Radioheadin In Rainbows

Ostin Radioheadin uuden In Rainbows -levyn. Eilen kauppoihin tullut levy on siitä erikoinen tapaus, että toistaiseksi sitä ei saa kuin netistä mp3-muodossa. Toinen erikoisuus on hinnoittelussa: levystä saa maksaa tasan sen verran kuin haluaa, minimihinta on 1 penny (päälle tulee luottokorttimaksusta noin puolen punnan lisämaksu). Muoks: ilmeisesti levyn saa myös ilmaiseksikin. Enpäs tajunnut edes kokeilla!

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, paljonko ihmiset levystä keskimäärin maksavat. Se kertoo varsin hyvin musiikin arvon. Itse maksoin viitisen euroa eli 3,5 puntaa. Täysihintainen levy olisi jäänyt kauppaan, enkä olisi luultavasti ostanut levyä iTunesista kympillä, mutta tuon viitosen maksan mielelläni, jo kannatusmielessä. Kuvittelisin, että Radiohead tienaa tällä ihan hyvät rahat, eihän bändi saisi perinteisestä cd:stä suurtakaan siivua.

Aamulehdessä levy arvioitiin Radioheadin parhaaksi. Ihan niin korkealle en itse In Rainbowsia arvostaisi, ainakaan vielä, mutta kahden kuuntelun perusteella sanoisin, että kyllä tämä hyvä on – hyvinkin viiden euron arvoinen.

Tällainen hinnoittelu saisi mielestäni yleistyä, varsinkin elektronissa tuotteissa joissa yksittäisellä kappaleella ei ole minkäänlaisia valmistuskustannuksia. Esimerkiksi erilaiset nettisivujen jäsenmaksut sopivat vapaaehtoishinnoitteluun mainiosti: LibraryThingin tulot vain kasvoivat, kun jäsenmaksuihin annettiin käyttäjille liukumavaraa sekä ylös- että alaspäin.

Jeffrey Luck Lucas

Jeffrey Luck Lucas: Hell Then Divine kansi

Magnatune lähestyi uutiskirjeellä ja suositteli uusia artistejaan. Jeffrey Luck Lucasin Hell Then Divine -albumin kuvaus nappasi:

Due to Antebellum Records’ utter tininess in the vast music marketplace, Hell Then Divine was unfortunately one of the most overlooked albums of 2004. Now that Magnatune has it, we’re hoping it will find a much wider and well deserved audience because dang, Jeffrey Luck Lucas can write the living bejeezus out of a song. Hell Then Divine features an obsidian mix of his album rock and alt-country infused with gorgeous, almost courtly cello arrangements. Jeff’s appealingly weathered voice stands out against a big night sky of instrumentation provided by a veritable who’s-who of the West Coast indie music scene. Too many standout tracks to mention, just listen.

Otin kuunteluun – Magnatunehan sallii levyn kuuntelemisen kokonaisuudessaan – ja kertakuuntelun perusteella olin sen verran myyty, että pitihän tuo ostaa. Dollarin heikkous auttoi asiaa: suositushinta kahdeksan taalaa on, mitä, alle kuusi euroa. Ei paha näin hyvästä levystä.

Alt-country lienee ihan hyvä kuvaus, slidekitara valittaa lännentyyliin. Lucasilla on komea ja möreä ääni, vähän Tom Waitsiin kallellaan kenties, vaikka ei ihan yhtä karhea sentään. Kauniita sellotaustoja ja hyvää tunnelmaa. Nick Caven rauhallisempien biisien ystäville, sanoisin, ja Nick Drake -fiiliksiäkin tuli toisinaan.

Maistiaisia löytyy Magnatunen albumisivulta. Jos jotakuta kiinnostaa, mutta kahdeksan euroa tuntuu liian kalliilta, pyytämällä saa minulta linkit, joiden kautta tuon saa imuroitua ilmaiseksikin (ja laillisesti, Magnatune kun antaa jokaisen levynostajan kopioida levyn kolmelle kaverille). Suosittelen!

Lastenmusiikkia

Aamulehdessä kirjoittivat lastenmusiikista. EMI ja Alex Nieminen ovat perustaneet Ipanapa Recordsin, joka tuottaa laatumusiikkia lapsille. Netissä asiasta uutisoi vaikkapa Hesari. Tulossa oleva kokoelmalevy kuulostaa ideatasolla aika hyvältä.

