Nooa on tosi avulias ja osallistuu innolla kotihommiin. Pyykinpesu on Nooan suosikkeja. Nooa oppi hiljattain avaamaan pyykkikoneen ja kauhoo mieluusti pyykkejä korista ja sulloo niitä koneeseen. Kun pyykit on pesty, Nooa kiipeää vessanpöntön päälle ripustamaan niitä narulle kuivumaan.

Oma-aloitteisuutta on tullut jonkin verran lisää ja esimerkiksi toisinaan vaipanvaihtoon mennään Nooan johdattamana (Nooa oppi yhtenä aamuna neuvojeni avulla avaamaan saunan lasioven alareunasta). Pukeminen kiinnostaa selvästi, mutta taidot eivät vielä ihan riitä. Kenkien päälle Nooa lähinnä astuu, mutta housut Nooa saa jo päälle melkein itse - jos vain tajuaisi vetää housuja ylös myös takaa, eikä vain edestä.

Syöminen sujuu jo oikein mukavasti, joskin pääasiassa sormilla. Vaan väliäkös sillä, jos murkinaa menee suuhun? Pieni ongelma on ruoan heittely, leivät varsinkin tuppaavat lentelemään ympäriinsä. Häijyimmillään Nooa tähtää suoraan isin teemukiin. Nooan suosikkiherkkuja ovat juustot (mozzarella ja feta varsinkin, Nooa on heti kärkkymässä maistiaisia kun pizzan päälle leikataan mozzarellaa). Nooa pitää myös sinapista. Maito on kuitenkin herkuista rakkain.

Puistossa Nooa on kova viipottaja, jolle tulee välillä herkkä hetki, jos joku kohtelee tyhmästi. Sellaista sattuu, mutta onneksi niistä toipuu. Nooa on myös osoittanut itsenäistä osaamista ja rohkeutta ja esimerkiksi hakenut tarvitsemansa pallon ihan itse kymmenien metrien päästä puiston toiselta laidalta. Kevyttä tottelemattomuutta on silloin tällöin ilmassa, mutta jos Nooa ei itse lähde liikkeelle toivottuun suuntaan useammallakaan pyynnöllä, niin sitten kannetaan...

Nooa on siis kaikin puolin varsin reipas tapaus. Rokkikin miellyttää: tänään kävimme katselemassa taas kaksi Orffien ja Dalcrozen keikkaa ja Nooa oli taas kovin tyytyväinen ja keskittyneesti musiikista nautiskeli. Isikin tykkäsi kovasti, varsinkin kun soittajasedät soittivat molemmilla kerroilla ihan eri setit ja täten tyhjensivät tehokkaasti listaa biiseistä, jotka halusin kuulla elävänä esitettynä. Hubaa.

Ja pöh. Olimme luonnollisesti oven takana Orffeja vielä enemmän fanittavien puistotuttujen kanssa ja pääsimme heti ensimmäiselle keikalle eturivin paikoille. Eikä siinä vielä kaikki! Keikan jälkeen odottelimme sen puolisen tuntia ja kas, toisellakin keikalla olimme samoilla paikoilla katsomassa suosikkeja.

Hienot keikat oli, kertakaikkiaan, ja Nooakin tykkäsi. Innostus näkyi siitä, että Nooa viihtyi molempien keikkojen ajan kiltisti sylissä istumassa ja vain tuijotti soittajasetiä. Keikan jälkeen kävimme luonnollisesti jututtamassa bändiä, ja Orffit ihastelivat kovasti Nooan rock-uskottavaa kitarapaitaa. Nooa vähän ujosteli, vaikka onkin Orffeja telkkarista katsellut paljon.

Tätä lisää! Orffit ovat näemmä Hervannassa 25.4. ja Vanhalla Kirjastotalolla 4.5., näistä ainakin jälkimmäiseen iskemme, mikäli kellonajoissa vain on mitään tolkkua.

Tower Defence.net on peleille erikoistunut sivusto, jolta löytyy laaja valikoima erilaisia pelejä. Sieltä vain kokeilemaan. Suosittelen Desktop Tower Defenceä (easy on täysin triviaalia, mutta medium-vaikeustaso tarjoaa sopivasti haastetta) tai Vector Tower Defenceä.

Google SketchUp on luonnostelutarkoituksiin kehitelty 3D-mallinnusohjelma. Kannattaa tutustua: katselin viikonloppuna kun veljeni pyöräytti piirustusten pohjalta 3D-mallin yksiöstä. Kävi kätevästi. Käyttöliittymä vaikuttaa suorastaan nerokkaan yksinkertaiselta ja luontevalta. Eikä maksa mittään...

