauttia musiikista rajataan laeilla, joiden ainoa tarkoitus on kasvattaa levy-yhtiöiden oikeuksia hallita kuluttajia? En myöskään hyväksy sitä, että huolestuneiden kansalaisten yrityksiä vaikuttaa kansaa edustaviin kansanedustajiin leimataan spämmiksi, terrorismiksi tai muuten vain epäilyttäväksi kampanjoinniksi. Kyllä siinä on kuulkaa ihan oikea huoli ja kiinnostus asioiden hoidosta takana.

Mertenin Lyhyt hiljainen hetki suomalaisen musiikkiteollisuuden edesmenon johdosta on kerrassaan hyvä kirjoitus aiheesta. Muusikon ylpeys ja ennakkoluulo on samoin hyvin sanottu.

Omalla kohdallani boikotti koskettaa seuraavia artisteja:

CMX. Hyllystä löytyy bändin koko tähänastinen tuotanto, olen käynyt useilla keikoilla ja ostanut paitoja. Jatkossa en osta, enkä käy keikoilla. Päivitys: CMX:n kysymyspalstalla Yrjänä väittää, että nimi on listassa väärin perustein (nimi on luvattu listaan JOS vetoomus on hyvä, listattu näyttämättä koko adressia). Uskotaan. Ei siis aihetta boikottiin tälläkään kohdalla. Päivitys: CMX on kääntänyt kelkkansa ja itse asiassa kannattaakin tekijänoikeuslakia. Ups.

M.A. Numminen. Omistan joitakin levyjä, olen käynyt joskus keikalla. Ei enää.

Tuomari Nurmio. Aloin juuri kiinnostua, mutta pärjään näköjään ilmankin.

PMMP. Tarkoitus oli mennä keikalle marraskuussa; se täytynee pistää harkintaan. Päivitys: lähetin PMMP:n Paulalle sähköpostitse tiedustelua aiheesta (kuten CMX:lle ja Maija Vilkkumaalle), ja sain nopean vastauksen, jossa Paula kertoi näkemyksistään. Vastaus oli sen verran järkevän kuuloista tekstiä, että PMMP:n kohdalla boikottia voidaan vielä harkita. Bändi on kuulemma erityisesti vaatinut, ettei heidän seuraavalla levyllään ole kopiosuojausta.

Maija Vilkkumaa. Yksi levy jäi jo kaupan hyllylle "CD-levynä", mutta jatkossa ei näemmä tarvitse miettiä sen enempää: ei osteta.

Levy-yhtiöiden kanssa tilanne on astetta mutkikkaampi, mutta täytyypä jatkossa tuumia pari kertaa, ennenkuin sijoittaa rahojaan EMIn, Universalin, Spinefarmin, Playgroundin ja SonyBMG:n julkaisemiin levyihin.

Lista on omalta kohdaltani aika lyhyt, koska en kuuntele valtavasti kotimaista musiikkia. Tämä tietysti vähentää mielenkiintoa tukea kotimaisia taiteilijoita entisestään. Kaikki kunnia kuitenkin pienjulkaisijoille, jotka ovat yhä ahkeran musiikinkuluttajan ystäviä.

Koska - kopiosuojauksista huolimatta - kaikki musiikki löytyy kuitenkin verkosta ennenpitkää, saatan jopa silkkaa ilkeyttäni hankkia kiinnostavimmat levyt netistä, maksamatta artistille penniäkään, sen sijaan, että ostaisin levyn kuten aikaisemmin. Tätäkö julistuksella haluttiin?

Seuraavaksi voisin puhua siitä, kuinka elokuvissa ja DVD-levyillä näytetään piratismi on rikos -syyllistämistä ihmisille, jotka ovat maksaneet kalliin lipun tai vuokranneet DVD:n täysin legitiimisti, mutta annetaanpa sen nyt olla.

22.09.2005 klo 08:29 | Kommentit 11 kommentti(a) | TrackBack (0)

Päivän anti gradulle

Tänään olen tulostanut kolme uutta artikkelia gradun aineistoksi. Tällä hetkellä käyttämäni lähdeavaruus on sellaiset lähemmäs parikymmentä lähdettä. Enemmänkin voisi siis olla, mutta toisaalta aineistoni on ihan hyvää. Kyllä näistä pitäisi saada aikaiseksi jo vaikka mitä. Tekstiäkin on sentään olemassa jo ihan kiitettävän paljon, riippuen miten mittaa.

