Kirjavinkit - Kirja-arvosteluja

Kirjan lähtökohta on Erjan rakkaus, joka ei ole sammunut eron jälkeen, vaan on melkeinpä entistä palavampaa. Sen voi ajatella suurimpana mahdollisena tunteena toista ihmistä kohtaan, mutta myös pakkomielteenä. Kirjan loppukohtaus saa miettimään, kuinka pitkälle ihminen voi mennä syvän tunteensa johdattamana.

Mikael toimii hautausurakoitsijana ja tämä tuo kirjaan oman lisämausteensa. Se ei ole pelkästään ammatti, vaan vaikuttaa moniin tapahtumiin esimerkiksi miehen käyttämän auton kautta.

Viimeinen syli tarjoaa matkan erilaisten ihmisten ajatus- ja tunnemaailman sisään. Osin yllättävät tapahtumat ja sivuhenkilöt kuorruttavat onnistuneen teoksen.

Ennenlukematon Carroll on aina tapaus. Kissing the Beehive aloittaa Crane's View -trilogian: bestseller-kirjailija Sam Bayer hakee epätoivoisesti uuden kirjan aihetta, kunnes muistaa lapsuutensa Crane's View'ssä tapahtuneen murhan. Bayer päättää kirjoittaa mystisen Pauline Ostrovan tarinan ja selvittää lopullisesti, kuka Paulinen murhasi.

Naissuhteissaan epäonninen Bayer saa elämäänsä uutta säpinää Veronica Lakesta, innokkaasta fanista ja täydellisestä naisesta - Veronica vaikuttaisi todellakin olevan kaikkea, mitä Bayer toivoo. Kirjan kirjoittaminen lähtee näissä olosuhteissa mukavasti käyntiin, mutta pian prosessi saa suorastaan pelottavia käänteitä.

Kissing the Beehive on poikkeuksellisen normaali kirja; siinä ei ole oikeastaan mitään yliluonnollista, toisin kuin Carrollin kirjoissa yleensä. Koiria sentään ja kyllä se Wienkin mainitaan, mutta yliluonnollisen puute ei kirjaa pilaa, päinvastoin: kirja piti otteessaan tiukasti ja pidänkin sitä yhtenä Carrollin parhaimmista teoksista. Suosittelen ehdottomasti jännärien ystäville!

Musiikkiuutiset on pohjimmiltaan puhdasoppinen kovaksikeitetty dekkari. Kovapintainen yksityisetsivä kertoo tarinaa murhatapauksesta minämuodossa, mukana on viettelijättäriä, gangstereita ja yksityisetsivään nihkeästi suhtautuvia lainvalvojia, joiden moraalinen selkäranka on epäilyttävän joustava.

Ettei nyt ihan tavanomaisuuksiin hukuttaisi, Musiikkiuutiset sijoittuu tulevaisuuteen epämääräiseen dystopiaan, jossa kansalaiset turruttavat itseään laillisilla huumeilla, painettu sana on kielletty, telkkarista tulee vain abstraktia ohjelmaa ja kyseleminen on pahasti poissa muodista. Kansalaisten hyväntahtoisuutta kontrolloidaan karmapisteillä ja jos mokaat, joudut pakastimeen.

Melkoisen sopan Lethem näistä aineksista keitteleekin. Tykkäsin, kirja oli dekkareiden tapaan varsin nopealukuinen ja sikäli mukava välipala, toisaalta suorastaan oudot scifielementit piristivät teosta oikein miellyttävästi. Loppukiekaus oli suorastaan herkullinen.

Terveisin äiti -kirjavinkin minä sain tyttäreltäni. Hän oli lukenut siitä nuortenlehdistä. Kun tyttäreni oli kirjan lukenut, yhdessä illassa, minun oli pakko tarttua myös siihen. Luin kirjan yhdeltä istumalta.

Terveisin äiti kertoo äidin ja tyttären tarinan, jääkaapin oveen kirjoitettujen lappujen avulla. Ensin tulee mieleen, että miksi niin, mutta on asioita, joista vaan on helpompi kirjoittaa lapulle kuin sanoa naamatusten. Toiseksi, kirja on niin ollen helppolukuinen, koska joka sivulla on vain yksi viesti. Silti se ei ole helppo. Kirja nostaa pintaan ajatuksia ja ainakin minun kohdallani kyyneleitä...

Olen iloinen tästä kirjasta. Siksi, että se on saavuttanut nuoria lukijoita ja heidän kauttaan vanhempiakin. Minun on ihan pakko suositella tätä kirjaa naisille, kaikenikäisille, mutta myös miehille, että jos heille tätä kautta avautuisi jotain naisten maailmasta.

Fourlandsin maailmaa ovat satojen vuosien ajan uhanneet jättiläismäiset hyönteiset, jotka pikkuhiljaa valloittavat ihmisiltä lisää tilaa. Ihmisillä on apunaan kuolematon keisari ja tämän Kehä, 50 alojensa huippua edustavan kuolemattoman joukkio. Kirjan kertoja Jant on keisarin viestinviejä, maailman ainoa lentotaitoinen ihminen.

Sotaa hyönteisiä vastaan käydään, mutta se ei ole valtakunnan ainoa murhe. Kuolemattomilla on omat keskinäiset kiistansa, jotka uhkaavat ihmiskunnan selviytymistä. Viestinviejä Jantilla taas on omat huolensa, muun muassa vakavansorttinen huumeriippuvuus.

Aivan vailla puutteita The Year of Our War ei ole - mainittakoon vaikka se, että 50 kuolemattoman kehästä kirjassa esiintyy ehkä tusina. Muut lienevät täysin joutoväkeä? Viat ovat kuitenkin anteeksiannettavia, sillä tarina itsessään on aivan riittävän jännittävä.

