Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Kosmos, Teos ja HarperCollins

Jatkoa edelliselle, edelliselle, edelliselle, edelliselle ja edelliselle.

Kosmos

Kosmoksen syksy 2020

Kosmos on pieni kustantamo, joka on julkaissut jo useamman kiinnostavan kirjan, mutta josta on vielä vähän vaikea sanoa mitään varmaa. Kuvasto on Issuussa, mutta ei ladattavissa PDF:nä.

Olavi Koistisen Motivaatiojänis on romaani työelämästä tekoälyn aikakaudella. Kuvaus lähtee vähän kierroksille, joten en tiedä, onko tämä nyt sitten kiinnostava vai ei – Koistisen aikaisempi Mies joka laski miljardiin ei ole tuttu – mutta ehkäpä kuitenkin vilkaisen.

Marja Kihlströmin Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatuskirja lapsille, nuorille ja aikuisille. Puhu Muru -podcastia olen kuunnellut ja Kihlström vaikuttaa fiksulta, joten kun lapsiakin on, tälle lienee jossain vaiheessa tarvetta.

Teos

Teoksen syksy 2020

Teos on yksi Suomen laadukkaimpia kustantamoita. Se julkaisee erittäin korkealaatuista kirjallisuutta. Teoksen kuvasto on Issuussa.

Emmi Itärannan uusi romaani Kuunpäivän kirjeet menee väistämättä lukulistalle. Teemestarin kirja oli erinomainen, eikä toinen kirja Kudottujen kujien kaupunki olla huono sekään. Näillä näytöillä uusikin kirja menee oitis luettavaksi.

Juha Hurme jatkaa Suomi-kirjallaan muutaman vuoden takaisen Niemen tarinaa. Aivan pakollista luettavaa, Hurme on loistava kirjoittaja ja ihastuttavan sivistynyt ihminen.

Anu Silfverbergin Sinut on nähty kuulostaa mielenkiintoiselta. Silfverberg on hyvä kirjoittaja ja aihepiiri #metoo-kysymyksien ja katseen vallan ympärillä on kiinnostava.

Jari Hanskan, Minea Koskisen, Emilia Mäenmaan ja Tuija Siltamäen Saamattomat käsittelee sitä, miten suuret ylisukupolviset ongelmat ovat kaatumassa nuorten aikuisten niskaan. Sukupolvensa tulevaisuudennäkymiä 1980- ja 1990-luvulla syntyneille, mikäpä jottei, etenkin kun etenkin Siltamäki on erinomainen kirjoittaja.

Erkki Vuokilan EVVK – Erkki Vuokilan vuosikirja 2021 on välttämätön omaksi ostettava teos, jonka ilmestymistä olen toivonut tämän vuoden EVVK:ta täytellessäni.

Uusi Thomas Bernhard eli Halvallasyöjät / Wittgensteinin veljenpoika menee harkintaan. Olen lukenut Bernhardeja ja nauttinut, mutta en ole enää varma, luenko, nyt kun lukemiseni pääpaino on siirtynyt naiskirjailijoihin ja tällaiset ihmisvihaiset vanhat miehet alkavat tuntua vähän tunkkaisilta.

HarperCollins

HarperCollinsin syksy 2020

Mielikuvani HarperCollinsista on heikonpuoleinen: kevyttä ja viihteellistä on luvassa. Mutta selataan, ei HarperCollins sentään pelkkää turhuutta julkaise. HarperCollinsin kuvasto löytyy Issuusta.

Dan Carlinin Hardcore History -podcastia en ole kuunnellut, mutta kirja Loppu on aina lähellä vaikuttaa mahdollisesti kiinnostavalta. En tosin tiedä, kestänkö kanteen isolla präntättyä ”HARDCORE HISTORIAA”-tekstiä. Arvon kirja-alan ihmiset, teille ei pitäisi joutua kertomaan, että tuohon kuuluu väliviiva: ”Hardcore-historiaa”.

Joyce Carol Oatesin Blondista tulee uusi 20-vuotisjuhlapainos. Tätähän ei toki tarvitse odotella, sillä se ilmestyi suomeksi 2001 ja löytyy hyvin kirjastoista – kunhan ne aukeaisivat. Mutta ihan hyvä, että tästäkin muistutettiin, voisihan tämän lukea. Uusi Oates eli Elämänä rottana oli jo näköjään valmiiksi varauslistallani.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Tammi, WSOY ja Johnny Kniga

Jatkoa edelliselle, edelliselle, edelliselle ja edelliselle.

