Viisi päivää

Häät ovat lauantaina ja tälle viikolle riittää vielä tekemistä. Tanssimista pitää harjoitella, pöytäjärjestyksiä pohtia ja säätä arvailla. Onneksi ei ole ulkoilmajuhlat – hullu järjestää ulkoilmajuhlat elokuun lopussa – mutta hääkuva olisi kiva saada otettua ulkosalla.

Stressi ei ole sentään ihan hirmuinen, kunhan muuten vain on miettimistä ja tehtävää. Jonkin verran rassaa se iloinen tosiasia, että mitään kenraaliharjoituksia ei voida järjestää. Luulisin, että itse juhlassa tunnelma on alun vihkiseremonian jälkeen jo parempi, siihen asti jännittää. Minun kohdallani tietysti puheen pitäminen tuo vielä oman lisäilonsa elämään…

Unissa on totuus

Jos näkee samana yönä kaksi kertaa unen samasta aiheesta, pitäisiköhän asia ottaa vakavasti? Molemmissa unissa olin häissämme pitämässä puhetta, jota en ollut valmistellut yhtään. Olisi siis varmaan aika alkaa valmistelemaan puhetta, kun sellaisen olen kerran luvannut pitää…

Askartelua ja tv-viihdettä

Tänään on vietetty tuntikausia reipashenkisen askartelun parissa. Kunnolliset, isot Fiskarsin yleissakset taisivat maksaa melko tyyriin hintansa saman tien takaisin. Suomalaista laatutyötä ja niin edelleen, mutta tottahan se: jos hyvät sakset haluaa, kannattaa ostaa Fiskarsit.

Vielä riittää työtä. Olisipa Johannallakin sellainen kaaso, joka hoitaa korttirumban. Sellaisiakin kuulemma on, vaan hulluja ovat, minun mielestäni. En kyllä ottaisi kenenkään muun korttien valmistusta harteilleni tämän kokemuksen jäljiltä.

Sunnuntai-iltoja ilahduttaa Yllätyshäät-sarja, jossa hääparin lähipiiri joutuu väsäämään häät parissa viikossa vähällä rahalla ja ilman ennakkovalmistelua. Paitsi että ainakin viimeksi porukkaan liittyi ammattimainen wedding planner, jolla oli paikkakin valmiiksi varattuna. Ja se pieni summa rahaa? 5000 dollaria, joilla minun nähdäkseni saa varsin kelvolliset häät. Juontaja kauhisteli tuota kovastikin: ridiculously low taisi olla tarkka sanamuoto. Ameriikan hapatusta, sanon minä.

Askartelun huumaa

Tänään tuumittiin kutsuja. Askarteleminen on yllättävän kivaa! Päivän tulos on nimittäin valtaisan komea kutsuprototyyppi. Tulos on todella onnistunut siihen nähden, ettei kumpikaan meistä ole mitenkään erityisen lahjakas kuvataiteiden saralla. Malli on vieläpä riittävän yksinkertainen – ei sovi liikaa kikkailla, kun kutsuja pitää kuitenkin tehdä monta.

Tämäntyyppinen puuhastelu on kivaa. Tänään kiisteltiin useammastakin kutsujen ulkoasuun liittyvästä asiasta, mutta lopputulos on kuitenkin onnistunut ja kumpaakin miellyttävä. Saatte sitten, te onnekkaat lukijoistani, aikanaan kertoa mitä mieltä olette.