Päivän harmistus on kitsas kirjasto (tai ikävä tietokantakauppias, tai joku muu satunnainen syypää), jonka lisenssi Information Processing & Management -lehden verkkoversioon ulottuu vain kymmenen vuoden päähän. Joudun siis metsästämään vuodelta 1992 kaipaamani artikkelit paperiversiosta. Onneksi molemmat (ja pari muutakin kiinnostavaa, jotka tänään bongasin) löytyvät samasta numerosta, joten ei tarvitse etsiä kuin yksi. Silti, vaiva verrattuna netistä tulostamiseen on masentava.

20.09.2005 klo 15:11 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Blogikysely

Vieroksun meemejä, mutta tämä Kirjailijaelämää-blogin aloittama kysely on sellainen, jonka täytän. Kuten kronikkaa, pidän tätä omakohtaiselta historialliselta arvoltaan merkittävänä.

OMA BLOGI

0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat? Blogi on tiuhaan päivittyvä sivu, jossa uusimmat jutut ovat näkyvillä paraatipaikalla. Blogi voi olla uutissivusto, päiväkirja tai jotain siltä väliltä. Usein blogin takana on joku yksityishenkilö, mutta myös ryhmäblogeja on olemassa.
1. Koska aloitit bloggaamisen? Minulla oli aiemmin bloginomainen sivu; silloin ei vielä puhuttu blogeista. Ensimmäisen varsinaisen blogini ensimmäinen merkintä on julkaistu 26.8.2002. Sinänsä blogin aloittaminen oli luontevaa jatkoa jo muutaman vuoden jatkuneelle nettisivujen väsäilylle.
2. Miksi bloggaat? Ensisijaisesti toteutan kirjoittamisen vimmaa. Julkaisin tosiaan nettisivuja jo ennen bloggaamisen aloittamista, mutta bloggaaminen on helppoudessaan mieluisin toimintatapa. Omaan bloggaamiseeni liittyy myös tietty statuksen tai arvostuksen hakeminen omassa vertaisryhmässä (toteutuu selkeimmin Gameblogin kohdalla: en kiistä ilahtuvani suuresti, kun blogistani - ja siten minusta - puhutaan myönteisessä ja arvostavassa sävyssä). Tietty omahyväisyys tässä on taustalla, tavallaan, koska pidän kirjoituksiani kiinnostavina muille. Toisaalta varsinkin tätä blogia kirjoitan omaksi ilokseni ja lähipiirille; tiedän sukulaisten ja kaverien lukevan tätä. En odota suurta mielenkiintoa ihmisiltä, jotka eivät tunne minua. Ei näillä jutuilla Blogilistan kärkeen päästä.
3. Kuinka usein bloggaat? Gameblogiin olen noin kolmessa vuodessa kirjoittanut 700 merkintää, eli keskiarvoksi tulee joku reilut 200 juttua vuodessa, eli nelisen kertaa viikossa. Tarkoittaa siis merkintä muutaman päivän välein, joskus tiuhemmin, joskus harvemmin.
4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi? En. Pidemmän päälle kaivelee, jos ei ole vähään aikaan kirjoitellut ja sitten voi kaivaa tikusta asiaa, mutta yleensä ottaen tahti pysyy asiallisena ilman syyllisyydentuntoa.
5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi? Ehdottomasti bloggaan. Blogaaminen on kielikorvan vastaista. Jos rokkaan, niin bloggaan.
6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä? Virittelin joskus SiteMeterin, mutta käytän myös palvelimen omia tilastoja. Tässä blogissa käy keskimäärin 125 kävijää päivässä, Gameblogissa 112. Että sitä luokkaa, olisivatko kohdallaan.
7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)? Gameblogilla 18, tällä blogilla 51. Bloglinesin kautta Gameblogia lukee 74 ja tätä blogia neljä käyttäjää. Gameblogin lukijat ovat enimmäkseen ulkomaalaisia.

