The Milk Carton Kids

Prologue-levyn kansikuvaSattuipa silmiini suositus The Milk Carton Kids -orkesterista. Kyseessä on perinteinen kaksi miestä, kaksi kitaraa -duo. Simon & Garfunkel tulee mieleen hakematta. Bändiltä on ilmestynyt yksi studiolevy, Prologue, ja ennen Milk Carton Kidsiä omilla nimillä levytetty live Retrospect.

Kenneth Pattengale ja Joey Ryan laulavat kauniita stemmoja, niin että äkkiseltään kuulostaa, että bändissä on vain yksi laulaja. Kitarat helisevät kauniisti ja kokonaisuus on miellyttävän pienimuotoinen.

Syy, miksi tutustuin tarkemmin, on se, että bändin levyt saa ladata netistä ilmaiseksi. Bändin sivuilta saa molemmat levyt MP3-muotoisina ilmaiseksi. Vinyyliä ja CD:täkin löytyy kohtuulliseen hintaan, jos haluaa, ja jos digiversiot riittävät, kannatusmielessä voi ostaa vaikka paidan.

Alla Making of -video Prologue-levyltä löytyvän I Still Want a Little Bit More -biisin säestyksellä.

Wicked Game sadnesin 8-bittitulkintana

Löytyipäs Boing Boingin kautta oivallinen 8-bittiversio Chris Isaakin Wicked Game -klassikosta. Ohessa YouTube-versio — video ei ole kummoinen — ja jos haluaa ladata mp3-muodossa itselleen, 8bitcollectivesta löytyy. Artisti on siis sadnes.

Biisin taustat on soiteltu midines-ohjatulla Nintendolla, jonka päälle on laulettu ja soitettu kitaraa. Lopputulos on aika maaginen.

Yllälinkitetyltä sivulta löytyy pari omaakin biisiä, ihan veikeitä nekin. EP on tulossa elokuussa.

Radio Asia

Aamulehdessä joku toimittaja kehui kolumnissaan uutta radiokanavaa. Parin kuuntelukerran jälkeen Radio Asia vaikuttaa ihan mukavalta vaihtelulta. Kanavalla soi pääasiassa Hits & B-Sides -ohjelmaa, jossa soitetaan 60-, 70- ja 80-luvun musiikkia ja paljon nimenomaan niitä b-puolia, eli vähemmän tunnettuja kappaleita tunnetuilta artisteilta. Tämä on ihan kivaa kontrastia johonkin Radio Novaan, joka tiivistää vuosikymmenten urat tehneet artistit yhteen tai kahteen ilmeisimpään hittiin, eikä muuta tunne.

Tarjolla on myös neuvostohittejä, kasariglamrockia ja muuta mukavaa. Mainoksia ei kuulu ainakaan toistaiseksi, mikä sekin on oikein hyvä juttu. Ylipäätään musiikkia on enemmän suhteessa kaikenmaailman jingleihin ja joutavaan läpätykseen.

Radio Asia kuuluu Helsingissä taajuudella 105,8, Tampereella 106,8 ja netissäkin soi.

Reggae-katsaus

Tänä kesänä olen kuunnellut reggaeta. Jotenkin vaan rytmit kolahtavat näin kesään. Minua miellyttää myös biisien sanoituksellinen sisältö, kuuntelen pääasiassa poliittisesti tai uskonnollisesti motivoitunutta osastoa, pienen ihmisen puolesta saarnataan antaumuksella, sellainen toimii aina.

Tässä valikoima viime aikojen suosikkeja. Spotify on kummasti auttanut lisäämään valikoimaa. Linkit ovatkin Spotifyyn, mutta Spotifyttömille on tarjolla myös Amazon-linkkejä, sieltäkin löytyy koekuuntelumahdollisuutta. Spotifystä voi tsekata vaikka reggaelistani.

Heart of the Congos kansiThe Congos: Fisherman

Tykkäsin The Congosista jo aikaisemmin. Voitin Creation Steppin -nettiradion kilpailusta joskus vuosia sitten Congosin Give Them the Rights -levyn, joka on osoittaunut kuuntelua kestäväksi laatulevyksi. Spotifystä löytyi kuitenkin vielä parempaa, eli Congosin kovin levytys, Heart of the Congos. Se on todellista klassikkokamaa. Levy alkaa parhaimmalla kappaleellaan, Fisherman taitaa olla Congosin ykkösbiisi. Loistava veto. La La Bam-Bam on toinen, joka soi jatkuvasti päässä.

Jos Fisherman miellyttää, pakkohankinta on Blood & Firen julkaiseman Fisherman Style, jossa on kaksi levyllistä biisejä, joissa Fisherman-riddimin päälle on laulettu jotain ihan muuta. En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuunnella kaikkia, koska levy on sattuneesta syystä vähän puuduttava pitemmän päälle, olkoonkin, että Fisherman on briljantti veto. Tältä levyltä on kuitenkin helppo suositella ainakin Lucianon Going Homea, Lutan Fyahin Whitewash Wallsia ja Country Culturen Make Poverty Historya.

