Edellinen kuukausi: maaliskuu 2007
Seuraava kuukausi: toukokuu 2007
Ensimmäinen kritiikki!
Perjantain (24.4.) Hämeen Sanomissa oli paitsi haastatteluni, myös arvostelu kirjasta - ensimmäinen lukemani. Olen tyytyväinen, vaikka arviossa kritiikkiäkin esitettiin. Ihan aiheesta, luulisin - vaikea sanoa oman kirjoittamisensa tasosta, kun harvoin tarjoutuu tilaisuuksia saada kritiikkiä. Tässäkin tapauksessa asiasisältö on ilmeisesti kohdallaan, mutta kieliasussa olisi kehittämisen varaa.
Ei siis ollut suuri järkytys tämä törmäys kritiikin kanssa, ja ainakin tämän arvostelun perusteella kirja vaikuttaisi onnistuneen siinä, mitä yrittää. Siihen voi olla tyytyväinen.
30.04.2007 klo 13:41
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Perustin lehden
Olen haaveillut oman lehden perustamisesta jo jonkin aikaa. Nyt päätin lopettaa haaveilun ja ryhtyä tuumasta toimeen: eihän tässä ole mitään menetettävääkään! Paitsi maine, työhön käytetty aika, jne., mutta mitäs noista. Luonnollisesti muotona on netissä ilmaiseksi jaeltava fanzine, aihepiirinä on kummallinen kirjallisuus: reaalifantasia, maaginen realismi, slipstream, uuskumma... Jonathan Carroll, Neil Gaiman, Johanna Sinisalo, Pasi Jääskeläinen ja niin päin pois.
Lehdellä on kotisivu, josta löytyy lisätietoja.
25.04.2007 klo 08:23
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Valkeakoski I love you!
Aloittelevaa kirjailijaa kiinnostaa luonnollisesti se, millaisen vastaanoton kirja saa. Ostaako sitä kukaan? No, ilmeisesti ostaa, nimittäin kirjastot. Kirjastot.fi-portaalin monihaun perusteella kirja löytyy jo varsin monesta paikasta. Jännittävää!
Mielenkiintoisesti kirja löytyy monista pienistä kirjastoista, mutta esimerkiksi Tampereelta tai HelMet-kirjastoista ei teosta vielä löydy. Valkeakoskelle kirjaa on tilattu jopa kaksi kappaletta! Tamperelaiset löytävät omansa kuitenkin yliopiston kirjastosta. Olen myös Fennicassa. Tämä on Suurta! Eiköhän se noihin suuriinkin ehdi, ison kirjaston hankintaketju vain on pitkä ja mutkikas.
24.04.2007 klo 19:29
| 
3 kommentti(a)
| TrackBack (0)
10-kuukautinen sankarivauva
Nooa osoitti tänään sankarillista selviytymistä. Tänään kymmenen kuukautta täyttänyt muksu koki kovia, kun kävimme sairaalassa allergiatesteissä. Itsekin pistelytestin läpikäyneenä tiedän, että maailmassa on mukavampiakin asioita, mutta Nooapa ei 30 pistosta piitannut, vaan oli kuin ei olisi ollutkaan. Ja totta kyllä, huoneessa oli kyllä paljon muutakin, huomattavasti kiinnostavampia asioita!
Muutenkin päivä on mennyt hämmentävän hyvin, vaikka aamupäiväunet piti lopettaa kesken, jotta ehditään sairaalaan ajoissa. Nooa on ihmeellinen tapaus, melkoinen pärjääjä. Sanomattakin on selvää, että verikoe ei ollut juttu eikä mikään, vaikka kokeenottaja jotenkin vähän tumpelo olikin. Olen nähnyt sulavampiakin suorituksia. Vaan siinä auttaakin puudutusgeeli, neulalla saa tökkiä miten sattuu, eikä poika valita - luulen, että ilman geeliä tuossa kohtaa kuultaisiin huutoa.
Tuloksista ei ole vielä ihmeempää tietoa, paitsi että kananmuna-allergia on ilmeisesti tosiasia, joten sitä vältetään nyt ainakin kaksivuotiaaksi asti. Ei taida olla isompi ongelma, mutta vaatii vähän tarkkailua.
