Edellinen kuukausi: marraskuu 2007
Seuraava kuukausi: tammikuu 2008

Joulukooste

Joulun aikaan sattuu ja tapahtuu. Nooalle sattui, mukkasimme liukumäestä laskiessamme ja nyt on poskessa varsin reippaan kokoinen rupi. Sellaista sattuu, ja järkytys vanhemmille oli selvästi pahempi kuin Nooalle itselleen (Nooan mittakaavassa rysäyksestä seurannut itku oli sellaista vahvaa keskitasoa). On se vaan kurjaa katsoa, kun omasta kullanmurusta virtaa (no, tihkuu) verta.

Muuten Nooan toinen joulu on sujunut leppoisasti. Emme ole luopuneet arkiaikataulusta: herätys normaaliin aikaan, tavanomaiset ulkoilut, normaalit päiväunet, nukkumaanmeno totuttuun aikaan. Se on pakottanut jouluhässäkän järjelliselle tasolle ja elämän leppoisaksi. Hyvä näin: joulu on ollut todella mukava.

Nooa sai luonnollisesti aika läjän lahjoja. Oli toisaalta ilo huomata, että vähempikin olisi riittänyt. Nooa ei suinkaan sännännyt repimään lahjoja auki, vaan innostui jo ensimmäisistä lahjoistaan niin, että loppujen avaamisen olisi varmaan voinut jättää vaikka seuraavaan päivään... Vaatimaton muksu. Nyt on sitten meluleluja, kun paketeista löytyi välittömästi suuren suosion saavuttanut hakka ja varsinkin iloisesti kilisevä ksylofonin ja pianon yhdistelmä (jälkimmäisen ostimme vieläpä ihan itse).

Johannan vanhemmilta saatu Duplo-eläintarha oli sekin aika iloinen juttu - niin vanhemmille kuin Nooallekin. Nallehatusta Nooa itse ei suuresti riemuitse, kuten nyt ei vaatteiden pukemisesta yleensäkään, mutta vanhemmat tykkäävät kyllä, hattu on aivan uskomattoman söpö. Kiitokset siis kaikille, jotka Nooalle mainioita lahjoja hankkivat.

Jouluruokia Nooa maisteli vaihtelevalla menestyksellä. Meidän perinneruokiimme jo kuuluva kinkun paistoliemestä tehty pippurikastike miellytti Nooaa kovasti, samoin kermavaahto. Suklaat ja joululaatikot sitten vähemmän. Otapa tuostakin nyt selvää. No, nyt on melko vähäruokainen kausi menossa ja on aina ilo, jos jokin ruoka maistuu oikein kunnolla. Syökööt sitten vaikka kermavaahtoa =)

Luin hyvän kirjan: Janne Huttusen Isyyspakkaus on hulvattoman hauska ja sisällöltään arkijärkinen ja armottoman realistinen opas lapsiperheen elämään. Suosittelen kaikille tuleville vanhemmille, sukupuolesta riippumatta.

25.12.2007 klo 20:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nightwish ja Indica

Kävimme eilen Hakametsässä nauttimassa livemusiikkia, kun Nooa vietti ensimmäisen yönsä kodin ulkopuolella ilman vanhempia. Emme ole kuulleet vielä mitään hoitajista, joten ei voi kuin olettaa, että kaikki on mennyt hyvin...

Hakametsä on ruma, mutta ajoi asiansa. Meillä oli paikat yläkatsomosta, joka ei ollut itse asiassa ollenkaan hullumpi paikka: korkealta näki ihan hyvin, musiikki kuului, mutta äänenvoimakkuus ei ollut liian kova. Ryhmäkuri (ja tuopilla heittäminen) piti seisomista yrittäneet istumassa, joten lavalle näkikin jotain.

Indica toimi lämmittelijänä hyvin. Poistuessamme joku valitteli ja toivoi Diabloa tilalle, mutta eihän Diablo tuonne olisi sopinut: Nightwishin yleisö kun ei missään nimessä ole metallikansaa. Indica oli oikein oivallinen valinta, ja itse tykkäsin kyllä. Aikaisempi kokemukseni Indicasta rajoittuu satunnaiseen radiosta kuulemiseen; olen kyllä yleensä tykännyt, kun olen kuullut. Nyt täytynee lainailla levyjä kirjastosta. Kate Bushin Wuthering Heights versioitiin kertakaikkisen hienosti - ei sitä ihan kuka tahansa noin komeasti vetäisi.

Nightwish potki ja lujaa. Heti alun Bye Bye Beautifulista lähtien meno oli hurjaa. Liekit ja ilotulitteet räiskyivät ja bändillä näytti olevan lavalla erinomaisen hyvä meininki. Anette hoiti tonttinsa komeasti, vaikka lavaesiintyminen muuten olikin pykälää rauhallisempaa kuin muulla bändillä. Uuden levyn biisit vedettiin hienosti, mutta myös vanhat hitit sujuivat Anettelta tyylillä.

Isoimmat metelit nousivat luonnollisesti Nemosta ja varsinkin viimeisenä encorena vedetystä I Wish I Had an Angelista, mutta uuden levyn biisitkin saivat varsin innostunutta vastaanottoa. Poet and the Pendulum varsinkin tuntui kelpaavan yleisölle, samoin kuin Amaranth.