MUIDEN BLOGIT

1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä? Luen, tilauslistallani on joku 150 blogia tai uutislähdettä. Luen erilaisista syistä: ihmisten elämän seuraaminen (sukulaiset, kaverit, muuten vain kiinnostavat ihmiset), harrastukseen liittyvä kiinnostus (peliblogit), yleinen viihde (muut). Jatkuvasti päivittyvät blogit ovat hyvä julkaisumuoto, blogin seuraaminen Bloglinesin avulla on helppoa ja mukavaa. Tavallisilla nettisivuilla ravaaminen on vaivalloisempaa.
2. Koska aloitit blogien lukemisen? Samoihin aikoihin kuin bloggaamisen itse, luulisin. Varsin pian piti päästä itsekin väsäämään.
3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)? Tarkistetaanpa nyt: Bloglinesissa 154 virtaa, Blogilistalla yhdeksän. Nämä ovat pääasiassa sellaisia, joita ei voi Bloglinesin kautta lukea.
4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten? Tuttujen ihmisten henkilökohtaisia blogeja ja lautapeliaiheisia blogeja. Pitää olla kiinnekohtaa omaan elämään, tai vaihtoehtoisesti oikein hyvä kirjoittaja. Yhden puolitutun jutut ovat jääneet lukematta, koska kirjoitustyyli on tylsä, toisen puolitutun juttuja lukee aina ilolla, koska ne on kirjoitettu niin hyvin.
5. Millaisia blogeja luet vähiten? Pelkkiä linkkilistoja en jaksa, niistä riittää Boing Boing. En lue myöskään aivan kamalasti uutisia; niitä saa sanomalehdestä tarpeeksi, pelkän uutisvirran lukeminen on väsyttävää. Lukisin mieluummin paremmin kirjoitettuja juttuja uutisaiheista.
6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua? Kyllä. Finland for Thought nostattaa verenpainetta säännöllisesti, kiitos täysin vastakkaisten poliittisten katsantokantojen, mutta koska tunnen kirjoittajan, niin pakko sitä on lukea. Jos blogia kirjoittaisi Philin sijasta joku ihan vieras tyyppi, en välttämättä vaivautuisi. Muuten en tiedä montaakaan ärsyttävää blogia, enkä ole halunnut erityisemmin etsiäkään.
7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja? Jaa-a, taitaa mennä ulkomaisten puolelle, mutta kyllä suomalaisiakin on paljon. Sillä ei ole oikeastaan väliä, blogeja lukiessa kielellä ei ole väliä, onko suomi vai englanti - ihan yhtä lailla niitä lukee.
8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit? Periaatteessa joo. Useimmat peliblogit ovat ulkomaalaisia, useimmat kaverit taas kotimaisia, sellainen jako tässä on, mutta sekin on ihan olosuhteiden sanelemaa sattumaa.
9. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja? Toisinaan, joskus tulee seulottua Blogilistaa uusien suosikkiblogien toivossa. Luotan myös lukemissani blogeissa mainittuihin viittauksiin uusia suosikkeja etsittäessä.

INTERBLOGISTISUUS YMS.

1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)? On, on ollut melkein alusta lähtien. En tainnut edes ilmoittaa sitä itse, joku ehti ensin. Ei haitannut.
2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö ettei sitä laitettaisi sinne? En laittaisi uutta blogia ihan heti, koska on tylsää tutustua blogiin, jossa on vain yksi tai kaksi merkintää. Blogia voi arvioida paremmin hieman pidemmän ajanjakson jälkeen.
3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne? Kuten totesin, en tainnut ehtiä ensin. Olisin kyllä ilmoittanut, jo palvellakseni lukijoita; onhan blogin lukeminen Blogilistan kautta huomattavasti helpompaa.
4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla? Aikoinaan enemmänkin, kirjoitin jopa ohjelmankin, joka lähettää listasijoitukset sähköpostiin joka viikko, mutta nykyään ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Varsinkaan, kun en todellakaan mahdu mihinkään topsataan. Tarkistin ihan tätä varten nykyisen sijoituksen: tällä blogilla 223, Gameblogilla 545.
5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla? Ei liikuta. Ehkä kyse on tietynlaisesta kypsymisestä. Tiedän, että blogilla on lukijoita, sitä ei tarvitse enää murehtia. Minua ei lopulta liikuta, moniko blogia käy lukemassa. Enemmän välitän siitä, saanko kommentteja ja linkataanko blogiini - ne ovat paljon konkreettisempia osoituksia ihmisten kiinnostuksesta. Blogilistan lukijamäärä ei enää lämmitä sydäntä.
6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla? Kts. yllä. Ei liikuta.
7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla? Toisinaan. Kommentoinnissa hieman vaivaa se, että jos kommentoi, pitää käydä seuraamassa, vastataanko kommenttiin. Joskus jaksaa, ja olen jopa käynyt kiivasta keskustelua edellämainitun Finland for Thoughtin kommenttiosastolla. Mieluiten kuitenkin kommentoin omassa blogissani, jos on enemmän sanottavaa. Jos heittää alkuperäiseen merkintään TrackBackin, pysyy keskustelu koossa. Harmi vain, että TrackBack ei ole oikein saavuttanut sellaista suosiota, minkä se ansaitsisi.
8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin? Kommenttejani taitaa olla eniten Finland for Thoughtissa. Toinen, johon olen kommentoinut useamminkin on Inconsequential Ruminations.
9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin? Niitä, joissa Phil on ihan väärää mieltä asioista. Siis aivan kauhean väärää mieltä, käsittämättömiä mielipiteitä sillä on harva se päivä, ei niitä kaikkia ehtisi millään kommentoida.
10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja? Toisinaan, ja tämä on minulle tosiaan mieluisin tapa kommentoida. Tämäntyyppistä kommentointia harrastan useimmiten Gameblogissa, mutta en sielläkään kovin usein. Olen tuuminut, että pitäisi enemmän - viittausten verkosto blogien välillä on kuitenkin hyvä juttu, keskustelujen synty ei olisi ollenkaan paha asia.
11. Tuntuuko sinusta siltä, että "blogistanissa" (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri? Varmasti on useitakin sisäpiirejä. Yksi sisäpiiri on varmasti vanhojen pitkän linjan toisensa tuntevien bloggaajien sisäpiiri, sitten neuleblogeilla on varmasti oma sisäpiirinsä. Bloggaavat kaveriporukat muodostavat sisäpiirejä ja niin edelleen.
12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et? En erityisemmin. Gameblog kuuluu lautapeliblogien blogosfääriin, mutta en koe sitä niinkään sisäpiiriksi kuin aiheeksi, koska kaikki tietämäni lautapeliblogit muodostavat melko hyvin yhteenlinkitetyn kokonaisuuden. Joku pieni sisäpiiri on varmaan Melankolia.net:n blogeilla (tämä, Menopaussi, Lorem Ipsum ja Kari Haakana), mutta ei sekään oikein missään näy.
13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi? En käy. Voisin ehkä poiketa, jos Tampereella olisi sopivaan aikaan ja paikkaan, mutta tuskin sittenkään... En viihdy muutenkaan vieraiden ihmisten seurassa, enkä oikeastaan tunne blogien kautta tuttuja ihmisiä niin tutuiksi. Gameblogissa heitin ilmaan ajatuksen lautapelibloggaajien tapaamisesta Essenin lautapelimessujen yhteydessä - tiedä vaikka siitä tulisi jotain. Mutta ihan valtavaa innostusta toisten bloggaajien tapaamiseen ei ole - ennemmin olen kiinnostunut muuten tuntemieni ihmisten blogeista kuin tuntemaan ihmisiä, joiden blogeja luen. Jos siinä nyt on mitään järkeä.

