Kirjoittanut Mikko Saari.
Äärimmäisen hyvä tapa pelata Diplomacya on sähköpostin välityksellä pelaaminen. Se poistaa monia pöydän ääressä pelattavan Diplomacyn vaikeuksista. Seitsemän pelaajan löytäminen ei ole vaikeus kun edessä on auki koko maailma. Pelin kesto ei ole niin suuri ongelma (tosin se on ongelma hieman toisella skaalalla - sähköpostipelit kun voivat kestää vuorojen väleistä riippuen yli vuodenkin) ja neuvotteleminen käy kätevästi sähköpostin välityksellä. Tosin, kaikki eivät ole yhtä hyviä sähköpostipeleissä kuin pöydän ääressä, mutta sitten on niitäkin jotka ovat huomattavasti parempia neuvottelijoita kirjoittaessaan kuin puhuessaan.
Yksi hienoinen ongelma on pelien pituus. Vuorojen pituudesta riippuen (normaalisti muutamasta päivästä pariin viikkoon) peli voi kestää pahimmillaan jopa parikin vuotta. Tämä on syytä muistaa, kun ilmoittautuu peleihin, varsinkin kun pelien keskeyttäminen on usein hankalaa ja ikävää muita pelaajia kohtaan.
Sähköpostipelaaminen vaatii toimiakseen puolueettoman tuomarin, joka ei itse pelaa (toki muitakin tapoja on, mutta tämä on ylivoimaisesti kätevin ja yksinkertaisin). Pelaajat lähettävät siirrot tuomarille, joka sitten lähettää pelaajille siirtojen tulokset. Ongelmaksi jää vain se, mistä löytää seitsemän innokasta pelaajaa ja tuomari.
Tämän ongelman helpottamiseksi Diplomacyn pelaajat ovat Internetissä kokoontuneet erilaisiin ryhmiin joilla on sitten postituslistoja tms. joilta voi etsiä peliseuraa. Suomessa tällaista ei juuri ole, tosin Suomen Diplomacy Seura yrittää parhaansa mukaan luoda aktiviteettia.
Oma suosikkipaikkani löytää pelaajia ja pelejä on Cat23. Se on varsin vapaamuotoinen pelaajayhteisö, jonka sähköpostilistoilla on satoja ihmisiä. Jos haluaa järjestää Cat23-pelin (eli käyttää yhteisön listoja pelaajien haalimiseen) täytyy vain hakea pelilleen numero ja lähettää sitten kaikki siirtojen tulokset yms. Cat23:n postituslistalle muidenkin nähtäväksi.
Toinen, vielä suositumpi tapa on käyttää automaattisia Judgeja. Ne ovat palvelimia, jotka hoitavat suurimman osan työstä - ihmistuomarin tarvitsee vain neuvoa pelaajia ja huolehtia siirtojen aikarajojen muuttamisesta jos pelaajat tarvitsevat lisäaikaa. Kone hoitaa myös pelaajien väliset neuvottelut, joten nimettömissäkin peleissä voidaan neuvotella, Judge voi pitää pelaajien identiteetin salattuna. Kirjoitan Judgejen käyttämisestä enemmänkin kunhan ehdin, mutta siihen asti, käykää The Diplomatic Pouchissa katsomassa. Sieltä löytyvät mm. jonot, joilla voi kätevästi ilmoittautua peleihin ja paljon ohjeita.
The Diplomatic Pouchin päätoimittaja Manus Handilla on oma DPJudgensa, joka muistuttaa Judgeja toiminnaltaan, mutta on web-pohjainen. Se on todella helppokäyttöinen ja näppärä ja toimii myös perinteisten Judgejen tapaan pelkällä sähköpostilla. Suosittelen tutustumaan.
Pelejä etsiessä törmää termistöön, joka saattaa tuntua hieman vaikeaselkoiselta aluksi, mutta selviää kyllä ajan myötä. Asiaa helpottamaan, tässä joukko paljon käytettyjä termejä selityksineen:
Nämä vinkit ovat osalti muualta lainailtuja, osin omaan kokemukseen perustuvia. En takaa mitään, mutta näitä noudattamalla pelaamisesi saattaa jopa parantua.
