Glen Baxter: Outo hohto

Outo hohto tuo mieleeni ennen kaikkea Gary Larsonin kummalliset yhden ruudun sarjakuvat. Larsonillakin on kuitenkin oma logiikkansa; monet vitseistä perustuvat joko siihen, että ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet tai toisin päin. Baxterilla ei tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa.

Oudon hohdon piirrokset hämmentävät, pysäyttävät ja johtavat lopulta järjettömään nauruun - muulla tavalla niihin on vaikea suhtautua. Kuvat itsessään saattavat olla jopa kaikinpuolin järkeviä ja vakavia - oudoimmillaankin ne eivät yksin riitä. Vasta täysin järjettömät kuvatekstit ajavat lukijan riemastuttavan idiotismin ja absurdiuden lähteille.