Spotify on näppärä

Spotifyn logo

Sain sattumalta Spotify-kutsun (Spotivitestä, joka on valitettavasti jo suljettu) ja päätin testata tämän uutuuspalvelun. Valitettavasti Mac-versio vaatii OS X:n version 10.4, jota minulla ei edelleenkään ole, mutta onneksi on työjuttuja varten Windows-läppärikin.

Spotifyn idea on siis se, että kunhan on jäsen ilmaiseksi kutsuttuna tai maksamalla 10 euroa kuussa, saa kuunnella iTunesia muistuttavalla soitto-ohjelmalla musiikkia rajoituksetta. Tarjolla on varsin mittava kataloogi musiikkia, vaikka tarkkoja lukuja ei irtoakaan. Musiikki tulee striimattuna, eli sitä ei voi tallentaa kovalevylle tai kuunnella kannettavilla soittimilla.

Aika näppärä viritys, siis. Itse olen kokeillut nyt jonkun tovin ja hyvältähän tämä vaikuttaa. Valikoima on selvästi rajallinen, mutta sen verran tarjontaa on, että voisin itse harkita maksullista jäsenyyttäkin. Katsotaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Spotify toimii varsinaisessa koneessani (koneen päivitys on suunnitteilla) ja kun Spotify siirtyy betasta varsinaiseen toimintaan ja ilmaisasiakkaat joutuvat kuuntelemaan mainoksia – nyt mainoksia ei ole ainakaan vielä kuulunut.

Ei Spotify omaa musiikkikokoelmaa korvaa, mutta täydentää mukavasti. Sen avulla on kiva kuunnella biisejä, joita haluaa kuunnella toisinaan, eikä tarvitse omassa kokoelmassa tilaa viemässä. Myös koekuuntelu onnistuu kätevästi. Itse olen esimerkiksi saanut ratkaistua mieltäni vaivanneen kysymyksen Arcturuksen Sideshow Symphonies -levyn laadukkuudesta (ihan ok, mutta ei pärjää Garmin aikaisille levyille millään) ja tsekkaillut Candlemassin muita tuotoksia (King of the Grey Islands ja Candlemass ovat kelpo levyjä molemmat, varsinkin jälkimmäinen).

Tällaiset palvelut ovat tulossa vahvasti, Radio Rockillakin on Radio Rock Store. Se on kalliimpi (17,90 euroa kuussa) ja rajoittunut rokkipuolelle, mutta pahempi rajoitus on DRM-puolella. Käytetyn Windows Media -formaatin vuoksi Mac-käyttäjät ovat auttamatta ulkona ja Windows-käyttäjilläkään ei ole kivaa.

Moottörin Jyrinä

Moottörin Jyrinä

Tampereella järjestettiin lasten itsenäisyyspäivän juhlat, joissa esiintyi Moottörin Jyrinä. Tämä heviklassikoita lapsellisilla sanoituksilla veivaava orkesteri on ollut kiinnostuksen kohteena jo tovin, mutta bändi ei ole levyttänyt ja pyörii lähinnä pääkaupunkiseudulla, joten tsekkaamatta on jäänyt — tilaisuuteen piti siis tarttua oitis.

Olihan siellä juhlassa muutakin, josta olennaisin osa Nooalle oli varmaankin Pikku-Kakkosen viikonloppuaamujen Veera. Vaan kylläpä maistui hevi pojalle! Moottörin Jyrinä mainostaa olevansa Suomen hiljaisin hevibändi, mikä tarkoittaa siltikin esimerkiksi Orffeihin verrattuna aika lailla kovempaa äänenvoimakkuutta, mutta ei haitannut Nooaa. Herkemmille lapsukaisille Moottörin Jyrinä on kyllä luultavasti liikaa.

Biisit olivat minunkin makuuni. Keikka alkoi Manowarin Warrior’s Prayer -väännöksellä, josta jatkettiin bändin esittelevällä versiolla Blood of the Kingsistä. Muita setin helmiä olivat Maanantai eli Helloweenin I Want Out, Erkki eli Ramonesin Pet Semetary ja Hej på dig eli Motörheadin Ace of Spades — tämä viimeinen saikin Nooan täyteen vauhtiin, poikahan on ihan valmis nakattavaksi lavan eteen riehumaan.

Pistetääs loppuun vähän Youtube-katkelmia, niin saatte maistiaisia. Moottörin jyrinä, jonka Manowar on coveroinut Blood of the Kingsinä:

Kiipesimme puuhun korkeaan, jonka Iron Maiden on coveroinut nimellä The Evil That Men Do:

Erkki, Hej på dig, Siivouspäivä ja Pissahätä. Näiltä kun saisi levyn…

Ihmekolmoset vauhdissa

Tohtori Orff ja Herra Dalcroze: Ihmekolmoset vauhdissa

Tohtori Orff & Herra Dalcroze on julkaissut uuden levyn Ihmekolmoset vauhdissa ja on helppo sanoa jo nyt, että kyseessä on kirkkaasti vuoden levy. Ihmekolmoset ovat pistäneet parastaan ja tuloksena on levyllinen hauskaa, mutta vakavasti otettavaa lastenmusiikkia.

