Ymmärrämme kirjastoa, osa 2

Viikon riemuidiootti Aamulehden tekstarimielipiteissä:

Kirjastoala valittaa pientä palkkaa, mutta eipä se työviikkokaan rasita: neljänä päivänä 6 tuntia ja perjantaina 4!

Jepjep. Jos lähikirjasto on perjantaina auki klo 11-15, niin työntekijät saapuvat paikalle 10.55, avaavat ovet, palvelevat asiakkaat ja poistuvat ovet suljettuaan 15.05. Just joo.

Kirjathan lentävät itsestään hyllylle, varauslaput tehdään taikapaperista joka itsestään osaa mennä kuoreen ja postittaa itsensä oikealle ihmiselle, lentävällä matolla kulkeva koulutettu apina poimii varatut kirjat hyllystä (vieläpä siten, että kaupungin toisella laidalla hyllyssä oleva kirja on hyvinkin seuraavana aamuna oikeassa kirjastossa varaajansa haettavissa) ja aikakauslehtien järjestäminen paikoilleen on sitten varmaan hyvin opetettujen kuuttien puuhaa.

Koska kirjastossahan ei ole mitään muuta työtä kuin se, minkä asiakas siinä tiskillä asioidessaan näkee. Kirjaston henkilökuntaahan ei muuhun tarvita. Eihän?

Ihan noin niin kuin vastaisen varalle: kirjastoissa kyllä tehdään luultavasti ihan tavallista virastotyöaikaa; sitä tehtävää kun aika paljon silloinkin kun kirjasto ei ole auki asiakkaille…

Päättelykyky 10+

Aamulehden tekstarimielipiteistä (joo joo, liian helppoa):

Nyt on taas joku viisas keksinyt, että puun poltosta tulee hiukkasia. Puuta on poltettu luolamiesajoista lähtien. Parempi kieltää vain tupakan poltto eikä puuttua puun polttamiseen. Nimim. Tietäjä

Niinpä niin. Ihan tiedoksi vain, että puun polttamisesta on kyllä syntynyt pienhiukkasia jo ennen kuin se joku viisas asian keksi, ja todennäköisesti luolamiesajoillakin on ihmisiä kuollut pienhiukkasiin. Suomessa Kansanterveyslaitoksen mukaan pienhiukkasten aiheuttamiin tauteihin kuolee vuosittain tuhansia ihmisiä, ja nimenomaan puun polttaminen on merkittävä pienhiukkasten aiheuttaja.

Ja hei, onhan sitä luolamiesajoista lähtien ihmisiä tapettu, mitäs sitä nykyäänkään kieltämään.

Miehiä vai marjanpoimijoita

Aamulehdessä on alkanut näemmä jokavuotinen marjanpoimintakeskustelu. On se vaan kauheeta että ulkomailta pitää tuoda marjanpoimijat, työttömien pitäisi ansaita päivärahansa marjoja poimimalla, tarvitaan kansallinen missio marjojen poimimiseksi ja niin päin pois.

Tänään yksi kirjoittaja onnistui yhdistämään kolme kovaa aihetta yhteen kirjoitukseen: Työttömät keräämään marjoja vanhuksille! Kauniisti yhdistyy yhteen kirjoitukseen työttömien syyllistäminen, huoli metsään mätänevistä marjoista ja vanhukset.

Mutta joo, kyllähän se työttömien pakkotyöllistäminen on oikea ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Yleisönosastokirjoittajat saisivat tyydytyksensä, kun luuserityöttömät keräisivät marjoja pennostensa eteeen ja vanhuksillakin olisi kaikki hyvin laitoksissaan kun saisivat edes marjoja.

Aamulehti syyllistää

Lehdillä on tapana käsitellä tiettyjä asioita turhankin neutraalisti. Jalankulkija jää auton alle; autoilija ei aja jalankulkijan yli. On päätetty leikata eläkkeitä; poliitikko X ei ole esittänyt eläkkeiden leikkaamista. Ja näin edelleen – monessa asiassa syyllistämistä ei tehdä, vaan asiat häivytetään passiiviin.