Hurjaa menoa ja komeasti jäähallin kokoinen show; menisin kyllä toistekin Nightwishiä katsomaan, vaikka bändi ei varsinaisesti ykkössuosikkeihini kuulukaan.

Aamulehden galleriassa on kuvia konsertista.

16.12.2007 klo 08:45 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Mediankuluttaja Nooa

Nooa tunnistaa jo Teletapit, useimmat Puuha-Peten hahmot ja Maisan hahmot. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella? Sen ainakin tiedän, että sisäsiisti ajatus siitä, että suojelisimme lastamme television turmelevalta vaikutukselta oli ensimmäisten käytännössä ulos lentäneiden kasvatusperiaatteiden joukossa. Eikä se televisio piru ole, varsinkaan Nooan nykyisellä keskittymiskyvyllä: ei Nooa jaksa katsoa telkkaria kuin joitakin minuutteja, ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Yllämainitut sarjat ovat vieläpä varsin harmittomia. Maisa varsinkin miellyttää karkkiväreissään. Puuha-Petessä on ehkä vähän turhan luutuneita sukupuolirooleja, varsinkin ensimmäisessä paketissa Anni on tylsä sihteerikkö. Toisessa paketissa Annikin tekee jo rakennustöitä siinä missä Petekin, edistystä!

Nooa on mainio tyyppi. Olen saanut leikkipuistoseuraa samaa puistoa aamuisin asuttavista perhepäivähoitajista, ja vaikka Nooa ei muiden lasten kanssa vielä leikikään, niin puiston Johannasta on tullut Nooalle jo tärkeä leikkikaveri. Liukumäessäkin joskus valikoidaan, että isi ei kelpaa ollenkaan ottamaan vastaan, vaan Johannan pitää olla koppaamassa. Johanna on myös suosikkikaveri kukkuu- eli tittii-leikkiin (Nooa lymyilee kiipeilytelineen alla, sanoo tittii ja hihittää).

14.12.2007 klo 12:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Akunvaihto

Johannan iPodista on akku käynyt heikoksi. Se on aina ollut vähän maanantaikappale, mutta nyt tilanne on käynyt aivan naurettavaksi. Applen alkuperäinen ratkaisu oli koko iPodin uusiminen, mutta sittemmin akunvaihto on tehty mahdolliseksi. Akunvaihto-ohjeiden löytäminen sivuilta on kuitenkin lievä haaste. Akunvaihto sitä paitsi maksaa 99 €, eikä omaa iPodiaan saa takaisin. Juuei.

Onneksi on vaihtoehtoja. Heikki Poroila mainosti blogissaan ipodjuice.com-sivustoa. Sieltä uuden, entistä kestävämmän akun ja vaihtotyökalut sai vain 36 dollarilla, ja postikulutkin sai kampanjan ansiosta maksutta. Tilasimme setin, se saapui nopeasti ja vaihdoin akun tänään.

Onnistuihan se, vaikka selvästi kyllä huomaa, ettei akunvaihtoa ole suunniteltu tavallisten kuolevaisten tehtäväksi. Työkaluilla se onnistui aika hyvin, vaikeinta oli avata tiukasti suljettu kotelo. No, jos totta puhutaan, homma oli kauheaa ähräämistä ja paniikki meinasi iskeä pariinkin otteeseen. Ohjeet ovat hyvät, mutta varoittelevat useammassa kohdassa että nyt jos mokaat, huonosti käy. Johannan iPod kuitenkin toimii akunvaihdon jälkeenkin, joten...

Sanotaanko siis vaikka näin, että jos hermot kestävät ja elektroniikkavempainten käsittelystä on kokemusta, akku kannattaa ehdottomasti vaihtaa itse. Jos pelottaa tai tietää olevansa tumpelo, ipodjuice.com hoitaa akunvaihdon vain 20 dollarilla (akun hinnan päälle), mikä on sekin tuntuvasti halvempaa kuin Applella, varsinkin kun dollari on heikko.

6.12.2007 klo 11:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Meten oma lehti

Kaikista bloggaajista suosikkini taitaa olla, lopulta, Mette. Mette miettii hiljeni huhtikuussa, mutta onneksi kirjablogi Luetut on jatkanut - Metellä on varsin erinomainen kirjamaku. Hiljaista huuteluakin huutelee silloin tällöin. Kapallisen kirsikoita olen jostain syystä missannut, mutta se liittyy tilauksiini nyt.

Joukkoon on nyt liittynyt Meten oma lehti, joka jatkaa mietteiden linjaa, hieman erilaisella formaatilla. Uutuus otetaan ainakin täällä ilolla vastaan!

Meten blogeissa viehättää kirjoittajan "erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa" - Meten tyyliä ja tarkkuutta kiehtovien yksityiskohtien maailmassa ei voi kuin kadehtia ja ihailla. Vaikka aihe ei ensilukemalta vaikuttaisikaan kiinnostavalta, jotain kiehtovaa löytyy lähes kaikesta (olen lukenut viime päivinä Philip Ballin kirjaa Kirkas maa, joka on fantastisen kiehtova teos värien ja maalaustaiteen historian maailmasta).

5.12.2007 klo 19:52 | Kommentoi | TrackBack (0)