Haarautuva elämänpolku 1900-luvun Keski-Euroopassa

Jenny Erpenbeck: Päivien loppu
Tammi, 2020
Suom. Jukka-Pekka Pajunen
320 s.

Olipas hienoa kuvausta elämästä 1900-luvulla puolijuutalaisesta keskieurooppalaisesta näkökulmasta. Rakenne on tuttu Kate Atkinsonin upeasta Elämä elämältä -kirjasta (vaikka tämä onkin itse asiassa ilmestynyt aikaisemmin, suomeksi toki vasta nyt): kirja käy läpi yhtä elämää, joka päättyy eri vaiheissaan ja kun loppu koittaa, kelataan vähän takapakkia, pohditaan mikä olisi voinut mennä toisin ja jatketaan siitä.

Päähenkilö syntyy Itävalta-Unkarissa, nykyisen Ukrainan alueella, ja päätyy ensin Wieniin, sitten kommunistina Moskovaan, sieltä Berliiniin ja lopulta vanhainkotiin. Siinä sivussa poiketaan New Yorkissakin. Päivien loppu tarkastelee 1900-luvun vaiheita: keisarikunnan loppua, Neuvostoliiton epäluuloista tunnelmaa Hitlerin valtaannousun jälkeen ja ennen toista maailmansotaa, 1950-luvun Itä-Berliinissä, lopulta pari vuotta Berliinin muurin kaatumisen jälkeen.

Erpenbeck on oivallinen kuvaamaan pieniä hetkiä ja tunnelmia, muutoksia ja mahdollisuuksia. Osin kirjan tyyli etäännyttää ja vaikeuttaa lukemista: keskeisistä henkilöistä harvalla on nimi. Tämä tekee lukemisesta välillä työlästä. Kehen viitataan, kun sanotaan ”äiti”? Kyllähän valittu ratkaisu tavallaan tekee tarinasta yleisemmän, mutta tietty täsmällisyys olisi kyllä helpottanut lukemista.

Pidin suuresti Elämä elämältä -teoksesta ja tästäkin pidin; molempien lukeminen on paikallaan. Atkinsonia suosittelisin herkemmin, se on selvästi helppolukuisempi, mutta kyllä tämä sille oiva kaveri on ja tarjoaa vähän toisenlaisen näkökulman. Hyvää laatukirjallisuutta, Erpenbeck on kyllä mielenkiintoinen tekijä.

Päivien loppu -kirja

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Viiden tähden japanilainen murhamysteeri

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Punainen silakka, 2020
Suom. Raisa Porrasmaa
287 s.

Tämä japanilainen dekkari tuli monien kehujen saattelemana, eikä tuottanut pettymystä. Rikos on selvä alusta lähtien: ex-mies on vainonnut Yasukoa aikaisemmin ja ilmestyy taas kiusaksi. Tällä kertaa tapaamisesta seuraa käsikähmää, jonka seurauksena ex-mies on kertakaikkisen entinen ja hengetön. Äidillä ja teini-ikäisellä tyttärellä on nyt käsissään aika iso ongelma. Kummankin kädet ovat veressä.

Asiaan tulee yllättävä apu naapurista. Viereisessä asunnossa asuva matematiikanopettaja ilmaantuu saman tien paikalle tarjoamaan apuaan. Tilanne on ikävä, mutta ei suinkaan mahdoton ratkaista. Naapurin avulla Yasukolle ja tyttärelle luodaan vedenpitävä alibi ja mies huolehtii ruumiin hävittämisestä. Naapuri – joka on ehkä vähän ihastunut Yasukoon, ainakin hän käy joka päivä ostamassa Yasukon työpaikalta itselleen lounasrasian – on varsin fiksu kaveri, joten hän saa aikaiseksi todella hyvän suunnitelman. Yasukon on tyttärensä kanssa vain noudatettava ohjeita.

Poliisit tuntuvatkin olevan aivan hakoteillä. Valitettavasti tapausta tutkivalla etsivällä Kusanagilla on yhtä lailla fiksu ystävä, naapurin yliopistoajoiltaan tunteva fysiikan professori Yukawa. Yukawa keskittää terävän älynsä juttuun ja huomaa, että jokainen yksityiskohta ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua.

Uskollinen naapuri on taidokkaasti rakennettu dekkari, jossa lukija saa toden teolla jännittää, kestääkö Yasukon alibi poliisien ja Yukawan huomiota. Yasuko on sympaattinen tyyppi, mutta niin ovat poliisitkin – en oikein tiedä, kenen lopulta halusin jäävän voitolle. Lopullinen ratkaisu pääsi yllättämään, niinkuin luvattiinkin: Keigo Higashino on totta tosiaan virittänyt todella ovelan tapauksen. Agatha Christiekin olisi voinut olla ylpeä tällaisesta juonesta.

