Harry Potter

Ensimmäinen Harry Potter on nyt luettu. Sepä oli kaikessa lastenkirjamaisuudessaan varsin miellyttävää luettavaa. Ei nyt mikään Taru sormusten herrasta, mutta joutuisaa ja viihdyttävää luettavaa. Eniten haittasivat Harryn lievä värittömyys ja henkilöiden kliseisyys (vaan ovat ne Sormusten herran henkilötkin aika ilmiselviä); varsinkin pahikset olivat jotenkin ilmeisen nuivia. Loppuyllätys oli kuitenkin ihan oikeasti yllättävä (tai sitten minä olen yksinkertainen).

Suosittelen kyllä, lapsenmielisille…

Tristram Shandy

Tästä piti mainita jo aikaisemmin… Luin Tristram Shandya, ja eräs kohta huvitti minua suuresti:

Isäni väittelytyyli oli niin pureva, hän huiteli, tyrkki ja repi ja antoi jokaiselle niin muistettavan iskun — että jos seurueessa oli kaksikymmentä ihmistä — alle puolessa tunnissa hän oli taatusti saanut heistä jokaisen vastaansa.

Siihen, että hän jäi ilman liittolaisia, ei vallan vähäisessä määrin vaikuttanut se, että jos oli jokin kanta, joka oli kestämättömämpi kuin muut, hän omaksui sen vuorenvarmasti; ja tehdäksemme hänelle oikeutta, kun hän oli sen omaksunut, hän puolusti sitä niin uljaasti, että niin rohkean kuin hyväntahtoisen miehen oli vaikea lähteä nujertamaan häntä kokonaan. –Laurence Sterne: Tristram Shandy (8. kirja, luku 34, sivu 513)

Vaikka teksti (joka siis kertoo Tristram Shandyn isästä) sopisikin kenties useampaankin Suomen blogipiireissä vaikuttavaan, omistan sen tässä nyt hyvää hyvyyttäni Väärien ajatusten katalogin Jarille. Ole hyvä.

Banks, Banks & Atwood

Mentiinpä eilen ostamaan mansikoita. Mansikat olivat kalliita. Noh, ettei tullut turha reissu, päätettiin mennä Mäkkiin syömään tuplajuustot. Tai siis tuplajuusto ja El Maco… Noh, poikettiin sitten Akateemiseen kirjakauppaan kirjoja kattelemaan. Ihmeteltiin Pottereita, etenkin englanninkielisen pokkaripaketin tylyä hintaa, verrattuna Amazonin mukavasti edullisempaan.

Väistämättä ohi kulkiessamme pysähdyin scifihyllylle katselemaan Iain M. Banksin kirjoja. Johanna tenttasi minulta Banks-kiinnostukseni kohteita ja yllätykseni ja riemastukseni oli suuri, kun Johanna lupasi kartuttaa kokoelmaani kahdella uudella kirjalla (Inversions ja Feersum Endjinn). Ihan tuosta noin vain, ilman sen kummempaa lahjomissyytä.

Noh, sain välittömästi vastalahjatilaisuuden Johannan huokaillessa Margaret Atwoodin uuden Oryx and Crake -kirjan perään. Taisi mennä jokseenkin tasan, mutta Johannalle kiitos lahjasta joka tapauksessa – ilman sitä olisi jäänyt kirjat ostamatta.

Johanna aloittikin omansa jo eilen, mutta Bankseja en itse pääse lukemaan ennen kuin syksyllä. Kesä menee tenttikirjoja lukiessa – yleisen kirjallisuuden kirjallisuudentuntemuksen kurssille pitäisi lukea yhteensä 28 teosta ja tuottaa niistä pari esseetä. Työstä käy, vaikka kyllä nuo aina tavalliset tenttikirjat voittavat.

Ursula K. LeGuinin Birthday of the World jäi vielä kauppaan minua odottamaan, joku päivä sen sieltä pelastan…