Tammi

Tammi on tietysti Keltaisen kirjaston koti ja muutenkin varsin kelpo kustantamo. Odotukset ovat siis korkealla: odotan, että Tammen kuvastosta löytyy jotain mielenkiintoista. Kuvasto löytyy Issuusta ja on myös ladattavissa PDF:nä.

Satu Vasantolan Kaikki kadonneet kuulostaa kiinnostavalta ja samalla listalle päätyy Vasantolan edellinen, En palaa takaisin koskaan, luulen, jota kehutaan vielä vuolaammin.

Terhi Tarkiaisen Kitty, eli kuinka mies tuhotaan on ”pirullisen romanttinen viihderomaani”, mutta olisikohan sittenkin ihan hauskaa luettavaa puitteidensa eli 1740-luvun Lontoon vuoksi.

Marko Hautalan uusi kirja on aina odotettu tapaus ja Pimeän arkkitehti meneekin välittömästi lukulistalle. Suomen Stephen King tosiaan, Hautalalla on kyllä erinomainen track record.

Elizabeth Strout on oiva kirjailija, nautin parhaillaan Olive Kitteridgestä, ja nyt suomeksi saadaan myös esikoisteos Pikkukaupungin tyttö. Ehdottomasti lukulistalle.

Jhumpa Lahiri on noussut lukulistalleni Kersti Juvan Löytöretki suomeen -teoksen myötä. Miksei siis tätä, vaikka tämä ei olekaan Juvan käännös – Juva ei nimittäin käännä italiasta. Aika hurjaa, että bengalilaistaustainen Lontoossa syntynyt ja Yhdysvalloissa kasvanut kirjailija muutti Roomaan vuonna 2011 ja on nyt kirjoittanut kirjan italiaksi.

Édouard Louisin Ei enää Eddy oli tavattoman vahva autofiktiivinen kuvaus toksisesta maskuliinisuudesta. Uusi Väkivallan historia jatkaa samoilla linjoilla: luokkayhteiskuntaa, väkivaltaa ja traumoja käsittelevää autofiktiota on luvassa, ja tämäkin varsin lyhyt ja todennäköisesti tuskallisen rankka.

Evie Wyldin edellinen Kaikki laulavat linnut oli oivallinen, joten uusi Me olemme susia ylittää helposti varaamiskynnyksen.

Haruki Murakamia en ole lukenut vuosiin, mutta vaimoni on lukenut näitä enemmän. Uusi Pimeän jälkeen pääsee siis jo sen vuoksi varauslistalle. Aihe vaikuttaisi jossain määrin kiinnostavalta ja kun sivumääräkin jää alle 300 sivun, pitää harkita josko minäkin lukisin.

Joni Jaakkolan Väkevä elämä -podcast on oikein hyvää asiaa ja Jaakkola muutenkin kelpo puhuja. Väkevä työelämä -kirjaan sopii siis ainakin tutustua, vaikka aihepiiri meneekin ehkä vähän ohi kiinnostuksen.

Sharon Moalemin Parempi puolisko : Naisten geneettinen ylivertaisuus väittää, että naiset ovat geneettisesti miehiä vahvempia elämän joka vaiheessa, kiitos X-kromosomiparin. Kuulostaa mielenkiintoiselta, joten otetaan luettavaksi.

Mika Hyttisen Homo Investor : Sijoittamisen lyhyt historia vaikuttaisi olevan ihan mielenkiintoinen sijoituskirja. Otetaan luettavaksi, vaikka (tai koska) koronakriisi vähän sijoituskuvioita ravistelikin.

Riina ja Sami Kaarlan Pet Agents -sarjaa olen lainannut tyttärelle ennenkin, joten uusi osa Peliin kätketyt pääsee listalle. Paula Norosen ja Kati Närhen Yökoulu ja kammottava kummitusjuna pääsee myös sarjan jatkona luettavaksi, vaikka onkin tasoltaan jo vähän helppo. Jari Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani ja Lehväjärven hirviö sopii sekin tyttärelle luettavaksi.

Saija Saarnin aikaisempi Kiviä taskussa : Koko perheen kivikirja oli mainio koko perheen tietokirja. Uusi Kaiken maailman kuopat pitää siis lainata sekin.

Sam Copelandin Sami muuttuu hirmuliskoksi vaikuttaa mahdollisesti hauskalta lastenkirjalta.

WSOY syksy 2020

WSOY:n syksy

Myös WSOY on yleiskustantamo, jolta on vara odottaa jotain kiinnostavaa, mutta toisaalta myös suuri määrä aivan yhdentekeviä ja jopa kamalia kirjoja. Kuvasto on Issuussa ja tämäkin ladattavissa PDF:nä, kiitos siitä!