The Year of Our War on kiistatta omaperäinen fantasiaromaani. Sen maailma on erikoinen ja kirjassa riittää mielenkiintoisia käänteitä. Suosittelen kirjaa ehdottomasti fantasiaa lukeneille, sillä se on mukavaa vaihtelua tavanomaisesta. Kannattaa tosin varata jatko-osa No Present Like Time saataville, sillä jos tästä tykkää, haluaa jatkaa jatko-osaan saman tien, sen verran kesken juttu jää.

Tämän kirjan saatuaan käsiinsä, ei voi olla pahalla tuulella. Nauroin katketakseni monta monituista kertaa. Nenonen on Haminan lahja Suomen kansalle. Suosittelen tätä kirjaa vain huumorintajuisille, sillä tosikoille tätä ei varmaankaan ole tarkoitettu tai ainahan sitä voi kokeilla.

Kirja on pakinakokoelma. Kootut tarinat ovat jo kertaalleen julkaistu mm. Kymen Sanomissa. Pakinoillaan Nenonen ottaa kantaa ihan mihin tahansa ja tyyli on niin valtaisan hupaisa, että pakko lukea heti seuraava.

Yhdyn kirjan takakannen tekstiin: "Nämä eivät selittelemällä parane, on luettava, ärsyynnyttävä, huokaistava ja naurettava. Jos se pilkkaa muita, niin itseäänkin."

Joten, ei kun tuumasta toimeen!

Kuten nimestä voi päätellä, Eleanor Rigby kertoo yksinäisyydestä. Liz Dunn on yksinäinen ihminen, joka asuu steriilissä asunnossa, eikä tee elämällään mitään. Juuri kun Liz päättää etsiä elämäänsä rauhaa, tyhjästä ilmaantuu nuori mies. Mies on tuotu sairaalaan ja hänellä on ranneke, jonka mukaan hätätapauksessa Liziin on otettava yhteyttä. Kas kummaa, Lizin elämä kääntyy täysin päälaelleen.

Kirja alkaa vähän niin ja näin, mutta mitä pidemmälle kirjaa pääsin, sitä tärkeämpää oli jatkaa eteenpäin. Lopulta luin koko kirjan parilla istumalla. Pidin lukemastani: kirja on sopivan erikoinen, yllättävä, hauska ja koskettava. Käänteet ovat suorastaan absurdeja, mutta juuri siksi Eleanor Rigby onkin niin nautinnollista luettavaa. Eri aikatasoilla liikkuva kirja edistää eri juonilinjoja juuri sopivassa tahdissa, jotta lukija haluaa koko ajan saada vähän lisää.

Manifold-sarjan (aiemmat osat Time ja Space) kolmas osa on sarjan tapaan raskassoutuinen tutkielma Fermin paradoksista. Tällä kertaa Reid Malenfant ja ystävät kohtaavat mystisen punaisen kuun, joka ilmestyy tyhjästä normaalin kuun tilalle. Malenfantin vaimo joutuu punaiseen kuuhun, joten Malenfantin on järjestettävä kuulento pelastaakseen vaimonsa.

Kuu on asuinkelpoinen ja asuttu: sitä asuttavat erilaiset hominidit eli ihmisen esi-isät. Eri ryhmien elämää tarkastellaan sellaisenaan ja ihmisten näkökulmasta. Heimojen parissa vietetään aikaa hartaudella, joka saattaa aiheuttaa pitkästymistä. Tämä ei muutenkaan ole kirja, joka kannattaisi vinhan juonen vuoksi lukea. Suhtauduin itse kirjaan hieman vastustellen aluksi, mutta ajan mittaan kirja kuitenkin imaisi mukaansa ja lopulta osoittautui hyvinkin lukemisen arvoikseksi.

Parker Brothers on yksi lautapelialan jättiläisistä - tai oli, kunnes se suurin jätti, Hasbro, nielaisi Parkerinkin. Tämä kirja kertoo Parker Brothersien ja etenkin yhtiön perustajan George Parkerin tarinan. Pelialan historia on keskimääräistä yhtiöhistoriikkia kiinnostavampaa luettavaa: lukijalle selviää muun muassa se, miten palapelejä alunperin valmistettiin.

Loppua kohden tarina käy synkemmäksi, kun Parker Brothersin hyvät ajat vaihtuvat menetyksiin. Phil Orbanes työskenteli Parker Brothersilla yli kymmenen vuotta näinä pahimpina aikoina, joten näkemystä riittää. Kirjan sävy on kuitenkin kohtuullisen neutraali. Kiinnostavimmillaan kirja on kuitenkin tarinansa alkuvaiheissa. Tätä on helppo suositella kaikille historiasta ja lautapeleistä kiinnostuneille.

Suola on nykyisin äärimmäisen tavanomainen aine, mutta siitä huolimatta se on ollut haluttua ja himoittua. Suolan tavoittelu on ohjannut valtioiden toimintaa ja suolantuotannosta on sodittu. Suolalla on myös maksettu sotilaiden palkkoja (englannin palkkaa tarkoittava sana salary viittaa suoraan suolaan) ja sitä verottamalla on tuotettu valtioiden kassaan rahaa.

En voi kieltää: olen kateellinen. Juuri näin hyvän kirjan minäkin joskus haluaisin kirjoittaa. Suola on taidokkaasti kirjoitettu läpileikkaus historiaan, täynnä mielenkiintoisia anekdootteja ja kiinnostavaa historiaa. Suola on aiheena jokaiselle tuttu ja Kurlansky puhuu paljon ruoasta. Jos haluaa lukea kiinnostavan tietokirjan, tätä teosta on helppo suositella varauksetta.