Biiseissä on taas kerran ainesta vaikka mihin. Enimmän osan kappaleista on väsännyt Hannu (omaa sukua Sepponen, tuttu Noitalinna Huraa!:n riveistä), jonka suvereniteetti biisintekijänä on melkoinen. Soittopuoli taas nojaa vahvasti Matin torviin, joilla taiotaan jos jonkunlaista tunnelmaa biiseihin. Kehutaan nyt laulaja-kitaristi-Kimmoakin vielä, ettei tule kenellekään paha mieli: hyvin on laulettukin!

Hyviä biisejä riittää. Yksi kirkkaimmista helmistä on Mariskan kanssa vedetty rap-veto Hiiri kissan säveltäjänä, joka on sävellyksenä levyn taiturimaisin ja biisinäkin kyllä tosi, tosi hyvä. Zen Cafén etäisesti mieleen tuova Naakkoja ja nokipoikia on toinen vahva suosikki, joka jää mieleen soimaan ja koskettaa sanoituksellisesti.

Tunnelma vaihtelee vakavasta (Unicefin hyväksi tehty Saman auringon alla) absurdiin (Älä soita harmonikkaa), mutta hupailuunkin kätkeytyy usein joku ajatus (kuten vaikkapa Oolannin rauha -kappaleessa) ja vakavakin viihdyttää. Tarkkuutta piisaa: Suklaa-kappale, esimerkiksi, sekä kärsii palavaa suklaanhimoa että oivaltaa, miten kaikki on oikeastaan ihan hyvin, jos puuttuu vain suklaata.

Lapsiperheisiin Orffit ovat pakollista kuunneltavaa (ja katseltavaa, Sumffaan paluu -DVD on loistava), mutta vinkki vinkki, tästä nauttimiseen ei tarvita lapsia.

Orffien Tähti ilmaiseksi

Tohtori Orffin ja Herra Dalcrozen kesäsinkku Tähti on saatavilla ilmaiseksi Nokian Musiikkikaupasta, kuulemma. En voi tarkistaa, koska kauppa toimii vain Internet Explorerilla ja Firefoxille sanotaan vain ruma sana. Mac-käyttäjillekin haistatetaan pitkät. Mutta jos nyt sattumoisin kuulut etuoikeutettuun kansanosaan joka XP:llä tai Vistalla ja Internet Explorerilla selaa, niin sieltä saa erinomaista, erinomaista musiikkia lapsille ja aikuisille ilman varallisuuden kulumista vielä parin ainaskin tänään ja ehkä huomenna.

Ei sillä, etteikö Tähti olisi niin korea kappale, että siitä kannattaa jotain maksaakin. On meinaan hyvä, niinkuin Orffeilla yleensäkin. Odottelemme suhteellisen hurjalla innolla lokakuuta ja Orffien uutta levyä. Eli jos ilmaisuudella ei ole niin väliä, niin myös Musiikkilataamosta, MTV3:n musiikkikaupasta ja Netanttilasta löytyy. Tamperelaiset voivat suunnata FM-musiikkiin.

Rokkia!

Nooa oli eilen ensimmäistä kertaa rokkikonsertissa – ja vieläpä kahdesti! Kaukajärven kirjaston 30-vuotisjuhlissa esiintyi Tohtori Orff ja Herra Dalcroze, joten pakkohan se oli nähdä. Konsertteja oli kolme, ja niihin oli ennakkoilmoittautuminen. Kun kävimme ilmoittautumassa, pääsimme juuri ja juuri viimeiseen, niin täyttä oli.

Ja pöh. Olimme luonnollisesti oven takana Orffeja vielä enemmän fanittavien puistotuttujen kanssa ja pääsimme heti ensimmäiselle keikalle eturivin paikoille. Eikä siinä vielä kaikki! Keikan jälkeen odottelimme sen puolisen tuntia ja kas, toisellakin keikalla olimme samoilla paikoilla katsomassa suosikkeja.

Hienot keikat oli, kertakaikkiaan, ja Nooakin tykkäsi. Innostus näkyi siitä, että Nooa viihtyi molempien keikkojen ajan kiltisti sylissä istumassa ja vain tuijotti soittajasetiä. Keikan jälkeen kävimme luonnollisesti jututtamassa bändiä, ja Orffit ihastelivat kovasti Nooan rock-uskottavaa kitarapaitaa. Nooa vähän ujosteli, vaikka onkin Orffeja telkkarista katsellut paljon.

Tätä lisää! Orffit ovat näemmä Hervannassa 25.4. ja Vanhalla Kirjastotalolla 4.5., näistä ainakin jälkimmäiseen iskemme, mikäli kellonajoissa vain on mitään tolkkua.