Kansikuvapoika Tuomas Kyrö ja iso stara Ilkka Remes jäävät minulta väliin, mutta Tommi Kinnunen tuntuu aukolta, joka ehkä pitäisi paikata. En siis ole lukenut mitään Kinnusen aikaisemmista kirjoista, joka puolelta sataneista kehuista huolimatta. Ehkäpä uusin Ei kertonut katuvansa voisi olla lähtökohta.

Katja Kaukosen Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, joka käsittelee kiinnostavia aiheita.

Tuuve Aron Kalasatama lupaa esseitä lesbon ja vapaaehtoisesta lapsettoman feministin näkökulmasta. Kiinnostaa, etenkin kun Tuuve Aro on tiedetysti oivallinen kirjailija.

Delia Owensin Suon villi laulu on ”sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta”. Reese Witherspoon kehuu myös, mutta Witherspoonhan kehuu kaikkia kirjoja, joihin on ostanut filmatisointioikeudet… Täytyy kuitenkin todeta, että Witherspoonilla on kyllä silmää vetäville kirjoille. Niinpä tämäkin täytyy kokeilla.

Liane Moriartyn uutuus Sulje silmäsi ja laske kymmeneen on varattava vaimolle, joka näitä on lukenut enemmänkin. Minä olen lukenut vain Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, joka oli kyllä aivan hyvä, joten katsotaan, jos vaimo sanoo, että tämä on hyvä, luen.

Téa Obrehtin Vedetön maa vaikuttaa tekevän länkkärigenrelle jotain kiinnostavaa, joten lukulistalle menee.

Agatha Christien Stylesin tapaus jatkaa uusia Poirot-painoksia, mutta voi pettymystä, tätä ei ole suomennettu uudestaan. Käännös on 50 vuotta vanha Paavo Lehtosen suomennos, toki tarkistettuna. Kaipa tämän silti voisi lukea, vaikka tapaus melko hyvässä muistissa viime kesän Poirot-leffojen putkesta onkin.

Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja on nigerialainen mustaa huumoria viljelevä kuvaus pikkusiskosta, joka ilmeisesti sarjamurhaa poikaystäviään. Tältä pohjalta välitön poiminto, koska kaikki vähänkään kiinnostavat afrikkalaiset suomennokset pääsevät herkästi lukulistalle, tarjontaa sen suhteen on edelleen kovin vähän.

Lisa Jewellin Joka askel jonka otat menee trillerilistalle, mutta edellinen Löysin sinut oli ilmeisesti vähän köykäisempi tapaus. En edes lukenut, kun vaimo ei innostunut. Mutta testataan.

Olen lukenut Andrzej Sapkowskia jokseenkin sen mitä on suomennettu, mutta Narrenturmin kakkososa jäi lukematta. Nyt olisi tarjolla Hussilaistrilogiaan toisen osan ensimmäinen osa. Taidan ohittaa ja palata asiaan, kunhan kolmaskin osa on saatavilla.

Andrew Michael Hurleyn Nälkänummi sen sijaan lupaa modernia goottilaista jännitystä ja vaikuttaa oikein kiinnostavalta.

Richard Shepherdin Epäluonnolliset syyt kertoo Iso-Britannian johtavan oikeuslääkärin pitkästä urasta. Vilkaistaan, josko tämä olisi tyyliltään kiinnostava.

Kari Enqvistin esseet ovat olleet nautinnollista luettavaa, niinpä uusi Kangastuksia varjojen talossa otetaan luettavaksi oitis.

Tyttärelle otetaan luettavaksi Merja ja Marvi Jalon uusin Onnenkepparit, Karkurikoira. Miina Supisen ja Anni Nykäsen Rosmariini: Mättömadon salaisuus suositellaan Neropattien ja Olgan ystäville, ja sellaisiahan meiltä löytyy useampikin – pistetään siis tämäkin tilaukseen. Neropatin päiväkirjan 15. osa menee sekin tilaukseen, samoin Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit -sarjan seuraava osa Kosminen kauhu.

Thomas Taylorin Malamanteri on parhaillaan jumissa kirjaston varauksissa ja tulossa kirjakaupasta tilattuna. Kakkososa Gargantis pistetään jo nyt varaukseen, siltä varalta että se ykkönen on hyvä.

Meri Luttisen Myrskynsilmä on muinaissuomalainen fantasiaseikkailu, joka perheen teinille uponnee.

Lasten tietokirjallisuudesta varataan Anna Claybournen Ihmeellinen evoluutio.

Johnny Kniga

Johnny Knigan syksy

Johnny Kniga on vähän epämääräisen oloinen kustantamo, jolta löytyy toisinaan jotain kiinnostavaa, mutta jonka suhteen odotukset eivät ole hurjan korkealla. Johnny Knigan kuvasto on Issuussa ja ladattavissa tämäkin.

