Joulukooste

Joulun aikaan sattuu ja tapahtuu. Nooalle sattui, mukkasimme liukumäestä laskiessamme ja nyt on poskessa varsin reippaan kokoinen rupi. Sellaista sattuu, ja järkytys vanhemmille oli selvästi pahempi kuin Nooalle itselleen (Nooan mittakaavassa rysäyksestä seurannut itku oli sellaista vahvaa keskitasoa). On se vaan kurjaa katsoa, kun omasta kullanmurusta virtaa (no, tihkuu) verta.

Muuten Nooan toinen joulu on sujunut leppoisasti. Emme ole luopuneet arkiaikataulusta: herätys normaaliin aikaan, tavanomaiset ulkoilut, normaalit päiväunet, nukkumaanmeno totuttuun aikaan. Se on pakottanut jouluhässäkän järjelliselle tasolle ja elämän leppoisaksi. Hyvä näin: joulu on ollut todella mukava.

Nooa sai luonnollisesti aika läjän lahjoja. Oli toisaalta ilo huomata, että vähempikin olisi riittänyt. Nooa ei suinkaan sännännyt repimään lahjoja auki, vaan innostui jo ensimmäisistä lahjoistaan niin, että loppujen avaamisen olisi varmaan voinut jättää vaikka seuraavaan päivään… Vaatimaton muksu. Nyt on sitten meluleluja, kun paketeista löytyi välittömästi suuren suosion saavuttanut hakka ja varsinkin iloisesti kilisevä ksylofonin ja pianon yhdistelmä (jälkimmäisen ostimme vieläpä ihan itse).

Johannan vanhemmilta saatu Duplo-eläintarha oli sekin aika iloinen juttu – niin vanhemmille kuin Nooallekin. Nallehatusta Nooa itse ei suuresti riemuitse, kuten nyt ei vaatteiden pukemisesta yleensäkään, mutta vanhemmat tykkäävät kyllä, hattu on aivan uskomattoman söpö. Kiitokset siis kaikille, jotka Nooalle mainioita lahjoja hankkivat.

Jouluruokia Nooa maisteli vaihtelevalla menestyksellä. Meidän perinneruokiimme jo kuuluva kinkun paistoliemestä tehty pippurikastike miellytti Nooaa kovasti, samoin kermavaahto. Suklaat ja joululaatikot sitten vähemmän. Otapa tuostakin nyt selvää. No, nyt on melko vähäruokainen kausi menossa ja on aina ilo, jos jokin ruoka maistuu oikein kunnolla. Syökööt sitten vaikka kermavaahtoa =)

Luin hyvän kirjan: Janne Huttusen Isyyspakkaus on hulvattoman hauska ja sisällöltään arkijärkinen ja armottoman realistinen opas lapsiperheen elämään. Suosittelen kaikille tuleville vanhemmille, sukupuolesta riippumatta.

Mediankuluttaja Nooa

Nooa tunnistaa jo Teletapit, useimmat Puuha-Peten hahmot ja Maisan hahmot. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella? Sen ainakin tiedän, että sisäsiisti ajatus siitä, että suojelisimme lastamme television turmelevalta vaikutukselta oli ensimmäisten käytännössä ulos lentäneiden kasvatusperiaatteiden joukossa. Eikä se televisio piru ole, varsinkaan Nooan nykyisellä keskittymiskyvyllä: ei Nooa jaksa katsoa telkkaria kuin joitakin minuutteja, ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Yllämainitut sarjat ovat vieläpä varsin harmittomia. Maisa varsinkin miellyttää karkkiväreissään. Puuha-Petessä on ehkä vähän turhan luutuneita sukupuolirooleja, varsinkin ensimmäisessä paketissa Anni on tylsä sihteerikkö. Toisessa paketissa Annikin tekee jo rakennustöitä siinä missä Petekin, edistystä!

Nooa on mainio tyyppi. Olen saanut leikkipuistoseuraa samaa puistoa aamuisin asuttavista perhepäivähoitajista, ja vaikka Nooa ei muiden lasten kanssa vielä leikikään, niin puiston Johannasta on tullut Nooalle jo tärkeä leikkikaveri. Liukumäessäkin joskus valikoidaan, että isi ei kelpaa ollenkaan ottamaan vastaan, vaan Johannan pitää olla koppaamassa. Johanna on myös suosikkikaveri kukkuu- eli tittii-leikkiin (Nooa lymyilee kiipeilytelineen alla, sanoo tittii ja hihittää).

Nooan harrastukset

Nooa pitää peleistä ja kirjoista. Kovimpia pelejä ovat Funny Fishing ja pari päivää sitten ostettu ensipeli, joka on kaksipalaisista eläinpalapeleistä muodostuva muistipeli. Näitä on kovasti kiva plärätä. Myös korttipakka miellyttää Nooaa suuresti, samoin oikeastaan mitkä tahansa lautapelilaatikot.

Kirjat ovat myös tärkeitä. Kävimme eilen tutustumassa Kaukajärven uuteen kirjastoon – se on muuten hieno ja vaikka kovasti harmittikin, että kirjasto oli kiinni vuoden verran, odotus palkittiin todella tyylikkäällä kirjastolla! Varsinkin lasten satuhuone on fantastinen. Nooa tykkäsi heti, ja löysi itselleen paljon kivaa luettavaa. Niitä sitten luettiin eilinen ilta ja tänäänkin piti heti aamulla aloittaa. Yleensä Nooa tykkää aamuisin katsella Maisaa tai Teletappeja telkkarista, mutta tänään kirjat veivät voiton. Se on hyvä se!

Touhu-Nooa

Nooa on ollut viime aikoina varsin vauhdikkaalla tuulella. Sitä voisi kuvitella, että lapsensa kanssa voisi pötköttää sängyssä joutilaasti ja leppoisasti, mutta ei, Nooan kanssa ei pötkötellä. Sänkyyn Nooa on kuitenkin kiipeämässä, koska sängyssä voi remuta! Kun Nooa tunkee sänkyyn, pikkumies odottaa, että isä tulee ja paiskoo pikkuista ympäriinsä. On siis tehtävä työtä käskettyä: reisistä kiinni, äijä ilmaan ja kiepauttaen alas, niin että pikku-ukko pomppaa sängystä – ja voi sitä naurunremakkaa! Ihan hullu koko muksu.