Eilisessä kanavasurffailussa vastaan tuli ohjelma pedofiliasta, näin ohjelmasta ehkä parikymmentä minuuttia lopusta. Likaiset sedät kuulemma tulevat Costa Ricaan ja muihin Väli-Amerikan maihin hakemaan alaikäistä lihaa. Taksikuskit kiertelevät rähjäisiä kulmia etsiessään takapenkille istuvalle miehelle sopivaa sakkolihaa. Haastateltiinpa ohjelmassa myös yhtä rehellistä taksikuskia, joka moiseen ei suostu.

Rehti renki väitti turistien heti ensimmäiseksi kyselevän pikkutyttöjä astuessaan taksiin. Minä en nyt oikein suostu uskomaan, että joka jumalan turisti, kuka niille maille eksyy, on pedofiili. Kai siellä edes muutama elämysmatkailija piipahtaa, tai edes huumetrokareita? Ohjelman tekijät ajelevat hiljaisilla ja pimeillä kujilla, taustaääni kertoo kaupungista löytyvän jopa kymmeniä tuhansia lapsiprostituoituja.

En ehtinyt huomata, mikä kaupunki oli kyseessä. Oletetaan, että kyseessä oli pääkaupunki San Jose, asukkaita 300 000. Kolmannes maan kansalaisista on alaikäisiä, eli kaupungissa olisi ehkä 100 000 potentiaalista saalista. Nähdyn pienen pätkän perusteella haluttua kauppatavaraa olivat lähinnä tytöt. Jäljelle jää 50 000. Niistä puolet on niin nuoria, että toivottavasti perversseinkin pedofiili jättää ne rauhaan. Jäljelle jäävistä siis kaikki kulkevat kadulla ja ravintoloissa myymässä itseään, myös varakkaimpien perheiden lapset.

Pedofilia on hyvin, hyvin paha asia. Jotenkin dokumentista jäi kuva, että iljettävyyksillä halutaan mässäillä. Homma laitettiin sitten överiksi.

Posted by Benrope at 9:22 AM | Permalink | Comments (0)

Olipa kerran eräs juopunut turisti, joka yöllä etsi sopivan pimeää ja epämääräistä paikkaa tullakseen ryöstetyksi. Harhailuissa synkeillä kujilla vastaan tuli sumein silmin katsottuna varsin kuvauksellinen näky. Sankarituristimme kaivoi kameran taskustaan ja räpsi näkymästä muutaman kuvan. Kokeili homo turismus jopa eri valotuksiakin. Kameran pieneltä näytöltä katsoen ainakin pari otoksista näytti ihan kelvoilta, vain yksi näytti poistettavalta mustalta paskalta.

Palattuaan matkalta tuo kaikkien turistikuvaajien Irwin Goodman purki kuvat kamerastaan tietävään koneeseensa. Suurin osa öisistä räpsellyksistä oli surkeita. Ahdisti. Erityisen huonoja olivat sen varsin kuvauksellisen näyn kuvat. Lähes kaikki olivat pahasti tärähtäneitä. Reipas kuvaajamme tarttui hiirtä sarvista, ja päätti kokeilla kuvankäsittelyohjelman kykyjä siihen kaikkein mustimpaan kuvaan.

Turistimme, tuo valokuvaajien Tonava, väänsi sitkeästi kuvankäsittelyohjelman ruuveja suuntaan jos toiseen. Lopputuloksen näette viemällä hiiren tuon ylhäällä synkistelevän kuvan päälle, tai klikkaamalla kuvaa. Suurta värien juhlaa tuo ei tietenkään ole, mutta jotain maalauksellista siinä on. Saakeli, jos tuosta mustiaisestakin saa kaivettua noinkin paljon esiin, niin täytyykin perehtyä tarkemmin ohjelman saloihin. Sillähän voi ehkä saada aikaiseksi vaikka mitä.

Edit
Niin, kyllä muutama yökuva onnistui vähän paremminkin, esimerkiksi tämä.

