Mikko Saari

Edellinen kuukausi: toukokuu 2007
Seuraava kuukausi: heinäkuu 2007

The Squid and the Whale

En jaksa enää kirjoitella blogimerkintöjä kaikista elokuvista, mutta silloin tällöin kohdalle osuu sillä tavalla hyviä elokuvia, että iloa haluaa jakaa muillekin. Tätäkään elokuvaa välttämättä moni ei mainostuksen puutteen vuoksi huomaa itse katsoa: The Squid and the Whale on mainio pienehkön budjetin helmi.

Itse nappasin elokuvan vuokraamon hyllystä, koska se oli ehdokkaana parhaan käsikirjoituksen Oscariin. Ei voittanut, mutta käsikirjoitus on silti huomattavasti keskimääräistä parempi. Elokuva kertoo brooklyniläisestä perheestä, jonka vanhemmat eroavat. Perheen lapset joutuvat kärsimään, kun vanhemmilla on vaikeaa.

Aihe on aika synkeä, mutta elokuva on myös varsin hauska. Tätä oli ihan mukava katsella, vaikka perheen elämä olikin kaukana täydellisestä. Vähän erilaista ja kenties perus-Hollywoodia elämänmakuisempaa elokuvaelämystä hakeville tämä on oivallinen valinta.

(Ja miksi nimeä ei suomennettu? Kalmari ja valas olisi ihan hauska nimi...)

29.06.2007 klo 05:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mappalujo

Jos olisin kaunokirjallisesti suuntautuneempi, innostuisin luultavasti Mappalujosta enemmänkin. Jeff Noonin (oivallisen Vurtin kirjoittaja) kehittämä kirjallinen peli asettaa kaksi kirjoittajaa saman tarinan äärelle.

Mappalujo perustuu kirjallisiin haamuihin. Mappalujon lukujen taustalla vaikuttaa kirjallisten hahmojen (tai kulttuuristen ikonien) jälki. Kaikki luvut viittaavat jollain tavalla Mama Lujoon, Lujo-maailman voodoojumalattareen. Jokainen luku lainaa lisäksi edeltäjältään vähintään kaksi elementtiä; nämä elementit yhdistävät tarinan kokonaisuudeksi, luovat yhteyksiä joita lukija voi huomata.

Tarina koostuu tietystä määrästä lukuja, joita tehdään vuorotellen. Yksi luvuista kirjoitetaan yhdessä ja lopuksi koko kokonaisuus editoidaan yhteistyönä. Jeff Noonin ja Steve Beardin kirjoittama alkuperäinen Mappalujo vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta kirjalliselta kokeilulta.

28.06.2007 klo 18:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Täysi vauhti päällä

Nooa on nykyään täynnä touhua. Kotona kävelemistä ei estä mikään, vaan menoa riittää jatkuvasti. Elämään mahtuu kärräämistä ja kuskaamista. Jostain syystä Duplot on esimerkiksi lähes poikkeuksetta levitettävä eteisen lattialle - ei omaan huoneeseen, ei olohuoneeseen, vaan eteiseen.

Kielen kehitys tuntuu olevan vahva juttu tällä hetkellä. Nooa ymmärtää puhetta aina vain enemmän ja saattaa satunnaisesti jopa sanoa jotain. Tai ainakin yrittää. Mutta ymmärrys on vahvaa: jos puhutaan ulos menemisestä, Nooa saattaa mennä ovelle hypistelemään kenkiä.

Synttäreillä Nooa osoitti olevansa aikamoinen epeli. Ei ollut juuri äitiä ja isiä ikävä, kun Nooa kiehnäsi vieraiden parissa. Lahjaksi saatu hyrrä tuntuu olevan seuranpitoväline: synttäreillä hyrrää vietiin milloin kenellekin pyöritettäväksi. Pari päivää sitten kävi taas vieras kylässä ja eiköhän Nooa ollut pian tuomassa vieraalle hyrrää pyöritettäväksi.

28.06.2007 klo 05:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vaskikirjat

Erkka Leppänen - nimi on tuttu ainakin Portin lukijoille - on perustanut uuden fantasiakirjallisuuden keskittyvän pienkustantamon, Vaskikirjat:

Vaskikirjat on vasta toimintansa aloittanut pienkustantamo, jonka erityisalue on fantasiakirjallisuus ja muu spekulatiivinen fiktio. [...] Vaskikirjat vastaanottaa myös suomalaisia käsikirjoituksia ja tarjoaa arvostelupalvelua.