Mitä omiin lastenmusiikkimieltymyksiini tulee, toistaiseksi kaksi on ylitse muiden. Ensinnäkin on Paukkumaissi, omia biisejä ja lastenlauluklassikoita reggaevirityksellä. Taustajoukoissa on Soul Captain Bandista tuttua väkeä ja laulaja Tytti Metsällä on oivallista kansanmusiikkiosaamista, joka kuuluu levyllä myös. Sivuilta löytyy näytteitä. Tästä meillä tykkäävät kaikki ja kovasti, sanoisin että Paukkumaissi on Nooan ykkössuosikki. Bändiltä on ilmestynyt yksi levy, joka kantaa nimeä Paukkumaissi.

Toinen oiva on Pessi Levannon (joka soittaa Ipanapan kokoelmalevylläkin) Vuohi, joka perustuu Julia Vuoren luomaan vuohihahmoon. Toinen Vuohi-levy on vielä kirjastosta lainaamatta, mutta ensimmäinen, Vuohi kaipaa Kalahariin, on erinomainen. Vuohen maailmanmatkailusta kertova levy ottaa perusvireekseen pianojazzia, johon sekoitellaan erilaisia vaikutteita tarpeen mukaan. Nimibiisi on esimerkiksi silkkaa teknoa ja Stonehenge-aiheinen Jättiläisten hampaat on luonnollisesti heviä. Vuohestakin löytyy näytteitä nettisivuilta.

Scorpions!

Scorpions: Humanity - Hour 1Ei ihan ensikuulemalta uskoisi, mutta Scorpions on ottanut ja tehnyt komean uuden levyn. Bändin kuudestoista pitkäsoitto Humanity – Hour 1 on varsin vakuuttavan ja modernin kuuloinen levy. Biisit ovat pääasiassa varsin hyviä, loppupuolella on muutaman biisin nuiva putki, mutta muuten materiaali on jotakuinkin niin hyvää kuin Scorpionsilta saattaa odottaa.

Levylle on rekrytoity tuottajaksi Desmond Child, jolla on aika lailla kokemusta hittibiisien väsäämisestä. Tässä vähän biisilistaa: Livin’ on a Prayer, Bad Medicine, Keep the Faith, Livin da Vida Loca, She Bangs, Shake Your Bon-Bon, Poison, Thong Song, I Was Made For Lovin’ You… Desmond Childiä lienee kiittäminen levyn raikkaudesta.

Luksusversion mukana on DVD, johon on jemmattu ihan hyvä biisi piiloon, ärsyttävää. DVD:llä on myös hilpeä haastatteludokumentti, jossa bändin jäsenet puhuvat syvällisiä – levyllä on olevinaan joku nokkela taustatarina, mutta ei kuulkaas, rokkiäijien kannattaisi kyllä jättää maailmanparannus väliin, väittäisin. Onneksi sanoituksia ei tarvitse kuunnella, kun biisit rokkaavat muutenkin.

Euroviisut 2007

Euroviisuissa kävi minun nähdäkseni hyvin. Oikea kappale voitti, ja itse tapahtuma oli komea kuin mikä. Noin yleensä ottaen Euroviisut olivat paremmat kuin koskaan: show oli hieno ja esityksissä riitti vaihtelua ja laadukkaita esityksiä enemmän kuin yleensä. Lordi taisi potkaista liikkeelle jotain hyvää, kun kisoissa nähtiin noinkin paljon erityyppisiä esityksiä.

Itä-Euroopan jyräystähän tämä oli, mutta en murehtisi mokomaa. Paras kappale – jossain mielessä ainakin – voittaa, naapuriavusta viis. Nytkin Serbia keräsi ääniä pitkin Balkania, mutta parhaat pisteet menivät nimenomaan Serbialle, jolla oli paras kappale Balkanin maista. Kyllä länsieurooppalainenkin maa voisi voittaa, riittävän hyvällä biisillä – sehän nähtiin viime vuonna, perinteisestihän Suomi ei ole juuri klikkipisteitä saanut.

Sitä paitsi, Länsi-Euroopassa voitaisiin käyttää Itä-Euroopan strategiaa! Iso-Britannia voisi hajota Englanniksi, Skotlanniksi, Walesiksi ja Pohjois-Irlanniksi. Belgia jakautuu näppärästi kahtia, Espanjasta voisi irroittaa Baskimaan ja niin edelleen. Noh, sen vastapainoksi Bosnia-Herzegovina varmasti jakautuisi Bosniaksi ja Herzegovinaksi ja jostain Kaukasukselta kaivettaisiin muutama uusi jäsenvaltio EBU:un, mutta mikäs siinä.

Erinomaista viihdettä viisut kuitenkin olivat (Joulupukkia lukuunottamatta, tsiisus miten noloa!). Pidin erityisesti niistä postikorttivideoista, ne olivat ehdottomasti parhaita koskaan: kuvaavia, inhimillisiä, lämpimiä ja hauskoja.