Posted by Benrope at 9:01 AM | Permalink | Comments (10)

Eilen luin netistä surullisen uutisen, Stanislav Lem on kuollut. En ole varmaan kymmeneen vuoteen lukenut tuon puolalaisen legendan kirjoja, mutta nuorempana olin hyvinkin innoissani niistä. Tarkistin kirjahyllystäni löytyvän seitsemän Lemin opusta. Ehkä olisi tullut hetki lukea ne uudestaan. Kaivoin yhden kirjan hyllystä, ja avasin siitä satunnaisen sivun. Lemin kunniaksi pieni tyylinäyte:

"Sitä valtakuntaa johon Trurl saapui hallitsi kuningas Kamalius. Hän oli sotilas ytimiään myöten ja sen lisäksi uskomattoman kitsas. Supistaakseen valtion menoja hän oli poistanut kaikki muut rangaistukset paitsi teloituksen. Hänen mieliharrastuksensa oli tarpeettomien virkojen lakkautteleminen, ja koska niihin kuului myös pyövelin toimi, piti jokaisen kuolemaantuomitun itse teloittaa itsensä tai - kuninkaan joskus harvoin ollessa armollisella päällä - uskoa tehtävä lähimmälle omaiselleen."

Kyberias olikin yksi suosikkejani. Panu voi sitten tarkemmin kertoa, ovatko suomennokset olleet onnistuneita.

Minä en ole koskaan suuremmin innostunut kummastakaan Solariksen elokuvaversiosta.

Posted by Benrope at 8:58 AM | Permalink | Comments (8)

Viikonloppuna raivasin jääkaapistani jouluna avatun glögitölkin. Sisältö sinänsä näytti ja maistui ihan kelvolliselta tavaralta, siinä litkussa on säilöntäaineita ilmeisesti riittämiin. Jääkaapin perältä löytyy vielä kossupulloon pakattua lahjaksi saatua puolukkamehua. Etikettiin raapustettu päiväys viittaa viime vuosituhanteen. Olisiko tullut aika luopu siitäkin?

Aikamme marttyyri Kari Uoti ymmärtää trendien päälle, blogi löytyy konsultinkin sivuilta. Koko blogi vollotusta siitä, miten epäoikeudenmukainen tämä maailma on ja kuinka paljon Uotin poikaa on potkittu päähän. Ehkä miestä kuitenkin lohduttaa jossain säilössä olevat miljoonat. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että oikeudenkäynti on kestänyt naurettavan pitkään, ja Karin voisi ihan hyvin päästää heti linnaan kärsimään loppurangaistuksensa, jos maksimirangaistus kuitenkin tulee täyteen.

Uusien blogien mainostaminen on jäänyt turhan vähälle. Maanantain suosituksena kehotan tilaamaan suosikkilistallenne PopuLAARIn. Sitä Ville Vallatonkin lukisi ilmavaivaisen Teräsmiehen pojan kanssa.

Perjantain meemi ratkesi jo hyvissä ajoin, kaikki kuvat löysivät oikean osoitteen. Tässä vielä oikeat vastaukset:

1. Spock's Beard
2. Blue Oyster Cult
3. War
4. Nat King Cole
5. Dio
6. Bernard Herrmann
7. Pink Floyd
8. Eläkeläiset
9. Deep Purple
10. Hector
11. Aram Hatsaturjan
12. Velvet Underground
13. Nylon Beat
14. Rammstein
15. Johnny Winter

Posted by Benrope at 9:06 AM | Permalink | Comments (0)

Kirjakaupassa tuli vastaan entinen naapurini. Juuri se mukava tapaus, joka ei koskaan metelöinyt. Vaihdoimme siinä nopeasti muutaman sanasen. Nainen oli muuttanut kauas pois pienelle paikkakunnalle. Koska työpaikka oli merillä, ja maissa tuli vietettyä varsin vähän aikaa, ei sillä asuinpaikkakunnalla ollut niin väliä. Niinpä hän oli muuttanut vuokrayksiöstään ikiomaan kaksioon. Asunto oli ollut puoli-ilmainen, hintaa 17 000 euroa ja neliöitä 60. Hämmentävän halvalla nykyäänkin oman kämpän saa, jos elämäntilanne antaa mahdollisuuden asua suuren työttömyyden pikkukunnassa. Suurissa asutuskeskuksissa tuolla rahalla ei saa edes edes autotallipaikkaa.