Syksyllä Vaskikirjat julkaisee ensimmäisinä julkaisuinaan Lordi Dunsanyn The King of Elfland's Daughterin ja Fritz Leiberin Swords and Deviltryn. Seuraamme mielenkiinnolla ja toivotamme onnea yritykselle!

26.06.2007 klo 09:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Synttäriruokia: sarvet ja wrapit

Nooan synttäreitä vietettiin tänään. Yksivuotias viihtyi juhlissaan erinomaisen hyvin, vaikka asunto oli täynnä väkeä. Lahjat miellyttivät ja vieraissa riitti ihmeteltävää. Kaikki hyvin siis.

Ruoat herättivät kiinnostusta, joten reseptit jakoon! Kuten sanoin, sarvien resepti löytyykin jo täältä. Toisissa oli täytteenä metvurstisuikaleita ja emmentalraastetta, toisissa ruohosipulituorejuustoa ja ruohosipulia.

Johannan kaverin Katrin ohjeella tehdyt wrapit tekivät kauppansa hyvin. Ne ovat myös varsin helppoja tehdä:

• 8 kpl tortillalättyjä
• tuorejuustoa
• 2 prk tonnikalaa
• maustekurkku

Tortillalätyille levitetään tuorejuustoa (käytimme maidottoman ruoan tarpeessa soijasta tehtyä Tofutti-tuorejuustoa - ei ole ihan aidon veroista, mutta tässä yhteydessä eroa ei huomannut), tonnikalaa ja maustekurkkua. Rullataan, kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin tekeentymään. Kannattaa tehdä edellisenä päivänä. Me tarjoilimme nämä puoliksi leikattuina, jolloin saatiin 16 kpl ihan hyvän kokoista palasta.

Tuorejuustoa tarvinnee parikin pikkupurkkia, Tofuttia riitti yksi, mutta se onkin iso. Purkki tonnikalaa riittää neljään, jos tekee paketillisen lättyjä, tarvitsee siis toisen. Yksi maustekurkku riitti, kun sen pisti todella pieneksi silpuksi.

23.06.2007 klo 16:20 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Yspahanin kamelit

Olen koukussa! Yspahan-lautapelin tietokoneversio on tavattoman addiktiivinen peli. Nopea peli suorastaan vaatii ottamaan uusintaerän tappion tullen (ja tappioita tulee, sillä tekoäly on hyvä).

Peli on harrastajapohjalta tehty, mutta lautapelin julkaisijan hyväksymä. Hyvä idea - itse en ollut erityisen kiinnostunut Yspahanista, ennen kuin Lautapeliseuran foorumin hehkutuksen perusteella päätin testata PC-version. Nyt harkitsen vakavasti lautapelinkin ostamista, sillä Yspahan on todellakin erittäin hyvä peli.

Yspahan, muuten, on väännös Isfahanista tai Eşfahānista. Kaupungin - joka oli siis Persian pääkaupunki, aikoinaan yksi maailman suurimmista kaupungeista - nimeä on aikain myötä väännelty muotoon jos toiseen, joten uusi muoto tuskin haittaa. Nimen jekkuna on kirjainten Y ja S esiintyminen tuossa järjestyksessä. Se on lautapelin julkaisijan Ystari Gamesin tavaramerkki: Ys, Caylus, Mykerinos, Yspahan, Amyitis... Faarao Mykerinoskin tunnetaan paremmin nimellä Men-Kau-Re.

19.06.2007 klo 15:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Raparperihyve

Päivän ruokalistalla oli perinteisen omenahyveen sijasta nettifoorumilta bongattua raparperihyvettä. Resepti oli hyvin suurinpiirteinen, joten en itsekään mittaillut ainesosia vaan tein fiilispohjalta. Hyvin onnistui, lopputulos oli kerrassaan herkullinen.

Uunivuokaan ladottiin neljä vartta raparperia pestyinä, kuorittuina ja paloiteltuina. Päälle laitetaan runsaasti sokeria, koska raparperi ei ole itsessään erityisen makeaa. Kulhossa sekoitin kaurahiutaleita (noin pari desiä), fariinisokeria (reilu desi) ja juoksevaa rasvaa (olisiko ollut vajaa desi, enemmänkin olisi voinut olla). Tämä seos sitten raparperien päälle ja koko paketti noin puoleksi tunniksi 175-asteiseen uuniin. Valmista on, kun kuorrutus on rapea ja reunoilla kiehuu.

