Uusi vuokralainen

Melankolian nurkkiin muutti uusi vuokralainen. Löytyipä joku, jolle kellari kelpasi, siellä asuu nyt Benrope. Tervetuloa nurkille!

Uusi vuokralainen tuli, kun vanha lähti. Lorem Ipsum ei enää päivity, vaan on siirtynyt arkistoksi. Lauralla on onneksi uusia suunnitelmia, joista täälläkin lisää sitten kun se on ajankohtaista.

Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, tilaa olisi vielä yhdelle, kun Boardgames To-Go muuttui podcastiksi ja vaihtoi kotia. Movable Type 3.2 on blogiohjelmien kuningas ja kamalan kiva käyttää. Vuokraisäntä on kiltti ja naapurit.. no, naapureitakin on.

Venetsian kauppias

Lauantai-illan elokuvana katselimme ehtaa draamaa. Shakespeareen tutustuminen kannattaa aina, ja elokuvaksi valikoituikin Venetsian kauppias. Tyylikäs toteutus oli uskollinen Shakespearen kielelle ja sijoitti tarinan alkuperäiseen tapaan Venetsiaan.

Venetsiassa käyneenä kaupunkiin sijoittuvat tarinat saavat aina lisäarvoa. Niin myös tässä – olihan noita maisemia ilo katsella. Voisipa Venetsiaan mennä toistekin! 1500-luvulle, jonne tämä elokuva sijoittuu, tunnelma oli kuitenkin toinen, kun juutalaisviha leimusi ja juutalaiset oli suljettu Gettoon (alkuperäinen Venetsian kaupunginosa, jonka mukaan kaikki muut getot on nimetty).

Antonio lainaa ystävälleen Bassoniolle rahaa, voidakseen rahoittaa tämän kosiomatkan. Omat rahat ovat kiinni laivoissa, joten lisärahoitusta pitää ottaa lainaksi. Lainan antaa juutalainen Shylock. Tunnollisena kristittynä Antonio ei haluaisi maksaa korkoa (se oli kristityiltä kiellettyä, koronkiskonta ja siten myös sen maksaminen), mutta on valmis tekemään poikkeuksen. Shylock tulee kuitenkin vastaan: rahat saa korotta, mutta jos maksua ei kuulu, sakkona Shylock saa paunan Antonion lihaa.

Tietäähän sen, miten lainanmaksun käy. Miten tarina siitä etenee, onkin sitten oma juttunsa. Elokuva laahasi kiinnostavan alun jälkeen pahasti, mutta kiri sitten loppua kohden. Loppu huipentui tyylikkäästi. Al Pacino teki hienon työn Shylockina; erityisesti eräs Shakespearean kuuluisimmista monologeista, If you prick us, do we not bleed… (löytyy Wikiquotesta), tulee paatoksella.

Kaikinpuolin hieno leffa siis.

Lapsentekokeskustelua

Seurasin Ajankohtaisen kakkosen lapsentekoiltaa. Minusta keskustelu hedelmöityshoidoista on lievästi erikoista. Avainkysymyksenä tuntuu olevan yksinäisten naisten ja naisparien hoito, enkä oikein ymmärrä, mikä tässä asiassa on niin ongelmallista. Tuumitaanpa hetki asiaa:

1. Yksinäiset naiset ja naisparit ovat ennenkin hankkineet lapsia, hankkivat lapsia ja tulevat hankkimaan lapsia jatkossakin. Tämä on tosiasia, joka ei muutu mihinkään, vaikka asiaa tarkasteli miten jyrkillä arvoilla tahansa. Se, että hedelmöityshoidot estetään tältä ryhmältä ei hävitä näitä olemassaolevia lapsia, eikä estä uusia lapsia tällaisiin perheisiin. Miksei siis voitaisi auttaa näitä perheitä mahdollistamalla heille hedelmöityshoidot?

2. Miten nämä hedelmöityshoidot ovat keneltäkään pois? Ymmärtääkseni yhteiskunta ei hoitoja maksa – ei ainakaan tarvitsisi maksaa – joten kenenkään verorahoilla ei maailmaan tällaisia lapsia tuoda. Jos joku haluaa maksaa hoidosta, minun puolestani maksakoot. Aina voi joka tapauksessa mennä ulkomaille hoitoja hankkimaan; miksei hoitoja voisi antaa Suomessa, jolloin hoitomaksutkin jäisivät Suomeen?

3. Lasten asema mietityttää monia, erityisesti lasten isättömyys tuntuu olevan kipeä kohta. Lisää karuja tosiasioita: isättömiä lapsia on paljon. Minä en murehtisi liikoja: uskon, että lapsesta voi kasvaa ihan hyvä, jos sillä on edes yksi välittävä ja rakastava vanhempi. Kun huomioidaan hedelmöityshoitoihin liittyvä hinta ja vaiva, voi olla varmaa, että jokainen hedelmöityshoidoilla syntyvä lapsi on tarkkaan harkittu, haluttu ja rakastettu.