Minä olen melko surkea taskuparkkeerauksessa. Ensiyritys menee aina jotenkin pieleen, ja sitten täytyy vekslailla siinä pienessä tilassa autoa säällisempään asentoon. Yleensä en viitsi, joten auto kerää huomiota säälittävässä vinossa. Minä haluaisin ehdottomasti autoni parkkeeraavan automaattisesti. Voinko vaatia kärryn valmistajalta korvauksia, jos tietokoneistettu peltipurkki sittenkin kolhii naapureiden autoja?

Nyt pyörii kiva musiikkibleemi. Viisitoista yhtyettä levyhyllystä ja naamat arvuutukseen. Tässä minun versioni. Oikeat vastaukset viikonloppuna.

Jatkoa illalla:
Nyt on suunnilleen ne ratkottu, jotka oletinkin löytyvän. Laitetaan vinkkejä loppuihin, siis nämä eivät ole oikeita vastauksia, vaan helpotuksia.

1. Leonard Nimoy
6. Hitchcock
11. Merilinja

Posted by Benrope at 9:05 AM | Permalink | Comments (20)

Eilen käväisin illalla yhdellä (oikeasti!) oluella lukemassa päivän iltapäivälehdet, täytyyhän juoruista olla selvillä. Takanani olleessa suuremmassa pöydässä oli megalomaaninen lobbaus käynnissä. Joku vaahtosi siellä vakuuttavasti pyramidihuijausta. Mitä enemmän suu kävi, sitä enemmän tarina kuulosti sivullisen korviin kusetukselta. Parin tonnin ansiot tulevat sormea heiluttamalla, osakepeliä, muualla noin, meillä näin.

Kuulijoiden kiinnostus alkoi herätä. Muutama huijattava kävi välillä toisella puolella tupakalla. Varsinkin ensimmäinen kavereista näytti aivan kuin aikakone olisi siirtänyt amiksen 80-luvulta nykyaikaan. Tukkakin värjäyksineen oli kuin Ressu Redfordilla tai Jouko Salomäellä aikanaan. Poistuessani baarista tsekkasin huijarin ja muun jengin olevan tyylissään samoilla linjoilla.

Kotona mietiskelin, että huijaus kuulosti tutulta. Kaukainen tuttuni yritti saada minut mukaan vastaavaan jokunen vuosi sitten. Luultavasti kyseessä oli WGI:n raunioille perustettu uusi huijausviritelmä Aspiritus, ainakin idea kuulosti identtiseltä.

Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset menevät vuodesta toiseen mukaan pyramidihuijauksiin. Jos huijaa kaverinsa mukaan siihen, ne eivät ehkä ole enää kauan kavereita. Tai sitten huijarikin uskoo vilpittömästi homman toimivuuteen. Tosin miten kukaan voi olla uskomatta bisnekseen, josta on tehty näin loistava esitys PowerPointilla?

Posted by Benrope at 9:05 AM | Permalink | Comments (9)

Mikään ei piristä mieltä enemmän, kuin sakkolappu viereisen auton tuulilasissa. Parkkipirkko oli urakoinut sievän kuitin noin kymmeneen autoon, oma vartin yliajalla nukkunut kärryni odotteli minua laputtomana. Joko joku iloinen velikulta oli heittänyt sakkolapun oman kärryni ikkunasta huitsin kouvolaan, tai sitten minulla oli kerrankin käynyt flaksi. Todennäköisempää taitaa olla ensimmäinen vaihtoehto. Ahdistaa.

Parin kuukauden pesemättömyyden jälkeen Horst on saanut päälleen niin oivan paskanharmaan maastovärityksen, että ehkä pirkko ei edes nähnyt sitä. Aina kun mieleeni juolahtaa viedä auto pesuun, huoltamon pesujonossa on ainakin puolen tunnin jono odottamassa vuoroaan. Sen jonon jatkoksi on turha sijoittaa omaan peltikasaansa. Kotimatkan varrelta taas ei jaksa lähteä kauemmas etsimään rauhallisempaa pesupistettä. Auton sisällä huomasin lattiamatolle kertyneen noin kilon verran sepeliä. Olivat niin kiintyneitä uuteen kotiinsa, että pitivät jäisin kynsin ja hampain kiinni kumimatosta. Talvikengissäni ei ole traktoripohjia, miten helkkarissa ne kivet ovat oikein hyppineet autooni?