Tuosta tuli kaksi runsasta kupillista, eli noin kolme kohteliaan kokoista annosta. Päälle tehtiin annos Blå Bandin mainiota vaniljakastiketta. Hyvää oli!

17.06.2007 klo 16:37 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Little Children

Katseltiin eilen Johannan löytämä Little Children, Kate Winsletin tähdittämä arkinen draama. Kate Winslet on kotiäiti, joka kohtaa leikkipuistossa lastaan ulkoiluttavan miehen - ja seuraukset voi arvata. Tuloksena on kiihkeä romanssi kahden naimisissa olevan ihmisen välille.

Tarinassa on muutakin. Naapurustoa järkyttää vankilasta vapautunut seksuaalirikollinen ja monet muut jännitteet. Elokuva on täynnä yllättävän luonnollisen tuntuista elämää. Lapset ovat oikeasti lapsia eivätkä miniaikuisia, henkilöt ovat miellyttävän moniulotteisia eivätkä yksiselitteisen hyviä tai pahoja.

Pidin siis kovasti. Elokuva oli hauska, dramaattinen, kantoi erittäin hyvin koko kahden tunnin kestonsa ja herätti ajatuksia. Kaikin puolin erinomainen katselukokemus, siis!

16.06.2007 klo 06:39 | Kommentoi | TrackBack (0)

Poika kasvaa ja kehittyy

Nooasta on kehkeytynyt ensinnäkin kova kävelijä ja toiseksi varsin fiksu muksu. Nooa ymmärtää selvästi aikaisempaa enemmän sanoja - kun puhuu kirjoista, Nooa menee hakemaan kirjan. Jos puhuu kylvystä, poju saattaa vaeltaa kylppärin ovelle. Nooan hauskoihin harrastuksiin kuuluu yhä roskiksen dyykkaaminen, varsinkin tyhjät hedelmäsosetetrat ovat arvostettuja aarteita. Mielenkiintoinen projekti on myös cd-levyjen kärrääminen makuuhuoneesta telkkariin.

Ulkona Nooa ei vielä juuri omatoimisesti kävele, vaan arastelee liikkeissään. Reitit ovat kuitenkin selvät: omalla pihalla kuljetaan ensin keinuun, sitten toisen talon keinuun, sitten kenties hiekkalaatikolle, sitten käydään kolmannen talon pihassa ihmettelemässä leikkipaikkoja.

Tänään kävimme Särkänniemessä ihmettelemässä lasten eläintarhaa. Kallis reissu oli vaivan arvoinen, Nooa oli ihan huuli pyöreänä katsellessaan eläimiä. Siitä tietää, milloin Nooa on kiinnostunut jostain: poika on ihan hiljaa ja ihmeissään. Epäilemättä tänä iltana ennen nukkumaanmenoa sängystä kuuluu pörinää kun poju puhuu itsekseen päivän jännittävistä tapahtumista.

Nooan puhuttu sanavarasto on vielä aika kapea, edelleen käytössä on vain äiti - milloin kysymyssanana, milloin komentona, milloin mitenkin. Kaikki on siis äitiä. Äiti tuntuu muutenkin olevan Nooalle suosikki; tätä kirjoittaessani Nooa leikkii Johannan kanssa lattialla. Jos Johanna olisi tässä koneella, Nooa kiehnäisi jaloissa eikä antaisi hetken rauhaa.

13.06.2007 klo 17:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Scorpions!

Ei ihan ensikuulemalta uskoisi, mutta Scorpions on ottanut ja tehnyt komean uuden levyn. Bändin kuudestoista pitkäsoitto Humanity - Hour 1 on varsin vakuuttavan ja modernin kuuloinen levy. Biisit ovat pääasiassa varsin hyviä, loppupuolella on muutaman biisin nuiva putki, mutta muuten materiaali on jotakuinkin niin hyvää kuin Scorpionsilta saattaa odottaa.

Levylle on rekrytoity tuottajaksi Desmond Child, jolla on aika lailla kokemusta hittibiisien väsäämisestä. Tässä vähän biisilistaa: Livin' on a Prayer, Bad Medicine, Keep the Faith, Livin da Vida Loca, She Bangs, Shake Your Bon-Bon, Poison, Thong Song, I Was Made For Lovin' You... Desmond Childiä lienee kiittäminen levyn raikkaudesta.