19.09.2005 klo 12:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Blog on

Hiukan nihkeänlaisesti on tullut blogattua viime aikoina, tai siltä ainakin tuntuu. Pitänee korjata tilannetta ja nostaa frekvenssiä jonkin verran, silläkin uhalla, että juttujen taso laskee - vaan ei väheksytä arkea, arjestakin on hauska lukea.

Olen syönyt viime aikoina vähänlaisesti leipää (niin, tätä se sitten tarkoittaa, kun bloggaa enemmän). Tänään korjasin tilannetta toden teolla: kaupassa oli niin tuoretta ja maukasta ruisleipää, että pistelin sitten puolet leivästä menemään kerralla. Sellaista se on, kun kehittää nälkää tarpeeksi.

Jugurtinkulutuksen kannalta on tapahtunut kaksi merkittävää uudistusta: tajusin, että S-Marketin seitsemän Ingmanin jugurttia kahdella eurolla -tarjoukseen kuuluvat myös Ingmanin rasvattomat jugurtit. Lisää valikoimaa, siis. Lähi-Sparista sen sijaan saa kymmenen Valion jugurttia kolmella eurolla, ei huono tarjous sekään, ja siellä valikoimaa vasta onkin. Kuten Johanna sanoi, jugurtti olisi kyllä listalla korkealla, jos pitäisi valita yksi ruoka, mitä ilman ei vain voisi elää.

Kaukajärvellä on hyvät ulkoiluolosuhteet. Haiharan kartanon ympäristön suojelualue on mitä miellyttävintä maastoa: metsää (tai ainakin metsäntapaista), järvenrantaa ja Annalan suunnalla porvarillisia omakotitaloja. Jee. Kiva lampikin löytyi.

19.09.2005 klo 12:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Talossa tapahtunutta

On jäänyt BB:n kommentointi vähemmälle, mutta niin on kyllä katsominenkin. Kaikkien kiireiden keskellä aikaa ei riitä 24/7-kanavan vilkuiluun. Onneksi päiväkatsauksillakin pärjää, ja niitä on mukavampikin katsoa, kun ei ole nähnyt tapahtumia jo.