Taikina

• 1/3 pkt hiivaa
• 1 dl vettä
• 2,5 dl jauhoa
• suolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen (huomaa, että kädenlämpöinen eli 37-asteinen vesi ei tunnu kädenlämpöiseltä, vaan kuumalta). Sekoita suolaa hitunen jauhoihin ja jauhot veteen. Vatkaa ja kun taikina muodostuu, vaivaa kimmoisaksi. Peitä liinalla ja kohota. Jos aikaa on niukasti, laita taikinakulho kuumaan veteen lillumaan, niin kohoaa joutuisammin.

Kaulitse tasaiseksi. Tuosta taikinasta tulee suunnilleen pellillinen, vähän pienempi (tuplaamalla taikinan saa paksun koko pellin pitsan), eli aika ohueksi saa kaulita. Sitten täyttämään!

Pitsan perusta on tomaattisoosissa. Tomaattipyrettä voi käyttää paremman puutteessa. Se toimii, mutta ei ole elämys. Meillä suositaan Grand'Italian Sugocasa-kastikkeita. S-Marketeista saa, ainakin tavallista ja valkosipuli-sipulia. Ei maksa paljon ja säilyy ainakin viikon, toisin kuin useimmat vastaavat. Tämä soosi sopii hyvin pitsan päälle, mutta myös jauhelihakastikkeen tueksi, murekkeen mausteeksi ja moneen muuhun tarkoitukseen. Suosittelemme.

Sitten varsinainen täyte. Mielikuvitustaan voi käyttää, mutta tärkeää on, ettei täytettä ole liikaa! Tällaista pitsaa ei pidä ahtaa täyteen (iso pellillinen täytteidentäyttämää pitsaa on hyvää, mutta eri juttu). Kannattaa keskittyä yhteen, korkeintaan kahteen täytteeseen. Meillä vakiotäyte on yhdeksän siivua pippurikinkkua (eikä sitten mitään ohuenohuita, vaan perinteisiä paksuja siivuja). Se toimii erittäin hyvin. Päälle vielä pari tomaattia siivutettuna ja se on siinä.

Tai ainakin melkein. Juusto päälle vielä! Jos täytteitä ei pidä laittaa paljoa, juustoa täytyy. Meillä käytetään yksinomaan mozzarellaa, eikä raasteena vaan paksuina siivuina, jotka sulavat kauniisti pitsan päälle. Vakioannos on 250 grammaa Riitan Herkun mozzarellaa.

Lopuksi päälle vielä runsas roiskaus oliiviöljyä. Olemme tykästyneet Borgesin basilikamaustettuun oliiviöljyyn, mutta tavallinenkin toimii. Lopulta pitsa uuniin, 250 astetta ja kymmenisen minuuttia. Viimeisenä silauksena päälle pizzamaustetta tai oreganoa.

Päivällä nähtiin jotain uutta, kun Nooa kiskoi itse pulkkansa mäen päälle laskua varten. Tällaisen oma-aloitteisuuden toivotan kyllä ehdottomasti tervetulleeksi. Pulkkamäki viehättää muutenkin, tosin vähän satunnaisesti. Puiston isosta liukumäestäkin lasketaan nykyisin täysin ilman isän apua.

Uuden edestä täytettävän pesukoneen myötä Nooa on innostunut pyykkihommista. Ei tarvitse kuin naksauttaa pesukoneen luukku auki tai ehdottaa pyykinpesua muuten, niin Nooa säntää jo kohti kylpyhuonetta. Nooa osaa täyttää pesukoneen ja auttaa innokkaasti myös tyhjentämisessä. Aamulla Nooa ehdotti itse pyykinpesua: Nooa riisui housunsa, toi ne minulle ja kiskoi kohti kylpyhuonetta.

Levyn tuottaja Trent Reznor on ollut tyytymätön myyntilukuihin: vain joka viides maksoi viisi dollaria. En muuten minäkään maksanut, mutta jos tykkään ja säästän tiedostot, aion kyllä maksaa. Saul Williams on tyytyväisempi ja aikoo tarkastella levyn menestystä parin vuoden aikajänteellä.

Myös Reznorin oma Nine Inch Nails on julkaissut materiaalia samaan tapaan. Ghosts-kokoelman sivuilta saa ilmaiseksi ensimmäisen neljänneksen ja PDF-vihkosen, viidellä dollarilla koko setin, kympillä tupla-cd:n, 75 dollarilla deluxe-version ja 300 dollarilla ultra-deluxe-version. Materiaali on vieläpä julkaistu Creative Commons -lisenssillä, jotta sitä voi hyödyntää monin eri tavoin ilman sen kummempaa lupaa.