Jo Nesbøn viimeisimmät ovat jääneet minulta lukematta, koska Nesbø on alkanut tuntua tunkkaiselta ja turhankin äijämäiseltä. Uusi teos Valtakunta pitänee kuitenkin laittaa varraukseen, perheestä löytynee tällekin lukija.

Uusien Shakespeare-tulkintojen sarjassa ilmestyy Howard Jacobsonin Shylock, ikuinen, joka tulkitsee Venetsian kauppiasta. Sen olen teatterissakin nähnyt yhtenä harvoista Shakespeareista, joten ehkäpä kirjallekin voisi suoda tilaisuuden.

Kuvaston kannessa on Linda-Maria Roine, jonka Mercedes Bentso : Totuus ja tunnustus lupaa armotonta yhteiskunnallisiin epäkohtiin tarttumista. Tutustutaan.

Simon Stålenhagin taide on kiehtonut ensikohtaamisesta lähtien, joten Liittymiä menee oitis varaukseen.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Aula & Co, Docendo

Jatkoa edelliselle, edelliselle ja edelliselle.

Aula & Co

Aulan syksy 2020

Aula & Co on pieni, mutta kiinnostava kustantamo, jolla on varsinkin hyvää käännöskirjallisuutta. Aulan kuvasto on Issuussa.

Lucia Berlinin novelleista olen pitänyt, joten Lucian pojan Jeff Berlinin viimeistelemä omaelämäkerta Kotiinpaluu pääsee lukulistalle, vaikka tavallisesti en elämäkerroista niin välitäkään.

Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema roikkui englanninkielisenä pitkään lukulistallani, suomennoksen myötä sain jopa luettua. Sarjan kakkososa on parhaillaan kirjahyllyssäni odottamassa vuoroaan, joten eiköhän Kuolema on ikuinen eli sarjan kolmososakin ole syytä varata kirjastosta.

Tommy Orangen Ei enää mitään kuulostaa melko ankaralta luettavalta, mutta en ole tainnut lukea oikeastaan mitään, joka kertoisi intiaaneista, varsinkaan omakohtaisesti (lähimmäksi päässee joskus lapsena luettu Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen). Siksi tämä pääsee lukulistalle.

Jenna Kostetin Linnunluisia vaikuttaa hyvältä, salaisuuksia ja kuolemantapauksia saaristomaisemissa. Kun vielä sivujakin on alle 300, näen tässä potentiaalia.

Leigh Bardugon Saarto ja myrsky jatkaa kirjasarjaa, jonka ensimmäinen osa Varjo ja riipus odottaa vielä hyllyssä lukemattomana. Tälle on sadellut kehuja sen verran, että sarjan voi odottaa olevan vähintään lukukelpoinen. Pistetään siis tämäkin muistiin.

Docendo

Docendon syksy 2020

Docendo oli aikoinaan erityisen kiinnostava valokuvauskirjojensa kanssa. Nyt olen päässyt kuvausinnostani ja Docendollakin on siirrytty muihin aiheisiin. Valikoimissa on hurjasti tylsiä tietokirjoja ja dekkareita, eikä Kekkonen kuvaston kannessa varsinaisesti lupaa hyvää. Docendon kuvastokin on Issuussa.

Muistelmia ja elämäkertoja en tosiaankaan harrasta, mutta M.A. Nummisen Kaukana väijyy ystäviä pääsee listalle harkittavaksi, Numminen on sen verran kiinnostava tapaus.

Kristiina Markkasen ja Itohan Okundayen Nimeni on Itohan käsittelee ihmiskauppaa ja prostituutiota omakohtaisen kokemuksen kautta. Luvassa lienee jokseenkin raskasta luettavaa, mutta aihe on sen verran tärkeä, että perehdytään.

Petri Pietiläisen Naisten maailmanhistoria on aiheeltaan merkittävä ja kiinnostava, joten tutustutaan.

Gummerus

Gummeruksen Kesä ja syksy 2020

Gummerus on sen verran iso talo, että jotain kiinnostavaa on varmasti tiedossa. Kuvasto löytyy Issuusta.

Kuvaston kanteen nostetun Anni Kytömäen uusi teos Margarita käsittelee 1950-luvun menestyksen kääntöpuolta ja taas kerran metsiä. Edellisistä olen pitänyt siinä määrin, että tämä on pakollista luettavaa – ja luvassa on taas tuhti kirja, kuvaston 3D-mallinnus kirjasta valehtelee sujuvasti, tämä on Kytömäen tyylille uskollisesti 600-sivuinen.

