Muistia ja bisnestä

Internet on kuluttajan kaveri. Kyselin paikalliselta Apple-jälleenmyyjältä lisämuistia PowerBookiin. Olisivat myyneet kyllä, mutta kun kysyin, että mitenkäs on asennuksen laita, ilmoittivat, että se on kuulkaas helppo homma tehdä itse ja jos haluat, että me hoidamme, se maksaa 15 euroa.

Nyt sitten se kullanarvoinen kysymys: jos asennus kerran on helppo juttu, niin miksi maksaisin 220 euroa muisteista, jotka voin näemmä tilata Englannista noin 180 eurolla tai Yhdysvalloista noin 120 eurolla (plus verot)? Joten kiitos vaan vinkistä.

Toki veroeurojen päätyminen osin kotimaahan ja osin Tampereelle on yksi syy tukea paikallista (toisaalta, Yhdysvalloista tilattaessa joutuu ostoksestaan kuitenkin maksamaan arvonlisäveron kotimaahan), mutta tuollaisella hintaerolla taidan sittenkin sortua halvempaan vaihtoehtoon. Silläkin uhalla että hermot menee asennustöissä (kuten Johanna ystävällisesti ennusti). Muistit on sentään suunniteltu vaihdettaviksi, toisin kuin iPodin akku.

Onnellinen ohjelmoija

Olen viime aikoina harrastanut peliarvostelujeni tagittamista. Se on hauskaa puuhaa, jossa olen kuitenkin kaivannut Movable Typestä tuttua täydennystoimintoa, joka ehdottelisi sopivia tageja. Tällainen toiminto kun auttaisi pitämään tagit yhtenäisenä, ei tarvitse itse muistaa oikeaa muotoa kun kone muistuttaa.

Noh, itse en ryhtynyt mokomaa koodaamaan, kun olin varma, että netistä löytyy sopivaa koodia. Niin löytyikin, useitakin. Javascript Examples -nettisivuilta löytyi PHP Guru -sivuston (en linkitä, kun sivu ei tunnu toimivan, koodin saa kuitenkin Javascript Examplesista) siisti koodi.

Vaan sepä ei toimikaan niinkuin tahdon! Haluan syöttää useamman tagin, eli kun isken pilkun perään, haluan että automaattitäydennys aloittaa uuden haun. Vaati hienoista virittelyä ja jonkun puolisen tuntia aikaa saada skripti toimimaan niinkuin haluan, mutta nyt se toimii juuri oikealla tavalla. Koodarinplanttu on tyytyväinen, taas on maailma vähän parempi paikka!

Akunvaihto

Johannan iPodista on akku käynyt heikoksi. Se on aina ollut vähän maanantaikappale, mutta nyt tilanne on käynyt aivan naurettavaksi. Applen alkuperäinen ratkaisu oli koko iPodin uusiminen, mutta sittemmin akunvaihto on tehty mahdolliseksi. Akunvaihto-ohjeiden löytäminen sivuilta on kuitenkin lievä haaste. Akunvaihto sitä paitsi maksaa 99 ‚Ǩ, eikä omaa iPodiaan saa takaisin. Juuei.

Onneksi on vaihtoehtoja. Heikki Poroila mainosti blogissaan ipodjuice.com-sivustoa. Sieltä uuden, entistä kestävämmän akun ja vaihtotyökalut sai vain 36 dollarilla, ja postikulutkin sai kampanjan ansiosta maksutta. Tilasimme setin, se saapui nopeasti ja vaihdoin akun tänään.

Onnistuihan se, vaikka selvästi kyllä huomaa, ettei akunvaihtoa ole suunniteltu tavallisten kuolevaisten tehtäväksi. Työkaluilla se onnistui aika hyvin, vaikeinta oli avata tiukasti suljettu kotelo. No, jos totta puhutaan, homma oli kauheaa ähräämistä ja paniikki meinasi iskeä pariinkin otteeseen. Ohjeet ovat hyvät, mutta varoittelevat useammassa kohdassa että nyt jos mokaat, huonosti käy. Johannan iPod kuitenkin toimii akunvaihdon jälkeenkin, joten…

Sanotaanko siis vaikka näin, että jos hermot kestävät ja elektroniikkavempainten käsittelystä on kokemusta, akku kannattaa ehdottomasti vaihtaa itse. Jos pelottaa tai tietää olevansa tumpelo, ipodjuice.com hoitaa akunvaihdon vain 20 dollarilla (akun hinnan päälle), mikä on sekin tuntuvasti halvempaa kuin Applella, varsinkin kun dollari on heikko.