Olkapääkin on kipeä. Varpaita paleltaa. Sanoinko jo, että ahdistaa?

Posted by Benrope at 10:59 AM | Permalink | Comments (9)

Talvi pakenee, kevätpäivän tasaus on tänä iltana. Lämpömittarista katsoen kevättä ei ole näkyvissä, valoisuus kuitenkin vaikuttaa. Eilisessä tuulessa posket tuntuivat lepattavan ja vesi valui silmistä. Minkä helkkarin takia tuulen täytyy aina olla vastainen, oli matka sitten minne tahansa.

Lintuinfluenssa ei vielä ole herättänyt paniikkia, jos mummoindeksistä jotain voi päätellä. Puistossa vanha mamma ruokki onnellisena sorsia, kymmenet linnut tungeksivat mummon ympärillä saadakseen parhaat makupalat. Tyytyväisyys oli molemminpuolista. Puiston toisella reunalla mies ulkoilutti koiraansa, joka sai juoksennella vapaana. Koira ei ollut moksiskaan muutaman metrin päässä taapertavasta joukosta eksyneestä sorsaparista, viereisen puun hajujälkien nuuhkiminen oli paljon antoisampaa puuhaa. Piski taisi pitää lintuja kotieläiminä, joita ei kuulu jahdata.

Läheinen pensasaita sirkutti korvia huumaavasti. Sen kätköissä tuulta piti valtaisa varpuslauma. Taivaalla varis leijui päivän ateria suussaan. Tuulessa lintu leijaili kuin lokki, sillä oli selvästi laskeutumisvaikeuksia.

Ehkä se kesä vielä tulee.

Posted by Benrope at 8:58 AM | Permalink | Comments (0)

.



.



.



.

Posted by Benrope at 7:09 PM | Permalink | Comments (9)

Tullessani lomalta ja katsottuani ensimmäisen kerran laskuria, olin kovin hämmästynyt. Chris Owenia oli haettu vähintään toista sataa kertaa tiistai-illasta lähtien. Mitä helvettiä oli tapahtunut? Oliko taas ollut jossain lehdessä jokin uusi juoru? Yritin selailla nettiä, mutta pikasilmäyksellä en löytänyt mitään. Jäin siihen luuloon, että Owen on patsastellut jonkun julkkislehden kannessa ja kertonut ilkeitä asioita Janinasta.

Tänään asia vihdoinkin selvisi minulle Mediaräpättimen kautta. Stara ja NRJ (jolla muuten on yksin kaameimmista sivuista mitä olen koskaan nähnyt) olivat ilman mitään varmistuksia huitaisseet sivuilleen tiedon, että Chris Owen on kuollut. Kiitettävää toimintaa, kyllä mahtavat olla ylpeitä toimituksissaan. Noinko helppoa väärän juorun levittäminen on?

Oletteko muuten kuulleet sen saman juorun kuin minä? Siis sen, että Axl Rose on kuollut. Se niistä konserteista.

Posted by Benrope at 12:13 PM | Permalink | Comments (0)

Jokaisella lennolla täytyy olla yksi pakollinen humalainen suomituristi. Tällä kertaa arpa oli valinnut sellaiseksi keski-ikäisen turpeanaamaisen naisen, joka hermostuksissaan veteli lentokentällä jonossa portille röökiä välittämättä pätkääkään siitä, että noin sadassa paikassa näköetäisyydellä oli selkeä tupakoinnin kieltävä kyltti. Humalatilaltaan rouva ei liene edes nähnyt kahta metriä kauemmaksi.