Venla Saalon Kukkia maan alla onkin sitten vain 120-sivuinen. Se olikin viimeinen tekijä, joka ratkaisi, että tätä Berliiniin sijoittuvaa perhetarinaa voi hyvinkin kokeilla.

Jenny Offillin nimi oli jo ehtinyt vähän unohtua, mutta Syvien pohdintojen jaosto ei. Edellinen kirja miellytti sen verran, että uusi Ilmastoja menee lukulistalle. Teemakin on ajankohtaisesti ilmastonmuutosta sivuava.

Elizabeth Gilbert on kansainvälinen bestselleristi Eat Pray Love -kirjallaan (en ole lukenut, mutta vasta tänä aamuna luin Aamulehdestä sarjakuvastripin, joka tuohon viittasi). Uusin teos Tyttöjen kaupunki voi olla hyvää viihdettä tai liian höttöä. Ei tiedä, jos ei kokeile, joten varataan kokeiltavaksi. 1940-luvun New York tarjoaa kiinnostavat puitteet nuoren naisen tarinalle.

Camilla Grebeä en ole vielä lukenut. Olen aika nirso pohjoismaisten dekkarien suhteen, mutta Greben uusin Varjokuvat on palkittu Ruotsin vuoden parhaana rikosromaanina ja 1940-luvulle sijoittuva asetelma vaikuttaa kiinnostavalta.

B. A. Parisin Suljettujen ovien takana on ”hyytävän klaustrofobinen psykologinen trilleri”, eli helppo poiminta.

Sarah J. Maasin Usvatuulen valtakunta taitaa olla kakkososa sarjaan, jota poikani lukee, joten tilaukseen menee.

Holly Bournen uusi YA-kirja Syitä itkeä julkisesti on aivan varma valinta, Holly Bourne on ihana ❤️.

Karolina Ramqvistin Karhunainen on sekoitus omaelämäkertaa, proosaa ja esseetä ja kertoo paitsi Ramqvististä itsestään, myös Marguerite de La Rocquesta. Kuvaus jättää ristiriitaiset fiilikset, mutta tavalla, joka vie kirjan varauslistalle.

SKS

SKS 2020

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on ihan villi kortti, mutta odotukset eivät ole korkealla. Kuvasto on Issuussa ja iloksemme myös ladattavissa.

Kansikuvakirja eli Valter Langin Homo Fennicus : Itämerensuomalaisten etnohistoria kertoo suomensukuisten kansojen juurista ja voi olla oikein kiinnostava, jos vain teksti on riittävän kepeää.

Marjo Kaartisen Spiritistinen istunto käsittelee 1800-luvun meedioita Suomessa. Aihe on ainakin kiinnostava.

Kirjapaja

Kirjapajan kesä ja syksy 2020

Kirjapajan suhteen odotuksia ei myöskään juurikaan ole, kustantamon painotusten vuoksi, ne kun eivät oikein istu omiini. Kuvasto löytyy Issuusta.

Emil Antonin Kahden virran maa käsittelee Irakin historiaa. Hivenen epäilyttää kirjan painotus kristinuskoon, mutta tutkaillaan, Irakin historia on kyllä mielenkiintoinen aihe.

Cindy Guentert-Baldon Kirjoita kivasti käsin voi olla mukavaa inspiraatiota lasten piirtelyharrastukselle.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Atena, S&S, Myllylahti, Into

Jatkoa edelliselle ja edelliselle.

Atena

Atenan kesä & syksy 2020 kansikuva

Atenan kuvasto on julkaistu e-julkaisuna, mutta on saatavilla myös PDF-muodossa. Atena on pieni kustantamo, mutta tarjoilee silloin tällöin helmiä.

Emilie Pinen Tästä on vaikea puhua kuvataan säästelemättömäksi ja paljaaksi autofiktioksi. Saattaa olla osuma tai sitten ei, mutta kokeillaan, Sunday Timesin luonnehdinta ”rajusti feministinen” on hyvä myyntipuhe.

Maria Petterssonin Historian jännät naiset on tietokirja yli 50 kiinnostavasta naisesta historian siiviltä. Kirja on tehty joukkorahoituksen voimalla, noteerasin kampanja-aikaan ja päätin lukea, kunhan kirja ilmestyy.

Trevor Noahin Laiton lapsi olisi hyvää materiaalia maahaasteeseen Etelä-Afrikan kohdalle, jos ei olisi jo kuitattu. Taidan silti pistää lukulistalle, kirjassa on kaikki kärsimystarinan ainekset, mutta kirjoittaja on stand up -koomikko, mikä lupaa odottaa jotain kiinnostavaa.

