Einar Már Guðmundsson: Kaikkeuden enkelit
| 
Kirja kertoo skitsofreniaan sairastuvan Paulin tarinan. Mielisairaan elämään mahtuu parempia ja huonompia hetkiä, varhaista lapsuutta ja Kleppurin mielisairaalassa vietettyjä aikoja. Teos pursuaa inhimillisyyttä ja tragikomiikkaa. Tätä lukiessaan liikuttuu ja huvittuu, yhtä lailla.
Kaikkeuden enkelit on niitä kirjoja, joissa juoni on sivuseikka; taidokkaasti kuvatut värikkäät henkilöt ovat kirjan parasta antia. Islanti on tapahtumaympäristönä mielenkiintoinen ja antaa oman sävynsä teokselle. Kleppurin asukkaista piirretään myötätuntoinen ja ihmisläheinen kuva, ja kirjasta jää lopulta hyvä mieli, tarinan tietystä haikeudesta ja surumielisyydestä huolimatta.
- Doris Lessing: Unesta päivää päin
- Cory Doctorow: Eastern Standard Tribe
- Stefan Fatsis: Word Freak : Heartbreak, Triumph, Genius, and Obsession in the World of Competitive Scrabble Players
- Jonathan Carroll: Outside the Dog Museum
- Karen Joy Fowler: Sarah Canary
- William Faulkner: Ääni ja vimma
- Tuuve Aro: Harmia lämpöpatterista
- Cory Doctorow: Eastern Standard Tribe
- Stefan Fatsis: Word Freak : Heartbreak, Triumph, Genius, and Obsession in the World of Competitive Scrabble Players
- Jonathan Carroll: Outside the Dog Museum
- Karen Joy Fowler: Sarah Canary
- William Faulkner: Ääni ja vimma
- Tuuve Aro: Harmia lämpöpatterista
Olen joskus pohtinut, miten islantilaiset kirjailijat oikein olisi parasta aakkostaa esimerkiksi juuri Kirjavinkkien kaltaiseen tietokantaan. Islantilaisillahan ei yleensä ole sukunimeä (tässäkin "Guðmundsson" on oikeasti patronyymi), joten oikeaoppista olisi aakkostaa etunimen mukaan. Näin tehdäänkin paitsi islantilaisissa myös suomalaisissa kirjastoissa. Toisaalta suomalainen lukija rinnastaa patronyymin kuitenkin sukunimeen, joten islantilaisen käytännön kunnioittaminen aiheuttaa täällä lähinnä hämmennystä. Eli suo siellä, vetelä täällä.
Hyvä huomio; tämä olikin uutta tietoa minulle. Luulen, että patronyymin väärinkäyttö sukunimenä on suomalaiselle käyttäjälle kuitenkin luontevin ratkaisu, olkoonkin väärin islantilaisia kohtaan.
Patronyymin ja sukunimen ero voisi muuten hahmottua paremmin, jos patronyymi suomennettaisiin (jolloin tässä tapauksessa kirjailijan nimi olisi siis Einar Már Guðmundinpoika). Mallia voisi hakea vaikkapa historiallisesta kirjailijasta Erasmus Rotterdamilaisesta, jonka lisänimi perinteisesti mainitaan suomennetussa muodossa. Mutta tämmöinen ole enää aikoihin ollut oikein muodikasta. Nykyään lienee tapana ajatella, että mahdollisimman alkuperäinen kirjoitusasu kunnioittaa nimen kantajaa, vaikka ainakin tässä tapauksessa se pikemminkin ylenkatsoo kirjailijan omaa tapaa hahmottaa nimensä.
Mutta kun kirja kerran julkaistaan Suomessa Guðmundssonin nimissä, niin sen mukaisesti siihen on tietenkin viitattava.