Toivottavasti Higashinon tuotantoa suomennetaan enemmänkin! Kiitokset tästä suomentaja Raisa Porrasmaalle ja uudelle japanilaiseen kirjallisuuteen erikoistuneelle Punainen silakka -kustantamolle.

Uskollinen naapuri -kirja

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Ajankohtaista viisautta antiikista

Juhana Torkki: Plutarkhos : Mielen tyyneydestä

Otava, 2020
157 s.

Mikäpä siinä onkin, että nämä 2000 vuotta vanhat tekstit puhuttelevat niin hyvin edelleen? Muutamia syitä tulee mieleen. Ensinnäkin se ilmeinen: 2000 vuotta on asioiden suuressa mittakaavassa yksi silmänräpäys, eikä ihmisen psykologia ole siinä ajassa muuttunut mihinkään, vaikka moni asia ympärillä onkin muuttunut. Toiseksi antiikin kirjoittajat ovat hienosti keskittyneet olennaiseen, teksteissä ei ole mitään turhaa, vaan huomio on siinä, mikä on tärkeää ja keskeistä.

Kolmanneksi on sitten valintaharha: varmasti antiikin aikoinakin on kirjoiteltu kaikenlaista joutavaa ja yhdentekevää, se ei vain ole selvinnyt 2000 vuoden yli meidän aikaamme. Jos käsillä on Plutarkhoksen laajasta säilyneestä tuotannosta pieni neljän tekstin poiminta, jonka Juhana Torkki on asiantuntevasti valinnut, suomentanut ja alustanut, niin tokihan siihen tiivistyy silloin paljon hyvää.

Yhtä kaikki, Plutarkhoksen tekstit mielenhallinnasta ja vihan käsittelystä puhuttelevat ja toimivat tässäkin päivässä. Vihan hallinnasta kertova teksti toi mieleen eräitäkin valtionjohtajia. ”Itsekkyys ja tyytymättömyys yhdistettynä ylelliseen ja velttoon elämäntyyliin aiheuttaa meissä noita toistuvia vihanpuuskia, jotka kasvavat vähä vähältä sielussa kuin mehiläisten tai ampiaisten parvi.”

Kirjan lopettaa Plutarkhoksen kirje vaimolleen, jossa hän lohduttaa tätä kaksivuotiaan tyttären menetyksen johdosta. Se päättää kirjan surumielisiin tunnelmiin, mutta toisaalta tarjoaa lohtuakin – jos vähän tuntuukin kehotukselta tukahduttaa tunteet tyystin.

”On hyväksi mielenrauhalle, jos ei-toivottujen asioiden sattuessa emme lakkaa näkemästä kaikkea sitä, mikä elämässämme on hyvin ja mukavasti, vaan annamme niiden sekoittua, jolloin huonompi liukenee parempaan.”

Plutarkhos
Juhana Torkin Plutarkhos -kirja

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Kosmos, Teos ja HarperCollins

Jatkoa edelliselle, edelliselle, edelliselle, edelliselle ja edelliselle.

Kosmos

Kosmoksen syksy 2020

Kosmos on pieni kustantamo, joka on julkaissut jo useamman kiinnostavan kirjan, mutta josta on vielä vähän vaikea sanoa mitään varmaa. Kuvasto on Issuussa, mutta ei ladattavissa PDF:nä.

Olavi Koistisen Motivaatiojänis on romaani työelämästä tekoälyn aikakaudella. Kuvaus lähtee vähän kierroksille, joten en tiedä, onko tämä nyt sitten kiinnostava vai ei – Koistisen aikaisempi Mies joka laski miljardiin ei ole tuttu – mutta ehkäpä kuitenkin vilkaisen.

Marja Kihlströmin Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatuskirja lapsille, nuorille ja aikuisille. Puhu Muru -podcastia olen kuunnellut ja Kihlström vaikuttaa fiksulta, joten kun lapsiakin on, tälle lienee jossain vaiheessa tarvetta.

Teos

Teoksen syksy 2020

Teos on yksi Suomen laadukkaimpia kustantamoita. Se julkaisee erittäin korkealaatuista kirjallisuutta. Teoksen kuvasto on Issuussa.