23.04.2007 klo 12:36
| Kommentoi
| TrackBack (0)
LibraryThing
LibraryThing on melkoisen hauska työkalu. Sivusto tarjoaa varsin järeät, mutta helppokäyttöiset työkalut oman kirjakokoelman luettelointiin. Kun kirjakokoelmansa on saanut syötettyä tietokantaan, sitä voi järjestellä, merkata tageilla, arvioida ja niin edelleen. Oman kirjavalikoiman perusteella saa myös suosituksia, jotka ainakin minun kohdallani näyttäisivät ihan lupaavilta.
Maksuttomaan LibraryThingiin saa luetteloida 200 kirjaa. Moni pärjää sillä. Jos se ei riitä, vuosimaksu on noin 10 dollaria ja elinikäinen maksu noin 25 dollaria. Noin, sillä LibraryThing on hiljattain omaksunut Magnatunelta nokkelan pikku kikan: hinnan saa valita itse. Elinikäisen maksun hintahaarukka on 21 dollarista 55 dollariin. Arvelen, että tällaisella yksinkertaisella nokkeluudella sivuston omistajat tienaavat huomattavan summan rahaa. Osa maksaa halvemman, kun ei olisi maksanut kalliimpaa, hyvätuloinen taas saattaa helposti maksaa arvostamastaan palvelusta enemmänkin.
Minullakin on profiili ja kirjasto. Itse olen tagittanut kirjojani sen mukaan, olenko jo lukenut ne, hankkiutunut niistä eroon, vasta aikeissa lukea ne tai ottanut ne pitääkseni.
21.04.2007 klo 06:07
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Kirja on ilmestynyt!
Sain tänään käsiini ensimmäisen kappaleen Uudet lautapelit -kirjaani. On se vaan nätti! Kirja on iso ja kovakantinen, 240 sivua täyttä asiaa. Olen erittäin tyytyväinen, kirja on tyylikkäästi tehty ja selkeä. Lautapeliharrastajaksi mielivän kannattaa perehtyä.
Lisätietoa löytyy vaikkapa Lautapelaaja.net:stä, tilata voi ainakin Akateemisesta tai suoraan BTJ:ltä. Eiköhän tuo löydä tiensä muihinkin kauppoihin ja kirjastoihin ajan mittaan.
Jos arvosteluja näkyy jossain, kuulisin niistä mielelläni.
17.04.2007 klo 15:19
| 2 kommentti(a)
| TrackBack (0)
Kirjoja jonossa
Jotkut kirjat odottavat vuoroaan pitkään. Tilasin Steve Ericksonin The Sea Came in at Midnightin
BookMooch-hankinnat ovat luoneet kirjahyllyyni noin 30 kirjan parven, josta valita. Osa kirjoista saa odottaa aina vain - pari Banksia ja Alastair Reynoldsia, jotka ovat varmasti vähintäänkin hyviä, esimerkiksi. Osa kiilaa hetkessä jonon ohi. Toisinaan valinta on vaikea, toisinaan tavattoman helppo. Keskiyön meren vuoro koitti vaikeamman valinnan myötä.
Nyt luen rästiin jääneet Usvat, sitten vuoron saa sattumalta yliopiston kirjastosta mukaan tarttunut Thomas Pynchonin Gravity's Rainbow
9.04.2007 klo 06:49
| 2 kommentti(a)
| TrackBack (0)
Vauva lisää entropiaa
Olen tullut siihen tulokseen, että vauvan tehtävä maailmassa on hajottaa vanhaa järjestystä ja lisätä entropian määrää systeemissä. Väitteeni tueksi voin esittää todistusaineistoa: kirjahyllyssämme pelit olivat ennen siivossa järjestyksessä aakkosittain pelikoneen mukaan; tv-sarjalevyt olivat samoin siististi rivissä. Ei enää.
Keittiö on myös jatkuva entropian lisääntymisen näyttämö. Ruokaa on yksinkertaisesti joka puolella. Toivon mukaan jossain vaiheessa tämä vanhan järjestyksen hajottaminen tekee tilaa uuden järjestyksen luomiselle.
Nooa löysi myös uuden ystävän salaatinkuivaimen kannesta. Sitä on mukava kiskoa perässään narusta vetäen. Pitäisiköhän pojalle ostaa joku varsinainen vetolelu? Kenties, vaan toistaiseksi taitaa riittää salaatinkuivain. Nuken hankkiminen tuntuisi myös ajankohtaiselta, sen verran reippaasti poika on innostunut nukkejen kanssa vuorovaikuttamaan tilaisuuden tullen. Nukkeja voi pussata ja retuuttaa, siitä se vuorovaikutustaitojen kehitys alkaa.