Lentokoneessa tuo herttainen nainen sai viereensä ilmeisesti nunnan tai vastaavan, ainakin asusta päätellen. Nousukiidon aikana nainen päätti lähteä vessaan, hätä ei lue lakia. Yllätyksekseen rouvamme ei päässytkään helpotukselle, sen sijaan hänet passitettiin nopeasti takaisin paikalleen. Välittömästi turvavyövalon sammuttua nainen kipusi paikaltaan kohti vessaa. Vieressä istunut nunna jaksoi hymyillä antaessaan tietä.

Seuraavan kahdenkymmenen minuutin aikana nainen kävi vessassa kolme kertaa. Ainakin kerran ei jäänyt epäselväksi, että muija oli käynyt istumassa hermosauhuilla. Viidennen vessakerran jälkeen tilaa antanut nunna ei jaksanut enää hymyillä.

Tarjoilun alkaessa hehkeä rouvamme veti ilmaista viiniä kaksin käsin, ainoat tauot olivat lukuisat visiitit vessassa. Lentoemojen pinna oli hämmästyttävän pitkä, lopulta tarjoilu naiselle kuitenkin lopetettiin. Laskeutumisessa henkilökunnan piti köyttää nainen turvavöihin, vyöt kun olivat käyneet liian teknisiksi kapistuksiksi sankarillemme.

Heti kotimaan kamaralla lentokentällä passintarkastuksen jälkeen nainen pisti jälleen tupakaksi. Ilmeisesti naisen poika oli vastassa kentällä. Poika ei ollut kovinkaan ilahtunut kohtaamastaan näystä. Äiskä huojui umpijuovuksissa rööki suussa ilman matkatavaroita. Epäilen, että naisen kamat olivat jääneet hotellille.

Naisen kaltaisten suomituristien selviytymiskyky on kuitenkin hämmästyttävä. Mervitapolamaisessa neljän promillen humalassakin he löytävät tiensä oikeaan aikaan lentokentälle, ja onnistuvat vielä päätymään ummikkoina siellä oikeallen portillekin. Tai sitten kyseessä oli pakettimatkailija, jonka matkaopas oli luovinut hotellilta kentälle ja huokaissut sen jälkeen helpotuksesta.

Posted by Benrope at 11:01 AM | Permalink | Comments (4)

Kolme natiivia kaverusta on jo lounasaikaan rivakassa tuiskeessa lomakohteeni ravintolassa. Joka jätkällä on pöydällä koko ajan oluen lisäksi snapsilasi. Lasit tyhjenevät kertakulauksella ja irvistyksellä. Tarjoilijalta huikataan samoin tein uudet snapsit pöytään, ja huuhdellaan kurkkua puolella tuopilla olutta.

Viereisessä pöydässä on ruokailemassa pariskunta. Mies näyttää lähinnä hajamieliseltä ja kömpelöltä yliopistomieheltä. Nainen on vetävän näköinen blondi, joka on nostanut push-upeilla isot rintansa tarjottimelle. Kolme kaverusta tuijottaa niin tarkkaavaisesti kuin humalaltaan pystyvät naisen tissejä. Nainen lirkuttelee miehille ystävällisesti.

Kaverukset haluaisivat kovasti päästä uimaan liiveihin. Pariskunnan naiselle tarjotaan olutta ja yliopistohemmolle lisäksi snapseja. Miehellä alkaa snapseja olla jo jonoksi asti, kaverusten tahti on herralle liian kova. Muutama sana välillä miehelle ja sitten taas seisovat silmät kiiluen kuolaamaan blondia. Blondi hymyilee kauniisti ja naureskelee kohteliaasti jutuille.

Vihdoin pariskunta saa ruokailunsa lopetetuksi. Mies vetäisee kaikki snapsit huiviinsa ja kiittää kavereita. Blondi nousee ylös tehdäkseen lähtöä. Ahtaassa tilassa lähimmän juopuneen kaverin nenä ottaa lähes kiinni viereen ilmestyneeseen blondin paljaaseen napaan. Suu auki ihmetellen mies katselee napaa. Blondi kierähtää pöytien välistä pois, peppu kierähtää humaltuneen kaverin sameaan katseen kohteeksi. Kaveri ei enää pysty hillitsemään itseään, vaan tarttuu muitta mutkitta ahneesti pyllyyn kiinni hyvin syvällä otteella. Nainen vain naurahtaa ja poistuu miehensä kanssa, joka ei ole huomaavinaan koko tilannetta.