Emmi Itärannan uusi romaani Kuunpäivän kirjeet menee väistämättä lukulistalle. Teemestarin kirja oli erinomainen, eikä toinen kirja Kudottujen kujien kaupunki olla huono sekään. Näillä näytöillä uusikin kirja menee oitis luettavaksi.

Juha Hurme jatkaa Suomi-kirjallaan muutaman vuoden takaisen Niemen tarinaa. Aivan pakollista luettavaa, Hurme on loistava kirjoittaja ja ihastuttavan sivistynyt ihminen.

Anu Silfverbergin Sinut on nähty kuulostaa mielenkiintoiselta. Silfverberg on hyvä kirjoittaja ja aihepiiri #metoo-kysymyksien ja katseen vallan ympärillä on kiinnostava.

Jari Hanskan, Minea Koskisen, Emilia Mäenmaan ja Tuija Siltamäen Saamattomat käsittelee sitä, miten suuret ylisukupolviset ongelmat ovat kaatumassa nuorten aikuisten niskaan. Sukupolvensa tulevaisuudennäkymiä 1980- ja 1990-luvulla syntyneille, mikäpä jottei, etenkin kun etenkin Siltamäki on erinomainen kirjoittaja.

Erkki Vuokilan EVVK – Erkki Vuokilan vuosikirja 2021 on välttämätön omaksi ostettava teos, jonka ilmestymistä olen toivonut tämän vuoden EVVK:ta täytellessäni.

Uusi Thomas Bernhard eli Halvallasyöjät / Wittgensteinin veljenpoika menee harkintaan. Olen lukenut Bernhardeja ja nauttinut, mutta en ole enää varma, luenko, nyt kun lukemiseni pääpaino on siirtynyt naiskirjailijoihin ja tällaiset ihmisvihaiset vanhat miehet alkavat tuntua vähän tunkkaisilta.

HarperCollins

HarperCollinsin syksy 2020

Mielikuvani HarperCollinsista on heikonpuoleinen: kevyttä ja viihteellistä on luvassa. Mutta selataan, ei HarperCollins sentään pelkkää turhuutta julkaise. HarperCollinsin kuvasto löytyy Issuusta.

Dan Carlinin Hardcore History -podcastia en ole kuunnellut, mutta kirja Loppu on aina lähellä vaikuttaa mahdollisesti kiinnostavalta. En tosin tiedä, kestänkö kanteen isolla präntättyä ”HARDCORE HISTORIAA”-tekstiä. Arvon kirja-alan ihmiset, teille ei pitäisi joutua kertomaan, että tuohon kuuluu väliviiva: ”Hardcore-historiaa”.

Joyce Carol Oatesin Blondista tulee uusi 20-vuotisjuhlapainos. Tätähän ei toki tarvitse odotella, sillä se ilmestyi suomeksi 2001 ja löytyy hyvin kirjastoista – kunhan ne aukeaisivat. Mutta ihan hyvä, että tästäkin muistutettiin, voisihan tämän lukea. Uusi Oates eli Elämänä rottana oli jo näköjään valmiiksi varauslistallani.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Tammi, WSOY ja Johnny Kniga

Jatkoa edelliselle, edelliselle, edelliselle ja edelliselle.

Tammi

Tammi on tietysti Keltaisen kirjaston koti ja muutenkin varsin kelpo kustantamo. Odotukset ovat siis korkealla: odotan, että Tammen kuvastosta löytyy jotain mielenkiintoista. Kuvasto löytyy Issuusta ja on myös ladattavissa PDF:nä.

Satu Vasantolan Kaikki kadonneet kuulostaa kiinnostavalta ja samalla listalle päätyy Vasantolan edellinen, En palaa takaisin koskaan, luulen, jota kehutaan vielä vuolaammin.

Terhi Tarkiaisen Kitty, eli kuinka mies tuhotaan on ”pirullisen romanttinen viihderomaani”, mutta olisikohan sittenkin ihan hauskaa luettavaa puitteidensa eli 1740-luvun Lontoon vuoksi.

Marko Hautalan uusi kirja on aina odotettu tapaus ja Pimeän arkkitehti meneekin välittömästi lukulistalle. Suomen Stephen King tosiaan, Hautalalla on kyllä erinomainen track record.

Elizabeth Strout on oiva kirjailija, nautin parhaillaan Olive Kitteridgestä, ja nyt suomeksi saadaan myös esikoisteos Pikkukaupungin tyttö. Ehdottomasti lukulistalle.

