Toivelista

Lisäsin sivupalkin alareunaan linkin Amazon-toivelistaani. En ole ihan varma, mikä sen funktio on – itse käytän sitä ostoslistana, muistuttamaan mitä kaikkea on tehnyt mieli. Johannakin hyötynee lahjoja ostaessaan. Muut voivat katsella, mitkä kirjat minua kiinnostavat. Saa toki ostaa lahjojakin… Synttärini ovatkin vajaan kahden kuukauden päästä!

Raiskauksista

Jari Vaarma kirjoittaa:

Neuvo, että ei välttämättä kannata mennä sinne pimeälle kujalle laskeskelemaan rahojaan, on useimpien ihmisten mielestä aivan järkevä. Mikäli antaa naisille kollektiivisesti neuvon, että ei kannata pukeutua huomiota herättävän paljastavasti eikä mennä yksin pimeälle kujalle etenkään humalassa, on sovinisti joka puolustelee raiskaajia ja sälyttää vastuun ja syyllisyyden naisten itsensä niskoille.

En usko, että kukaan on asiasta eri mieltä sinänsä. Terveen järjen käytön kannattavuudesta, siis. Tuollaisen neuvomisen kannattavuudesta voi kuitenkin olla montaa mieltä. Kävin asiasta keskustelua Johannan kanssa eilen illalla ja siltä pohjalta jäi fiilis, että neuvominen taitaa kuitenkin olla enimmäkseen tarpeetonta.

Uskoisin, että useimmat naiset valitsevat yöllä kotiin palatessaan pimeän puiston ja valaistun kadun ollessa vaihtoehtoina sen valaistun kadun, jossa on turvallisempaa. Pelon maantiede lienee tuttu käsite? Uskoisin useimpien yöllä liikkellä olevien naisten tietävän turhankin hyvin, missä kannattaa liikkua ja missä ei. Turvattomuuden tunteen voidaan hyvin todeta sulkevan osan ympäristöstä naisilta. Ja muiltakin, sillä kyllä minäkin mietin missä kuljen, jos yöllä olen kotiin tulossa.

Lisäksi on ehkä hyvä muistaa, että suurin osa raiskauksista ei ole yllättäviä puskaraiskauksia, vaan tekijä löytyy jostain lähipiiristä. Monesti siitä aivan läheltä, eli syyllinen on uhrin aviomies. Näihin raiskauksiin ei tuollainen neuvominen auta.

Jos siis on nainen, joka ei ole vielä ymmärtänyt, ettei öisin kannata kulkea ihan missä sattuu, on neuvominen asiallista ja hyvä juttu. Uskoisin kuitenkin, että harvemmalle tuosta neuvomisesta on apua. Mitä syyllistämiseen tulee… entäs sitten kun raiskauksia kuitenkin tapahtuu? "Voivoi, kyllähän me varoitettiin, mutta kun et kuunnellut, oma oli vikasi…" Eikä kyse ole vain siitä, sanotaanko noin ääneen vai ei, vaan siitä, miltä uhrista tuntuu. Jos uhrista ei tunnu yhtään syyllistetyltä, hyvä juttu, mutta veikkaan että tuntuu kyllä.

Toinen juttu on tuo pukeutuminen. Ei kai sillä ole mitään väliä? Raiskatuksi joutuu, jos on joutuakseen, siinä ei varmastikaan ole väliä onko päällä t-paita vai toppi. Ei kai raiskaaminen ole mitään luonnollista toimintaa, joka puhkeaa miehissä esiin, kun he näkevät vähäpukeisen naisen? Silloinhan kukaan kesävaatteissa kulkeva nainen ei olisi turvassa. Raiskausten selittäminen naisten pukeutumisella on erityisen halpamaista naisten syyllistämistä, varsinkin kun toisaalta syydetään jatkuvasti ohjeistusta, kuinka kesällä tulee pukeutua paljastavasti ja rohkeasti. Yleisönosastoilla valitetaan, kun naiset eivät pukeudu tarpeeksi kesäisesti ja yleisönosastoilla ohjastetaan, ettei pidä pukeutua rohkean kesäisesti, ettei tule raiskatuksi! Eihän tässä ole mitään järkeä!

Että mitäs jos naisten hyväntahtoisen neuvomisen sijasta vaikka yritettäisiin neuvoa niitä miehiä olemaan raiskaamatta? Luulisin, että sellaiselle neuvonnalle olisi enemmän tarvetta. Toisaalta "puskaraiskaukset" taitavat olla sellaisia rikoksia, joita tehdään hetken mielijohteesta tai sekavassa olotilassa, eikä siinä juuri neuvot tai tiedossa olevan rangaistuksen kovuus taida tekijää hetkauttaa. Tekijäpuoleen kuitenkin kohdistaisin toimenpiteet, uskon raiskausten uhrien olevan jo riittävän tietoisia siitä, että raiskauksia tapahtuu.

Kahvia

Sain mummolta useamman paketin kahvia – onkikilpailujen palkintona voitettu Kulta Katriina kun ei maistu, pitää olla parempaa. Äiti ei niitä halunnut, siellä kun juodaan pannukahvia eikä töissä Kulta Katriina kelpaa. Siispä minä sain kahvit, vaan eipä maistu Johannalle ja minähän en itse juo kahvia laisinkaan. Mikä siis ratkaisuksi?

Tietysti myyminen! Kahvit löytyvät nyt Huuto.Netistä. Hintavarausta ei ole ja lähtöhinta on nollassa – rasitteena on vain postikulut (noin seitsemän-kahdeksan euroa). Tamperelaiset voivat tietysti käydä noutamassa. Tällä hetkellä hinta on 20 senttiä, joten halvalla menee!