Syötti ja vaihto

Kävin Gigantissa kameraostoksilla. Sain kameran (IXUS 40, vanha mutta luotettava, eikä hinta ollut paha), mutta vähän jäi paha maku ostosreissusta. Jotenkin ei vain istu se, että kun markkinoidaan kameraa tarjoushintaan, niin myyjän ensimmäinen kommentti liikkeessä on ”älä osta sitä, osta tämä toinen, hinta on sama mutta tämä on parempi”. Tulee vähän bait and switch -taktiikka mieleen.

Kaipa se Casion kamera olisi ihan kelpo ollut, mutta jätin väliin. IXUS on oman kokemuksen perusteella laatupeli, kun taas Casion laadusta ja käyttömukavuudesta ei ole yhtään mitään kokemusta. Megapikseli enemmän tai vähemmän ei merkitse minun käytölläni oikeastaan mitään ja Casion automaattinen kuvanvakain ei sekään ollut huikea myyntivaltti. Jos myyjä sanoo, että sen ansiosta ottaa aina pelkästään onnistuneita kuvia, epäilykset heräävät heti. Ehkä olen vain liian kyyninen.

Oli se kokemus, onneksi sentään parempi kuin Thomas Hawkilla.

Kaasuvalo ja Shawshank Redemption

Viikonloppuna nautittiin kulttuuria runsain määrin. Lauantain ohjelmassa oli Tiina Lymin tähdittämä Kaasuvalo kaupunginteatterilla. Kaasulamppujen aikaan sijoittuva psykologinen jännitysnäytelmä oli kieltämättä varsin jännää nähtävää. Äänitehosteilla ja valoilla kikkailu toimi, samoin oivalliset pääosat. Erityisesti Tiina Lymi ja Heikki Kinnunen olivat erinomaisia. Kannattaa katsoa, ehdottomasti.

Sunnuntaina katseltiin Rita Hayworth – Avain pakoon, eli The Shawshank Redemption, tuo IMDB:n listojen ykkösnimi (tosin tällä hetkellä on Kummisedän perässä kakkosena). Mikäs siinä, olihan se hyvä. Aika definitiivinen vankilatarina, jopa, siinähän ne kaikki vankilaleffan tärkeimmät elementit olivat. Mitä muuta tarvitsee? Ehdottomasti suositeltava tapaus, viihdytti tasaisen varmasti koko pitkän kestonsa.

Taikavarvut ja maasäteily

Aamulehdessä on saanut tavattomasti tilaa paikallinen kaivonkatsoja, joka etsi taikavarvullaan syöpää ja muita vaivoja aiheuttavia vesisuonia. Vanhusten huono tila vanhainkodeissa johtuu kuulemma näistä, ainakin Tampereen Koukkuniemessä. Kaupungintalolla sentään vain yhden työntekijän työpistettä pitäisi siirtää vesisuonien vuoksi.

Jepjep. Tämä huuhaalla pelottelija sai kaksi juttua lehdessä, ennenkuin tänään julkaistiin järkevämpi vastine. Jouni Vilkan kirjoitelma Kaivonkatsojat : Kaivonkatsonta esimerkkinä magiasta, epätieteestä ja paranormalismista on hyvää luettavaa aiheesta kiinnostuneille. Skepsiksen Ihmeellisessä maailmassa on myös artikkeli taikavarvuista.

Kerrataan nyt vielä tässäkin: maasäteilylle ei ole minkäänlaisia tieteellisiä perusteita. Kysymys ei ole myöskään siitä, etteikö asiaa olisi tutkittu avoimin mielin. Päinvastoin: kaivonkatsonta on tutkituimpia paranormaaleja ilmiöitä niin Suomessa kuin maailmallakin. Tästä esimerkkinä Oulun yliopiston tutkimukset (Maasäteilyraportti Skepsiksen sivuilla). Näissä, kuten muissakin tutkimuksissa, kaivonkatsojat eivät ole pystyneet todistamaan yhtään mitään, varvulla katsoja pärjää yhtä hyvin kuin satunnaisesti arvaaja.

Google Analytics

Sitemeter sai kenkää kaikilta sivuiltani. Tilalla on Google Analytics, joka tarjoaa täysin ilmaiseksi aivan käsittämättömän hienot tilastoinnit ja raportit. Ihmeellistä. Suosittelen perehtymään. Homma vaatii kärsivällisyyttä, sillä ainakin omalla kohdallani Googlella kesti monta päivää keksiä, että olin laittanut koodit paikalleen niinkuin pitää.

Broken Flowers

Jäi tässä taannoin Broken Flowers katsomatta; nyt paikattiin. Tämäpä on taas yksi Bill Murraylle kirjoitettu rooli, mutta tällä kertaa Murray ei kyllä ole parhaimmillaan. Vähäeleisesti vedetään, mutta Lost in Translationista jäädään kyllä.

Tarina sinänsä on ihan ok. Elokuva alkaa vähän turhankin hitaasti, mutta kunhan tarina pääsee käyntiin ja Bill Murrayn esittämä Don Johnston lähtee kiertämään maata entisten heilojensa perässä, alkaa juttu kiinnostaa enemmän. Vähän siis pitkähkö leffa sisältöönsä nähden. Loppu on jännä. En viitsi spoilata, mutta kyllä se kysymyksiä jättää. Vähän liikaakin, jopa.

Elokuvan parasta antia taisi sittenkin olla alkutekstien aikana soinut biisi: Holly Golightlyn tilapäisesti tähdittämän The Greenhornesin There Is an End. Hunajaa korville! Ostin biisin iTunesista saman tien, kun tulimme kotiin. Helmi biisi, ja herää kyllä heti fiilis, että Golightlyn tuotantoon ainakin pitäisi tutustua paremmin, miksei The Greenhornesiinkin.