Huolestuneisuus

Hieman huolestuttaa, kun istuu ison ikkunan ääressä ja ikkunankarmeista kuuluu kummaa rapinaa ja rutinaa. Jos ikkuna päättää tulla alas, minähän olen siivuina. Tarkempi havainnointi paljastaa kuitenkin, että syypää onkin ikkunoiden tiivistämiseen (ilmeisesti) käytetty teippi, joka irtoilee hiljakseen. Ei siis ilmeisesti syytä huoleen.

Toissapäivänä töihin tullessa kolmoskerros oli hämäränä. Enin osa valoista ei palanut. Sähkömiehet ihmettelivät ja hämmästelivät ja tekivät kai jotain, kun valot saatiin takaisin. Iltapäivällä sivari tuli tekemään valomerkkiä – kirjastossakin on valomerkki sulkemisen osoituksena – eivätkä valot syttyneetkään sen jälkeen. Iltapäivä vietettiinkin sitten pimeässä.

Ettei vain vanha talo äksyilisi, kun uuteen ollaan siirtymässä?

Asiakas ja asiakaspalvelu

Kuvitellaan hypoteettinen tilanne. Olet asioimassa vaikkapa jossain virastossa. Viraston toiminnassa on mielestäsi puutteita. Kuinka toimit?

Voin nimittäin kertoa yhden menettelytavan, joka ei toimi. Virkailijalle ärhentely ei hyödytä. Jos virkailija joutuu kuuntelemaan vihamielistä kiukuttelua aiheesta, joka ei ole millään muotoa virkailijan vika, kiukuttelun jälkeen esitetty vaatimus viedä asiaa eteenpäin ylemmille tahoille unohtuu virkailijan mielestä sillä sekunnilla kun asiakas poistuu. Varsinkin, kun asiakkaan havainnoima puute ei ole oikeastaan puute, vaan huolimattomuutta asiakkaan taholta.

Pahaa mieltään ei kannata purkaa virkailijoihin ja ehdotukset toiminnan kehittämiseksi kannattaa laittaa suoraan ylemmälle taholle. Virkailijakin suhtautuu ystävällisemmin, jos ei joudu kuuntelemaan puhkumista.

Tulospalkkaus

Päivän puheenaihe on yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä. Vanhoista kunnon palkkaluokista ja ikälisistä luovutaan ja tilalle tulee uusi järjestelmä. Jokaisen tehtävän vaativuustaso arvioidaan uudestaan ja palkkaus tulee heijastamaan työn vaativuutta. Toinen osa palkasta juontuu henkilön arvioinnista. Sen sijaan, että bonusta saa työvuosista, jatkossa bonuksia jaetaan erityisen hyvää työtä tehneille. Nuoremmille työntekijöille tämä on tietysti iloinen asia, jos bonusten saaminen on a) mahdollista ja b) taloudellisesti tuottoisaa. En tiedä – en usko että kukaan vielä tietää – miten tässä käy.

Muutosvastarintaa tämä kaikki tietysti herättää, mutta siihen on hyvä ase: takuupalkka. Kaikille työntekijöille maksetaan jatkossakin vähintään sitä palkkaa mitä nyt saa, sisältäen siis jo ansaitut ikälisät. Tämähän on vallan reilua ja latistaa kyllä mahdollista kiukkua uudesta systeemistä. Tappiolle jäävät oikeastaan vain ne, jotka olisivat saamassa ikälisiä pian uuden järjestelmän siirtymäajan jälkeen.

Koska kaikki saavat vähintään saman verran palkkaa kuin ennenkin ja jotkut jopa enemmän, herää kysymys, mistä tämä kaikki maksetaan. Onneksi työnantaja eli valtio on katsonut tarpeelliseksi tulla vastaan ja rahoittaa palkankorotuksia. Osa tulee yliopistoilta ja osa sekalaisista lähteistä. Mielenkiintoista. En usko, että henkilökohtaisen työpanoksen laadulla tulee olemaan suurtakaan merkitystä palkkauksessa ainakaan aluksi.