Kommentoidaan nyt viime aikoja, kuitenkin. Antti S.:n äänisaalis oli melkoinen! Vaan ei ihme: niin on alun mukavanoloisesta tyypistä kuoriutunut aika nuiva ilmestys. Toivomme, että mies talon jättää, koska ei Antti S.:n talossa pysyminen ainakaan ilmapiiriä paranna. Ei ole mies sillä tavalla muita kilpailijoita ärsyttävä, että siitä juuri viihdettä saisi.

Timon ja Hannan lemmekäs yhteiselo on toki mukavaa, mutta tylsää. Toinen pois, niin eiköhän se siitä. Tällä hetkellä kannatan Hannaa, jonka anti on kautta linjan ollut vähäisempää. Mielipide Timosta vaihtelee vähän, mutta kyllä Timolta on ihan hyviä juttuja riittänyt.

Helsingin Sanomissa oli muuten harvinaisen täyspäinen BB-kolumni tänään; yleensä Big Brotherista kirjoitellaan aika nuivaan sävyyn. Pakkohan siitä ei ole pitää, mutta jotenkin risoo sellainen tietty ylemmyydentunto, mikä noista huokuu. "Vilkaisin Big Brotheria, mutta tyhmää idioottiviihdettähän se oli, joten en aio katsoa sitä koskaan." Selevä.

15.09.2005 klo 13:12 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tekniikka on ihmeellistä

Johanna sai töissä uuden printterin korvaamaan vanhan matriisinromun. Tekniikka hyppäsi kertaheitolla vuosikymmeniä:

On tuo printteri aika epeli: kun painoin virtanapiksi luulemaani nappia, se otti ja tulosti minulle tiedon HP:n neljännesvuosittaisesta myynnistä.

15.09.2005 klo 13:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rokkia kaupan

Taas olisi rokkia kaupan. Huutonetistä löytyy iso pino hämmentävän laadukkaita levyjä, mm. laajalti CMX:ää, Nick Cavea, HIMiä ja Marilyn Mansonia. Lisää on tulossa, mutta nämä nyt tällä erää - muuten menee pää solmuun siinä vaiheessa kun nuo pitää lähettää.

Ja jos joku miettii, mistä nämä, niin selitetään nyt sekin kaupan päälle: päätimme vihdoin karsia levykokoelmistamme tuplat pois. Mitäpä näitä pitämään. Jos iskee avioero, niin eiköhän levykokoelma ole aika loppupäässä huolenaiheiden listaa. Sitä paitsi, nykyaika on iTunesin, tiedostoilla pääsee pitkälle.

12.09.2005 klo 18:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Venetsia ja Verona

On näemmä jäänyt osa matkakertomuksesta kertomatta! Tärkein päiväretki matkalla oli reissu Venetsiaan. Kyllähän se kaupunki on kerran elämässään pakko nähdä, sen verran mielenkiintoisesta paikasta on kuitenkin kyse. Toista samanlaista ei vastaan tule.

Venetsian historia paljastui varsin mielenkiintoiseksi. Tiesin kyllä, että Venetsia oli menestyksekäs valtio aikoinaan, mutta että vallan tuhatvuotinen valtakunta! Venetsian tasavalta sai alkunsa 800-luvulla, ei tosin tasavaltana, sillä Venetsiaa hallitsi yksinvaltiaana doge. Ensimmäinen doge astui valtaan joskus vuoden 700 paikkeilla, viimeinen, 120., vuonna 1789.

1200-luvun paikkeilla yksinvallasta tuli tasavalta, kun dogen valtaa siirrettiin erilaisille neuvostoille ja ministeriöille. Tietty aristokratia päti silloinkin; jos ei kuulunut oikeaan sukuun, valtaan ei ollut jakoja.

Venetsian valta oli ylimmillään 1200-luvulla tapahtuneen Konstantinopolin ryöstämisen jälkeen. Konstantinopoli ryöstöön liittyi melkoinen tempaus venetsialaisilta. Venetsia oli aikaisemminkin varustanut ristiretkeläisiä laivoin ja varustein ja niin kävi tälläkin kertaa. Ristiretkeläisiä oli kuitenkin odotettua vähemmän: epäonnistunut kolmas ristiretki oli syönyt osallistujien halukkuutta.

Paikalle tulleet joutuivatkin maksumiehiksi, tavaraa kun oli tilattu. 85000 hopearahan tarvittiin, vain 51000 löytyi ja sekin riitti ajamaan ristiretkeilijät köyhyyteen. No, eipä tuo mitään - venetsialaiset keksivät ratkaisun. Unohdetaan ristiretken alkuperäinen tavoite ja mennään Konstantinopoliin! Konstantinopoli vallattiin ja ryöstettiin. Ryöstösaalis jaettiin venetsialaisten, ristiretkeläisten ja uuden keisarin kesken, mutta ristiretkeläisten oli tietysti vielä kuitattava velkansa Venetsialle. Kätevää!

