Imurimestari

Nooa on vallan innostunut imurista. Lähes päivittäin imuri täytyy käydä kiskomassa esiin kaapista. Nooa pystyy toisinaan jopa kiskomaan painavan imurin itse pois kaapista, mutta tähän vaiheeseen tarvitaan vielä vähän apua. Sen sijaan eilen Nooa oppi viimein laittamaan imuria päälle ja pois mielensä mukaan. Nooa on myös ymmärtänyt, miten imurin johto vedetään esiin ja sekin on selvää, minne johto kuuluu laittaa – se vaihe vain ei onnistu omatoimisesti.

Mitä imurilla sitten tehdään? Valitettavasti ei vielä imuroida, mutta Nooasta on mukavaa tunkea sormiaan imurin vietäviksi ja pitää käsiään poistoilma-aukon lämmössä. Imuri ei enää pelota, vaan on miellyttävä tutkimuskohde.

Muukin siivous on pojan mieleen: eilen Nooa leikki pitkään rätillä, pyyhkien paikkoja kovalla tarmolla. Myös matoilla on taipumus siirtyä paikasta toiseen, varsinkin eteisen kevyt pikkumatto löytyy joskus erikoisista paikoista. Yllättävän suuri harmi tuli, kun Nooa ryhtyi kääntämään olohuoneen mattoa ympäri, eikä sen alta löytynytkään liukuestettä kuten muiden mattojen alta.

Täysi vauhti päällä

Nooa on nykyään täynnä touhua. Kotona kävelemistä ei estä mikään, vaan menoa riittää jatkuvasti. Elämään mahtuu kärräämistä ja kuskaamista. Jostain syystä Duplot on esimerkiksi lähes poikkeuksetta levitettävä eteisen lattialle – ei omaan huoneeseen, ei olohuoneeseen, vaan eteiseen.

Kielen kehitys tuntuu olevan vahva juttu tällä hetkellä. Nooa ymmärtää puhetta aina vain enemmän ja saattaa satunnaisesti jopa sanoa jotain. Tai ainakin yrittää. Mutta ymmärrys on vahvaa: jos puhutaan ulos menemisestä, Nooa saattaa mennä ovelle hypistelemään kenkiä.

Synttäreillä Nooa osoitti olevansa aikamoinen epeli. Ei ollut juuri äitiä ja isiä ikävä, kun Nooa kiehnäsi vieraiden parissa. Lahjaksi saatu hyrrä tuntuu olevan seuranpitoväline: synttäreillä hyrrää vietiin milloin kenellekin pyöritettäväksi. Pari päivää sitten kävi taas vieras kylässä ja eiköhän Nooa ollut pian tuomassa vieraalle hyrrää pyöritettäväksi.

Poika kasvaa ja kehittyy

Nooasta on kehkeytynyt ensinnäkin kova kävelijä ja toiseksi varsin fiksu muksu. Nooa ymmärtää selvästi aikaisempaa enemmän sanoja – kun puhuu kirjoista, Nooa menee hakemaan kirjan. Jos puhuu kylvystä, poju saattaa vaeltaa kylppärin ovelle. Nooan hauskoihin harrastuksiin kuuluu yhä roskiksen dyykkaaminen, varsinkin tyhjät hedelmäsosetetrat ovat arvostettuja aarteita. Mielenkiintoinen projekti on myös cd-levyjen kärrääminen makuuhuoneesta telkkariin.

Ulkona Nooa ei vielä juuri omatoimisesti kävele, vaan arastelee liikkeissään. Reitit ovat kuitenkin selvät: omalla pihalla kuljetaan ensin keinuun, sitten toisen talon keinuun, sitten kenties hiekkalaatikolle, sitten käydään kolmannen talon pihassa ihmettelemässä leikkipaikkoja.

Tänään kävimme Särkänniemessä ihmettelemässä lasten eläintarhaa. Kallis reissu oli vaivan arvoinen, Nooa oli ihan huuli pyöreänä katsellessaan eläimiä. Siitä tietää, milloin Nooa on kiinnostunut jostain: poika on ihan hiljaa ja ihmeissään. Epäilemättä tänä iltana ennen nukkumaanmenoa sängystä kuuluu pörinää kun poju puhuu itsekseen päivän jännittävistä tapahtumista.

Nooan puhuttu sanavarasto on vielä aika kapea, edelleen käytössä on vain äiti – milloin kysymyssanana, milloin komentona, milloin mitenkin. Kaikki on siis äitiä. Äiti tuntuu muutenkin olevan Nooalle suosikki; tätä kirjoittaessani Nooa leikkii Johannan kanssa lattialla. Jos Johanna olisi tässä koneella, Nooa kiehnäisi jaloissa eikä antaisi hetken rauhaa.

Pikku kävelijä

Nooa oppi kävelemään eilen. Poju on kyllä kävellyt yksittäisiä askelia silloin tällöin aikaisemminkin, kun ote on irronnut, mutta eilen saimme innostettua Nooan kävelemään isältä äidille ja päinvastoin. Muutaman kerran kävely onnistuu riemusta hihkuen, sitten innostus vie voiton ja keskittymiskyky pettää.

Tänään Nooa otti ja käveli olohuoneessa monta metriä itsekseen päästäkseen lelujen kimppuun; osasipa vielä laskeutuakin siivosti kaatumatta. Eiköhän tuosta siis kävelijä vielä tule. Ulkonakin käveleminen ympäri leikkipaikkoja ja pitkin rantaa on parasta, mitä tietää voi.

Poika ei ole palikka

Nooa on kehittynyt! Joululahjaksi saatu palikkalaatikko ei tarjonnut pitkään aikaan Nooalle kummempaa iloa, mitä nyt kolistelua ja palikkatornien kaatamista. Siinä vaiheessa kun Nooa innostui paukuttamaan koko laatikolla lattiaan, laatikko pistettiin syrjään.

Tänään Johanna oli kaivanut laatikon esiin ja käyttöön ja kas! Poika osaa! Nooa osaa hienosti laittaa palikoita laatikkoon. Ainakin helpoin lieriön muotoinen palikka menee komeasti laatikkoon. On todella hauskaa nähdä, kuinka poika alkaa tajuta asioita enemmän.