Tämä ei näemmä koske äitejä. Etusivullaan päivän Aamulehti otsikoi vielä suhtkoht asiallisesti Jopa alle kaksivuotiaiden syömishäiriöt kasvussa, mutta varsinainen juttu täräyttää syylliset esiin: Yhä useampi äiti ei onnistu syöttämään alle 2-vuotiasta.

Jepjep. Äitien uusavuttomuus on kyllä lisääntynyt selvästi, syy on yhä useammin se, ettei äiti tunnista lapsen nälkää, austalla voivat olla äidin masennus, väsymys, stressi, häiriöitä aiheuttaa sekin, etteivät äidit jaksa opetella syömistä lapsen kanssa, ongelmia pahentaa usein se, ettei äidillä ole lainkaan kokemusta pikkulapsista.

Jos tästä on jotain häivytetty niin se, että lapsilla tuppaa yleensä olemaan myös isä. Tätähän on Aamulehdessäkin muistutettu moneen otteeseen hedelmöityshoitokeskustelun yhteydessä. Miksi vaaditaan, että lapsilla pitää olla isä, jos isää ei käytännössä kuitenkaan näy? Eikö lapsen syöminen ole myös isän vastuulla?

Osa sitaateista on suoraan lääkärilähteistä, osa toimittajan tekstistä. Sävy on kuitenkin selvä: vastuu lapsesta on yksin äidin, kaikki epäonnistumiset ovat äidin vika. Isällä ei ole asiassa osaa eikä arpaa. Olisikohan otsikon voinut kuitenkin muotoilla vaikka Yhä useammat vanhemmat eivät onnistu syöttämään alle 2-vuotiasta? Tai jopa Yhä useammilla alle 2-vuotiailla on syömishäiriöitä?

Ja mitä tämäkin nyt sitten meinaa: ongelmia pahentaa usein se, ettei äidillä ole lainkaan kokemusta pikkulapsista tai niiden hoidosta. Pitäisikö olla? Eikö saa hankkia lapsia, ellei ole kokemusta pikkulasten hoidosta? Pitäisikö kaikilla naisilla olla luonnostaan kokemusta pikkulasten hoidosta? Sitä vartenhan Suomessa on neuvolajärjestelmä, joka neuvoo.

Kohuuntumisesta

Sen kummemmin kommentoimatta Lordin ympärillä vellovaa kohua, täytyy hämmästellä mediaväen (ja muidenkin, mutta erityisesti mediaväen) närkästystä kansan innostusta kohtaan. Useissa kolumneissa ja mielipiteissä on toistunut sama valitus: Vanhasen yksityisyyden loukkaamisesta ei närkästytty, joten Lordinkaan yksityisyyden loukkaamisesta ei saa närkästyä!

Niin että sillä lailla. Jos on ikinä jättänyt jostain asiasta närkästymättä ja innostumatta, ei saa innostua mistään muusta? Kun nyt joku innostuu boikotoimaan Seiskaa ja puolustamaan Lordia, voidaan aina kaivaa vanhat jutut esiin ja todeta että eipä ole herraa pitkäaikaistyöttömien asema liikuttanut, joten ihan turhaa on tämäkin älämölö.

Minun nähdäkseni ihmisillä on kyllä ihan täysi oikeus aloittaa kansanliikkeitä asiasta kuin asiasta, oli sitten aikaisempiin asioihin suhtautunut tai ollut suhtautumatta. Puhumattakaan siitä, kuinka Lordin ja Matti ”rajoitetaanpas kansalaisoikeuksia” Vanhasen sympatia-asteissa on aika lailla eroa.

Onhan Lordin kansansankarinasema jo aika reippaalla tasolla ja joidenkin ihmisten raivo Seiskaa kohtaan suorastaan huolestuttava, mutta silti natsikortin vetäminen esiin (Aamulehden kolumnisti vertasi tänään Lordin kannattajia kirjarovioita viritteleviin natseihin) tarkoittaa edelleen suhteellisuudentajun menetyksestä seuraavaa välitöntä häviämistä väittelyssä.