Luettuja kirjoja

Kaksi viimeksi lukemaani kirjaa olivat molemmat varsin miellyttäviä kokemuksia ja genrensä oivallisia edustajia.

Margaret Atwoodin Oryx and Crake oli kerrassaan erinomainen ja erikoinen scifi-viritys (varsinkin viime aikoina lukemiini Reynoldsiin ja Banksiin verrattuna), Boris Akuninin Erast Fandorin -kirja Leviatanin purjehdus taas oli loistava sujuvasti kirjoitettu klassinen murhamysteeri. Suosittelen kyllä molempia ehdottomasti!

Johtamisen uudet tuulet

Kaikenlaisia kirjoja sitä kirjastossa onkin: juuri palautui filosofian tohtori Henri Bromsin ja erikoistutkija Vesa Paavolan Tarokkijohtaminen – organisaatioiden ikuinen käsikirja.

Kirjoittajien mukaan korteista ennustaminen voi olla yrityssuunnittelun metodi siinä kuin tietokoneen laatima mallikin. Korteista ennustaminen on rehellistä petosta verrattuna suunnitelmakirjallisuuteen, toteavat Broms ja Paavola.

Huh.

Harry Potter

Ensimmäinen Harry Potter on nyt luettu. Sepä oli kaikessa lastenkirjamaisuudessaan varsin miellyttävää luettavaa. Ei nyt mikään Taru sormusten herrasta, mutta joutuisaa ja viihdyttävää luettavaa. Eniten haittasivat Harryn lievä värittömyys ja henkilöiden kliseisyys (vaan ovat ne Sormusten herran henkilötkin aika ilmiselviä); varsinkin pahikset olivat jotenkin ilmeisen nuivia. Loppuyllätys oli kuitenkin ihan oikeasti yllättävä (tai sitten minä olen yksinkertainen).

Suosittelen kyllä, lapsenmielisille…

Tristram Shandy

Tästä piti mainita jo aikaisemmin… Luin Tristram Shandya, ja eräs kohta huvitti minua suuresti:

Isäni väittelytyyli oli niin pureva, hän huiteli, tyrkki ja repi ja antoi jokaiselle niin muistettavan iskun — että jos seurueessa oli kaksikymmentä ihmistä — alle puolessa tunnissa hän oli taatusti saanut heistä jokaisen vastaansa.

Siihen, että hän jäi ilman liittolaisia, ei vallan vähäisessä määrin vaikuttanut se, että jos oli jokin kanta, joka oli kestämättömämpi kuin muut, hän omaksui sen vuorenvarmasti; ja tehdäksemme hänelle oikeutta, kun hän oli sen omaksunut, hän puolusti sitä niin uljaasti, että niin rohkean kuin hyväntahtoisen miehen oli vaikea lähteä nujertamaan häntä kokonaan. –Laurence Sterne: Tristram Shandy (8. kirja, luku 34, sivu 513)

Vaikka teksti (joka siis kertoo Tristram Shandyn isästä) sopisikin kenties useampaankin Suomen blogipiireissä vaikuttavaan, omistan sen tässä nyt hyvää hyvyyttäni Väärien ajatusten katalogin Jarille. Ole hyvä.