Jhumpa Lahiri on noussut lukulistalleni Kersti Juvan Löytöretki suomeen -teoksen myötä. Miksei siis tätä, vaikka tämä ei olekaan Juvan käännös – Juva ei nimittäin käännä italiasta. Aika hurjaa, että bengalilaistaustainen Lontoossa syntynyt ja Yhdysvalloissa kasvanut kirjailija muutti Roomaan vuonna 2011 ja on nyt kirjoittanut kirjan italiaksi.

Édouard Louisin Ei enää Eddy oli tavattoman vahva autofiktiivinen kuvaus toksisesta maskuliinisuudesta. Uusi Väkivallan historia jatkaa samoilla linjoilla: luokkayhteiskuntaa, väkivaltaa ja traumoja käsittelevää autofiktiota on luvassa, ja tämäkin varsin lyhyt ja todennäköisesti tuskallisen rankka.

Evie Wyldin edellinen Kaikki laulavat linnut oli oivallinen, joten uusi Me olemme susia ylittää helposti varaamiskynnyksen.

Haruki Murakamia en ole lukenut vuosiin, mutta vaimoni on lukenut näitä enemmän. Uusi Pimeän jälkeen pääsee siis jo sen vuoksi varauslistalle. Aihe vaikuttaisi jossain määrin kiinnostavalta ja kun sivumääräkin jää alle 300 sivun, pitää harkita josko minäkin lukisin.

Joni Jaakkolan Väkevä elämä -podcast on oikein hyvää asiaa ja Jaakkola muutenkin kelpo puhuja. Väkevä työelämä -kirjaan sopii siis ainakin tutustua, vaikka aihepiiri meneekin ehkä vähän ohi kiinnostuksen.

Sharon Moalemin Parempi puolisko : Naisten geneettinen ylivertaisuus väittää, että naiset ovat geneettisesti miehiä vahvempia elämän joka vaiheessa, kiitos X-kromosomiparin. Kuulostaa mielenkiintoiselta, joten otetaan luettavaksi.

Mika Hyttisen Homo Investor : Sijoittamisen lyhyt historia vaikuttaisi olevan ihan mielenkiintoinen sijoituskirja. Otetaan luettavaksi, vaikka (tai koska) koronakriisi vähän sijoituskuvioita ravistelikin.

Riina ja Sami Kaarlan Pet Agents -sarjaa olen lainannut tyttärelle ennenkin, joten uusi osa Peliin kätketyt pääsee listalle. Paula Norosen ja Kati Närhen Yökoulu ja kammottava kummitusjuna pääsee myös sarjan jatkona luettavaksi, vaikka onkin tasoltaan jo vähän helppo. Jari Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani ja Lehväjärven hirviö sopii sekin tyttärelle luettavaksi.

Saija Saarnin aikaisempi Kiviä taskussa : Koko perheen kivikirja oli mainio koko perheen tietokirja. Uusi Kaiken maailman kuopat pitää siis lainata sekin.

Sam Copelandin Sami muuttuu hirmuliskoksi vaikuttaa mahdollisesti hauskalta lastenkirjalta.

WSOY syksy 2020

WSOY:n syksy

Myös WSOY on yleiskustantamo, jolta on vara odottaa jotain kiinnostavaa, mutta toisaalta myös suuri määrä aivan yhdentekeviä ja jopa kamalia kirjoja. Kuvasto on Issuussa ja tämäkin ladattavissa PDF:nä, kiitos siitä!

Kansikuvapoika Tuomas Kyrö ja iso stara Ilkka Remes jäävät minulta väliin, mutta Tommi Kinnunen tuntuu aukolta, joka ehkä pitäisi paikata. En siis ole lukenut mitään Kinnusen aikaisemmista kirjoista, joka puolelta sataneista kehuista huolimatta. Ehkäpä uusin Ei kertonut katuvansa voisi olla lähtökohta.

Katja Kaukosen Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, joka käsittelee kiinnostavia aiheita.

Tuuve Aron Kalasatama lupaa esseitä lesbon ja vapaaehtoisesta lapsettoman feministin näkökulmasta. Kiinnostaa, etenkin kun Tuuve Aro on tiedetysti oivallinen kirjailija.

Delia Owensin Suon villi laulu on ”sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta”. Reese Witherspoon kehuu myös, mutta Witherspoonhan kehuu kaikkia kirjoja, joihin on ostanut filmatisointioikeudet… Täytyy kuitenkin todeta, että Witherspoonilla on kyllä silmää vetäville kirjoille. Niinpä tämäkin täytyy kokeilla.