Vähemmän sosiaalisista harrastuksista mainittakoon roskisdyykkays. Vessan roskiksesta löytää ihastuttavia vessapaperirullan hylsyjä, joista vauhdikas vauva nauttii omatoimisesti päivän kuituannoksensa. Niinpä niin...
7.04.2007 klo 18:24
| 2 kommentti(a)
| TrackBack (0)
Little Britain hyppäsi hain
Mielenkiintoista sinänsä, että vitsit loppuivat jo nyt - sarjan kaudethan ovat brittityyliin lyhyitä, vain kuusi jaksoa. Jos kolmen kauden parhaasta materiaalista saisi tiivistettyä luultavasti kaksi ihan hyvää kautta, niin ei hyvin mene.
(Lisätietoa Amazonista: Little Britain - Series 3 (2 Disc Set) [2005]
6.04.2007 klo 08:08
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Luonnotonta argumentointia
Sattuipas silmiini taas kirjoitus, jossa luonnehdittiin erästä toimintaa luonnottomaksi (saatte itse arvata, mistä oli kyse; se ei ole tässä relevanttia) ja kuvottavaksi. Kyseessä on siis paha asia, koska se on luonnoton.
Tämähän on vallan onnetonta argumentointia. Ensinnäkin: minun nähdäkseni jotakuinkin kaikki inhimillinen toiminta (mistä tässäkin oli kyse) on luonnollista. Luonnonvastaista tai luonnotonta voisi olla vaikkapa painovoiman uhmaaminen ilman apuvälineitä. Sen sijaan lentäminen lentokoneella, vaikka luonnonvastaiselta voi tuntuakin, on hyvinkin luonnollista: perustuuhan se fysiikan lakeihin. Myös vaikkapa murhaaminen on hyvin luonnollista toimintaa ihmiskunnan historian valossa.
Tästä päästäänkin kätevästi siihen, että asian luonnollisuus tai luonnottomuus ei ole ainakaan minun mielestäni mitenkään erityisen hyvin sidoksissa sen hyvyyteen tai pahuuteen. Voin keksiä koko joukon luonnonilmiöitä, jotka ovat kaikki varmasti hyvin luonnollisia, mutta eivät erityisen miellyttäviä tai suositeltavia. Luonnollisuutta ei siis voi missään tapauksessa pitää universaalina asioiden sopivuuden mittarina.
Samalla voitaisiin myös sopia, että ei luonnehdita biologiseksi mahdottomuudeksi asiaa, joka on varsin selvästi ja helposti tapahtunut. Eihän se mahdotonta ollut, jos se kerran tapahtui, vai kuinka?
5.04.2007 klo 15:00
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Omenaolutta
Joinpas tässä päivänä eräänä olutta. Minähän en noin yleensä ottaen ole alkuunkaan olutihmisiä, vaan siiderisnobi, jolle maistuvat lähinnä laadukkaammat omenasiiderit. Lautapeliseuran foorumilla asuu kuitenkin ryhmä olutharrastajia, joiden olutketju on mielenkiintoista luettavaa.
Sieltä bongasin belgialaisen Lindemansin Apple-lambicin, jota kehuttiin erinomaisen omenaiseksi. Pakkohan se oli kokeilla - ja totta tosiaan, olut on erinomaisen omenaista. Veikkaan, että sokkotestissä peruslageriin tottunut kuluttaja saattaisi veikata Applea siideriksi. Perinteistä oluenmakua tuossa ei ollut, vaan eipä lambic perinteistä olutta olekaan.
Wikipedian lambic-artikkeli on valaiseva. Brysselin lähistöllä tehtävän lambicin erikoisuutena on spontaani käyminen: vierteeseen ei lisätä lainkaan hiivaa. Sen sijaan vierre lasketaan altaaseen, jossa se nappaa ulkoilmasta villihiivoja ja muita pieneliöitä tuottamaan käymistä. Kypsytyksen jälkeen lopputuloksena on peruslambic, josta sekoitellaan erilaisia juomia, joko yhdistelemällä erilaisia peruslambiceita tai sekoittamalla mukaan sokeria ja hedelmiä.
On hyvä kysymys, kannattaako Applea juoda, kun omenamehua saa kaupasta aika paljon halvemmalla, mutta suosittelen silti omenasiiderin ystäville, kannattaa kokeilla. Applea saa hyvinvarustelluista kaupoista, CityMarketeissa tuntuu olevan yleensä paras olut- ja siiderivalikoima.
1.04.2007 klo 09:05
| 4 kommentti(a)
| TrackBack (0)