Luksusversion mukana on DVD, johon on jemmattu ihan hyvä biisi piiloon, ärsyttävää. DVD:llä on myös hilpeä haastatteludokumentti, jossa bändin jäsenet puhuvat syvällisiä - levyllä on olevinaan joku nokkela taustatarina, mutta ei kuulkaas, rokkiäijien kannattaisi kyllä jättää maailmanparannus väliin, väittäisin. Onneksi sanoituksia ei tarvitse kuunnella, kun biisit rokkaavat muutenkin.

8.06.2007 klo 17:19 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjaa kaupan, kirjailija tyrkyllä

Luin BTJ Kustannuksen blogista, että kirjani on Kolmen sepän kirjakaupassa kesäkuun kanta-asiakastarjouksena 30 eurolla. Ostoksille siis, kanta-asiakkaaksi liittyminen ei ole ilmeisesti temppu eikä mikään.

Samaan hintaan kirjaa saa myös lauantaina Helsingistä lautapelaamisen SM-kisoista. Olen itse paikan päällä noin yhden ja neljän välillä haastateltavana ja nimmareita jakamassa. Teretulemast paikalle, kisat ovat varmasti vimmaiset.

Kas, tuhannes merkintä. Jee.

6.06.2007 klo 12:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mikrolainausta

Innostuin mikrolainaajaksi. Kiva yhdistää lainaamisesta kiinnostuneet kehitysmaissa oleviin lainantarvitsijoihin. Paikalliset työntekijät varmistavat, että lainansaajat ovat luotettavia ja kykeneviä myös maksamaan lainat takaisin. Tähän asti lähes kaikki lainat (yli 99 prosenttia) on maksettu takaisin, joten riski lainaajalle on pieni.

Lainasin itse 25 dollaria, pienimmän mahdollisen summan, samoalaiselle Telesia Simille. Telesia ompelee vaatteita ja elättää tällä työllä miehensä ja kaksi lasta. Tuhannen dollarin laina antaa Telesialle mahdollisuuden ostaa uusia materiaaleja. Uskon, että saan lainaamani rahat takaisin - ja vaikka en saisikaan, tuskinpa rahat silti hukkaan menevät. Laina ei ole sijoitus, sillä siitä ei makseta korkoa, mutta ei toisaalta puhdasta hyväntekeväisyyttäkään. Katson rahat joka tapauksessa omalta kannaltani menetetyiksi; jos laina maksetaan takaisin, rahat pääsevät auttamaan toista lainantarvitsijaa.

Minun auttamaani lainaa hallinnoiva South Pacific Business Development on lainannut jo lähes 600000 dollaria samoalaisille naisille. SPBD ottaa antamistaan lainoista korkoa, aika tuntuvat 27% vieläpä, mutta paikallinen keskitaso on Kivan mukana 45%, joten tämä tuntuu ihan kohtuulliselta. Keräämänsä koron avulla SPBD voi toimia. Kiva ei vie välistä rahaa.

Tämä on ihan mukavaa vaihtelua Katastrofirahaston tukemiselle - apua ihmisille silloinkin, kun heillä ei ole suoranaista katastrofia kiusanaan. On mukavaa tukea ihmisiä, jotka haluavat parantaa olojaan ja saavuttaa elämässään asioita. Jos ainoa, mitä tarvitaan, on vähän pääomaa, niin miksen auttaisi? Idea tuntuu hyvältä, ja samaa mieltä on Nobel-komitea: Bangladeshissa toimiva Grameen-pankki voitti vuonna 2006 Nobelin rauhanpalkinnon.

5.06.2007 klo 16:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

Aidosti outoa

Stranger Than Fiction eli Aidosti outoa (käännös menettää jotain) on mainio elokuva. Se kertoo verovirkailija Harold Crickistä, joka huomaa yhtäkkiä olevansa kirjan päähenkilö: kirjailijan ääni kertoo Haroldin elämän tapahtumia sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Eipä siinä vielä mitään, mutta kun kirjailija kertoo Haroldin kuolevan piakkoin, tilanne kiristyy.

Elokuva oli hauska, traaginen ja miellyttävän fiksu. Turhan moni Hollywood-elokuva tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä, mutta tämä oli selvästi fiksumpi tapaus. Se oli miellyttävää, samoin kuin kirjallinen aihe. Emma Thompson oli kertakaikkisen mainio kirjailijan roolissa. Hauskana kuriositeettina, kaikkien päähenkilöiden (ja bussilinjan ja kustantamon) nimet viittasivat tieteilijöihin: Pascal, Eiffel, Crick, Escher, Hilbert, Kronecker ja niin edelleen (IMDB Trivia).

2.06.2007 klo 09:37 | Kommentoi | TrackBack (0)