Venetsian suuruuden päivät loppuivat 1700-luvulla, Napoleonin lyödessä viimeisen naulan arkkuun. Sittemmin kaupunki on hiipunut pahasti, väkimäärä on pitkään ollut laskussa. Ei ihme - niin hieno kuin kaupunki onkin, en itsekään voisi kuvitella asuvani siellä. On meinaan hieman epäkäytännöllinen paikka olla.

Luulin, että Huokausten siltaan liittyisi jotain nuorten rakastavaisten romantiikkaa, mutta pah: silta johtaa Dogen palatsin kuulusteluhuoneista vankityrmään. Tulipa sekin käveltyä läpi; tyrmät olivat synkkiä, mutta sittenkin aika siistin oloisia. Dogen palatsi oli näyttävä ilmestys, ehdottomasti vierailun arvoinen. Pyhän Markuksen basilikan jätimme sen sijaan väliin.

Venetsia olisi hieno kaupunki, jos turisteja olisi vähemmän. Tunnelmalliset pikkukujat ja kaupunkia halkovat kanaalit ovat todella kauniita, kaupungissa on ilo kuljeskella. Paikallista tunnelmaa joutuu kuitenkin aistimaan vain rakennuksista, paikallisista ihmisistä ei juuri iloa saa. Väkeä on vähän ja sekin vähä hukkuu tehokkaasti turistien joukkoon.

Verona, joka sekin kuului aikoinaan Venetsialle, oli mielenkiintoinen kaupunki. Historiaa riittää, siitä todistaa jo kaupungin keskellä nököttävä vuonna 30 rakennettu roomalainen amfiteatteri. Nyttemmin Areena toimii Veronan oopperajuhlien näyttämönä.

Mekin kävimme oopperassa. Sattumalta kohteeksi valikoitui Puccinin Turandot. Olihan se hieno! Lavasteet olivat näyttävät, kuten näin isolla areenalla (alkuperäisessä asussaan areena veti 30 000 katsojaa, nyt määrä on jonkun 15 000) kuuluukin olla. Areenan akustiikka oli kelvollista, mutta jos haluaa nimenomaan kuulla oopperaa, Areena ei ole paras mahdollinen paikka, ainakaan korkealla rahvaanpaikoilla.

Hauskana detaljina katsojille jaettiin kynttilöitä. Näky oli kieltämättä huikea, kun ilta pimeni, valot sammutettiin ja tuhannet kynttilät syttyivät palamaan. Vähemmän huikeaa oli jatkuva kameran salamavalojen tuike, vaikka salamalla kuvaaminen moneen kertaan erityisesti kiellettiin.

Kyllä Veronassa kannattaa oopperassa käydä, vaikka kivisillä penkeillä (tyynyn vuokraaminen on suositeltavaa) istuminen takamukselle käykin ja oopperan alkua sai odottaa pitkään. Väliajoilla seisoskelu oli suosittu harrastus, huomasimme.

Kävimme Veronassa toisenkin kerran. Bussimatkailu oli hermoille käypää, mutta löysimme lopulta tiemme Veronan keskustaan. Areenan edustalla lojui oopperalavasteita - oli hauskaa katsella Turandot'nkin lavasteita tarkemmin. Kaupunki oli muutenkin mukava, pieni ja rauhallinen. Julian parveke oli surkea viritys (ja täysin fiktiivinen, luonnollisesti), mutta oivallinen jäätelö ja pizza lohduttivat hyvin. Kauppojakin kierreltiin, Johanna teki hienoja löytöjä.

Veronassa näkyi voimakkaana muotikauppojen kirjo: vierekkäin tavaroitaan myivät Vuittonit ja muut hienot liikkeet ja sitten nämä yksityiset ja yritteliäät afrikkalaiset Vuitton-kauppiaat... Eli piraattimerkkituotteita myytiin todella paljon, Vuittonin laukkuja ja Dolce&Gabbanan vöitä olisi saanut vaivatta ja halvalla. Jätimme väliin, syystä tai toisesta.

Verona oli nätti kaupunki, jossa kävisin kyllä toistekin. Luonnonhistoriallinen museonsa on kuulemma hieno, ehkä sen katsastamme sitten ensi kerralla?

12.09.2005 klo 10:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Paras brownie

Löysimme erinomaisen brownie-reseptin. Tähän asti Amarillo on tarjoillut parhaat browniet, mutta tästä lähtien on hyvin vähän syitä käydä Amarillossa: vähintään yhtä hyvät browniet valmistuvat nyt itse.

