Opiskelija-asuminen

Ihmettelimme kovin, mitä asuntohakemuksellemme TOASilla kävi. Olimme kivunneet listalla viidenneksi, mutta sitten katosimme kokonaan. Syy paljastui parin päivän kuluttua: meille tarjottiin asuntoa. Jänskä homma, ilmeisesti niille neljälle ei ollut kelvannut… Ei kelvannut sitten meillekään. Markuksentori on toki hieno ja uusi kohde, mutta kun ei niin ei.

Kaksi neliötä lisätilaa olisi tervetullutta, mutta toisaalta asunnon malli (1h + tupakeittiö) oli epäkäytännöllisempi kuin nykyään. Epäilen, että mahtumisongelmia olisi voinut tulla. Puhumattakaan sitten lähes 100 euroa kalliimmasta vuokrasta! Jotain rajaa, sentään. Sijainti olisi ollut parempi ja asunto uudempi, mutta hinta on sen verran tyrmäävä, että kieltäytyminen on paikallaan.

Ihmetyttääkin TOASin rakentaminen, kun uudet kohteet tuntuvat olevan järjestään aika kalliita – kuten vaikkapa se komeasti Tullinaukion pilaava tönö. Ei ole ihan halpa paikka asua, vaikka sijainti kieltämättä aika mainio onkin. Luulisi opiskelijoita hyödyntävän ennemmin edullisemmat asunnot hieman syrjemmällä. En ymmärrä, mutta ilmeisesti TOAS kuitenkin vastaa opiskelijoiden tarpeisiin ja vaatimuksiin.

Työelämä

Näin kesän lähestyessä nousee opiskelijalle mieleen vain yksi kysymys: mitäs sitä kesällä tekisi? Mistä saisi töitä? Olenkin jo aloittanut työnhakukuviot. Ensimmäisen sähköpostikierroksen tulos oli yksi ei (teknillisen yliopiston kirjastoon ei oteta kuin harjoittelijoita) ja yksi kyllä (olen taas tervetullut Metsoon haastateltavaksi). Yhteiskunnalliseen tietoarkistoonkin pitäisi laittaa hakemus.

Mutta siihen loppuvatkin suunnitelmani. Kolmena yliopistokesänäni olen ollut yhden kesän töissä (harjoittelu) ja kaksi opiskelemassa. Ensimmäisenä vuonna päädyin puhelinmyyjäksi, mutta en kestänyt työtä neljää tuntia pidempään. Se ei ole minun työtäni, ei todellakaan. Opiskelua siis!

Opiskeluratkaisu on ollut helppo ja mukava. En ole koskaan jaksanut hakea töitä erityisen tarmokkaasti. Tampereen kaupungille laitoin hakemuksen, mutta siihen se suunnilleen jäikin… Olenkin jokseenkin nirso, mitä töihin tulee. Mieluummin teen kesätenttejä kuin työskentelen tyypillisillä opiskelija-aloilla (siivous, hampurilaisravintolat, telemarkkinointi ja niin edelleen). Jos töitä ei irtoa Metsosta eikä tietoarkistosta, en tiedä, mitä teen.

Veikkaisin, että ratkaisu olisi innokas työnhaku alasta välittämättä, mutta olen toisaalta melko varma, etten saa kuitenkaan mitään aikaiseksi. Motivaatio loppuu kesken ja pahasti. Onneksi Metson paikan saamista auttaa se, että henkilöstöpäällikkö muistaa minut yhä viime vuodelta (hain, mutta paikkoja ei kai edes ollut tarjolla) ja olen sittemmin saanut lisää alan työkokemusta.

Johannalla sentään menee paremmin. Johanna oli viime kesän harjoittelussa yliopiston kirjastolla ja sai jatkopaikan vuoden loppuun asti. Pitkään Johanna ei ehtinyt vapaalla jalalla olemaan, kun viime viikolla tuli ehdotus tulla taas töihin. Tällä kertaa vallan kirjastosihteeriksi! Työaikaa on 20 tuntia viikossa, pääasiassa maanantaisin ja perjantaisin ja työtä jatkuu aina lokakuun loppuun asti. Kelpaisi kyllä minullekin!

Johannan hyvä asema yliopiston kirjastolla on kyllä melkoinen siunaus, jos sijaisuuksia ja muuta pätkätyön tynkää tulee jatkossakin. Toisaalta asialla on kääntöpuolensakin: voiko tarjouksesta kieltäytyä? Vaarana on opintojen viivästyminen pahemman kerran. Tänä keväänä Johanna joutuu näillä näkymin onneksi luopumaan vain yhdestä kurssista töiden vuoksi. Aina työajat eivät asetu välttämättä yhtä hyvin. Mutta jos kieltäytyy – tuleeko kutsuja enää? Se siitä rahasta ja työkokemuksesta sitten!

Tilanne on kieltämättä jokseenkin ongelmallinen, mutta tällä hetkellä se on ongelma, jollaisen ottaisin kiusakseni todella mielelläni.

Kandintutkinto häämöttää yhä horisontissa

Mikä pettymys! Ei tule Mikosta vielä kandia. Tänään oli tarkoitukseni käydä laitoksella asiaa selvittämässä, mutta kun syynäsin opintorekisteriäni tarkemmin, totesin, ettei minulla olekaan riittävästi opintoviikkoja. 135 ov ei vielä riitä! Sinänsähän tuossa on kyllä ihan tarpeeksi tavaraa, 120 ov periaatteessa riittäisi, mutta koostumus on väärä.

