Heitetään nyt toinen levyarvostelu vielä perään: Iron Maidenin Dance of Death.
Kategoria: Kulttuuri
Aion
Kirjoitin arvostelun CMX:n Aionista. Jo oli aikakin, edellisestä levyarviosta on jo pari kuukautta. Noh, nyt saitte uutta luettavaa sillekin osastolle.
Puuhakas TV-päivä
Päiväni alkoi kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen kello viisi aamulla. Herätys oli kalsa. Pääsin kuitenkin ajoissa junaan ja matkaan kohti Helsinkiä. Kuuden junassa Kemijärveltä oli miellyttävän hiljaista, en tosin saanut nukuttua.
Perillä pääsin melko kätevästi studiolle, jossa Lauantaivekkaria kuvataan. Tapasin maskeerauksen jälkeen ohjelman tekijät ja muut vieraat. Mari Kaasista osasin odottaa, Mauri Kunnasta en. En käynyt fanittamaan, vaikka syytä olisi. Varsinkin Hui kauhistus! kuuluu olennaisena osana lapsuuteeni. En itse asiassa alkuun miestä tunnistanutkaan, mutta nimen kuultuani iski ahaa-elämys. Lääketieteellistä arvovaltaa toi tohtori Matti Tolonen. Taidetta edustivat Juha Valkeapää, Markku Veijonsuo ja Annu Kapulainen.
Suoran lähetyksen nauhoittaminen ei ollut lopulta kovinkaan kummoista puuhaa nauhoitukseen verrattuna. Mitään ei tietenkään otettu uusiksi, mutta eipä sattunut mitään mokiakaan. Hirveää kiirettäkään ei tuntunut olevan, sellaista rauhallista etenemistä ennemminkin. Ohjelman aluksi osallistuin aloituskeskusteluun; kun kyseltiin nollauskeinoja informaation ja hälyn täyttämässä maailmassa, mainitsin tiukkaa keskittymistä vaativien pelien pelaamisen.
Varsinaisessa haastatteluosiossa puhuin toimittaja Sakari Heiskasen kanssa lautapeleistä. Mallina toimi Diplomacy – ei ehkä paras mahdollinen valinta, mutta sitä halusivat. Onhan se perinteikäs peli. Puhuttiin sentään muustakin, kuten siitä, mikä ajaa ihmiset pelaamaan. En osannut lopulta sanoa mitään eskapismia, sosiaalista ajanvietettä ja puhdasta hupia parempaa syytä. Vaan tarvinneeko mokomaa…
Tohtori Tolonen puhui kovasti ravintolisäaineiden puolesta. Ruokavaliosta ei saa kuulemma tarpeeksi. Sen sijaan, että tehtäisiin kalliita testejä vitamiinitilanteen selvittämiseksi, kannattaa Tolosen mukaan syödä ravintolisiä ihan varmuuden vuoksi. Tämähän on muuten ihan hyvän kuuloinen vihje, mutta kun tohtori Tolonen myy kyseisiä tuotteita ilmeisen hyvällä menestyksellä. Homma haiskahtaa siis hieman siltä, että tohtorin lääketieteellistä arvovaltaa käytetään myynninedistämiseen, mikä väistämättä herättää epäilyksiä lääketieteellisten lausuntojen todenmukaisuudesta. Hmm-hmm.
Muusikot olivat erinomaisia. Ensimmäisessä esityksessä Veijonsuo puhalteli vetopasuunaa sordiinon kera ja Valkeapää säesti puhaltelemalla urkupilliin (siis sellaiseen noin puolitoistametriseen metalliputkeen). Toisessa esityksessä Veijonsuolla oli didgeridoo ja Valkeapää soitti suutaan. Olen nähnyt miehen joskus TV:ssä, ja kyllä siitä äijästä vaan epäinhimillistä äläkkää lähtee. Suosittelen tutustumaan. Kaksikko esiintyy tiistaina Helsingissä Malmitalolla, käyttäkäähän tilaisuus hyväksenne, Helsingissä asuvat.
Että sellaista. Aika rankka aamu, herätys oli vähän turhan aikainen, mutta yllättävän vähän väsyttää tässä vaiheessa. Ehkä se vielä jossain vaiheessa kostautuu…
CMX:n keikka
Eilinen keikka alkoi sitten varsin hyvissä ajoin – soitto alkoi noin puoli yksitoista kuten luvattiin ja loppui joskus ehkä vartin yli puolen yön, kahden encoren jälkeen.
Keikka oli hieno; eräs parhaista CMX-keikoista, joilla olen ollut. Biisivalikoima oli hyvä. Olennaisimmat bilehitit (Rautakantele, Antroposentrifugi, Vallat ja väet, Ei yksikään, Pyörivät sähkökoneet, Surunmurhaaja ja niin edelleen) soitettiin, väsyneimpiä ei (Ainomieli lähinnä, Kirosäkeet tuli vasta bonusencorena). Uudelta levyltä soitettiin kiinnostavia biisejä (aivan upea Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, Nahkasiipi, Melankolia ja Fysiikka ei kestä, vain Palvelemaan konetta jäi uupumaan), vanhoiltakin samoin.
Orkesterilla tuntui olevan hauskaa. Keikan humoristisia kohokohtia olivat hulppea rumpusoolo-osuus ja Peipon yleisönvalokuvaussessio. Kiertueen tyyliin Rymyhenkilö-patsaitakin jaettiin. Mukava yllätys oli bonusencore, siinä vaiheessa kun suurin osa väestä oli jo poistumassa paikalta.
Pakkahuoneen laadukkuus keikkapaikkana vahvistui minun mielessäni entisestään. Laaja tila, hyvä näkyvyys lavalle, salamannopea narikka, kaikki tekijät tekivät kokemuksesta kerrassaan miellyttävän. Keikalla oli erinomaisen kivaa.
CMX
CMX:n uusi levy on erinomainen. Suosikeikseni ovat nousseet muunmuassa Hautalinnut ja Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen. Syvää ja kaunista. Biisien tenho ja orkesterin livekunto testataan tänään Pakkahuoneella, toivottavasti soittavat hyvin ja ajoissa (nimim. herätys lauantaiaamuna vähän viiden jälkeen).