Rutger Bregmanin Hyvän historia pitää lukea, koska Bregmanin edellinen kirja Ilmaista rahaa kaikille oli innostava ja kiinnostava. Tämäkin kuulostaa oikein mielenkiintoiselta, aihe on positiivinen, mitä tässä hetkessä tarvitaan.

Vince Houghtonin Ydinisku kuuhun ja muita järjettömiä sotilashankkeita voi olla yhdentekevä tai hauskasti kiinnostava. Testataan; en ikinä ostaisi, mutta kirjastosta tämä on helppo kokeilla. Sotahistoriasta kiinnostunut teini lukenee myös mielellään.

Maarit Lassanderin Rahaviisaus käsittelee rahan ja mielen hyvinvoinnin sovittamista yhteen. Olen lukenut jokseenkin tarpeeksi raha- ja sijoituskirjoja, mutta tässä on mahdollisesti riittävän omaperäinen tulokulma.

Mari Manninen on kirjoittanut aiemmin Kiinasta, Kiinalaisesta jutusta pidin, Yhden lapsen kansasta kuuntelin haastattelun kiinnostuneena. Nyt Manniselta tulee Hyvät aikeet eli reportaasikirjallisuutta hyväntekeväisyydestä ja auttamisesta. Kiinnostaa!

Chika Miyatan Piirretään kaiken maailman eläimiä vaikuttaa hauskalta piirustusoppaalta lapsille.

S&S

Setsin kesä ja syksy 2020

S&S on etenkin käännöskirjojen kanssa monesti ollut aika hyvä kustantamo, jonka kuvastoista löytyy usein jotain mielenkiintoista. Syksyn kirjat löytyvät Issuusta.

Marisha Rasi-Koskisen REC on kuulemma ”syksyn kirjallinen tapaus”. Ihan ei pelkästä kuvauksesta aukea miksi, mutta Auringon pimeä puoli oli sen verran hyvä, että tämä menee oitis varaukseen.

Eva Frantzin Tästä pelistä pois menee oitis lukulistalle, sen verran hyvin aikaisemmat Anna Glad -dekkarit maistuivat.

Minna Salamin Aistien viisaus : Mustan feminismin näkökulmia kaikille menee lukulistalle näkökulmien laajentamiseen. Kuvauksen perusteella voi olla kiinnostava tai sitten mahdottoman haahu, saapa nähdä kumpi.

Rebecca Solnitin viime vuonna suomennettu Miehet selittävät minulle asioita oli samoin feminististä asiaa, nyt tuleva Eksymisen kenttäopas on sitten ainakin nimensä perusteella jotain ihan muuta. Kuulostaa erinomaisen kiinnostavalta.

Marcus Rosenlundin Sää joka muutti maailmaa oli oivaa yleistajuista tiedettä, joten uusi avaruusaiheinen Kohti korkeuksia menee lukulistalle sen perusteella helposti. Voi olla, että kirjassa ei ole paljon uutta, mutta toivotaan, että tuoretta tietoa olisi sen verran, että ihan ei mene vanhan lämmittelyksi. Ja jos menee, niin teinille toiminee siitä huolimatta.

Anja Portinin Radio Popov voisi olla esiteinille toimivaa luettavaa.

Heeguym Kimin Piirrä 62 söpöä eläintä ei ole ensimmäinen aasialainen eläintenpiirustuskirja syksyn kuvastoista, mutta otetaan tämäkin inspiraatioksi piirusteluhommiin.

Myllylahti

Myllylahti on minun näkökulmastani lähinnä vähän tylsä dekkarikustantamo. Syksyn kuvasto on Issuussa ja vahvistaa tätä käsitystä.

Tuire Malmstedtin Enkelimetsä ja Pekka Hyydin Ruumiinpuntari ovat molemmat harkitsemisen arvoisia, mutta kumpikin on myös sarjansa toinen osa, joten ehkäpä ykkösosat kannattaa katsastaa. Malmstedt menee psykologisen trillerin puolelle, Hyyti taas kirjoittaa 1930-luvun ajankuvaa, näillä piirteillä nousee perusdekkarimassan yläpuolelle. Kummankin sarjan avausosa on valittu ilmestymisvuotensa parhaaksi esikoisdekkariksi, mikä myös auttaa.

Marja Ahon S niinkuin salaisuus jatkaa Cheertytöt-sarjaa, joten se menee meidän perheen cheertytön luettavaksi.

Anu Holopaisen Nuku, nuku leluseni on lapsille sovitettu versio Uinu, uinu lemmikistä, tytär voisi tykätä.