Montakohan ilmaista snapsia mies onkaan saanut elämänsä aikana juotua flirttailevan vaimonsa tissien ansiosta?

Posted by Benrope at 11:27 AM | Permalink | Comments (9)

Minusta otsikon uutinen on kovin masentava seuraus 3000 ihmisen irtisanomisesta.

Ahdistaa.

PS.

Kävin ruksaamassa lukulistalleni Perkeleen kaappikellon. Minä tunsin syvää ja harrasta sielujen sympatiaa. Kaappikellot naapurissa on sanonko mistä.

Posted by Benrope at 9:53 PM | Permalink | Comments (4)

Minä olen aina pitänyt kirjastonhoitajia ihan fiksuina ihmisinä, Blogistanissakin on kasa ruksaamiani kirjastopolkkaajia. Virkanaiset ja -miehet ovat ihan aiheellisesti marisseet arvostuksen puutteesta ja pienestä palkasta. Niinpä aloin kiinnostuneena lukemaan eilisestä Hesarista mielipidekirjoitusta, jossa kirjastontätiä pännii kun curling saa fyrkkaa ja he eivät. Kun olin kyseisen kirjoituksen saanut luettua, olin sitä mieltä, että tuo olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Suurelle yleisölle ei ehkä kannata argumentoida työn vaativuudesta seuraavilla lauseilla:

"Meidän tulisi myös hallita tietokoneiden ja internetin käyttöä tyydyttävää paremmin"

" Internet pitää hallita sen verran hyvin, että pystyy opastamaan asiakaskoneita käyttäviä ja korjaamaan heidän aiheuttamiaan sotkuja tai edes siivoamaan sivumuisteja, jos joku aikuinen on käyttänyt konetta pornon etsimiseen ja lapsikäyttäjiä halutaan varjella joutumasta samoille sivuille vahingossa."

Nykypäivänä ei oikein kannata mainita sitä, että täytyy osata käyttää tietokonetta, selaimen välimuistin tyhjentämisen taitokaan tuskin kohahduttaa kansaa. Tietokoneen tyydyttävää parempi hallinta kuuluu itsestäänselvyytenä jo lähes kaikkiin mahdollisiin siisteihin sisätöihin. Jos lisäksi valittaa samassa jutussa satutunneista (joista mielestäni kyllä pitäisi maksaa ainakin tuplapalkka) ja palauttamattomista kirjoista, tavallinen lukija saa käsityksen nutturapäisestä tädistä, vaikka kirjoittajan tarkoitus on ollut aivan päinvastainen. Ei noin.

Onneksi täällä Blogistanissa on kirjastontätejä ja -setiä, joilla on sana hallussa ja jotka levittävät positiivista mielikuvaa alan ammattilaisista.

Tulisi jo se loma.

Posted by Benrope at 9:48 AM | Permalink | Comments (2)

Katselin viikonloppuna pienten lumihiutaleiden rauhallista laskettelua alas taivaalta, ikkunalaudalle päätyneet yksittäiset pienet hiutaleet olivat uskomattoman kauniista. Päätin kaivaa kameran esiin, jos vaikka onnistuisin jonkun nätin yksilön taltioimaan kameran muistikortille. Helpommin sanottu kuin kuvattu. Hienoimmat hiutaleet sulivat nopeasti, lisäksi kamera ei tahtonut millään tarkentaa niin pieneen ja olemattomaan kohteeseen. Lopulta sain kuvattua viereiseen sormeeni tarkentaen ihan kohtuullisen yksilön. Luonnossa se näytti kyllä paljon paremmalta kuin kuvassa.

Lakko vuodessa pitää mielen virkeänä. Onneksi allekirjoittanutta se ei pahemmin hetkauta, ainakaan duunimatkojen osalta. Autolla pääsee ja jalatkin on keksitty. Pääasia, että lentokoneet nousevat siivilleen ja vievät allekirjoittaneen talvilomaksi pois. Vielä muutama päivä odottamista. Missäköhän mun passi on?