Tarkka resepti löytyy Trish Deseinen kirjasto Haluan suklaata!, joka on niin suositeltavaa luettavaa suklaan ystäville, että en kopioi reseptiä tähän. Kirjakauppaan, mars, kirja on hintansa väärti jo tämän reseptin ansiosta. Avainsanoja ovat joka tapauksessa runsas suklaan, rasvan ja sokerin käyttö.

Tämän aika yksinkertaisen reseptin löytäminen vie myös pohjan Kungsörnenin brownie-jauheen käyttämiseltä. Hyvähän sekin on, mutta ei näin herkku...

9.09.2005 klo 21:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tuottelias syksy

No niin! Nyt on syksyn työllisyyskuvio jotakuinkin selvillä. Pääosan ajasta vie jo aiemmin mainostettu harjoittelu informaatiotutkimuksen laitoksella tutkimusavustajana. Tähän asti olen laskeskellut kollokaatiokertoimia. Jos liikutte laitoksella päin, saa tulla moikkaamaan laitoksen lähimikrotuen huoneeseen aulaan, jos satun paikalla olemaan. En ole joka päivä.

Toinen iso homma on litterointi Tutkimustielle. Etätyötä tämä, ja samoin varsin osa-aikaista. Kuuntelen haastattelunauhaa ja kirjoitan ylös, mitä puhutaan. Raskasta, mutta ihan jännää puuhaa se.

Näiden lisäksi on sitten noita tyypillisiä: Enterin kolumnit ja muut jutut, Infernon levyarvostelut, mahdollisesti käännöksiä Marektoylle... Mitä nyt keksii.

Sitten olisi gradu. Lokakuun alussa pitäisi olla näytillä jotain uutta, mieluusti tietysti sivukaupalla. Gradua on olemassa noin parikymmentä sivua, mikä ei tietysti riitä alkuunkaan. Määrän pitäisi moninkertaistua, mutta vähän on ihmetystä, että milloin. Syyskuu on periaatteessa (tai no oikeastaan nimenomaan käytännössä) gradunkirjoituskuu, mutta saa ny nähdä.

9.09.2005 klo 13:51 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Valkoista hälyä

Katseltiin eilen White Noise. Leffan ideana on EVP, Electronic Voice Phenomena, jossa kuunnellaan henkimaailman viestejä radion kohinasta. Kuten arvata saattaa, kaikki kuolleet eivät ole niin kamalan kivoja, kauhuelokuvastahan tässä on kyse.

Ihan kiva idea, eikä toteutuskaan ollut hullumpi. Sellaista kolmen tähden tasoa White Noise tavoitteli, mutta valitettavasti loppu lässähti pahasti. Loppuratkaisussa oli vähän sellaista makua, että juoni oli mennyt vähän hankalaksi ja paketti piti vetää kasaa keinolla millä hyvänsä - valittu keino oli vähän kökkö. Ihan ok stoori kuitenkin, kyllä tästä kauhuleffojen ystävä jotain irti saa.

Huomasin muuten Makuunissa, että suosikkimme Tale of Two Sisters on julkaistu Suomessakin. Elokuva on saanut vain tavattoman lattean nimen: Pahan yhteys on melkoinen alisuoritus. Elokuva on silti ehdottomasti parhaita kauhuleffoja tällä hetkellä.

5.09.2005 klo 07:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lauantain juhlat

Lauantaina pidettiin sukujuhlia, mummu täytti 85. Oli mukavat juhlat, kiva nähdä isänkin puolen sukua. Se puoli on jäänyt vieraammaksi, lähinnä maantieteellisistä syistä: äidin sukulaiset kun asuvat Jyväskylässä kuten mekin, niin ainahan sitä näkee, vähän joka yhteydessä. Nyt tietysti vähemmän, kun olen Tampereella, mutta Jyväskylässä käydessä näkee aina silloin tällöin.

Muutkin kirjoittivat tunnelmista juhlan jälkeen.

5.09.2005 klo 07:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jani pois!

Nonni. Jani sai kenkää ensimmäisenä. Numerot olivat yllättävänkin isot, 65-35 Janin puolesta. Mielenkiintoista, mikäköhän sitten lopulta sai ihmiset äänestämään Jania? Perttu on käynyt elävämmäksi viime päivinä, joten ehkä se keräsi suosiota.

Ihan mielenkiintoista oli se, että kilpailijoille uskoteltiin kahden lähtevän, vaikka vain yksi poistettiin. Mielenkiintoisin käänne oli ehdottomasti se, että kilpailijoiden antamat äänet näytettiin muille. Paljastuksista ei syntynyt heti tappelua, onpas rauhallista porukkaa... Ilmeisesti kilpailijat eivät kuulleet, mitä sanottiin, mikä tietysti selittää paljon.