Monitoimitulostin, ideoita kaivataan

Printterinvaihto vaikuttaisi ajankohtaiselta – kymmenisen vuotta ja ylikin käytössä ollut HP LaserJet 6L saa mennä. Asian tarkempi tutkastelu on johtanut siihen, että monitoimitulostin olisi hyvä hankinta: kopiointi- ja skannaustarvetta on satunnaisesti ja nyt kun yliopistolla käyminen on hankalampaa, olisi kätevää jos nekin tarpeet saisi täytettyä kotona. Väritulosteitakin olisi ihan kiva saada.

Olen alustavasti iskenyt silmäni Canonin Pixma MP510 -laitteeseen: kyseessä on testivoittaja, hinta on kohtuullinen, edullisia tarvikevärisäiliöitä on saatavilla… Kuulostaa aika hyvältä. Onko kellään blogin lukijoista käyttökokemuksia?

Myös muita laitteita saa suositella. Haluan siis värimustesuihkun, joka tulostaa, skannaa ja kopioi. Tarve on pääasiassa mustavalkotulosteille, mutta silloin tällöin olisi hyvä saada väriäkin elämään. Valokuvatulosteiden laatu ei kuitenkaan ole tärkein kriteeri laitteelle – edulliset käyttökustannukset kylläkin. Hintaluokka alle 150 euroa, kiitos, ja OS X -yhteensopivuus on ehdoton vaatimus. Onko kokemuksia hyvistä, kriteerit täyttävistä koneista?

Kasvua kasvun päälle

Mooren laki on omalla harhaanjohtavalla tavallaan kuvannut tietotekniikan nopeutumista ajan mittaan. Transistorien määrä toki kasvaa kasvamistaan, mutta tietokoneet kulkevat silti kuin täi tervassa. Applen PowerBook G4, jolla tätä merkintää kirjoitan, on melkoinen tehomylly verrattuna aikaisemmin käyttämiini koneisiin (Nooalle riittää kyllä tietoteknisiä "isäsi hiihti kouluun 25 kilometriä suuntaansa joka päivä karhujen ja susien keskellä"-legendoja), mutta tahmii silti minkä ehtii.

Niklaus Wirthin mukaan nimetty Wirthin laki taitaakin kuvata todellisuutta paremmin: sen mukaan ohjelmistot hidastuvat nopeammin kuin rauta nopeutuu. Uudet ohjelmat ovat aina entistä raskaampia. Pahimmillaan ohjelmoijat suorastaan laskevat Mooren lain varaan ja kirjoittavat tarkoituksella hidasta koodia – ohjelma rullaa kyllä nopeammin, jahka tietokoneet vähän tästä nopeutuvat.

Käsiteltävät tietomassat ovat kieltämättä kasvaneet räjähdysmäisesti. Siinä missä Commodore 64:n 64 kilotavun muistiin mahtui käyttäjän tietoja hassut 30 kilotavua, törmäsin eilen mielenkiintoiseen rajaan: FTP:llä ei pysty siirtämään yli neljän gigatavun kokoisia tiedostoja. Vuoden 2006 valokuvat veivät yhteen tiedostoon paketoituna hitusen yli neljä gigaa, joten ne piti siirtoa varten pilkkoa pienemmiksi osiksi. Se olikin sitten hidas prosessi. Kun dataa on paljon, tehokaskin kone on polvillaan, ja neljä gigaa on paljon.

Toinen tietokoneenkäyttäjälle tuttu laki on se, että koosta riippumatta kovalevy on aina 90-prosenttisesti täynnä – liekö tuolle sitten nimeä, mutta paikkansa sekin tuntuu pitävän. Vääntö kovalevytilan riittävyydestä on samanlaista kuin aikoinaan 60 megan kovalevyn kanssa. (No, ei sentään – kyllä nyt on hitusen väljempää. Silloin sai todella valita, mitä halusi koneella pitää. Doom oli aivan käsittämätön tilasyöppö yli 10 megan kokoisena.)

Niin se maailma muuttuu, Eskoseni. Mistä pääsemmekin väärinsiteeraamiseen. Nummisuutareissa kun lukee "niin muuttuu mailma, Eskoni". Vaan eihän Sherlock Holmeskaan kirjoissa koskaan tokaissut "Elementary, dear Watson" – Eskon kohdalla ollaan sentään vääntämässä oikeaa lausuntoa väärään muotoon.