Ghosts I BitTorrenttina.

Nyt sitten se kullanarvoinen kysymys: jos asennus kerran on helppo juttu, niin miksi maksaisin 220 euroa muisteista, jotka voin näemmä tilata Englannista noin 180 eurolla tai Yhdysvalloista noin 120 eurolla (plus verot)? Joten kiitos vaan vinkistä.

Toki veroeurojen päätyminen osin kotimaahan ja osin Tampereelle on yksi syy tukea paikallista (toisaalta, Yhdysvalloista tilattaessa joutuu ostoksestaan kuitenkin maksamaan arvonlisäveron kotimaahan), mutta tuollaisella hintaerolla taidan sittenkin sortua halvempaan vaihtoehtoon. Silläkin uhalla että hermot menee asennustöissä (kuten Johanna ystävällisesti ennusti). Muistit on sentään suunniteltu vaihdettaviksi, toisin kuin iPodin akku.

Tulokset ovat mielenkiintoisia. Esimerkkinä toimikoot Color Blind images -lista BoardGameGeekistä, joka havainnollistaa värisokeiden ongelmia lautapeliharrastuksen parissa. Jännä juttu sinänsä, etten ole toistaiseksi törmännyt värisokeisiin pelaajiin, vaikka miesvoittoisen harrastuksen parissa ehkä pitäisi - onhan värisokeita miehistä yli neljä prosenttia.

Värisokeilla riittää ongelmia lautapelien parissa, sillä pelien valmistajat eivät yleensä ota värisokeutta millään tavalla huomioon. Päinvastoin, vihreä ja punainen ovat varsin suosittuja värejä nappuloille ja monille värisokeille tismalleen yhtä ruskeita.

Jos suodatus tosiaan toimisi ja kohdistuisi pelkästään lapsipornoon, niin ongelmaa ei olisi. Kukaanhan ei suinkaan kannata lapsipornoa, ainakaan ääneen ja julkisesti. Ihan näin yksinkertaista asia ei kuitenkaan ole. Lista suodatetuista sivuista ei ole julkinen ja toisaalta on esitetty vaatimuksia, että listalle pitäisi lisätä muun muassa piratismia ja nettipokeria sisältäviä sivuja. Esimerkiksi ÄKT on ajanut nettisensuuria vahvasti.

EFFI uutisoi eilen vielä huolestuttavammasta käänteestä: KRP on sensuroinut sensurointia vastustavan sivun. Matti Nikin Näkemyksiä lapsipornosta Internetissä ei suinkaan sisällä lapsipornoa, vaan kommentoi sensuuria kriittisesti.

Varsinainen syy Lapsiporno.infon sensurointiin lienee se, että sivulla on julkaistu lista suodatetuista sivuista. Vaan eihän sen pitäisi olla mikään ongelma? Sivuillehan ei pääse, koska niille pääsy on estetty. Muutenkaan mitään syytä sensuuriin ei pitäisi olla, sillä sivut ovat Suomessa ja niistä vastuussa oleva henkilö on selkeästi tiedossa. Jos sivuilla on jotain laitonta, poliisin kuuluisi poistaa sivu verkosta ja viedä Matti Nikki oikeuteen. Tämähän käy tässä tapauksessa erittäin helposti. Jos sivuilla taas ei ole mitään laitonta, miksi se on sensuroitu?

Lainaanpa vielä EFFIn lehdistötiedotetta:

Valtaosa estolistalla olevista palvelimista sijaitsee Yhdysvalloissa tai EU-maissa.

"Paikalliset viranomaiset eivät ole näihin sivustoihin puuttuneet, joten joko sivustoilla ei oikeasti ole lapsipornoa tai sitten KRP ei ole vaivautunut asiasta kyseisten maiden viranomaisille ilmoittamaan." toteaa Leena Romppainen: "Kumpikin vaihtoehto on yhtä hälyttävä."

Suuri osa suodatetuista sivuista onkin laillista aikuisviihdettä. Suodatusta on myös heti sen alkamisesta lähtien pyritty laajentamaan muun muassa nettipokeriin.

"Yksi kasvoton virkamies päättää, mitä nettisivuja suomalaisille ei saa näyttää, eikä päätöksistä voi valittaa. Nyt hän näköjään on päättänyt, ettei suodatusta saa kritisoida", toteaa Tero Tilus lopuksi.

Matti Nikin sivuista on onneksi olemassa jokunen peilaus ja vaihtoehtoinen osoite, suosittelen tutustumaan ennen kuin nämäkin sensuroidaan: Näkemyksiä lapsipornosta Internetissä, Näkemyksiä lapsipornosta Internetissä.

Ei näin, KRP, ei näin.