Raskasta metallia

Eilen katsomamme Night at the Museum palautti mieleen yhden hauskan vakiojutun elokuvista: kulta on aina tavattoman kevyttä. Tässä tapauksessa elokuvassa esiintyi iso puhdasta kultaa oleva levy, jota muun muassa pikkupoika kantoi juosten paikasta toiseen. Näinköhän?

Levy näytti jonkin verran A4-arkkia isommalta. Oletetaan, että levy on kooltaan 30 cm x 40 cm ja vaikkapa kaksi senttiä paksu. 2400 kuutiosenttiä, siis. Paljonko tämänkokoinen levy puhdasta kultaa painaisi? Puhdas kulta painaa Wikipedian mukaan 19,3 grammaa kuutiosentiltä, eli levyllä olisi painoa melkein 50 kiloa. Vaikka olisin arvioinut levyn koon yläkanttiin, puhutaan siis kuitenkin kymmenistä kiloista. Näyttäkääpäs minulle 10-vuotias, joka juoksentelee sellaisen levyn kanssa vaivatta.

Gold mine
Kuva: tanakawho (CC by)

Toinen klassinen esimerkki on Roope-sedän kultakolikkoämpäreitä kanniskeleva palvelija. Minulla on pieni purkillinen kolikoita, joka painaa jo varsin tuntuvasti. Oletetaan 10 litran ämpäri, jossa on, sanotaan, 7,5 litraa kultarahoja (vaikka ämpäri olisi ääriään myöten täynnä, siinä ei olisi silti 10 litraa kultaa, koska rahojen väliin jää tyhjää – siksi arvio alakanttiin). 7,5 litraa on 7500 kuutiosenttiä, eli 7,5 litraa kultarahoja painaa lähes 150 kiloa. Kanniskelepa siinä rennosti ämpärillisiä! Pääasiassa kuparisia euroja täynnä oleva ämpäri painaisi sekin yli 50 kiloa.

The Squid and the Whale

En jaksa enää kirjoitella blogimerkintöjä kaikista elokuvista, mutta silloin tällöin kohdalle osuu sillä tavalla hyviä elokuvia, että iloa haluaa jakaa muillekin. Tätäkään elokuvaa välttämättä moni ei mainostuksen puutteen vuoksi huomaa itse katsoa: The Squid and the Whale on mainio pienehkön budjetin helmi.

Itse nappasin elokuvan vuokraamon hyllystä, koska se oli ehdokkaana parhaan käsikirjoituksen Oscariin. Ei voittanut, mutta käsikirjoitus on silti huomattavasti keskimääräistä parempi. Elokuva kertoo brooklyniläisestä perheestä, jonka vanhemmat eroavat. Perheen lapset joutuvat kärsimään, kun vanhemmilla on vaikeaa.

Aihe on aika synkeä, mutta elokuva on myös varsin hauska. Tätä oli ihan mukava katsella, vaikka perheen elämä olikin kaukana täydellisestä. Vähän erilaista ja kenties perus-Hollywoodia elämänmakuisempaa elokuvaelämystä hakeville tämä on oivallinen valinta.

(Ja miksi nimeä ei suomennettu? Kalmari ja valas olisi ihan hauska nimi…)

Little Children

Katseltiin eilen Johannan löytämä Little Children, Kate Winsletin tähdittämä arkinen draama. Kate Winslet on kotiäiti, joka kohtaa leikkipuistossa lastaan ulkoiluttavan miehen – ja seuraukset voi arvata. Tuloksena on kiihkeä romanssi kahden naimisissa olevan ihmisen välille.

Tarinassa on muutakin. Naapurustoa järkyttää vankilasta vapautunut seksuaalirikollinen ja monet muut jännitteet. Elokuva on täynnä yllättävän luonnollisen tuntuista elämää. Lapset ovat oikeasti lapsia eivätkä miniaikuisia, henkilöt ovat miellyttävän moniulotteisia eivätkä yksiselitteisen hyviä tai pahoja.

Pidin siis kovasti. Elokuva oli hauska, dramaattinen, kantoi erittäin hyvin koko kahden tunnin kestonsa ja herätti ajatuksia. Kaikin puolin erinomainen katselukokemus, siis!

Aidosti outoa

Stranger Than Fiction eli Aidosti outoa (käännös menettää jotain) on mainio elokuva. Se kertoo verovirkailija Harold Crickistä, joka huomaa yhtäkkiä olevansa kirjan päähenkilö: kirjailijan ääni kertoo Haroldin elämän tapahtumia sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Eipä siinä vielä mitään, mutta kun kirjailija kertoo Haroldin kuolevan piakkoin, tilanne kiristyy.

Elokuva oli hauska, traaginen ja miellyttävän fiksu. Turhan moni Hollywood-elokuva tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä, mutta tämä oli selvästi fiksumpi tapaus. Se oli miellyttävää, samoin kuin kirjallinen aihe. Emma Thompson oli kertakaikkisen mainio kirjailijan roolissa. Hauskana kuriositeettina, kaikkien päähenkilöiden (ja bussilinjan ja kustantamon) nimet viittasivat tieteilijöihin: Pascal, Eiffel, Crick, Escher, Hilbert, Kronecker ja niin edelleen (IMDB Trivia).

Little Britain hyppäsi hain

Little Britain season 3Little Britain otti ja hyppäsi hait. Ensimmäinen kausi oli erinomainen, toinenkin vallan hyvä, mutta kolmas on sortunut auttamatta tympeään alapäähuumoriin. Puolet jaksoista on katseltu, toisen puolikkaan näkemiseen ei ole kiirettä. Samoja vanhoja hahmoja toistetaan tuomatta niihin kummemmin uutta, uudet hahmot ovat pääasiassa tylsiä… DVD:n alussa joutuu vielä pakkokatselemaan pitkähkön mainoksen kaksikon livelevystä. Ei näin!

Mielenkiintoista sinänsä, että vitsit loppuivat jo nyt – sarjan kaudethan ovat brittityyliin lyhyitä, vain kuusi jaksoa. Jos kolmen kauden parhaasta materiaalista saisi tiivistettyä luultavasti kaksi ihan hyvää kautta, niin ei hyvin mene.

(Lisätietoa Amazonista: Little Britain – Series 3 (2 Disc Set) [2005])