Jostein Gaarder: Sofian maailma

Taannoin jotkut filosofian opiskelijat leukailivat, ettei filosofiksi suinkaan tulla opiskelemalla filosofiaa. He arvelivat koulutusohjelmien tuottavan pelkkiä "filosofologeja": oppineita, jotka tuntevat suurten ajattelijoiden aivoitukset mutteivät osaa omaehtoisesti setviä olemassaolon peruskysymyksiä.

Sofian maailma (Sofies verden, 1991) on alaotsikkonsa mukaan "romaani filosofian historiasta". Se kertoo norjalaisesta teinitytöstä, joka alkaa saada nimettömiä kirjeitä: "Kuka sinä olet? Mistä maailma on peräisin?" Salaperäinen opettaja on päättänyt tarjota Sofialle yksityiskurssin tytön nimikkotieteestä, ja edetessään kurssi saa yhä arvoituksellisempia piirteitä.

Hatara alkuasetelma ei peitä sitä, että Sofian maailma ei ole puhdas romaani. Pääosin teos koostuu kaunokirjalliseen kehykseen istutetuista oppi- ja aatehistoriallisista esitelmistä. Tietokirja-ulottuvuutta tukee asia- ja henkilöhakemisto.

Kirjan motto on lainattu Goetheltä: "Se, joka ei osaa tehdä tiliä viimeksi kuluneista 3000 vuodesta, elää vain kädestä suuhun." Kunnianhimoisesti kirja käy läpi länsimaisen ajattelun kehitystä antiikin luonnonfilosofeista 1900-luvun eksistentialisteihin. Aihepiirin laajuus pakottaa toki valikoimaan, ja esiteltävien filosofien teorioista hahmotellaan vain pääpiirteet.

Opettajan esitelmöinti muuntuu usein vuoropuheluksi, kun Sofia tulkitsee kuulemaansa tai tivaa selvennystä. Sofian välihuomautukset luovat kuvaa tiedonjanoisesta ja itsenäistyvästä nuoresta, joka tohtii kyseenalaistaa ja kysyä "tyhmiä".

Teos luottaa enemmän järkeilyyn kuin tunteiluun. Paljolti henkilöt jäävät paperinukeiksi – mikä toisaalta selittää Sofian viehtymistä teoretisointiin. Muutkin vikansa, kuten taipumuksensa osoitella ja julistaa, kirja ovelasti sulauttaa johdonmukaiseen kokonaisuuteen.

Sofian maailma ei ehkä ole hyvää kaunokirjallisuutta, mutta nykymaailmaisen lumetiedon keskellä kirjan yleissivistävä ja epäilemään usuttava painotus herättää myötämieltä. "Filosofologian" opettamisen ohessa teos koettaa heijastaa filosofisia kysymyksen­asetteluita myös itseensä – ja lukijaan.