Liane Moriartyn uutuus Sulje silmäsi ja laske kymmeneen on varattava vaimolle, joka näitä on lukenut enemmänkin. Minä olen lukenut vain Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, joka oli kyllä aivan hyvä, joten katsotaan, jos vaimo sanoo, että tämä on hyvä, luen.

Téa Obrehtin Vedetön maa vaikuttaa tekevän länkkärigenrelle jotain kiinnostavaa, joten lukulistalle menee.

Agatha Christien Stylesin tapaus jatkaa uusia Poirot-painoksia, mutta voi pettymystä, tätä ei ole suomennettu uudestaan. Käännös on 50 vuotta vanha Paavo Lehtosen suomennos, toki tarkistettuna. Kaipa tämän silti voisi lukea, vaikka tapaus melko hyvässä muistissa viime kesän Poirot-leffojen putkesta onkin.

Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja on nigerialainen mustaa huumoria viljelevä kuvaus pikkusiskosta, joka ilmeisesti sarjamurhaa poikaystäviään. Tältä pohjalta välitön poiminto, koska kaikki vähänkään kiinnostavat afrikkalaiset suomennokset pääsevät herkästi lukulistalle, tarjontaa sen suhteen on edelleen kovin vähän.

Lisa Jewellin Joka askel jonka otat menee trillerilistalle, mutta edellinen Löysin sinut oli ilmeisesti vähän köykäisempi tapaus. En edes lukenut, kun vaimo ei innostunut. Mutta testataan.

Olen lukenut Andrzej Sapkowskia jokseenkin sen mitä on suomennettu, mutta Narrenturmin kakkososa jäi lukematta. Nyt olisi tarjolla Hussilaistrilogiaan toisen osan ensimmäinen osa. Taidan ohittaa ja palata asiaan, kunhan kolmaskin osa on saatavilla.

Andrew Michael Hurleyn Nälkänummi sen sijaan lupaa modernia goottilaista jännitystä ja vaikuttaa oikein kiinnostavalta.

Richard Shepherdin Epäluonnolliset syyt kertoo Iso-Britannian johtavan oikeuslääkärin pitkästä urasta. Vilkaistaan, josko tämä olisi tyyliltään kiinnostava.

Kari Enqvistin esseet ovat olleet nautinnollista luettavaa, niinpä uusi Kangastuksia varjojen talossa otetaan luettavaksi oitis.

Tyttärelle otetaan luettavaksi Merja ja Marvi Jalon uusin Onnenkepparit, Karkurikoira. Miina Supisen ja Anni Nykäsen Rosmariini: Mättömadon salaisuus suositellaan Neropattien ja Olgan ystäville, ja sellaisiahan meiltä löytyy useampikin – pistetään siis tämäkin tilaukseen. Neropatin päiväkirjan 15. osa menee sekin tilaukseen, samoin Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit -sarjan seuraava osa Kosminen kauhu.

Thomas Taylorin Malamanteri on parhaillaan jumissa kirjaston varauksissa ja tulossa kirjakaupasta tilattuna. Kakkososa Gargantis pistetään jo nyt varaukseen, siltä varalta että se ykkönen on hyvä.

Meri Luttisen Myrskynsilmä on muinaissuomalainen fantasiaseikkailu, joka perheen teinille uponnee.

Lasten tietokirjallisuudesta varataan Anna Claybournen Ihmeellinen evoluutio.

Johnny Kniga

Johnny Knigan syksy

Johnny Kniga on vähän epämääräisen oloinen kustantamo, jolta löytyy toisinaan jotain kiinnostavaa, mutta jonka suhteen odotukset eivät ole hurjan korkealla. Johnny Knigan kuvasto on Issuussa ja ladattavissa tämäkin.

Jo Nesbøn viimeisimmät ovat jääneet minulta lukematta, koska Nesbø on alkanut tuntua tunkkaiselta ja turhankin äijämäiseltä. Uusi teos Valtakunta pitänee kuitenkin laittaa varraukseen, perheestä löytynee tällekin lukija.

Uusien Shakespeare-tulkintojen sarjassa ilmestyy Howard Jacobsonin Shylock, ikuinen, joka tulkitsee Venetsian kauppiasta. Sen olen teatterissakin nähnyt yhtenä harvoista Shakespeareista, joten ehkäpä kirjallekin voisi suoda tilaisuuden.

Kuvaston kannessa on Linda-Maria Roine, jonka Mercedes Bentso : Totuus ja tunnustus lupaa armotonta yhteiskunnallisiin epäkohtiin tarttumista. Tutustutaan.

Simon Stålenhagin taide on kiehtonut ensikohtaamisesta lähtien, joten Liittymiä menee oitis varaukseen.