Posted by Benrope at 10:02 AM | Permalink | Comments (5)

Mea kehtasi heittää haasteella päähän. Koristeeksi muuttuneista roinista pitäisi meemitellä. Kärsivällisesti kiersin kämpän läpi yrittäen löytää jotain naurettavaa tavaraa. Tietenkin voisin sellaiseksi laskea vaihtuvan sukkanäyttelyni, muutama sukka lojuu aina lattialla. Vastaava näyttely on muovipusseista, kun tulen kaupasta ja tungen kamat kassista jääkaappiin, tipautan pussin tyynesti jääkaapin viereen, jossa se kaunistaa keittiötä, kunnes vihdoin saa ylennyksen roskapussiksi.

Lopulta löysin tuon kuvan palan lautaa ikkunalaudaltani, jossa se on ollut vuosia. Käänsin kuvausta varten laudan nurin, sillä toisella puolella on sukunimeni. Jossakin niistä taloista, jossa olen lapsuuttani viettänyt, tuo kyltti on ollut oveen ruuvattuna. En oikein tiedä, miksi se minulle on päätynyt. Viitseliäämpi kaveri kävisi tietenkin ruuvaamassa sen oveen kiinni. Minä en ole vaivautunut, sillä olisin kuitenkin siitä kyltistä vaivautunut.

Uguksen tarkkailijasta olen kateellinen. Nauroin ääneen.

Posted by Benrope at 9:04 AM | Permalink | Comments (0)

Samikki oli oma leppoisa itsensä Aamu-tv:n keskustelussa, F-Securen Mikko oli suurempana julkkiksena enemmän äänessä. Mikon myötä blogien kuumimmaksi hotiksi muodostui yrityspolkkaus, kansalaisjournalismi onkin jo mennyttä kauraa. Haastattelu oli selvästi paremmin toteutettu kuin parin vuoden takaiset ensimmäiset blogia käsitelleet tv-ohjelmat. Vieläkin vastaan tulee lehtijuttuja blogeista, joita lukiessa se kuuluisa myötähäpeä kurkistaa sivun takaa. Ensi viikolla täytyykin tsekata, kun Sedis on keskustelemassa Yle Teeman Kinoklubilla. Koska blogini nimi vilahti parin sekunnin ajan telkkarissa, olen kai nyt melkein julkkis?

Kaltaisessani ulkopuolisessa neuleblogit eivät herätä mitään intohimoja. Yhteisönä he ovat silti varsin sympaattinen ryhmä. Vasta vähän aikaa sitten huomasin, että blogistanista löytyy nukkekotiblogeja. Kiehtovia, pikkutavaroiden näpertelyssä käytetään uskomatonta kekseliäisyyttä. Taidankin ruksaista jonkun niistäkin listalleni.

Loremin Laura on palannut takaisin rikospaikalle, eli blogilistalle. Ruksattu.

Posted by Benrope at 9:08 AM | Permalink | Comments (5)

.


.


.


.


.


.

Posted by Benrope at 9:24 PM | Permalink | Comments (9)

Kas, viimeviikkoinen epäilyni lintuja popsivan Rekun kohtalosta näyttää ikävästi toteutuneen. Vastoin viime viikon vakuutteluja kerrotaankin nyt, että on teoriassa mahdollista, että kissasta voisi tarttua puluflunssa ihmiseen. Mitäs muuta tässä vielä on teoriassa mahdollista? Hysteriaa! Kansa haluaa hysteriaa!

Miksi minulle ei koskaan kerrota mitään? Vasta eilen havaitsin erään tulevan juosten nykyään Elefanttipuheena. Norsulausunta oli laittanut jutussaan sensuurista kiehtovan vertailun kiinalaisen Googlen ja kansainvälisen Googlen hakutuloksista Tiananmenin aukiosta. Hyytävästi sensuroitu. Kokeillaanpa toista hakua, etsitään kuvia kirjasta The Private Life of Chairman Mao Kiinan Googlesta ja tavallisesta Googlesta. Kiinassa voidaankin ihmetellä, että mikä kirja? Ei sellaista ole.

Posted by Benrope at 9:21 AM | Permalink | Comments (2)