Giacomo Casanova: Casanovan vaellusvuodet

Casanova vaelsi Euroopassa ristiin rastiin ja jätti jälkeensä vanan voitettuja ja hävittyjä omaisuuksia, uhkayrityksiä, ystäviä ja rakastajattaria. Näistä elämänsä ylä- ja alamäistä hän kertoo omien sanojensa mukaan täysin peittelemättömästi muistelmistaan.

Mielikuva Casanovasta on pelkistynyt hänen maineeseensa naistenmiehenä. Hän oli kuitenkin paljon muutakin. Hänellä oli kirkollinen koulutus, hän oli tahdikas seurapiiriperhonen, älykäs salatieteiden harjoittaja, itsekeskeinen ja omahyväinen filosofi, antelias ja hyväsydäminen onnenonkija, vaistoonsa luottava liikemies, helppo ystävystymään, rohkea seikkailuissaan mutta pelokas sitoutumaan, sekä tietenkin armottoman herkkä rakastumaan totisesti kauniisiin naisiin. Hurjat seikkailut itsessään ja tapa, jolla hän niistä kertoo, saavat epäilemään, että nykypäivänä hänen luonteelleen annettaisiin jonkin psykiatrisen poikkeustilan koodi.

Sisällöllisesti kirja on todella mielenkiintoinen. Paitsi, että se on kurkistus todella erikoisen ihmisen elämään, se kertoo paljon 1700-luvun seurapiirien ja kaupunkien elämästä, tavoista ja moraalista. Suomennetussa ensimmäisessä, nuoruusvuosista kertovassa osassa keskitytään enemmän rakkaussuhteisiin, toisessa osassa tapahtumat ovat monipuolisempia ja Casanova jopa ehkä vakavoituu hieman. Tekstinä muistelmat on kuitenkin kehno kirja. Casanova harmittelee, ettei tarinankerronnassa kirjoitettu teksti ole kerronnallisesti suullisen esityksen veroinen, ja on siinä oikeassa, ainakin silloin, kun kirjoitetaan kuten puhuttaisiin.

Muistelmia ei harmillisesti ole suomennettu loppuun asti. Kesken loppuu alkuperäinen käsikirjoituskin, ja muillakin kielillä sitä on lyhennelty ja kääntäjät ovat jopa keksineet itse väliin tekstiä. Muutenkin käsikirjoitus on seikkaillut melkein yhtä paljon kuin Casanova itse. Englanninkielisen, muutellun version voi ensi hätään lukea loppuunsa asti vaikka netistä.