Elisabet Ahon Helmi, salaperäinen tyttö vaikuttaa sekin mahdollisesti tyttärelle sopivalta.

Into

Innon syksy 2020

Innon syksy on Issuussa. Innolla on usein kiinnostavia tietokirjoja ja toisinaan yllättävän kiinnostavia romaaneja.

Jelena Tšižovan Muistista piirretty kaupunki taisi olla katalogeissa jo aikaisemmin, se on ollut listallani ennenkin. Menee kuitenkin yhä lukulistalle, Naisten aika oli sen verran mainio teos.

Denise Rudbergin Salainen koodi vie toisen maailmansodan käänteisiin Tukholmaan signaalitiedustelun ja koodien murtamisen pariin, naisnäkökulmalla.

Daniel Liebermanin Ihmiskehon lyhyt historia saattaisi olla kiinnostavaa yleistajuista tiedettä ihmisen evoluutiobiologiasta hyvinvoinnin ja sairauksien näkökulmasta.

Torsti Lehtisen Sofian sisaret esittelee kolmetoista keskeistä filosofinaista. Pitänee lukea yleissivistyksen vuoksi, filosofian historian ukkokaartiahan on käyty läpi jo lukion kursseilla, naisia huomattavasti vähemmän.

Michael Marmotin Terveyskuilu pureutuu siihen, miten terveydenhuolto ei ole samanlaista kaikille ja miten on suuria eroja siinä, millaista terveydenhuoltoa eri puolilla maailmaa saa.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Bazar, Avain, Karisto, Art House

Jatketaan edellisen osan viitoittamalla tiellä.

Bazar syksy 2020

Bazarin syksy 2020

Bazar menee yleensä kustantamona jotenkin ohi maalin monessa kohtaa, mutta julkaisee myös joitain varsin kiinnostavia kirjailijoita. Kataloogi ei ole vielä verkossa saatavilla, vaan tuli minulle painettuna kotiin (Bazar on ahkera markkinoimaan, saan joskus kirjojakin pyytämättä). Päivitys 31.3.2020: Nyt on Bazarin kuvasto Issuussa (ja ladattavissakin!).

Karoliina Niskasen esikoisromaani Tilhi menee harkintaan. Vähän kiinnostaa, mutta ei niin paljon, että sanoisin varmasti lukevani.

Elina Kilkun Mahdoton elämä herätti mielenkiintoa (”raikkaan feministinen ja reippaan irrotteleva kuvaus taiteilijaelämästä”), mutta sitten huomasin, että se on sarjan kakkososa, joten ensin pitäisi lukea ensimmäinen osa, joten voi olla, että jää lukematta.

Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -dekkareista olen pitänyt ja niistä suuren osan olen lukenut. Edellinen Majakka on vielä lukematta, joten uusin Ruskakin taitaa jäädä. Pidin niistä kyllä alkuun, poliisihuumori oli ronskia ja mustaa, mutta tämä uusin kuulostaa vähän turhankin rankalta ja väkivaltaiselta. Liian äijää!

Åsa Hellbergin Hotelli Flanagans kuulostaa kiinnostavalta, lontoolainen luksushotelli 1960-luvun alussa on aiheena sen verran kiinnostava, että tälle sarjanalulle on syytä antaa tilaisuus.

Louise Pennyn Kiveen hakattu kuolema luetaan ehdottomasti, olen pitänyt sarjasta. Kaksi ensimmäistä aiemmin ilmestynyttä osaa luin vanhoina painoksina, kolmas osa eli ensimmäinen uusi suomennos Kuukausista julmin jumittaa kirjaston varausjonossa. Mukavaa, leppoisaa dekkaria, kiinnostavin henkilöhahmoin, toimii!

Helene Floodin Terapeutti on sitä vaimolle varattavaa psykologista trilleriä, jota itsekin saatan hyvinkin lukea.

Jennifer McMahonin Talven lapset on kiinnostavalta kuulostava kummitustarina, jossa on hieno kansikuva. Varaukseen menee.

Avain

Avaimen syksy 2020

Avain on tietysti mitä hienoin kustantamo, onhan se julkaissut kaikki minunkin kirjani, mutta toisaalta se on luonteeltaan sellainen, etten kyllä itse löydä sen listoilta hirveästi luettavaa. Avaimen katalogi on Issuussa (ja tietysti ilman latausmahdollisuutta, grr).

Juri Nummelinin (siinäpä muuten ahkera mies) Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia on jotenkin aika tyypillinen Avain-kirja. Voisin lukea ihan sivistyksen kannalta, vaikka kirjallisuustieteen opinnoista vähän traumoja jäikin.