Amazonista löytyy myös näytteitä:

Heart of the Congos

Give Them the Rights

Fisherman Style

Blackheart Manin kansiBunny Wailer: Fighting Against Conviction

Lisää klassikkolevytyksiä. Bunny Wailerin Blackheart Man esiintyy kai aika monilla ”parhaat roots-levyt”-listoilla. Kelpo levy, vaikken täysin kokonaisuuden hienoutta vielä osaakaan arvostaa. Levyltä löytyy kuitenkin muutama todella mainio veto, joista kaikista paras on Fighting Against Conviction, yksi ehdottomia reggae-suosikkejani.

On se kovaa, kun asfalttiviidakossa ei voi viljellä, vaan pitää rikollisin keinoin leipänsä ansaita ja taistella linnaan joutumista vastaan, jotta lapsille riittää ruokaa. Melkoinen vuodatus, mutta melkoisella antaumuksella Bunny Wailer pistää menemään.

Amazonista:

Blackheart Man

Tribute to the Martyrsin kansiSteel Pulse: Babylon Makes the Rules

Britannian reggae-ylpeys Steel Pulse löytyi selailulla ja hyvä että löytyikin, aika tiukkaa tavaraa tämäkin. Olen kuunnellut bändiltä kolmea levyä. Debyytti Handsworth Revolution on kriitikoiden mieleen, mutta Tribute to the Martyrs ja True Democracy ovat varsin mainioita levyjä myös. Ensimmäiseltä levyltä maininnan saa huikea Prodigal Son, toiselta tämä tarttuva Babylon Makes the Rules ja kolmannelta A Who Responsible?

Loistavaa tavaraa. Brittibändeistä lähempää tutustumista vaatii vielä UB40, joka myöhemmästä maineestaan huolimatta oli joskus ilmeisen vakuuttava roots-ryhmä. Debyyttilevy Signing Off on kai aika tiukkaa tavaraa.

Amazonista:

Handsworth Revolution

Tribute To The Martyrs

True Democracy

Sound System: The Island Anthology (2CD) (kolme ekaa samassa paketissa)

Signing Off

Equal Rightsin kansiPeter Tosh: Equal Rights

Bob Marleyn ja Bunny Wailerin kanssa The Wailersissa operoinut Peter Tosh jatkoi bändikavereidensa tapaan soolouralle. Toshin levyistä olen kuunnellut pääasiassa Equal Rightsia, jossa nimikin on jo oikealla asialla. Levyltä kohokohtina nousee nimibiisi, mutta myös Toshin versio Get Up, Stand Upista. Se on aika samantyylinen Marleyn soolovedon kanssa, mutta ehkä hitusen terävämpi. Joka tapauksessa Wailerseista Marley ja Tosh vetävät tämän biisin paremmin kuin Bunny Wailer, jonka varsin erityyliselle versiolle en lämmennyt sitten lainkaan. Myös Downpressor Man on siisti veto.

Amazonista:

Equal Rights

Herra Heinämäen Lato-orkesteri

Ilosofiaa!

Lastenmusiikin suhteen viime aikojen ykköslöytö on ollut ehdottomasti Herra Heinämäen Lato-orkesteri, jonka bongasimme Pikkukakkosesta. Mikä ei kuulu joukkoon? -video ei tarvinnut nähdä kuin pari kertaa, niin jo tiesi olevansa asiakysymysten äärellä. Huisin hauska biisi. Lainasin kirjastosta koko Ilosofiaa!-levyn ja sieltähän niitä helmiä löytyi enemmän. Mainio plätty, suosittelen tutustumaan.

Uudempi Nyree näkkäri -levy piti myös lainata ja hyvähän sekin on, mutta ei kyllä yhtä nokkelanhauska kuin Ilosofia. Suosittelemme, mutta kevyellä varauksella. Ensikertalaisten kannattaa aloittaa Ilosofiasta, koska se nyt vaan on parempi.

Nyree näkkäri

Joka tapauksessa bändi on laadukkaan lastenmusiikin ystäville silkkaa namia. Heikki Salo on taitava sanoittaja ja osaa kyllä keksiä kaikenlaista juonikasta. Sanoituspuolella kauneinta Heinistä on ehdottomasti Ilosofialta löytyvä Kutituksen alkeet, joka toimii erittäin hyvin myös musiikillisena huumorina. Kutituksen perusteita opettava kappale tekee tutuiksi niin möhkötyksen, leukajoulun kuin satuläpän.

Sävellyksistä vastaa pääasiassa Janne Louhivuori, pitkän linjan ammattimuusikko, joka on soittanut yli 200 artistin levyillä. Kokemusta ja näkemystä siis löytyy ja se kuuluu, Heiniksen musiikki on monipuolista ja monesta kaivosta ammentavaa, oikeasti taidokasta ja tasokasta. Jaksaa siis aikuinenkin kuunnella ja lapset myös.

Nää sedät olisi kiva nähdä livenäkin, täytyypä syynätä keikkakalenteria.