4. Huonoja syitä kieltää hedelmöityshoidot on paljon, mutta lasten joutuminen kiusaamisen uhreiksi on niistä ylivoimaisesti idioottimaisin. Kielletään samantien silmäsairaudet, lasten ruokkiminen lihaviksi, rumat vaatteet ja poikien kasvattaminen nörteiksi. Lihavien ja rillipäiden kiusaaminen on merkittävästi suurempi ongelma kuin isättömien kiusaaminen.

5. Jos hedelmöityshoidot halutaan kieltää siksi, että yksinäiset naiset ja naisparit ovat huonoja vanhempia, muistuttaisin, että perinteisellä menetelmällä lapsia voivat hankkia ihan kaikki, ja siinä porukassa on niin monenlaista hiihtäjää, että tuloksena lapsia käy suorastaan sääliksi. Hedelmöityshoitojen yhteydessä voidaan sentään seuloa pois ne, joiden ei kuulu lapsia saada. Kumpi on huonompi vanhempi, alkoholisti vai lastenhankintaan rahaa ja vaivaa sijoittava lesbo?

6. Vanhasen hallitus erityisesti on korostanut lastenhankinnan tärkeyttä yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Miksi sama hallitus haluaa rajoittaa lastenhankintaa? Eivätkö kaikkien lapset kelpaakaan? Haluatteko te olla osa yhteiskuntaa, joka sanelee, ketkä saavat lisääntyä ja ketkä eivät?

7. Jos hedelmöityshoidoista tehdään arvokysymys, miksi kristilliset arvot ja ”perheeseen kuuluu isä ja äiti”-arvot voittavat arvot, jotka hyväksyvät erilaiset perhemallit? Jos minun arvoissani kaksi naista ja lapsi muodostavat ihan hyvän perheen, miksi minun arvojani ei kunnioiteta? Miten minun käsitykseni hyvästä perheestä rajoittaa muiden käsityksiä hyvästä perheestä?

8. On turhaa pelätä, että homojen ja lesbojen sateenkaariperheet valtaisivat maan. Jos hedelmöityshoidot sallitaan lesbopareille, tätä mahdollisuutta hyödyntäviä pareja on vuosittain erittäin vähän; kaikista Suomen perheistä osuus on häviävän pieni. Homoliittojen rekisteröintikin on ollut alkuinnostuksen jälkeen varsin hiljaista. Kysymys on pienestä vähemmistöstä, joka ei pysty horjuttamaan koko yhteiskuntaa massallaan. Miksei siis annettaisi tällekin vähemmistölle tilaa olla oma itsensä?

Ja niin edelleen – tätä voisi jatkaa, mutta pysähdyn nyt kuitenkin tähän. Minusta kaikki argumentit puhuvat sen puolesta, että hedelmöityshoidot tulisi sallia jotakuinkin kaikille, jotka ovat psykologisesti riittävän kypsiä vanhemmiksi ja valmiita raskaisiin ja kalliisiin hoitoihin. Eläminen turvallisessa ja vakaassa parisuhteessa on plussaa, mutta hyvän turvaverkon kerännyt yksinäinen ihminen on minulle riittävän hyvä vanhempi.

Se itsestäänselvyyksistä. Nyt kun ne on selvitetty, voidaan keskustella niistä ihan oikeista kysymyksistä. Minusta se, onko luovutetusta sukusolusta syntyvällä lapsella oikeus tietää biologinen vanhempansa, on huomattavasti vaikeampi ja siten kiinnostavampi ja ennen kaikkea tärkeämpi kysymys. Näin äkkiseltään sanoisin, että luovuttajasta ei saisi missään tilanteessa tulla lapsen juridinen vanhempi ilman luovuttajan omaa tahtoa, mutta tiedot esimerkiksi luovuttajan mahdollisista perinnöllisistä sairauksista tuntuisivat hyödyllisiltä lapsen kannalta.

Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita minun mielestäni tulisi vielä miettiä huolella. Sen jälkeen voidaan avata keskustelu kohdunvuokrauksesta ja miesparien lastensaantiin liittyvistä käytännön kysymyksistä – niissä riittää varmasti keskusteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Mutta jos jätettäisiin itsestäänselvyydet?

Testaajia kaivataan

Kiinnostaisiko käyttäjätesti? Idea on hyvin yksinkertainen: vieraile Lautapelaaja.net:ssä ja kerro, miten sivut koit. Toiveena olisi oikeastaan mahdollisimman vähäinen kokemus lautapeliharrastuksesta.

Tarkemmin tehtävä menee siis näin:

1. Tarkastele sivuja tasan niin kauan kuin viihdyt. Jos et saa sivuista mitään irti, sekin on ihan pätevä tulos.

2. Kerro visiitistäsi minulle. Laita sähköpostia osoitteeseen mikko at lautapelaaja.net, ja kerro mitä teit ja miltä tuntui: kuinka kauan sivuilla viivyit, mitä katselit, minkälaisen vaikutelman sivuista sait? Mikä oli sivuilla hyvää, mikä ei? Mikä veti puoleensa, mikä karkoitti? Miten sivuja voisi parantaa? Kaikki palaute otetaan mielenkiinnolla vastaan.

Näin yksinkertaisesta testistä on siis kyse. Toivottavasti joku innostuisi kokeilemaan!