Joka tapauksessa uusi järjestelmä vaikuttaisi sikäli turvalliselta, ettei kenenkään palkan pitäisi laskea ja toisaalta mahdollistaa hyvien työntekijöiden palkitsemisen palkankorotuksilla, jos siltä tuntuu. Se ei kai ole huono asia. Odotan mielenkiinnolla vain sitä, miten työnteon laatu on mitattavissa eri tehtävissä. Lasketaanko saapumisvalvottuja senttejä vai ovatko mittarit epämääräisempiä. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Minä toivon lähinnä saavani ainakin pari kuukautta töitä seuraavan vuoden aikana, jotta ehdin saada ensimmäisen ikälisäni.

Työolosuhteiden kehittäminen

Joskus työmukavuus voi olla pienistä asioista kiinni. Minunkin työntekoani edistäisi parempien kärryjen saaminen. Työhöni kuuluu nimittäin kirjojen siirtelyä paikasta toiseen, ja se pitäisi hoitaa pienillä kiikkerillä kärryillä. Kärryt ovat ensinnäkin aivan liian korkeat: kun niihin lastaa sopivasti kirjoja, kärryjen painopiste kohoaa ylös ja ne kippaavat nurin helposti. Tähän asti olen välttänyt vaaran, mutta tänään onnistuin kaatamaan kärryt.

Toinen ongelma piilee kärryjen pyörissä. Pienet pyörät juuttuvat matalimpaankin kynnykseen. Hissiin pääseminen ja kynnysten ylittäminen ovatkin haastavia pulmia, varsinkin jos kärry on täynnä painavia kirjoja. Lisäksi pyörät eivät käänny mitenkään erityisen sujuvasti. Pahimmillaan niitä joutuu potkimaan, jotta ne kääntyisivät. Kärryjen kestävyyskään ei ole taattu juttu: yhdestä kärrystä petti ylähyllyn hitsattu sauma.

Taiteenlajinsa sekin, kun yrittää lykkiä kolisevaa kärryä mahdollisimman äänettömästi.

Lisää asiakkaita

Puhuin Johannan kanssa kirjaston asiakkaita käsitelleestä kirjoituksestani, ja eri asiakastyyppejähän kertyi lisää. Olkaa hyvä:

Muotoilemattomat tarpeet – Kuten Kuhlthaulta ja Taylorilta on opittu, ihmisillä on usein vaikeuksia muotoilla tiedontarpeitaan. Joidenkin asiakkaiden kohdalla se purkautuu hyvin epämääräisinä tarinoina, joista virkailijan on yritettävä löytää villakoiran ydin. Yksinkertainen ja tyypillinen esimerkki on, kun asiakas aloittaa En ole koskaan aikaisemmin ollut täällä – kyseessä on silloin tarve saada kirjastokortti, minkä voisi tietysti ilmaista suoraankin.

Avoimen opiskelijat opinto-oppaineen – Avoimen yliopiston opinto-opas on varma merkki asiakkaasta, joka istahtaa tiskin ääreen kyselemään, mistä kirjat löytyvät. Muutenkin kirjojen saatavuuden kyselijöitä esiintyy tavattoman tiuhaan. Koska kyse on usein kurssikirjoista, ne löytyvät aina kurssikirjahyllystä, jos vain ovat paikalla. Asia selviäisi tavattoman kätevästi asiakaspäätteeltäkin. Ne ovat nykyään jopa erittäin helppokäyttöisiä, ja kirjastokortin hankkimisen yhteydessä saatu kirjaston ohjemateriaali selvittää loputkin vaikeudet.

Itseluottamuspulaiset – Nämä asiakkaat osaavat kyllä tarkistaa itse, ovatko halutut kirjat paikalla, mutta syystä tai toisesta eivät luota omaan osaamiseensa ja haluavat tarkistaa virkailijalta, ovatko oikeassa. Tarkistin, että nämä kirjat löytyvät, mutta voisitko vielä tarkistaa? Asiaan kuuluu, että asiakkaan itse löytämä tieto pitää aina paikkansa.