Saapa nähdä, onko ensi viikolla tavallisempi käytäntö. Toivottavasti pudotusuhan alla oleville asia kerrottaisiin, lisäähän se tunnelmaa talossa.

Ihan kiva muuten nähdä, mitkä fiilikset talossa on heti äänestyksen jälkeen. Kyllä tämä 24/7-kanava on vaan mainio!

Vielä loppuun on todettava, että tämän hetken fanitustilastossa Iinalla on ykköspaikka. Fiksuja juttuja!

4.09.2005 klo 22:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Siistivää editointia

Sattuipas silmään sievistelevää editointia! Kaikkea sitä havainnoikin, kun näkee leikkelemättömän BB:n ja parhaiksi pätkiksi karsitun version. Kilpailijat kävivät kaupassa ostoksilla ja maksoivat ostamansa Visa Electronilla.

Se, että ostokset maksetaan Visa Electronilla, on tietysti tarkoin harkittu sponsoroitu yksityiskohta - muutenhan sillä ei olisi mitään väliä. Jostain syystä varsinainen maksutapahtuma, jossa Visa Electronista puhuttiin, oli kuitenkin saksittu pois koostelähetyksestä. Mitä tapahtui mainosarvolle?

Totuus on hyvin yksinkertainen: Tiinalta ja Minnalta meni kauppareissusta kolmasosa Electronin kanssa sählätessä. Hetken näytti jo siltä, että koko ostostapahtuma menee pieleen, kun kaupassakäyntiaika kävi uhkaavasti vähiin. Visa Electron vain otti yhteyttä pankkiin, eikä mitään tapahtunut - tilanne on varmasti tuttu kaikille Electronia käyttäville. Varmistussoitto pankkiin kestää joskus tuskallisen kauan, ja juuri niin kävi tässä tapauksessa.

Sehän ei tietenkään anna Visa Electronista mitenkään mairittelevaa kuvaa helppokäyttöisenä ja kätevänä maksuvälineenä, kun ostosreissu meinaa mennä mönkään Electronia odotellessa... Ehkä ensi kerralla ostaminen käy sutjakkaammin ja Electron saa ansaitsemaansa mainosaikaa!

2.09.2005 klo 22:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nimeämiset

On hauskaa, että Big Brotherin nettisivuilta löytyy nimeämiset perusteluineen (osa 1 ja osa 2). Hauska nähdä, miten joidenkin kohdalla mielipiteet vastaavat, kun kaksi henkilöä nimeää toisensa ykkössuosikiksi poisäänestettäväksi.

Huomio kiinnittyy myös siihen, mitä ei tapahdu: Antti A. ja Mika eivät saaneet lainkaan ääniä. Sehän viittaa voittaja-ainekseen. Antti S. sai ääniä ainoastaan Pertulta, joka saattaa hyvinkin lähteä pois pian. Muutama muukin sai ääniä vain yhdeltä.

Ääniä tutkaillen päätyy siihen, että Hanna on seuraavalla kerralla yleisöäänestykseen joutuvien joukossa, luulisin. Vahvimmiksi voittajaehdokkaiksi nimeäisin tällä hetkellä Mikan, Antti A.:n ja Antti S.:n.

2.09.2005 klo 19:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jani pois?

Noniin! En yllättynyt, kun Jani päätyi äänestykseen, ja Perttuakin kannatin. On siis aika sama, kumpi lähtee. Pertulla on tosin ihan selvää yritystä Katin suuntaan, joten jos siitä jotain tulee, olisi harmi, että Perttu lähtee. Mutta saapa nähdä, ei Pertun poistuminen suuri harmi olisi.

Jani-show'n loppuminen olisi ihan hyvä kanssa, mies puhuu niin taukoamatta ettei mitään rajaa. Radiojuontajan ura olisi kieltämättä ihan hyvä valinta, Jani onkin oikeastaan juuri samalla tavalla ärsyttävä kuin radiojuontajat yleensä.

2.09.2005 klo 11:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lautapelivuosiäänestys

Vuosiäänestys viime vuoden parhaista lautapeleistä on alkanut. Mitkä olivat parhaat viime vuonna pelaamistasi lautapeleistä? Kaikki vähintään viittä eri lauta- tai korttipeliä pelanneet ovat tervetulleita ilmaisemaan mielipiteensä asiasta. Äänestysaikaa on syyskuun loppuun asti. Osallistujien kesken saatetaan arpoa palkintojakin.

1.09.2005 klo 09:36 | Kommentoi | TrackBack (0)