Antti Ala-Jokimäen Armas Karviainen näyttää tyttärelle sopivalta, tosin katalogista puuttuu olennainen tieto eli sivumäärä – jos on kovin pieni ja kevyt, niin jää väliin.

Karisto

Kariston syksy 2020

Kariston kansikuvamateriaali eli Andrew Child ei oikein hirveästi kiinnosta, mutta muuten Karistolta on usein löytynyt vähintäänkin jotain kiinnostavaa. Karistolla on paljon dekkarisarjoja, joista en ole kiinnostunut, mutta toisaalta erinomainen lastenkirjapuoli.

Terttu Autereen Sen edestään löytää on viides osa 1930-luvulle sijoittuvasta dekkarisarjasta, josta en ollut tietoinen. Viidennestä osasta ei toki aloiteta, mutta ensimmäistä osaa voisi harkita.

Lotta-Liisa Joelssonin Nailpolish.avi on ”hypnoottisen hyytävää teknologiakauhua” ja kauhuromaanikilpailussa kunniamaininnan saanut. Kauhu on aina hyvä ja kotimaista kauhua ilmestyy harvakseltaan, joten tokihan tämä otetaan luettavaksi.

Elisabeth Acevedon Kaikilla mausteilla lienee lukemisen arvoinen nuortenkirja, aikaisempi Runoilija X oli ainakin sen verran jämäkkä säeromaani, että kirjailijasta jäi hyvä kuva.

Margaret Rogersonin Kirjojen tytär on uuden fantasiakirjasarjan avaus. Kuulostaa hauskan kirjalliselta, sellainenhan on aina hyvä. En tiedä, jaksanko startata taas yhtä kirjasarjaa, mutta pistän tämän kuitenkin varaukseen 13-vuotiaan fantasianystävän luettavaksi.

Johanna Hulkon Harmaa hakkeri: Glasier vastaan hopea on uuden varhaisnuorten hakkerisarjan avaus. Mahtaako olla liian kepeää luettavaa meidän lapsille, mutta otetaan testiin, koska Johanna Hulkko nyt vain on niin mainio kirjailija kaikin puolin. Hulkon Geoetsivät ja jäätävä mysteeri pitää lainata jo ihan omaan käyttöön, tykkään sarjasta.

Hertta Vierulan Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta näyttää 50-sivuisena vähän köykäiseltä, mutta on kuitenkin luokiteltu nuortenkirjaksi, joten menisiköhän kuitenkin 11-vuotiaan lukemistona. Testataan.

Minna Levolan Tylsä elämäni voisi upota esiteinille, etenkin kun kuvauksessa vilahtaa taikasana ”cheerleading”. Päivi Lukkarilan Ponimme Possukka voisi myös toimia, samoin Tapani Baggen Polkupyörävarkaat, josta näyttäisi alkavan rempseästä tyttöetsivästä kertova sarja.

Art House syksy 2020

Art Housen syksy 2020

Art House on vähän satunnainen tapaus, en odota juurikaan osumia. Kuvasto löytyy Issuusta.

Erling Kaggen Kaikki paitsi käveleminen on turhaa saattaa olla ihan kelpoa luettavaa tai sitten yhdentekevää. Testataan.

Myōen Elän unessa näkyjä eli japanilaisen keskiaikaisen mestarin unikirjoitusten kokoelma jostain 1200-luvun alusta kuulostaa sen verran erikoiselta, että kokeillaan.

H. P. Lovecraftilta on koottu uusi H. P. Lovecraftin parhaat, jossa on kuusi novellia Lovecraftin parhaita. Moneen kertaanhan nämä on luettu, mutta voisin lainata ja luetuttaa 13-vuotiaalla, joka ei ole vielä kosmisille kauhuille altistunut.

Kim Foresterin Cavallonin kronikat: Pegasosten viha aloittaa uuden nuorten fantasiasarjan, jossa ihmiset ja hevoskansat käyvät sotaan. ”Sarjan takana on Soturikissojen tuotantoyhtiö” kertonee tästä kaiken olennaisen, mutta testataan, maistuisiko nuorisolle. Soturikissoja on tullut jo niin paljon, että niihin on lähes mahdotonta päästä sisään.

Chris Rylanderin Gregin kohtalo on sarjansa kolmas osa ja 13-vuotias on lukenut ainakin ekan osan, joten selvitellään, pitäisikö toinen osa hankkia ja tämäkin varmasti varataan.

Louisa May Alcottin Pikku naisia tulee uutena kauniina painoksena, jossa on samoissa kansissa molemmat osat. Jos en olisi juuri näitä lukenut, tämä olisi varma varaus. Suosittelen!