Kommunikoi! Pahinta mitä voit tehdä on olla hiljaa. Hiljaiset ovat aina epäluotettavia ja jos joku pelaaja ei keväällä 1901 lähetä yhtään viestiä kenellekään, on todennäköistä että huonosti käy ja pian. On vaikeaa kirjoittaa liikaa viestejä - yksi viesti jokaiselle muulle valtiolle kierroksessa ja niiden herättämä keskustelu päälle on jonkinlainen minimi, jota noudattamalla pärjää hyvin. Määrän lisäksi olennaista on laatu, "hei mitä kuuluu" ei hyödytä ketään. Sen sijaan huolella suunnitellut ehdotukset yksiköiden liikkeistä ja mahdollisista liittoumista auttavat paljon. Minä ainakin valitsen erityisesti alkupelissä liittolaiseni sen mukaan, miten vakuuttavia viestejä he kirjoittavat. Jos Saksalla pelatessa Englanti vastaa ripeästi ja määrätietoisesti ja Ranska heittää jotain tyyliin "Joo, ollaan vaan liittolaisia. Hyökätään vaan Englantiin, katsotaan miten käy ja mietitään ensi kierroksella lisää" ei ole vaikeaa valita, kenen kimppuun käydään.
Älä luovuta! Peli on menetetty vasta kun viimeinenkin keskus on viety käsistäsi. Sitä ennen ei tule luovuttaa. Yritä olla hyödyllinen, vaikka se sitten tarkoittaisi täydellistä nöyristelyä toisen valtion jalkojen juuressa. Jos olet arvokas, sinua ei eliminoida heti ja saatat hyvinkin saada mahdollisuuden nousta jaloillesi. Vain huonot pelaajat lopettavat kesken - huonoimmat yleensä jo silloin, jos sattuvat saamaan Italian pelattavakseen.
Älä polta siltoja takanasi! En tietystikään tarkoita, että pitäisi luottaa sokeasti pelaajaan joka on juuri upottanut puukkonsa syvälle selkääsi, mutta en näe mitään syytä katkaista kaikkia yhteyksiäkään. Yhteisiä intressejä voi vielä löytyä ja avoimista kommunikaatioyhteyksistä on silloin hyötyä. Muutenkin on turhaa hakea pelinkestäviä liittoumia keväällä 1901, pikemminkin tulee liittoutua lyhytaikaisesti aina silloin kun on tilaisuus yhteiseen etuun jonkun kanssa. Parhaita tuloksia ei tule yhdestä isosta hyvästä diilistä, vaan siitä että kerää etuudet useammasta pienemmästä...
Tämä lista on pikainen lyhennelmä David Hertzmanin Diplomatic Pouchissa julkaistusta listasta huippupelaajien ominaisuuksia. Tuohon artikkeliin kannattaa tutustua, se on todella asiantunteva juttu ja perustuu Hertzmanin hyville Diplomacy-pelaajille pitämien pelien tarkkailemiseen.
Diplomacyn pelaamiseen tietokoneella on monia apuvälineitä. Eräs parhaista ohjelmista, niin pelaamiseen kuin pelien vetämiseen on Jim Van Verthin Realpolitik, jota minä käytän kaikkien niiden pelien vetämiseen, joiden tyyppiä ohjelma vain tukee (Necromancer on ainoa, jota ohjelma ei tue).
Sitten on tietysti vanha kunnon tietokone-Diplomacy joka todistaa, että jo muinoin osattiin tehdä huonoja Diplomacy-tekoälyjä. Hasbron/Microprosen uusi viritys ei taida paljoa tämän parempi olla... Kuitenkin, vaikka kone ei osaa pelata sitten alkuunsakaan, käy tämä ihan taktiikan harjoittelemiseen, lähinnä kokeilemalla kuinka nopeasti käy pelin voittaminen.