Pääaineen opintoja minulla on 59 ov, vähempikin riittäisi. Sivuaineopinnot jäävät kuitenkin jonkun muutaman opintoviikon vajaiksi. Tietojenkäsittelyoppia löytyy 40 ov ja yleistä kirjallisuustiedettä 12 ov. Tuohon pitäisi saada vielä 9 ov jostakin. Saksaa ja tulevaisuudentutkimusta olen lukenut yhteensä 5 ov, joten näyttäisi siis olevan neljästä opintoviikosta kandintutkinto kiinni! Kunhan hypermediat siis päättyvät…

Kevään opinnot

Kevään opinnot ovat alkaneet hiljalleen. Tai melkein täysillähän tässä mennään, ei tässä tahti juuri ehdi kiristyä. Opintoviikkoja kertyy todennäköisesti kuitenkin ihan mukavat parikymmentä.

Vaihteeksi painopiste on pääaineopinnoissa. Informaatiotutkimuksen aineopinnoista valikoin Digitaalisten ja painettujen julkaisukokoelmien hallinnan. Se on rehellistä kirjastoalaa – kyseinen aihepiiri on aika pahasti aliedustettuna informaatiotutkimuksen opinnoissa, vaikka tässä kirjastonhoitajaksi olisikin tarkoitus valmistua. Kokoelmien hallinta on aiheena suorastaan kiinnostava.

Syventävistä opinnoista poimin useammankin kurssin; tarjonta on heikkoa, joten joka tilaisuuteen on tartuttava. Tähän mennessä on alkanut vain Tiedonhankinta ja tiedonhaku. Hieman epäilytti kurssin suorittaminen: tarkoitus olisi laatia teoreettinen tiedonhakuviitekehys omaa tutkielmaa varten. Ihan kiva, jos on gradua tekemässä… Noh, onneksi tuon saa suoritettua artikkelianalyysinäkin.

Ensi viikolla alkavat Tiedontarve- ja tiedonhankintatutkimus ja XML-seminaari. Valitettavasti XML-seminaari sattui samaan aikaan Johdanto tiedonhakututkimukseen -seminaarin kanssa ja vei kiinnostavuusvoiton. Syö miestä, tuollainen päällekkäisyys. Laitos järjestää muutenkin vähän syventäviä kursseja, pakkoko ne vähätkin on päällekkäin laittaa… XML-seminaari on joka tapauksessa ihan aidosti kiinnostava juttu, saa nyt nähdä, onko siitä jotain käytännön iloakin.

Aloitin myös uuden sivuaineen, ah niin trendikkään hypermedian. Sitä riittää kolme kurssia. Ensimmäinen alkoi jo, luennot vaikuttavat kiinnostavilta. Harkkaryhmäpaikastani luovuin saman tien, harkkojen aiheena kun on webbisivujen väsääminen alkeista alkaen. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin perustiedonhakua verkosta – voisin opettaa aihetta itsekin. Parempi siis luovuttaa arvokas harkkaryhmäpaikka jollekulle, joka sitä enemmän tarvitsee.

Eiköhän tästä ihan mielenkiintoinen ja tuottoisa kevät tule. Viikkotunteja on vähän, mutta opintoviikkoja kertyy. Eiköhän noista seminaareista riitä tekemistä koululla vietetyn ajan ulkopuolellekin. Mutta nopeasti tämä kaikki on ohi – huhtikuussa ei ole enää kai oikein mitään. Keväällä voisi opintoja jatkaa kyllä vähän pidempäänkin, varsinkin kun työrintamalla näyttää vähän hiljaiselta. Lukuvuoden jakaminen useampaan kuin kahteen osaan onkin minun mielestäni varsin tervetullut uudistus.

SYLin toimenpideohjelmasta toteuttaisin mieluusti kohdan, jossa todetaan näin:

Periodisointia tulee täydentää kurssien opetusaikoja määrittelevällä palkkijärjestelmällä (esim. palkki A:ssa opetusta on ti klo 10-12, pe 12-14, palkki B:ssä opetusta on ma klo 8-10, pe klo 14-16 jne.) ja velvoittamalla laitokset täyttämään ensin kaikki palkit opetuksella ennen uuden palkin käyttämistä (laitoksen tulee antaa opetusta maanantaista perjantaihin klo 9-16 ennen kuin se voi pitää kaksi päällekkäin olevaa kurssia). SYLin toimenpideohjelma

Kevään opinnot

Kevään lukujärjestys on jotakuinkin selvä. Ohjelmassa on informaatiotutkimusta ja hypermediaa eikä sitten mitään muuta. Infosta opiskelen aineopinnoista aika mielenkiintoisen kuuloista digitaalisten ja painettujen julkaisukokoelmien hankintaa, syventävistä taas johdantoa tiedonhakututkimukseen sekä tiedonhankintaa ja tiedonhakua. Seminaareja on siis luvassa. Seminaari on myös infon laitoksen ja tietojenkäsittelyopin yhteistyönä tarjoama XML-seminaari, joka houkutteli kovasti.

Hypermedia on uusin sivuaineeni. Sitä saa putkessa johdatuksen vuorovaikutteiseen mediaan ja hypermediaohjelmistojen ja verkkojulkaisemisen perusteet. Tiedä siitä sitten, paljonko tarvitsen oppia verkkojulkaisemisen perusteista, mutta saa nyt nähdä. Opintoviikkoja noista ainakin kertyy. Lisäksi jatkan vielä digitaalisella medialla verkoissa. Koko paketista kertyy 18-20 opintoviikkoa, riippuen ilmeisesti XML-seminaarin seminaarityön laajuudesta.

Kiinnostava kevät on siis tiedossa.